Pitkän iän salaisuus on asenteissa, ei geeneissä.
Näin väittää Georgian yliopiston (USA) gerontologian professori Leonard Poomin.
Tämä pikku-uutinen sattui silmiini sanomalehden sunnuntailiitteen sivuilta.
Juttu jatkuu seuraavasti.
”Mitään teräsvaareja tai mummoja, joilla olisi poikkeuksellisen edulliset perintötekijät ei ole.
Tärkeintä on ikäihmisten asenne sekä kyky sopeutua elämän varrella koettuihin ikäviin tai haitallisiin asioihin.”
Siinäpä se.
Esimerkiksi puolison kuolema voi joillekin leskille olla niin ylivoimainen tehtävä hyväksyä, säällisen suruajan jälkeen, että moni tällainen voi jopa kuolla suruunsa.
Vaikeita asioita yhtä kaikki, mutta on hyvä tietää, että pitkän iän salaisuus on asenteissa, niin kuin niin moni muukin asia.
Arvot ja asenteet ovat elämämme perusta.
Näin väittää Georgian yliopiston (USA) gerontologian professori Leonard Poomin.
Tämä pikku-uutinen sattui silmiini sanomalehden sunnuntailiitteen sivuilta.
Juttu jatkuu seuraavasti.
”Mitään teräsvaareja tai mummoja, joilla olisi poikkeuksellisen edulliset perintötekijät ei ole.
Tärkeintä on ikäihmisten asenne sekä kyky sopeutua elämän varrella koettuihin ikäviin tai haitallisiin asioihin.”
Siinäpä se.
Esimerkiksi puolison kuolema voi joillekin leskille olla niin ylivoimainen tehtävä hyväksyä, säällisen suruajan jälkeen, että moni tällainen voi jopa kuolla suruunsa.
Vaikeita asioita yhtä kaikki, mutta on hyvä tietää, että pitkän iän salaisuus on asenteissa, niin kuin niin moni muukin asia.
Arvot ja asenteet ovat elämämme perusta.
Vastaukset 67
Vanhimmat
"Asennevammaisista" puhutaan silloin,
kun joku aivan härkäpäisen yksisilmäisesti ajaa jotain asiaa,
minkä kaikki muut jo tajuavat vievän vikaan.
Niinkuin sossut esimerkiksi! DDDDDDDD
"Asenteet kohdillaan!" taas sanotaan olevan ihmisillä,
jotka näkevät kokonaisuuden,
ja joiden on mahdollista tarkistaakin kantansa.
Kaikkihan muuttuu ja elää niinkauan kuin elää.
Tutkitaan ja tutkitaan, jokainen tutkimus on tilaajansa näköinen!
Kuolee kun on aika on se sitten tutkittu tai ei, sodan jälkeen olisi ollut joukkokuolemia paljon jos tuo surun kantaminen olisi syy.
Joku aika sitten kun eläinrasvat oli myrkkyä, oli se yksi kuolinsyy suomalaisille, ja nyt se jo toisinpäin
levitteissä olevat väriaineet esanssit ja kovetusaineet ovatkin pahasta.
Ottaako tästä nyt joku selvää mikä tappaa ihmisiä, joskus vain on aika kuolla.
Tämänhetkisessä Suomessa elinikä on korkeampi kuin 40v sitten ?
elininikä. hoitaja sanoi että veri-arvoista päätellen syön ja elän terveellisesti, vastasin että ne on perintöä, hyvät geenit. Ammatti ihminen ei ryhtynyt oikomaan käsityksiäni. Itse niihin voi vaikuttaa, ja miten elämä menee, onko paljon isoja tapahtumia, menetyksiä, potkuja työpakoilla, asunnon vaihtoja, ne rasittavat.
Kaveri osasi sanoa että hyvät geenit voi olla pois välillä ja tulla sitten taas takaisin. Hänellä oli mielestäni paras käsitys asiasta.
Uskoa pitää.
Positiivaritkin ovat mottonaan hokeneet asenteen merkityksestä vuosikaudet, ja ihan hyvä, että tutkimuskin sen totuuden jälleen kerran vahvistaa. Eipähän kannata jäädä suremaan huonoja geenejään ja odottelemaan viikatemiestä, kun tajuaa, että paljon on tehtävissä. Onnettomuus ei katso uhrinsa geeniperimää. Jos on perinyt alttiuden vaikkapa diabetekseen tai versuonitauteihin, voi ottaa ne huomioon elintavoissaan ja sama ruokavalio käy yleensä koko perheelle. Hyvä huomio tuo ketjun toisen kirjoittajan maininta härkäpäisestä yksisilmäisyydestä , pitää paikkansa yksilökohtaisestikin. Kurssin muutokset aika ajoin ovat hedelmällisiä, ja yhden asian ihmiset ovat vaarassa sairastua ja sairastuttaa lähimmäisetkin, ainakin henkisesti. Henkinen kantti on taas fyysisen pohja, niitä ei voi erottaa. Miehet yhteen aikaa julistivat, etteivät ole pupuja jotka syövät rehuja, mutta johan salaatit maistuvat partasuisille uroillekin.
Leskeksi jääminen ja muut suuret menetykset ovat aina vedenjakajia, mutta myös uuden alkuja. Pitää ensin surra rauhassa omalla tavallaan ja sitten alkaa availla uusia ovia. Poismennyt ei varmaan toivoisi, että jälkeenjäänyt jää tuhkaa ripottelemaan päälleen ja seuraa pian perästä. Miesleskiä erityisesti on säälitelty, kun eivät osaa edes perunoita keittää ja pesukoinetta käyttää. Nainen tekeekin karhunpalveluksen tehtyään itsestään korvaamattoman, ja sama koskee miehiäkin : vaimon pitää saada ajaa autoa ja vaihtaa lamppuja jo miehen eläessä. Voi olla hellyttävää katsella pariskuntaa, joka nyhjää koko ajan kahdestaan, mutta omat ystävät ja harrastukset suojaavat avioliittoa ja varsinkin mahdollistavat yksinjääneelle rikkaan elämän. Tänään kaikki tämä tuntuu itsestäänselvemmältä, poikalapset kasvatetaan kotitöihin . Oma monessa niin taitava ja neuvokas, elämäniloinen äitini katui, kun ei ollut koskaan opettellut ajamaan autoa .
Millä ennen puolusteltii huonoja elämäntapoja, kun ei ollut keksitty geenejä syntipukiksi ? Moni väittää, että lihavuuskin on geeneissä, lihoo kun näkeekin ruokaa. Samoin juoppous on kuin kohtalon sanelema. Antaa mennä vaan, geenit sanelee elon polun pituuden kuitenkin. Joku ikänsä kaikista nautinnoista pihdannut voi vaikka liukastua kotonaan mattoon ja lähtee pilven reunalle !
että terveellinen ruokavalio olisi nautinnoista kieltäytymistä,
ei pidä paikkaansa, päinvastoin. Hyväkuntoinen nauttii k a i k e s t a enemmän.
Suostu mä en
vain tyytymään haaveisiin,
kun kanssas elää mä voisin kai loputtomiin
ja niin kauan kaikesta nauttisin,
kauan kanssasi armahin,
kauan elää niin tahtoisin vain,
kauan ....
Ja hänen tapauksessaan nuoret naiset😂
Dannyn versio, aika hyvä.
Sanokoon tutkija mitä hyvänsä.
Metusalemiah niminen herrasmies ennen muinoin saavutti hulppeat 960 vuoden eliniän.
Kerrottiin, että elämäänsä tyytyväisenä pappa M sitten alkoi valmistautua ' lännenmaahan' lähtöön.
Jos ym. herra oli viriiliä ,konsumenttia', niin muutamanoloinen lista tarvittiin lapsenlapsenlapsien jne kirjaamiseen.
kun huomasin sinikynänkin heränneen "horroksesta", ja viisaita sanoja kirjoitti.
On ihanpakko mainita että minun internettiaikojen alussa oli jo Yks Sinikynä ja luulempa, että tämä on hän ,kukas muuten . Ollaan sitten niitä Metusalemia---melkein, näissä piireissä.
Niin asiaan --on se vaan minunkinmielestä niin, että asenteella on merkitystä pitkään ikään.
Terveisiä vaan ullapullalta ,ja oli se joskus pullaullakin--nut kuitenkin ullamirjami.
Ne aikasemmat nimmarit oli liian herkullisia.
mikä on sen salaisuuren totuus. Ne on tiäremiehet keksiny että kun kävelee nopeesti ,niin saa pitkän iän ,luin tässä jokupäivä jostain semmosta.
Raumlaise sanoi ennen: Ilone miäl teke lyhkäsi vuassi
Vaarivanha iski ytimeen. Kun siihen vielä lisätään se, että hulmuavia helemoja pitää myös vilkuilla, vaikka ei aina muistaisikaan miksi, niin jo vain pojat.
Ikä siitä pitenee ihan itelleen.
En malta olla kirjoittamatta ohjetta jonka sain eläkkeelle siirtyessä.
"Kun olen vanha ostan punasen baskerin
kuin voitonmerkiksi.
Istun kahviloissa syön wienerleipää ja leivoksia.
Vilkutan pöytänaapurille kuin vanhalle tutulle
ja i s k e n silmää komeille ajanpatinoimille komeille vanhoille herroille.
Otan juttukaverin kaikkialta. Eläkeläisenä olen vapaa.
Kaikki mikä ei kuulu hyviin tapoihin teen vastapainoksi eletylle.
Eläkkeeni tuhlaan pieniin paheisiin.
Kaiiki vuodet olen kaivannut ja kaipaan punasta baskeriani!!!!!!!!!!! ".
Niin että palstan vaarit näyttävät olevan hyvässä elon vireessä kirjoituksia lukiessa, mutta kyllä me tytötkin, näinhän sen elämän pitää mennäkin siis pilkettä silmäkulmaan.
minäkin mummi otan vaarin, laitanpa taas sinne rantabulevardille jotain hempeää hulmahtelevaa...kunhan koittaa keväänkorva...
Kevään tuloa enteilevät jutut. Mistäköhän johtuu kun päivät hiukan pitenevät sitä aivankuin kaikki heräisivät unesta uusin mielin, nyt tulee kevään aika. Ikävistä ikävin pimeän kausi on läpi eletty tällä erää. Jutut muuttuvat hauskoiksi niitä on mukava lukea, kaikenmaailman negatiiviset kaakatukset häviävät taivaan tuuliin. Naatitaan....
se ainakin, että pitkäniän salaisuus on ,hyvä huumorintaju,asenne elämään, joka on juuri niin oitkä kun se on. Miksi sitä ajattelee --koska se loppuu, eletään tätäpäivää huomista ei tule --se on varmaa.
Asiasta toiseen,en viitsi kirjoittaa sinne missä tämä asia on aktuelli ..kysyn vaan ja miksi ---ja vastaan --siksi että linkki pitenee. Näitä taakseen katsojoa Ruuttia on paljon meissä.
Miksi joku tekee kiinnostuksella huonoista jutuista täällä jonkinlaista ilmoitusta--se vielä puuttuis että sanois aiheetkin mistä saa kirjoittaa
sitä heiltä itseltään. Se on niin makuasia , mikä on huono juttu. Kyllä täällä joittenkin aiheet näyttää olevan AINA huonoja, joittenkin AINA hyviä. Mutta ei aihe ratkaise, vaan kirjoittaja, valitettavasti mutta totta se on.
Tuo yksi joka nytkin on joka ketjussa eri nimilläkin aivan kuin riivaajien vallassa ei sympatioita saa bvaikka mitä tekisi---Ruuneperia se on pakotytanut itseään nostamaan--mutta kukko ei käskettynä laula. Ja tuo ihmisparka--kohta 8kymppine nainen ei anna periksi--koko palsta on nyt hänen täytyy toivoa että jokin muutos tulisi
ei sille kukaan mitään voi.
toivotaan muutosta.Oisko mahollista rajoittaa yhden tyypin viestien lukumäärää / vrk?
Ei näköjään ole.
Minun pitkän ikäni salaisuus, nyt ikääntyneenasteella eläessäni voin todeta, se on yhä salaisuus.
Kun synnyttyäni olin kuolla nälkään. Nälkäni johtui sellaisesta synnynnäisestä sairaudesta joka ei näkynyt ulospäin, Minä vauva, kun en pystynyt vauvojentavoin ottamaan ravintoani imemällä koska, en pystynyt hengittämään yksinomaan nenäni kautta, minkä vuoksi imeminen oli minulle mahdottomuus. Tuosta nälästäni selvisin, kun itkustani loppuun väsynyt äitini, vei minut vauvansa lopulta lääkäriin j a viisas lääkäri oli huomannut nälkäni aiheuttaneen vauvalle riisitaudin ja sen, miksi olin kuolla nälkään. Lääkäri kehotti äitiäni syöttämään minua lusikanavulla ja kun äitini seurasi lääkärin neuvoa selvisin elämään.
Ollessani 12-vuodenikäinen, kävelin tavanomaisesti kylältä kotiin rautatiekiskoparin keskellä, ennen radalle kävelemään ryhtymistäni olin varmistanut, ettei juna radalla uhkaa kävelyäni, näin takanani raiteilla samaan suuntaan kun minä, tulossa asetuin kävelemään turvallisin mielin raideparin keskelle olevan höyryveturin, jonka varmistuttuani oletin kulkevan minun käyttämäni raideparin viereisellä raideparilla ja lähdin turvallisin mielin kävelemään kotiani kohti. Kävelin niin ajatuksiini syventyneenä, etten kuullut höyryveturin ääntä kunnes, havahduin selkäni takaa kuuluvaan kovaan huutoon ja kun käännyin katsomaan, kuka selkäni takana huutaa, huomasin takin liepeeni olevan kiinni höyryveturin puskurissa ja tuossa veturissa, kaksi miestä huuti niin paljon kun jaksoivat. Minä säikähdin niin, etten saanut selvää, mitä miehet huusivat, lähdin kun sokeana juoksemaan pois tuolta raideparilta sen, viereisen raideparin yli asettuen kulkemaan eteenpäin tuon radanvierustalla olevalle polulle. Enkä kertonut koskaan kenelle, että olin pelastunut täpärästi höyryveturin alle jäämiseltä.
Junat kummitteli muulloinkin elämässäni.
Kuljin työmatkani junalla Helsinki - Järvenpää ja kerran, työstä tullessani kotiin, jäätyäni Järvenpäänasemalla junasta pois väärällä puolella, missä heti junasta poistuessani jouduin kulkemaan toisen raideparin yli. Sattui niin, että heti välittömästi tuon raideparin ylitettyäni, kun olin saanut toisenkin jalkani nostetuksi laiturikorokkeelle, tuota raideparia pitkin kulkeva pikajuna oli ohittanut minut ja Järvenpään asemarakennuksen, ja minä vaan itsekseni ihmettelin, mikä pikajunalle valoa näyttävällä asemamiehellä oli, kun tämä oli kasvoiltaan niin, oudon valkea.
Vasta käveltyäni kotiinpäin muutaman metrin käsitin, miten vähällä olin jäädä juuri äsken pikajunan alle ja miksi asemamies oli kalpea.
Sitten joskus 1970 luvulla sattui lomamatkalla ollessani lentokoneen vaihdossa NY lentokentällä, että paikallinen lumipyry lumipyry vaurioitti lentokonetta, jolla odotin jatkavani matkaa Miamin lentokentälle niin, että lentokoneen moottori räjähti ilmassa lennon aikana, katsoimme lentokoneen ikkunasta suurin liekein palavaa moottoria ja mieheni huomautti, että nyt hän tietää, miltä tummaihoinen ihminen näyttää silloin, kun tämä pelkää, hän tummaihoinen ihminen muuttuu kasvoiltaan harmaaksi. Liekehtien palavan lentokoneen sisälämpötila muuttui hyvin kylmäksi, lentoemännät kantoivat meille matkustajille huopia lämmikkeeksi ja lentokone teki onnistuneen välilaskun Atlantan lentokentälle, jossa odottelimme jatkolentoa sen aikaa, että ehdin ostamaan lentokentällä olleesta kioskista postikortin mutta, en ehtinyt postittamaan sitä.
Niin mielestäni, kun näin monesta kiperästä tilanteesta huolimatta elämäni sai jatkoaikaa niin, että päädyin pitkäniänsaavutettuani, kokemaan maassamme käytössä olevan, vanhusväestön eriarvoisuuden, missä elämäntavassa ihmisen pitkäikäisyyttä pyritään huonon terveydenhoidon avulla tarkoituksellisesti estämään. ja kun tuostakin huolimatta olen vieläkin elossa. Että kaikki nämä huomioiden, pitkä ikäni jäänee arvoitukseksi.
Arvoitukseksi jää elämä, kyllä.
Pitkän ijän salaisuus ja nevo :
ELÄ TERVEELLISTÄ elämää joka päivä !
väittämä !
Laitetaan muistiin.
Taitaa olla totta, katkeruus ja jatkuva valitus eri asioista, voi saatella hautaan ennenaikojaan?
Mitäpä olen 'sanonut' eli kirjoitellut: geenejä voi narrata. Jos osaa.
Taidat narrata....
En. Meinasin tiputtaa silmät päästä, kun luin asian jonkun paremmin asioita tuntevan ja tietävän tekstistä. Luulin, että se on aivan oma keksintöni, elämänkokemukseni ja -näkemykseni antama.
Varmaa ei kuitenkaan ole et toimii.
Mikään tässä maailmassa ja elämässä ei ole yhtä varmaa kuin ... e p ä v a r m a .
Myös muutos on varmaa, mikään ei ole ikuista.
Muutoksen nopeus vain vaihtelee.
Uskooko aloittaja kaiken muunkin humpuukin ? Sitä on joka päivä
mediassa niille, jotka eivät kykene ajattelemaan kriittisesti.
YLE osaa humpuukin.
Tangomarkkinahumpuukia paasataan....
"on hyvä tietää, että pitkän iän salaisuus on asenteissa, niin kuin niin moni muukin asia."
Luoja mitä soopaa.
Ei siinä niin väitetä.
Tutki tarkemmin, soopa.
Väittää voi vaikka mitä, mutta sukututkimuksen perusteella voidaan melko kiistatta todistaa, että toiset suvut ovat pitkäikäisempiä kuin toiset. Siinä ei paljon asenteet ratkaise.
Kaikki vaikuttaa, geenit, ruoka, juoma ja myös asenne, esim. iloiset ruotsinkieliset elää Suomessa pitempää kuin suomenkieliset, siitä on tutkimus ja tilasto olemassa.
Missä ? Laita lähde !
Kaikki on täysin sattumanvaraista. Noin joka kolmas suomalainen saa
vakavan sairauden. Ei siinä auta geenit eikä varsinkaan asenne.
Kyllä ne molemmat no. auttavat myös silloin, kun sairastuu. Viitsisitkö tutkia tarkemmin, ottaa selvää paremmin ennen kuin möliset.
Googleta, kyllä se siellä taitaa löytyä.
Minä päätin mennä deekikselle, kun kyllästyin tähän sietämättömään
ilmapiiriin, minkä rasistipersut aiheuttaa. Ei kolota eikä vituta enää
läheskään niin paljon. Ilos ellää pittää, vaikka päivää vähemmän.
Harvinaisen tyhmä tyyppi; pilaa oman terveytensä toisten takia, tuntemattomien ihmisten, joilla ei omassa elämässä mitään sijaa eikä tekoa. Vai elätkö rasistien keskellä.
Tyhmä saa olla, tosin se ei ole pakollista.
Hyvä valinta ja hauska juttu !!!
Rasistien pilaama ilma haisee joka puolella.
On sulla kova elämä, otan osaa.
"lentokone teki onnistuneen välilaskun Atlantan lentokentälle, jossa odottelimme jatkolentoa sen aikaa, että ehdin ostamaan lentokentällä olleesta kioskista postikortin mutta, en ehtinyt postittamaan https://keskustelu.suomi24.fi/t/9583462/pitkan-ian-salaisuus#comment-135830292
Minulla on melkein samat kokemukset aamuyöstä Kölnin kammottavalta asemalta juoppo ja hippejä, raskaan matkalaukkuni kanssa hyppäsin väärälle puolelle ulos rasvamonttuun enkä laiturille, kysymys uskallanko nousta takaisin hitaasti laukkuani lykäten takaisin ylös kiipeämällä kuopasta vaunuun koska juna voi nykyistä ja lähteä liikkeelle ties minne vai jäänkö kuoppaan loppuiäkseni väistelemään junia
Ylitettyäni saharan kävellen sain rakon jonka paikkasin kolikolla joita vaihdoin määräajoin kenkään mutta päästyäni lopulta Marrakeshiin kolikot olivat ohentuneet kävelyssä niin etteivät kelvanneet rahana edes posti kortin ostamiseen, mutta onnistuin pelaamaan ne peliautomaatissa ja sain tienattua lentohinnan melkein kokonaan jatkoon
Kiskaista jutut ohimenevistä pilvistä ja laittaa esille. Jee...
Mainio juttu !
Minä taas uskon siihen, että jokaisen päivät ovat luetut eli meillä on solumuistissa myös oma kehon kuolema eli milloin se lakkaan toimimasta. Tietenkin voi omalla toiminnallaan nopeuttaa tapahtumaa esim. auto-onnettomuus tai alkoholismi tai mikä tahansa muut itse aiheutettu asia. Ja kylläkyllä auto-onnettomuus ei välttämättä ole itseaiheutettu mutta periaatteen varmasti jokainen ymmärtää.
Kutsua voi muistiksikin, mut lähtö on varma kuitenkin lopulta.
Miten solumuistissa mitään voi olla, kun niitä kuolee koko ajan miljoonia
ja sitä vähemmän syntyy uusia mitä vanhemmaksi tulemme ?
"periaatteen varmasti jokainen ymmärtää." No ei ymmärrä sinun keksimäsi
"periaatetta".
Niin käy.
Totta mutta ihmisen DNA säilyy. En ole biologi enkä alan asiantuntija, joten totean vain, että miksei tuo teoria voisi olla totta siinä kuin mikä tahansa muukin ihmisen kehitykseen tai vastaavaan liittyvä teoria.
Ei voi mitään...
En usko tuohon asenne teoriaan
On tutkittu eri sukuja ja polvi polvelta ovat eräät suvut pitkä ikäisiä , myös lehtolapsen joita miehet olivat saaneet aikaan kun kävivät matkoilla ja jättivät naisen odottamaan lasta ja lapsi kasvoi äidin kanssa jonka suvussa ihmiset eivät kauaa eläneet ,koska heillä oli periytyviä sairauksi äa mutta se lehtolapsi eli melkein sata vuotiaaksi . Joten geeniperimää se on .koska kaiken mukaan olisi tämä lapsikin. Saanut elämäänsä asenteita kun kasvoi suvussa tietämättä isästään mitään .
Tänään on hyvä . asia kun voidaan sukututkimusta avulla nähdä monet sukupolvet ja heidän elinikänsä . Siis silmien värikin on geeniperimä , korvan muoto usein jne
Erigeenit sekoittuessaan parantavat perimää, ja yksilöstä tulee vahva, elinvoimainen. Ennenvanhaan kun kuninkaalliset pariutuvat serkkujensa kanssa, ilmeni kamalia sukurutsauksesta aiheutuvia vaivoja.
Koko totuus ei ole sentään ihan tuo, jos pelkällä asenteella sais asiat kuntoon, ei sairaita olisi.