Tutustuin mieheen joka sairastaa skitsofreniaa ja tutustuminen johti siihen että nyt tapaillaan. Mies vaikuttaa fiksulta ja tasapainoiselta eikä sairaus näy hänestä, edes hänen vanhempansa eivät tiedä sairaudesta. Hän ei halua murehduttaa heitä asialla.
Hän sanoi että sairaus ei vaikuta mitenkään ihmissuhteisiin. Hän voi jopa parantua mutta pahemmassa tapauksessa sairaus voi pahentua, joka johtaa mielisairaalaan. Jos sairaus veisikin tulevan mieheni mielisairaalaan en ikimaailmassa karkaisi toisen mukaan.
Sairaudesta itsestään sen verran että hän näkee tummia ihmishahmoja ja joskus kuulee pilkkaaavia ääniä mutta hän osaa erottaa ne todellisuudesta.
En tierä kannattaako siis edes sitoutua tähän mieheen. Toivoisin nyt jotain tukea tähän päätökseni tekoon.
Tulevaisuus skitsofreenikon kanssa
26
3158
Vastaukset
- sjkhfsjkhfgh
no huh huh. aika riskaabelia. jos siis itse olet mieleltäsi terve ihminen.
- renee12345
tuomitsija, näis ihmisis on just parhaita nöyriä ja uskollisia ihmisiä....ja toi sairauden kuva ei kuulosta kauheen pahalta,itelläni on skitsofrenia.
- ihmisiä vain
Kuulostaa siltä että mies itse suhtautuu sairauteensa asiallisesti ja tiedostavasti. Se on erittäin hyvä asia.
Ajattele että miehellä on... sairaus. Hän sairastaa yhtä psyykkistä sairautta. Sairauksia ja vammoja on monenlaisia. Diabetes, syöpä... Joku istuu rullatuolissa... Kuurous... Jne. Psyykkisiä sairauksia ei pitäisi ajatella sen kummallisempina ja mystisempinä asioina kuin fyysisiäkään sairauksia. Muut asiat yhä niitä ehdottomasti olennaisempia ihmisessä.
Tietenkin sairaus tulee ottaa huomioon ja sitä pitää hoitaa. Onneksi mies on fiksu ja tiedostaa oman sairautensa. Ja on rehellisesti kertonut siitä sinulle. Rehellisyys on aina arvostettava piirre.
Ei sitä tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ei kukaan! Esim. vaikka toinen parisuhteen osapuolista kuolisi syöpään jossain vaiheessa, lapsi jäisi auton alle, mies ratkeaisi juopoksi tms.
Sekin, jos miehesi joskus joutuisi joksikin aikaa sairaalaan, ei kaataisi maailmaa. Tuossahan tuo pyörii radallaan.- fondness 123
En nyt jostain syystä pääse enää kirjautumaan tuolla tunnuksellani mutta kuitenki siis oon tän keskustelun aloittaja. Kiitos paljon kommentistasi, se on rohkaiseva :)
- ihmisiä vain
fondness 123 kirjoitti:
En nyt jostain syystä pääse enää kirjautumaan tuolla tunnuksellani mutta kuitenki siis oon tän keskustelun aloittaja. Kiitos paljon kommentistasi, se on rohkaiseva :)
Ja termi "skitsofrenia" on hyvin laaja ja epämääräinen. Ei sisällä yhtä täsmällistä määritelmää millekään. Skitsofreenikoita on hyvin monenlaisia ja erilaisia, vaikka samaa kattotermiä heistä käytetäänkin... Tietenkin on myös sellaisia skitsofreenikoita, jotka elävät ihan omassa harhaisessa maailmassaan, mutta miehesi ei vaikuta sellaiselta. Moni skitsofreenikko elää ihan normaalia perhe-elämää yms. (Olen terveydenhoidon alalla).
Olette kai vasta tutustumassa toisiinne. Anna tutustumisen sujua kaikessa rauhassa. Miehen persoona ja arvot yms. ovat varmastikin olennaisempia siinä, miten sovitte yhteen.
Epätieto aiheuttaa ahdistusta. Tee vaikka itsellesi lista kysymyksistä, joihin haluaisit vastauksen tai asioista jotka pelottavat skitsofrenia suhteen. Esim. 1-3 tai 1-7 kysymystä/huolenaihetta. Ja pyri etsimään niihin vastaukset. Miettimällä itse, miehesi kanssa keskustellen, psykiatrilta/psykologilta, kirjoista, googlettamalla.
Mutta muut asiat olennaisempia kuin skitsofrenia. Älä anna sen olla suhdetta hallitseva ja määrittävä asia. - foundness 123
ihmisiä vain kirjoitti:
Ja termi "skitsofrenia" on hyvin laaja ja epämääräinen. Ei sisällä yhtä täsmällistä määritelmää millekään. Skitsofreenikoita on hyvin monenlaisia ja erilaisia, vaikka samaa kattotermiä heistä käytetäänkin... Tietenkin on myös sellaisia skitsofreenikoita, jotka elävät ihan omassa harhaisessa maailmassaan, mutta miehesi ei vaikuta sellaiselta. Moni skitsofreenikko elää ihan normaalia perhe-elämää yms. (Olen terveydenhoidon alalla).
Olette kai vasta tutustumassa toisiinne. Anna tutustumisen sujua kaikessa rauhassa. Miehen persoona ja arvot yms. ovat varmastikin olennaisempia siinä, miten sovitte yhteen.
Epätieto aiheuttaa ahdistusta. Tee vaikka itsellesi lista kysymyksistä, joihin haluaisit vastauksen tai asioista jotka pelottavat skitsofrenia suhteen. Esim. 1-3 tai 1-7 kysymystä/huolenaihetta. Ja pyri etsimään niihin vastaukset. Miettimällä itse, miehesi kanssa keskustellen, psykiatrilta/psykologilta, kirjoista, googlettamalla.
Mutta muut asiat olennaisempia kuin skitsofrenia. Älä anna sen olla suhdetta hallitseva ja määrittävä asia."Ihmisiä vain," paljon kiitoksia sinulle että vaivauduit noin perusteellisesti tukemaan minua tässä asiassa. Sain nyt vahvistusta siihen miten jo itsekkin jo sairauteen suhtauduin. Ajattelen juuri noin että se on vain yksi psyykkinen sairaus ja jos se pystyy asian kans elämään pystyn minäkin. Mietin vaan sitä jos en tieräkkään mitä se on, ja tulevaisuus onkin ihan toivotona. Mutta sain sinulta nyt tukea ajatteluuni ja olen siitä kiitollinen.
Eilen keskusteltiin miehen kans tästä sairaudesta ja nyt en usko ettei se olisi suhteelle mikään tuomio. :) - ihmisiä vain
foundness 123 kirjoitti:
"Ihmisiä vain," paljon kiitoksia sinulle että vaivauduit noin perusteellisesti tukemaan minua tässä asiassa. Sain nyt vahvistusta siihen miten jo itsekkin jo sairauteen suhtauduin. Ajattelen juuri noin että se on vain yksi psyykkinen sairaus ja jos se pystyy asian kans elämään pystyn minäkin. Mietin vaan sitä jos en tieräkkään mitä se on, ja tulevaisuus onkin ihan toivotona. Mutta sain sinulta nyt tukea ajatteluuni ja olen siitä kiitollinen.
Eilen keskusteltiin miehen kans tästä sairaudesta ja nyt en usko ettei se olisi suhteelle mikään tuomio. :)Kiva jos minusta oli apua! Ihmiset usein liian pikkumaisia ja suvaitsemattomia. Älkää piitatko ennakkoluuloista, joihin varmaan törmäätte. Tietämättömyyttä se vain on.
- Muro-nalle
Se on tuskaa kuulla kokoajan ääniä. Kun ei saa nukuttua, menee hermo! "Omatunto kolkuttaa" Periaatteella. Kyllä mäkin akan haluaisin, mieluiten 1992-1989 syntyneen :P
- miten sen ottaa
ovat mulle pahimmat vammat aiheuttaneet, eivät epätasapainoiset
- pusaest
Olen ollut pitkäaikaisessa suhteessa skitsofreenikon kanssa. Sairaus vaan paheni ja lopuksi söin masennuslääkkeitä. Pahin oli se, että psykoosin aikana hänta ei enää ollut... Siis sellaista ihmistä, jota minä tunsin, ei enää ollut:( Tunsin myös pelkoa.
Sorry, että kerron sen. On hyviä lääkkeitä nykyaikana, mutta...lääkkeillä on sivuvaikutuksia ja lääkkeet eivät aina tepsi. Nyt olemme erossa yli vuoden. Tunnen, että olen pilannut lasteni elämän.
- SokeastiRakastanut
Heippa!
Oireet kuulostaa kovin tutuille, eli todennäkösesti jonki asteen paranoidista skitsofreniaa.
Onko mies käyttänyt huumeita?
Miehen lapsuus/menneisyys?
Miehen perinnöllisyys?
Mikä tämän skitsofrenian on laukaissut?
Keski-ikä jolloin skitsofrenia puhkeaa on 21-26v.
On hyvä että mies tiedostaa asian, onhan hänellä lääkitys ja käy säännöllisesti tapaamassa kuntoutujaa tai lääkäriä/psykologia?
Tiedostaako mies sairautensa hyvin ja hoitaa sairautta(syö lääkkeet) tietääkseni ei ole muita hoitokeinoja kuin lääkkeet ja yhteiskunnan tuki?
Onko hänellä ystäviä, sukulaisia, perhettä? Tapaako hän niitä usein? Harrastuksia?
Tällaisia asioita sinun pitäisi miettiä ja tietää jotta tiedät miehen varmasti olevan "oikealla raiteella".
Itselläni 7v suhde takana vaikeasti sairaan skitsofreenikon kanssa. Hän sairastui tosi pahasti ennenkuin saimme hänelle hoitoa. Meni n. 2v sairauden alusta siihen että oli jo suljetulla osastolla.
Hän siis joutui pakkohoitoon koska oli vaaraksi itselleen ja muille.
Sanon vain sen että et voi parantaa ketään, niin itse luulin.
Halusin vain epätoivoisesti entisen rakastavan, tasapainosen, turvallisen ja hauskan mieheni takas ja sillä voimalla jaksoin loppuun asti kunnes muutti sairaalasta luokseni takas asumaan, jolloin erottiin. Kotiuduttuaan mies ei jaksanut tehdä mitään, aivan kuin sairaus olisi syönyt puolet siitä miehestä ja voimavaroista mutta tietenkin sairaalasta kotiuduttua oli masentunut kaikesta kun ymmärsi ja oli "parantunut" psykooseista ja paranoijasta(lääkkeillä estetään oireita).. Ja lääkkeet syövät ihmistä, sivuvaikutuksia on paljon sekä sisäisiä että ulkoisia. Hän oli sairaalassa ensin 1v ja palasi myöhemmin puoleksi vuodeksi omasta halustaan takaisin hoitoon.
Kun hän tuli ja muutti luokseni kasvoin hänestä irti ja sain omasta elämästä otteen. Masennuin tosi pahasti hänen sairaudestaan silloin kun vielä yritin epätoivosesti saada hänelle hoitoa. Hän lynttäs mut niin maahan kun vain olla ja voi, vei minulta myös itsetunnon täysin. Olin itseni mielestä ruma, huono, täysi nolla, kaikkea sitä mitä hän minulle sanoi. Hän kävi minun heikkoimpiin kohtiin kiinni(olin tosi teini n. 21v kun hän sairastui eli herkässä iässä vielä. Minuun kohdistui paljon hänen paranoidisista oireistaan psyykkistä ja fyysistä väkivaltaa niinkuin yleensä tapana läheisimpään kohdistaa tai läheiset he siitä kärsii.
Ymmärsin että ette kovin pitkään ole ollut parisuhteessa, sinuna tarkkailisin vielä hetken ja juttelet miehen kanssa ja ottakaa selvää mahdollisimman paljon siitä "juuri" hänen sairaudestaan.
Teidän tilanteessa molempien pitää olla mahdollisimman avoimia toisillenne!!- SokeastiRakastanut
Kaikkea hyvää teille...
En halua säikäyttää vaikka se on ihan hyväkin välillä niin tietää edes vähän mitä voi olla eessä!! - foundness123
SokeastiRakastanut kirjoitti:
Kaikkea hyvää teille...
En halua säikäyttää vaikka se on ihan hyväkin välillä niin tietää edes vähän mitä voi olla eessä!!Kiitos ku kerroit ton oman kokemuksesi. Toi kyllä pysäytti. Hyvä saada kuulla kunnon realistinen kokemuski tuosta. Jotenki oon ajatellu että jos tää mies sairastuu joskus pahemmin niin se olis vain väliaikaista, koska hän on sairastanut skitsofreniaa 10 vuotiaasta asti ja on vasta nyt saanut lääkityksen siihen kun on 22 vuotias. Eli 12 vuotta selvinnyt ilman lääkitystä. Mutta sekään ei oo mikään tae.
Miksi hylkäisit hänet sairauden takia? Hylkäisitkö hänet, jos hän istuisi pyörätuolissa tai häneltä puuttuisi käsi? Skitsofrenia on sairaus, jota voidaan hoitaa lääkkeillä. Lapsellani on skitsofrenia ja hän on aivan se sama lapsi kuin ennen sairastumistaan. Toivon, että hänkin löytää vielä joskus elämänkumppanin. Hän ehti seurustelemaan muutamankin pojan kanssa ennen sairastumistaan. Täytyy sanoa, että kumppanisi on todella fiksu kaveri, kun teki sinulle avoimesti selväksi, missä mennään. Ei ole aina helppo kertoa sairastavansa skitsofreniaa. Hän on ainakin vakavissaan. Voihan sitä ihan tervekin kumppani sairastua jossakin vaiheessa.
- foundness 123
Jos lähden sitoutumaan niin en hylkäisi. Mutta tuota vaan mietiin että, jos toinen menee todella pahaan kuntoon niinku "SokeastiRakastaneen" tilanteessa. En tiedä miten kestääsin sitte sellaista ja kun lapsiaki haluan kyllä hankkia, niin haluan kuitenki sellaasen elinympäristön nillee ettei ne kärsisi. Muuten kyllä kestäisin tilanteen mutta henkistä tai fyysistä väkivaltaa en kauaa kestäisi jos sairaus tekisi miehestä ihan kamalan minua kohtaan.
foundness 123 kirjoitti:
Jos lähden sitoutumaan niin en hylkäisi. Mutta tuota vaan mietiin että, jos toinen menee todella pahaan kuntoon niinku "SokeastiRakastaneen" tilanteessa. En tiedä miten kestääsin sitte sellaista ja kun lapsiaki haluan kyllä hankkia, niin haluan kuitenki sellaasen elinympäristön nillee ettei ne kärsisi. Muuten kyllä kestäisin tilanteen mutta henkistä tai fyysistä väkivaltaa en kauaa kestäisi jos sairaus tekisi miehestä ihan kamalan minua kohtaan.
"Sokeasti rakastaneen" neuvot ja ohjeet olivat todella hyviä. Pyydän anteeksi, jos ilmaisin asiani huonosti. En todellakaan halunnut arvostella sinua, enkä epäile sinun tunteitasi häntä kohtaan , kun puhuin hylkäämisestä. Tämä asia on vain niin lähellä minua itseäni, että ajattelen sitä ehkä herkemmin skitsofreenikon kannalta. Omalla lapsellani on paranoidinen skitsofrenia. Sinun todella kannattaa ottaa sairaudesta selvää ja jos mahdollista, mennä hänen kanssaan joskus hoitotapaamiseen. Koska hän on ollut jo nyt noin avoin sairaudestaan, voit kysyä häneltä kaikkea mikä sinua askarruttaa. Väkivalta ei automaattisesti kuulu skitsofreniaan, vaan se yleensä yhdistetään siihen turhaan. Skitsofreenikko,joka on väkivaltainen, on sitä yleensä muutenkin luonteeltaan. Sinun todella kannattaa ottaa selvää, käykö hän terapiassa ja lääkärillä säännöllisesti, sekä mitä lääkkeitä hän syö ja syökö säännöllisesti.Skitsofreenikon kanssa eläminen on kuitenkin narulla kävelyä, mutta niinhän se elämä aina. Kaikista tärkeintä teidän molempien kannalta on sinun jaksamisesi, sillä sinun tukesi on hänelle todella tärkeä, jos päätätte jatkaa suhdetta. Oletko valmis ottamaan sellaisen taakan itsellesi? Joskus on pakko ajatella myös itseäänkin. Onko sinulla sellainen tukiverkko, joka auttaa sinua jaksamaan ja joille voit purkaa itseäsi? Keskustelkaa ja hiljaa hyvää tulee. Älä hätiköi päätöksessäsi!
- Foundness123
mörri2005 kirjoitti:
"Sokeasti rakastaneen" neuvot ja ohjeet olivat todella hyviä. Pyydän anteeksi, jos ilmaisin asiani huonosti. En todellakaan halunnut arvostella sinua, enkä epäile sinun tunteitasi häntä kohtaan , kun puhuin hylkäämisestä. Tämä asia on vain niin lähellä minua itseäni, että ajattelen sitä ehkä herkemmin skitsofreenikon kannalta. Omalla lapsellani on paranoidinen skitsofrenia. Sinun todella kannattaa ottaa sairaudesta selvää ja jos mahdollista, mennä hänen kanssaan joskus hoitotapaamiseen. Koska hän on ollut jo nyt noin avoin sairaudestaan, voit kysyä häneltä kaikkea mikä sinua askarruttaa. Väkivalta ei automaattisesti kuulu skitsofreniaan, vaan se yleensä yhdistetään siihen turhaan. Skitsofreenikko,joka on väkivaltainen, on sitä yleensä muutenkin luonteeltaan. Sinun todella kannattaa ottaa selvää, käykö hän terapiassa ja lääkärillä säännöllisesti, sekä mitä lääkkeitä hän syö ja syökö säännöllisesti.Skitsofreenikon kanssa eläminen on kuitenkin narulla kävelyä, mutta niinhän se elämä aina. Kaikista tärkeintä teidän molempien kannalta on sinun jaksamisesi, sillä sinun tukesi on hänelle todella tärkeä, jos päätätte jatkaa suhdetta. Oletko valmis ottamaan sellaisen taakan itsellesi? Joskus on pakko ajatella myös itseäänkin. Onko sinulla sellainen tukiverkko, joka auttaa sinua jaksamaan ja joille voit purkaa itseäsi? Keskustelkaa ja hiljaa hyvää tulee. Älä hätiköi päätöksessäsi!
Siis en ottanut kommenttejasi mitenkään loukkaavana.
Joo, kyllä mulla on ystäviä joille pystyn purkamaan asioita ja joilta saan tukea. Sekin taakkaa aika paljon helpottaisi että olen uskossa, joten en koe kantavani mitään ongelmia yksin omilla harteillani, siis saan tukea myös ylhäältä käsin kaikessa. Mutta täytynee mieheen enemmän vielä tutustua ja keskustella näistä asioista hänen kanssaan ja miettii miten suhdetta sit jatkamme. - SokeastiRakastanut
foundness 123 kirjoitti:
Jos lähden sitoutumaan niin en hylkäisi. Mutta tuota vaan mietiin että, jos toinen menee todella pahaan kuntoon niinku "SokeastiRakastaneen" tilanteessa. En tiedä miten kestääsin sitte sellaista ja kun lapsiaki haluan kyllä hankkia, niin haluan kuitenki sellaasen elinympäristön nillee ettei ne kärsisi. Muuten kyllä kestäisin tilanteen mutta henkistä tai fyysistä väkivaltaa en kauaa kestäisi jos sairaus tekisi miehestä ihan kamalan minua kohtaan.
Se on niin yksilökohtaista millainen sairaus on. Saako apua sitten kun sitä tarvitaan.
Joskus on yhtä vuoristorataa ja joskus normaalia elämää sairaan elämässä. Elämä voi heitellä paljon ja joillain lääkkeet toimii ja ihminen pysyy "terveenä" mutta niinkai se on kaikilla.
Huom. kerroin vain oman tarinani ja se ei ole edes pahimmasta päästä. Teillä voi olla aivan toisenlainen tulevaisuus edessä.
Rakkaus on aina riskiä on sitten toinen sairas tai ei..
- tee ja itse
Mielestäni sinun kannattaisi enemmänkin miettiä sitä miten osaat ottaa asiat. Eli jos toinen lähtee sarastumaan enemmän, niin lähdetkö itsekin sairastumaan henkisesti, vai pystytkö elämään jotenkin omaa elämää ja kokemaan asioita mielekkäinä, tai osaatko jättää vai päästätkö itsesi sairastumaan ennen kuin osaat jättää. Väkisin sitoutuminen johonkin ihmiseen (sairasti toinen jotain tai ei) tai roikkuminen toisessa voi johtaa terveenkin potilaan osaan, jos se johtaa siihen että roikkuu huonossa suhteessa jossa kokee pääasiassa ahdistusta. Voithan olla miehen kanssa sen ajan kun sinulla on hyvä olla.
Vähän hassulta kuulostaa kun annat ymmärtää, ettet jättäisi häntä sairauden takia koskaan, jos päätät sitoutua, (ymmärrän jos vakuutat asiaa miehelle, mutta en oikein täällä). Kyseinen sairaus voi muuttaa ihmistä melkko tavalla, puhumattakaan lääkityksestä, ja miehellä muutokset olisivat selitettävissä pitkälti sairaudella.
Siinä sitoudutko sairaaseen vai terveeseen, ei näe muuta eroa, kuin sen, että sairaan kanssa otat enemmän riskiä siitä, että toinen voi muuttua erinlaiseksi kuin se johon rakastuit. Tämä riski on kuitenkin joka suhteessa.- foundness 123
Joo, no nykyyhteiskunnalle sitoutuminen on aika absurdi termi. Ku sitoutuminen ei siis tarkoita et hengaillaan sen aikaa ku toisen naama miellittää. Mulla sitoutuminen tarkoittaa sitä että eka tutustutaan 2-3 vuotta tai tilanteesta riippuen niin kauan että on varma siitä että haluaa jakaa elämänsä toisen kanssa ja sitten mennään naimisiin. Nykyään avioliittokin on ihan vesitetty. Avioliitto merkki siitä sitoutumisesta. Nykyään ihmiset menee ihan väärin perustein naimisiin eivät ihan tosissaan sitoudu, sen näkee siitä että erotaan heti ku toisen naama alkaa kyllästyttää (rakkaus sammuu, kasvetaan erilleen.) Sitoutuminen on sitä että pysytään yhdes myötä ja vastoin käymisis ja opetellaan rakastamaan toista vaikkei se sitä aina ansaittis. Mun mielestä ainut hyvä peruste eroamiselle on, jos toinen on todella väkivaltainen kumppania kohtaan tai jos pettää.
- jfhjfsgfsgfuig
sairautensa kanssa sinut,mikset sinäkin voisi olla?
- voi sinua...
miehestä jonka oireet paheni niin että hän kävi väkivaltaisesti kimppuuni. En enää olisi kirjoittamassa tätä jos naapuri ei olisi osunut toisella kerralla paikalle, mies yritti kuristaa minut rappukäytävässä. Hän huuteli ihmisille ikkunoistamme ja kuvitteli että meitä vainotaan. Oli kamalaa kun mies etsi kodistamme mikrofoneja ja esim. jos joku toi meille kukkia niin silppusi kukkakimpun osiin mikrofonien varalta. Nyt mies on laitoshoidossa eikä pääse sieltä välttämättä vuosiin pois. Itsekin ajattelin rakkauden kestävän kaiken, mutta ei se niin ole. Perhettä ei skitson kanssa kannata perustaa. Siinä menee helposti terveys kaikilta, pahimmassa tapauksessa henki.
- minäjaveli
Hei, ymmärrän huolesi. Veljeni on skitsofreeninen, on ollut n.10 v asti ja nyt varhaisaikuisuudessa käyttää lääkkeitä. Kun en vielä ymmärtänyt mikä hänellä oli, kun hän esim. puhui itsekseen julkisilla paikoilla, olin tosi hämmentynyt ja jollaki tavalla häpesinkin veljeäni, mikä oli tietenki väärin, mutta en voinu tietää. -yritin kysyä mikä vaivaa ja että voit puhua minulle jos ahdistaa, mutta hänellä ei ollut edes sairauden tuntoa. Veljeni ei ole koskaan ollu väkivaltainen, hän on mitä ihanin ihminen, eikä tekisi kellekään pahaa. Häntä vaivaa äänet ja satunnaiset näköharhat, joskus hän miettii mitä kissa hänestä ajattelee. :/ Joskus näille asioille ei voi kuin nauraa, koska liian raskaaksi,jos menee, niin sitten omaaki mielenterveyttä koetellaan.
Asiaa läheltä seuranneena: Anna aikaa.. Se, että miesystäväsi tiedostaa tämän, on melkein jo puoli voitto. Oma veljeni on vasta lähivuosina alkanu myöntämään, että hänellä on tämä tauti ja vasta nyt alkanut erottamaan, mikä on taudista, mikä on totta. Elämä teini-iässä hänen kanssaan oli kieltämättä aika rankkaa epäilyjen takia. Aika paljon helpotti, kun hänelle saatiin diagnoosi.
Sanoisin, että jos vastaani tulisi lievästi skitsofreeninen,jolla on hyvä hoitoennuste, ja lääkitys kohdillaan ;)- voisin ajatella ehkä tulevaisuutta hänen kanssaan. Tällöin elämän tulisi olla aika järjestäytynyttä ja rauhallista, monesti skitsofreenikot saavat turvaa rutiineista, mikä ei olisi ns. normaalillekaan pahitteeksi. Jos tauti vaikuttaisi menevän huonompaan suuntaan, saattaisin vetäytyä, koska olen itse taipuvainen masennukseen ja saattaisin mennä "samaan kuoppaan". Joku, kellä on vahva mielenterveys ja selkeä näky yhteisestä tulevaisuudesta, suhde skitsofreniaa lievästi sairastavan kanssa ei pitäisi liene oolla mahdoton?
Kaikkea hyvää ja tsemppiä valintaasi! - skitson entinen
Itselläni oli mitä ihanin suhde skitsofreenikon kanssa. Mutta yhtenä päivänä han muuttui täysin toiseksi ihmiseksi, on kuin hän oisi kadonnut en tunnista häntä enää omaksi itsekseen. Hän on alkanut ilkeillä minulle joka asiasta ja jätti minut aivan yhtääkkiä. Ensimmäinen merkki skitsofreniasta tuli minulle kun seurusteltiin, hän alkoi laittaa todella sekavia tekstiviestejä joissa epäili minua esim, jos olin kipeä halusi pitää kuukauden taukoa seurustelussa koska pelkäsi että saa minulta jonkun taudin. Mutta eron syy oli hänen puoleltaan se että epäili minua asioista joita en ikinä ole tehnyt, kun kuulin syyt olin täysin ällikällä lyöty niin harhaisia olivat skitsofreenikko miehen puheet. Hän syytti minua asioista joista en ollut koskaan ennen kuullut mitään, ensimmäistä kertaa kuulin hänen suustaan nämä uskomattomat asiat joista hän minua syytti. Ne olivat niitä harhoja joita skitsofreenikoilla on. Suhde kaatui täysin skitsofreenikon harhoihin. Ja voin sanoa että näitä asioita pohtiessa myös omaa mielenterveyttä on koeteltu. Nyt tuntuu että oli onni että suhde skitsofreenikkoon kaatui koska se riipoi jo omaakin mielenterveyttä. Surettaa vaan hänen tulevat nais kumppaninsa jotka ovat autuaan tietämättömiä että tällä miehellä on skitsofreenia minullekin se selvisi vasta silloin kun suhde oli jo lopussa, hän itse paljasti sairautensa minulle, mutta varsinaisen seurustelun aikana en tiennyt taudista mitään, mutta nämä oudot tekstiviestit ja käytös sai minut monesti ymmälleen nyt vasta tiedän syyn.
- älä tee sitä.
Kylmät väreet meni kun luin kirjoitustasi. Olen skitsofrenikon omainen. Heillä on parempia kausia, sitten on huonompia. Potilas jaksaa tsempata usein kun on joku tilanne päällä, esim ystäviä tapaamassa tai puhelimessa, mutta voi heti muuttua kuin yö ja päivä kun on kotona tai laittaa puhelimen kiinni. Tämän kun ystävät tietäisivätkin. Oma-aloitteisuus ja asioiden hoito voi olla täysin retuperällä, niitä ei ole. Hän voi saada yhtäkkiä päähänsä ostaa talon, tai muuttaa ulkomaille, tai saada omasta mielestään hienoja ideoita, jotka ovat harkitsemattomia impulsseja, joiden jälkiä toiset korjaavat. Hän ei pysty välttämättä ajattelemaan tekojensa seurauksia tai asioita, jotka vaikuttavat niihin, tai jos pystyy, ei jaksa pitkäjänteisesti keskittyä mihinkään. On puheiden tasolla ehkä mukana kun innostuu, mutta teot eivät vastaa niitä. Voi maata sängyssään päiväkausia ja valvoa yöt ravaten vartin välein tupakalla, skitsofreenikot ovat useimmiten ketjupolttajia, koska nikotiini rauhoittaa heitä. Kun joku ystävä soittaa tai käy, hän muuttuu kuin taikaiskusta siksi hetkeksi, tsemppaa sen tiukan hetken ja käynnin jälkeen juuttuu taas omaksi väsyneeksi itsekseen, koska on niin energiaa vievää keskittyä olemaan ihmisten kanssa "normaalisti." Joka saattaa hetken puhua innokkaana puhelimessa, sen jälkeen ei reagoi omaisen sanomisiin millään, tai jos tekee kaikkensa, katsoo silmät pyöreinä, sanoitko jotakin, mitä. Ei ymmärrä käskyjä tai kehotuksia. Kun sanot kolmekymmentä kertaa, että mene suihkuun, sinun täytyy käydä suihkussa, tai että vie roskat mennessäsi tai laita kaapista ottama ruoka takaisin, et voi kuvitella sitä ohjauksen ja valvonnan määrää.
Psykoosijaksoja tulee. Jokainen psykoosijakso, mikä tulee romahduttaa henkistä kuntoa, joka tarkoittaa sitä, että mm, keskittymiskyky, oma-aloitteisuus, erilaiset pelot, järkevät toimintatavat ja kyky ihmissuhteisiin kärsivät joka kerralla. Jos joka ainoan psykoosijakson jälkeen ei saa kunnon pitkää kuntoutusta ja lääkitys ola 110% varma, kognitiivinen taso laskee. Kun kognitiivinen taso laskee, ja kuntoutusta ei ole seuraava psykoosi vie kuntoa ja taantumista aina vain alemmas. Avohoito on surkeaa. Et jaksa. Sinun ei pidä jaksaa yliymmärtää. Et saa hänestä tasaveroista kumppania koskaan. Sääli ei ole rakkautta. Hän ei pysty pitämään sinusta huolta. Olet kuin yksinhuoltaja, omaishoitaja. Ambulanssit ja poliisit ovat tuttuja.
Et näe hänen masennustaan, saamattomuuttaan, kykenemättömyyttään pärjätä. Et halua nähdä. Hän pystyy sen ajan kun sinua näkee, olemaan jotensakin normaali, mutta et näe sitä arkea, miten raskasta se on. Et näe sitä, että esimerkiksi skitsofreenikko saaattaa muuttua ylipelkääväksi mitä tahansa asiaa kohtaan voi tulla fobia, joka on syvällä, ei mikään lajia, no tsemppaa nyt, sehän on vain normaali tienylitys tai normaali sirkkeli.
Älä ala suhteeseen. Pyydän. Älä ala. Se on väärin sinua kohtaan. Älä ala. Elä oma elämäsi onnellisena, olet ansainnut hyvän tasaveroisen suhteen, et omaishoidettavaa potilasta. - mmmmaam
Voi rakas hminen lopeta. Anna sairaanhoitajan se osaa asian.
Siskoni avioitui juuri samanlaisen kanssa ammatiltaan akateeminen työssä.
Eräs yö tappoi itsensä ja vaimonsa.
Keltaisia kukkia vien taas juhannuksena haudalle,,,
Tää tuntuu pahalta neuvoa ,,mut pyydä Jumalata voimia,,,
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1171587
Noniin rakas
Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi991448Lasten hyväksikäyttö netissä - Joka 3. nuori on saanut seksuaalisen yhteydenoton pedofiililtä
Järkyttävää! Lapsiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö verkossa on yhä pahempi ongelma. Ulkolinja: Lasten hyväksikäy35829Multa sulle
Pyörit 24/7 mielessä, kuljet mun mukana, mielessä kyselen sun mielipiteitä, vitsailen sulle, olen sydän auki, aitona. M26774Nainen, olen tutkinut sinua paljon
Salaisuutesi ei ole minulle salaisuus. Ehkä teimme jonkinlaista vaihtokauppaa kun tutkisimme toisiamme. Meillä oli kumm50726Okei nyt mä ymmärrän
Olet siis noin rakastunut, se selittää. Onneksesi tunne on molemminpuolinen 😘56688Olet myös vähän ärsyttävä
Tuntuu, että olet tahallaan nuin vaikeasti tavoiteltava. En tiedä kauanko jaksan tätä näin.37680Kumpi vetoaa enemmän sinuun
Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?34678Mies, eihän sulla ole vaimoa tai naisystävää?
Minusta tuntuu jotenkin, että olisit eronnut joskus, vaikka en edes tiedä onko se totta. Jos oletkin oikeasti edelleen s39650Onko sulla empatiakykyä?
Etkö tajua yhtään miltä tämä tuntuu minusta? Minä ainakin yritän ymmärtää miltä sinusta voisi tuntua. En usko, että olet37643