alkoholistiperheen

Jokos tämä tuleva joulu olisi sinullekkin odotettu. Eihän joulun viettoon tarvitse olla mikään kodin hengetär ja koota kaikkea mitä mainostetaan. Järjestän ise sellaisen joulun mikä minulle sopii ja se on aika kiireetön. Pieni pöytäkuusi pari joululiinaa pöydällä, ikkunassa jouluvalo, ja paljon kynttilöitä. Jouluruuatkin helppoja valmistettavia, mistä pitää, paisti ja perunat ja karjalanpiirakat. Ei ole vaikeata ja stressaavaa. Joulun tunnelma tulee sydämeen kynttilöistä, rauhasta. Minäkin vietän joulun mieluummin yksin kuin suuressa joukossa, ei tartte massan mukana mennä. Toiset taas tykkää että on koko suku koolla. Minulla käy vain tytär aattona kahvilla. Hyvin rauhallista.

Alkoholistiperheen lapsena joulut oli enin kivoja kun vanhemmille pysyi alkoholin käyttö aisoissa. Ennen kuin täytin 16 min sitä ennen oli 4-5 vuotta yhtä helvettiä. Lapset pakenimme ulos, kaivoimme ulos lumihankeen kuopan jossa olimme vähän suojassa viimalta, pakkasta oli parisenkymmentäkin astetta, seurasimme lumihangessa ikkunan läpi mitä sisällä tapahtui.
Pahin joulu oli se kun isä umpihumalassa tappoi meidän silmiemme edessä vasaralla koiramme. Veljeni laittoi itkien koiran ruumiin pahvilaatikkoon ja hautasi metsään kivenkoloon.
En itkenyt isäni hautajaisissa enkä oikein äitinikään hautajaisissa. Helvetti on jo kaukana takana mutta arvet jäi jotka ei koskaan parane.

Kyllähän se näin oli, että hauskuus oli jouluna kaukana. Joulu oli vielä siinä mielessä paha, että vanhemmat palasivat töihin vasta tammikuun puolella. Se oli aamusta iltaan kännäämistä noin viikon verran. Vanhemmat tapellut päissään keskenään, useamman kerran kämppä p#skaksi ja joulu saattoi olla ohi ennen 24.päivää.

Ne ajat ovat olleet takana jo vuosia onneksi, mutta ei ne tule ikinä unohtumaan, varsinkin näin joulun aikaan muistot palaa elävästi mieleen.