Ollessani lapsi vanhemmat ihmiset kertoivat alinomaa kummituksista. Mm. naapurin Iita oli oikein kummitusjuttujen kertoja. Sillä oli pieni maapläntti, peltotilkku ja yksi lehmä sekä vanha iso riihi. Siitä riitti kummitusjuttuja. Riihessä oli ruumislauta ja sitä ihmiset pelkäsivät. Mekin hiihdettiin siitä riihen ohi, ja kesällä käytiin sitä ruumislauttaa katsomassa, minkä päälle vainaja yleensä laitettiin odottamaan arkun saantia.
Ja sitten meidän kylätie kulki riihen ohi, ja maantieltä oli jyrkkä nousu. Siinä maantieltä kun nousee, niin siinä kuulemma joku aina nyki repusta. Ja pieniä lapsia kun oltiin, ja naapurista pimeällä tultiin, pelättiin niin että melkein sydänä pysähtyi. Ja muistan, kun mulla oli eväslaukku selässä, kun naapurista tulin pimeällä, niin siinä jyrkässä ylämäeesä aloi reppua nykimään. Nyt aikuisena ymmärrän, että kukaan siellä ei reppua nykinyt, vaan se oli pelko, joka laittoi kuvittelemaan ja sitten tuntui, että nyt se nykii....
Torstain kattelin yöllä Riivatut talot ohjelmaa, ja täytyy sanoa, että huvitti viimeisen päälle, kun aikaset ihmiset suu selällään kuvittelevat, että pöytä alkaa keikkua itsestään. Muistui mieleen nuo lapsuuden ajan aikuisten kauhukertomukset kummituksista. Minunkin syntymäkoti oli oikein vanha talo, jossa oli asunut yli 50 henkilöä yhden naapurin papan muistin aikaan. Mihinkähän sinne uuden talon vintille joutunut se vihko, johon ne asukkaat olin listannut? Siinä olivat sisarukset, huutolaiset, kerjäläiset - kodittomat. Ja naapurin Heikkipapalla oli saoin kuin Iitallakin hirmutarinoita noista meidän vanhantuvan asukkaista. Oli hullua, joka huito kirveellä, ja muistan sen tuolinkin, missä se kirveen iskun jälki oli. Tuoli oli käytössä vielä minunkin aikana, ja tuo kirveellä heiluja kuoli minun aikanani, olin jotain 30 ikäinen, kun hän 90:senä kuoli "hullujen huoneelle" kuten sanonta kuului siihen aikaan.
Kun katselin tuota Riivatut talot ohjelmaa, tuli mieleen, että vieläpäs vaan on ihmisiä, jotka niihin kummituksiin uskovat.
Ohjelma oli: "Riivatut talot
Sub To 06.01.2011 klo: 02.10
Majatalo Old Church House. Devonissa sijaitsevan majatalon vanhimmat osat ovat peräisin 700-luvulta. Niinpä sen historiaan mahtuu monenlaisia ihmiskohtaloita. Kenties majatalossa yöpyy elävien ihmisten lisäksi myös henkiolentoja. Huoneissa on nähty tummia hahmoja ja irtileikattu käsi, joka osoittaa kohti seinää. Kynttilät syttyvät itsestään ja seinien puupaneeleissa näkyy outoja kasvoja. Tutkimuksia varten Yvetten seuraan liittyvät historioitsija Richard Felix, parapsykologi Ciaran O'Keeffe sekä meediot David Wells ja Gordon Smith. Brittiläisen realitysarjan jokaisessa jaksossa vieraillaan yhdessä eurooppalaisessa rakennuksessa, jossa väitetään kummittelevan. Juontaja Yvette Fieldingin johtamalla kuvaustiimillä on 24 tuntia aikaa yrittää todentaa, tapahtuuko paikalla paranormaalia toimintaa."
Ja sitten meidän kylätie kulki riihen ohi, ja maantieltä oli jyrkkä nousu. Siinä maantieltä kun nousee, niin siinä kuulemma joku aina nyki repusta. Ja pieniä lapsia kun oltiin, ja naapurista pimeällä tultiin, pelättiin niin että melkein sydänä pysähtyi. Ja muistan, kun mulla oli eväslaukku selässä, kun naapurista tulin pimeällä, niin siinä jyrkässä ylämäeesä aloi reppua nykimään. Nyt aikuisena ymmärrän, että kukaan siellä ei reppua nykinyt, vaan se oli pelko, joka laittoi kuvittelemaan ja sitten tuntui, että nyt se nykii....
Torstain kattelin yöllä Riivatut talot ohjelmaa, ja täytyy sanoa, että huvitti viimeisen päälle, kun aikaset ihmiset suu selällään kuvittelevat, että pöytä alkaa keikkua itsestään. Muistui mieleen nuo lapsuuden ajan aikuisten kauhukertomukset kummituksista. Minunkin syntymäkoti oli oikein vanha talo, jossa oli asunut yli 50 henkilöä yhden naapurin papan muistin aikaan. Mihinkähän sinne uuden talon vintille joutunut se vihko, johon ne asukkaat olin listannut? Siinä olivat sisarukset, huutolaiset, kerjäläiset - kodittomat. Ja naapurin Heikkipapalla oli saoin kuin Iitallakin hirmutarinoita noista meidän vanhantuvan asukkaista. Oli hullua, joka huito kirveellä, ja muistan sen tuolinkin, missä se kirveen iskun jälki oli. Tuoli oli käytössä vielä minunkin aikana, ja tuo kirveellä heiluja kuoli minun aikanani, olin jotain 30 ikäinen, kun hän 90:senä kuoli "hullujen huoneelle" kuten sanonta kuului siihen aikaan.
Kun katselin tuota Riivatut talot ohjelmaa, tuli mieleen, että vieläpäs vaan on ihmisiä, jotka niihin kummituksiin uskovat.
Ohjelma oli: "Riivatut talot
Sub To 06.01.2011 klo: 02.10
Majatalo Old Church House. Devonissa sijaitsevan majatalon vanhimmat osat ovat peräisin 700-luvulta. Niinpä sen historiaan mahtuu monenlaisia ihmiskohtaloita. Kenties majatalossa yöpyy elävien ihmisten lisäksi myös henkiolentoja. Huoneissa on nähty tummia hahmoja ja irtileikattu käsi, joka osoittaa kohti seinää. Kynttilät syttyvät itsestään ja seinien puupaneeleissa näkyy outoja kasvoja. Tutkimuksia varten Yvetten seuraan liittyvät historioitsija Richard Felix, parapsykologi Ciaran O'Keeffe sekä meediot David Wells ja Gordon Smith. Brittiläisen realitysarjan jokaisessa jaksossa vieraillaan yhdessä eurooppalaisessa rakennuksessa, jossa väitetään kummittelevan. Juontaja Yvette Fieldingin johtamalla kuvaustiimillä on 24 tuntia aikaa yrittää todentaa, tapahtuuko paikalla paranormaalia toimintaa."
Vastaukset 51
Vanhimmat
Hyvin yleistä kaikkialla, en käyttäisi sanaa kummittelu. Voi esiintyä missä tahansa myös aivan uudessa talossa, asunnossa. Tavallisesti joku edesmennyt sukulainen, voi itse pyytää poistumaan ja kestää ilman pyyntöjä noin 2-4kk.
nuo jutut on nälän ja väsymyksen aiheuttamia hallunisaatioita..tai kokan.
taivasjuttuihin , uskoisin myös kummituksiin. Nyt en usko.
Lapsena kummitusjuttujen kuuleminen oli yleistä ja piti myös pelätä.
Pahin oli se yksin saunominen. Öljylyhdyn kanssa savusaunaan, hankeen tehtyä polkua pitkin.
Juttu kertoi että henkilö oli mennyt sinne savusaunaan ja avattuaan oven, lauteilla istui jo saunoja, itse piru. Pirun kuvia nähtiin ilmeisesti uskontotunneilla.
Että selvisin tuosta kauhuretkestä, opettelin laulelemaan kovalla äänellä menomatkalla, ja näin sauna oli tyhjä kun oven avasin.
Mielikuvitusta viljelemällä epäilemättä saa tuntumaan siltä, että kummituksia on. Muuten en niihin usko ja jos jossakin sellaisia väitetään olevan, kävisin kyllä mielelläni omin silmin näkemässä ja kuulemassa.
Muita, lähinnä riivaajiin tai muihin demoneihin viittaavia tapauksia on tullut pari vastaan ja niin uskottavina, että melkein panee uskomaan. Muunlaiset selitykset ovat olleet lähinnä naurettavia. Saako tällaisella sitten kummittelun aikaan, siihen en ota kantaa.
vaikken koskaan ole nähnyt. Hyvin harmittomat kuulemma ovat, eikä niitä tarvitse pelätä.
Ei pelännyt haudankaivajakaan, joka hellejaksoina usein teki työtään yöllä. Kylän kakarat yrittivät pelottaa häntä, mutta ei mies heistä välittänyt. Lähtivät eräänä yönä lakanoihin ynnä muihin valkoisiin räsyihin sonnustautuneina hautausmaalle hyppimään, mutta lähtivät pian pettyneinä pois. Kun olivat portin kohdalla, haudankaivaja havahtui ja komensi heidät takaisin. "Kyllä täällä jaloitella saa, mutta ei täältä minnekään saa lähteä".
En usko. Ainoastaan kerran olen yöllä herättyäni nähnyt makuuhuoneessamme ison vaalean hahmon. Vaikka laitoin välillä silmät kiinni ja avasin uudelleen hahmo oli ja pysyi niin kauan kunnes sytytin valot. En kokenut sitä kumminkaan mitenkään pelottavana. Liekkö omaa mielikuvitustani, että ajattelin sen olevan vaikka enkeli. Ehkä kuitenkin parempi selitys voisi olla katuvalojen siivilöityminen säleverhojen raosta. Oli mikä oli mutta aika jännä kokemus kuitenkin.
ja samalla myönnän, että on paljon asioita, joita järkeni ei ymmärrä eikä tavoita, mutta ihmisjärkihän on rajallinen, hyvin rajallinen. Näitä "kummituksia" kai nimitetään nykyään toisin, hallusinaatioiksi, kuten Pirre sanoi ja ajattelen samoin, että ihminen voi itse tuottaa niitä joissa äärimmäisissä rasitustiloissa.
Se että niitä kuitenkin on esiintynyt ihmisille, jotka ovat olleet täysissä ruumiin ja sielun voimissa, jää tietenkin mysteeriksi. Ihmellinen on elämä ja sen eri ilmenemismuodot.
Useita vuosia, on puhuttu Kansallisteatterin "kummituksista".
Nättelijä, Tea Ista on useammassakin lehtihaastattelussaan kertonut kohtaavansa heitä. Tietävänsä keitä ovat, vaan sitä ei kerro.
Kyllä minä ihan täysipäisenä pidän ko henkilöä, eikä ole mitään syytä olla uskomatta hänen kertomuksiaan.
Hän näyttelee edelleenkin, oppii vuorosanansa, ja on etevä työssään, joten vanhuuden höperöitymisestä ei voi olla kyse.
Onhan useat muutkin näyttelijät kertoneet siellä olevista "kummituksista" oudoista äänistä, narinoista, tuulenvireestä jme.
Kuten kirjoitit (anteeksi, että sinuttelen) meille kaikille on varmasti paljon ymmärtämättömiä asioita, joskin paljon on humpuukkia.
Meille isä kertoi lukemattomat jutut Kuikka Koposesta, josta on myös kirja kirjoitettu ja todistettavasti elänyt henkilö silmänkääntötemppuineen, kuten niitä kutsuttiin. Uskostani huolimatta en ole saanut vielä almanakasta seteleitä syntymään.
Piruntulet olen sentään itsekkin nähnyt, kuten moni muukin ko. paikkakunnalla. Sekin on minulle, kuten toisillekin selittämätön asia. Onhan niitä yritetty selittää jonkinlaisina kaasupurkautumina, mutta kuinka se siirtyy kymmeniä km, tai ilmestyy jäänpäälle liukumaan? Itse olen nähnyt vain järvellä, mutta liukkaasti se liikkuu. Isäni oli yrittänyt tavoittaa sitä moottoriveneellä, mutta turhaan.
Kuinkas olisi sitten nämä "woodoo", tai kuten kotoisasti uskotaan "pahansilmän" manaaminen toiseen ihmiseen. Päätalon kirjoista olen lukenut, että esim. Herkko olisi saanut tämän kirouksen ja tuli siksi hulluksi. Parantuminenkin tapahtui hetkessä, kun ko. manaaja kuoli.
Samoin hyvin tuntemani henkilö joutui vuosiksi parantolaan, sillä hänelle oli joku mustalainen, siis romani, langettanut tällaisen "tuomion". Siinä uskon kyllä ihmisen mielikuvituksen, tai sanoisinko uskon, että näin voi tapahtua, tekevän sen "tepposen", kuten Kuikkakopos jutuissa.
Paljon olen näitä asioita pohtinut ja Raamatunkin sanaan luottaen. Usko voi siirtää vuoria.
Tästä riittäisi mielipiteitä sivukaupalla, mutta vaikka täältä ei paperi ja muste lopu, kuten jotkut kirjoittajat ilmeisesti pelkäävät, husuttaen joitain pois palstalta, niin minä jätän nyt "hieman paperia ja mustetta" toisillekin.
mysteerit. Kuikka Koposesta muistan lukeneeni. Nuo ilmiöt, jotka mainitsit, saattavat olla tuttuja ainakin kuultuina/kerrottuina, meidänikäisille, maalla tai harvaanasutuilla seuduilla asuneille.
Olin pari kesää Lapissa joskus 60-luvun alussa. Vielä silloin siellä oli ainakin verenseisauttajia,
lieneekö vieläkin ? Minusta myös aika monella paikkakuntalaisella oli itsessään jonkinlainen
maaginen pohjavire - vai oliko se vain luonnon lähellä asuvien ihmisten alkuvoimaisuutta ?
"Verenseisautajiin" kuului myös appiukkoni, mutta anoppini oli "etiäisten" näkijä. Hyvin hän ounasteli, kuka on kylään tulossa, tai kuka kuolee piankin.
Lapin uskomuksiin, seitoineen ja shamaanein sun muihin "Jumaliin" uskon enemmän, kuin kristinuskon Jumalaan, koska en voi ymmärtää, että vasta 2000-v sitten, joku Jumalanpoika syntyi ja kuoli meidän syntien tähden!?? Olisi edes jonkun sanan itsekin kirjoittanut, mutta oli kuin filosofi Socrates, yhtä kuuluisa, mutta kumpikaan ei kirjoittanut merkkiäkään meille jälkeenjääville tiedoksi
Kyllä ihmiskunnan historiassa on ollut ilmeisesti jonkinlainen Jumala aina. Olipa niitä sitten vaikka kaikille, merelle, maalle, puille .....kaikelle omansa.
Minua on jokin tuntematon ohjannut elämäni tiellä, ilman pyytämättä ja monta kertaa. Mutta on myös, uskon ainakin, saanut toivomani asian toteutumaan.
Lapseni ainakin uskoo tähän "uskon voimaan". Oli kai 12-v ja lähetti kilpailukupongin Kalle Ankan Floridan matkaan. Hänen rakastamansa henkilö (täti) asui siellä ja mitään hän ei niin rakkaasti toivonut, kuin päästä sinne.
Ylläripylläri!!! Tuli voitto ja neljän henkilön matkat, hotellit "hilpetöörit", vaikka lähtö olikin Ruotsista.
Omat kokemukset jääkööt kertomatta, koska uskon, että joku Luoja meitä suojelee, johdattelee ja antaa oikeita ratkaisuja, silloinkin, kun itse tekisimme toisin.
nuo mistä kerroit. Eiköhän lapsilla ainakin ole jonkinlainen suojelusenkeli matkassa - kun ajattelee miten paljon uhkia ja vaaroja heidän elämäänsä sisältyy ja kuinka vähän vahinkoja kuitenkin tapahtuu... Samoin ajattelen kuin sinä tuossa viimeisessä kappaleessa tätä elämäntaivalta
kuvasit.
Tuossa puolen kilometrin päässä asusteli muuan iäkkäämpi mieshenkilö, jonka luona monikin tuttavani kävi selkäkipujaan parantelemassa. Piti maata pitkällään ja sitten parantaja vain liikutti käsiään ilmassa selän päällä ja tuumasi, että pannaanpa kipu jäniksen selkään, että saa kettu ajaa kauemmas. Kipu poistui muutamaksi viikoksi tai kuukaudeksi.
Paikkakunnalle tuli uusi lääkäri joka tietenkin kuuli ukosta. Meni kylään ja valitti hirveää hammassärkyä. Ukko tuumasi, että eiköhän se pois saada. Aikansa juteltuaan lääkäri lähti pois, mutta portailla iski niin hirveä hammassärky, että pakko oli kääntyä ja tunnustaa.
Pojankosseilla oli moposta valot hävinneet. Katselivat polttimoa, kun ukko kävelee ohi ja kysyy, mitä pojat. "Ei kun me vain katsellaan olisiko tämä polttimo kärvähtänyt". Näytähän, sanoi ukko. Otti polttimon etu- ja keskisormen väliin, peukalolla koski kantaan ja lamppu syttyi. Ei ole palanut, sanoi ja jatkoi matkaansa. Paikalla ollut kaveri vakuuttaa tämän todeksi.
Oli ukko jollekin kertonut, ettei taidot ole synnynnäisiä vaan opittuja.
Yksi entinen tuttuni pelasi spiritismiä, se toimi, vieläpä yksinään. Kysyi, miksi toimii yksinään. Vastaus oli: "Kun sinä olet antanut minun tulla itseesi". Siihen loppui tämän henkilön spiritismin peluu. Ei voi vieläkään edes lukea aiheesta mitään, tulee hirveän paha ja ahdistunut olo. Tapahtumasta on jo muutamia vuosikymmeniä.
Saattaa olla asioita, joista on terveellisempää pysyä visusti erossa.
hakeudu tällaisten asioitten pariin. Joskus nuorempana saatoin käydä Ultra-päivillä ja Hengen ja tiedon messuilla, mutta en ole käynyt enää vuosiin. Ihan tavallisessa arkielämässä on riittävästi ihmettelemistä ja onhan meillä kaikilla mielikuvitus, "köyhän ainoo huvitus" vai miten se meni ? Niin ja tuo sinun harrastuksesi, sukututkimus, antaa perspektiiviä ja tervettä vertailupohjaa elämään tässä ajassa.
demeter
Innostuin lukemaan vanhoja juttuja ja nostin kirjoituksesi siksi, että olet tiettävästi edelleen "elävienkirjoissa" palstalla.
Kiinnostaisi, onko tullut lisää mieleen kenellekkään näitä ns. yliluonnollisia tapahtumia. Onhan tässäkin ketjussa jo useita.
pelotella lapset kuoliaaksi kaikenlaisilla jutuilla.
Iltasadutkin ovat verisiä tainoita, jos niitä ajattelee järjellä.
Lapsia joita noita tappaa jne.
Ihmisen elämään kuuluu jännityksen halu ja haku?
kuitenkin päättyneet onnellisesti ? Ikäänkuin vakuuttivat lasta siitä, että kauheuksistakin voi selvitä.
aika kamalia jos lapsi nukahtaa kesken kertomisen, ettei kuule onnellista loppua.
Itselleni on jäänyt joitain painajaisia lapsuudesta. Pimeän pelkokin.
Siskokset kun säikyttelivät vielä lisää. Kertomuksillaan.
Näkkitarinat ymmärrän, niillä estettiin lasta menemästä laiturille yksin.
pysyä (eikös sanassakin siihen kehoiteta ?) Mikähän luonnevika mulla on, kun oikein vaadin kuulla saduista karmeimpia (Grimmin veljekset, esim). Jospa ne toimivat vähän sillä periaatteella, että
"kaikki mikä ei tapa, vahvistaa" - vaikka on se vahvistuminekin tainnut jäädä puolitiehen...
Täällä ei saa lapsille kertoa.
lämmitettiin Routaista maata Kosanipeitolla.
Se kohoili kummallisesti.
Maasta nousi jotakin.
Siihen aikaan ei Traktorilla upottu suohon vaan virvatulet saivat lepattaa vapaasti.
Ensimmäinen lapionisku sai nilkan nyrjähtämään, maassa oli jotain kovaa, kartasta katsottuna siinä oli kivi.
Survaisin toisen kerran vähän sivulle, käänsin lapiota, ja Pelarkoonian kukka nousi esiin, jokunen terälehti oli vielä verenpunainen. Parkkipaikalta kaikui Kuuva.
Maa alkoi täristä.
Tukkirekka ajoi ohitse.
360 lapiollista oli jo mennyt kun Kuu nousi ja luu.
Toinen niistä sojotti kalvakkaasti kuin lihaton keskisormi, toinen kuumotti poskeani.
Naapurihaudan öljykynttilä oli kaatunut ja roihahtanut aavemaiseen tuleen, vatsassani muiljahti ikävästi.
Arvasin että autoni takapoksissa oleva makkarapaketti alkoi kammottavasti jäätyä.
Ympärillä sukulaiseni nousivat muistoihini.
Päättäväisesti survaisin tuon naisen Värttinäluun poikki ja nostin osan penkalle.
Kuun kuolemankelmeä valo sai sen loistamaan, en kestänyt enää, juoksin autolle ja hain makkarapaketin.
:)
H.
Tietokone spesialisti niin luuletko saaavasi erisonin kännykän soimaan herätystä ilman sim korttia?
maailma on sussa menettänytkään hunksz. Vaikka eihän se mitään vielä ole menettänyt, tarinaa painoon vaan...
sisältävät, vammojakin.
Vaan minun nokkani on noessa.
Ilman korttia niillä voi tilata herätyksen 112: ta.
Pitää kyllä kertoa että ukko tulee kotiin kapakasta n. 04.30
Miehen ei kannata tilata, nauravat vain siellä.
"äly"- kännykät eivät ole enää kännyköitä, ne ovat pieniä tietokoneita, kuten joku Ipad: kin.ja muut läpyskät, vaikka malli on sama, niin ei saa sotkea läyskiin, niidenkin äly ja muisti ei toimi oikein.
Niitä markkinoidaan kännyinä, vaikka niitä pitäisi markkinoida Bugisina tietokoneina tai Kärpäslätkinä.
Kappas vaan, että entisten nuorten sävellahjan uhrikin on ilmaantunut?
:)
Ystäväsi
H.
kirjallisen urani, jouduin työttömäksi vuodenvaihteessa.
Noh, harjoitellut olen, mutta ensimmäisellä apurahalla lupaan tehdä palstasta maailmankuulun.
Takaan että Jenkiilässä nostetaan kauhea mekkala siitä että Suomessa kaatuvat kaikki tipuset selälleen.
Potkivat kyllä.
:)
H.
Nuo lauseet ovat kuin hänen kirjoittamiaan, asiatkin ovat samaa sorttia:)
Sulla ei oo hajuakaan asiasta,mul on vaan sattunu et käyttämätön kännykkä innostui soittelemaan herätystä
ilman sim korttia ,oli ollu puol vuotta käyttämättömänä.
Siin kännykäs ei eres ollut ohjelmoituna sitä aikaa.
Pennusta asti on kauhu kiinnostanut, videoita tuli vuokrattua runsaasti ja "kaikki" kirjat luettua.
Joten eiköhän tuokin teksti sieltä kumpua.
King, erityisesti on hyvä käyttämään sanoja ja vähemmän tavallisia lauserakenteita.
H.
Ennen sanoin aina ettei mitään yliluonnollista ole mutta kun itse koin niin uskon, vakaasti.
Yliluonnollista on, paljonkin. Hyvää ja pahaa, minä olen kokenut vain pahaa.
On tuossa ystäväpiirissa ihmisiä, jotka kertovat heidät kaapatun kaupunkimatkalla. He lähtivät kaupungistä siihen ja siihen aikaan, ja kotona olivat niin monten tunnin kuluttua vasta. Matkaan ei kuitenkaan mene kuin 1,5 tuntia.
Sitten kertoivat, että joku avaruusalus kaappasi heidät, ja teki heillä kokeita. Heillä oli kotiin tullessa käsivarsissa kipeitä laikkuja.
Ihmettelin, miksi minä en koskaan kohtaa mitään tuollaista yliluonnollista vaikka uteliaisuuksissani olen yrittänyt uskoa ja uskoa niihin, mutta miksi ei minulle tapahdu? Sanoivat, ettei se tapahdukkaan muille, kuin niille, jotka uskovat. Mikä vika minun uskossani sitten on? Kuitenkin aktiivisesti olen hakutunut heidän seuraansa, jotka uskovat kohdanneensa yliluonnollisia tapahtumia.
Mutta kun ei minulle ole tapahtunut mitään, niin ei, joten olen lakannut odottamasta ja uskomasta koko juttuihin. Olen alkanut selitellä itselleni heidän tapahtumiaan omalla tavallani.
Uskon vain mitä näen ja kuulen, nyt yli kolmeen vuoteen ei ole ollut mitään erikoista. Uskon kumminkin eri ulottuvaisuuksiin.
Täällä on minun turha asiasta kirjoittaa, en ole uskovainen.
Vaikka olen nähnyt kaksi kertaa.
Toisella kerralla olento sai estettyä läheisen itsemurhan, herätti ja sanoi minne on mentävä apuun. Toisella kerralla sama olento ilmestyi minua vihanneen henkilön kuolinhetkellä.
Olen ehdottomasti sitä mieltä että noita asioita ei kannata miettiä liikaa, sekoaa pää.
Kaikki on elämää ja totuus. Ihminen on hölmö eikä tiedä mikä on elämä, sillä maailman kaikkeus on vain elämää, on turha miettiä asioita, koska ne ovat elämää.
Ihmiset jotka eivät usko se on heidän asia.
Olen asunut monessa paikassa.
Siitä olen vakuuttunut että joissakin asunnoissa on huono karma.
Jos asunnossa on jokin vialla sen homaa, nukkuu levottomasti ja on ahdistunut ilman syytä. Se helpottaa muualla.
Siksi olenkin sanonut että haluan ennen asunnon ostamista koe nukkua siellä.
Tämä asia on tullut selväksi elämän varrella.
En ole koskaan saanut mitään ennakkovaroitusta että asunnossa olisi jokin vialla, aivan itse sen olen asuessani pannut merkille.
Huono karma--- voi olla missä tahansa, vaikka Tirvan lavalla (lähellä Kouvolaa).
homekämpässä varmaan onkin paha olla:(
Minua särkee kamalasti, jos vesisuonia sattuu kulkemaan siinä kohtaa, jossa minun pitää oleilla. Ja tietty tuo homejuttu myös. Niin ja voimakkaat sähkökentät saa minussa aikaan hirveen huonoa oloa, ja kivulloisuutta. Levotonta unta jne. Lihakset jännittyvät, tulee jännetulehduksia
Ettekö ole kokeneet huonoa oloa jossain sähkölaitteita myyvässä myymälässä jossa mieletön rivi telkkuja auki? En voi olla kuin hetken ja haluan ulos, mä haistan sen näkymättömän sähkön ja tulen pahoinvoivaksi.
Olen myös kokenut jotain sellaista joka ei vain mene norminpiikkiin. Joskus kauhistelen ihmisiä jotka niin reteesti toteaa etteivät usko mitään muuta olevan, ettehän te siinä mitään menetä JOS ei ole - vaan entä JOS on, silloin te kadutte syvästi?
Jokainen tavallaan, hyvää yötä ja siunatkaa ittenne!
No ei todella ole tullut käytyä vuosiin sellaisissa liikkeissä. Voimakkaat sähköentät kyllä minuun vaikuttaa pahasti. Kotona suojaankin itseni tässä tietokoneella ollessani, ja samalla suojaus toimii myös televisiosäteilyyn.
kokekaa aika siellä ja kansa siellä ovat ute....
Foliohatullako juojaudut?
että sähkösäteily vaikuttaa joihinkin ihmisiin, ainakin niihin jotka istuvat töikseen netin ääressä ja kirjoittavat 60 palstalle. vanhat solut elimistössä eivät kestä ruudun säteilyä. Jälki näkyy kummallisena kirjoituksena ja erilaisista hermostohäirijöistä, ja riippuvuutena kyseiseen välineeseen.
Otahan selvää magneeteista, niitä todella pitää olle jaloissa, takapuolesi alla, kaulalla yms. Ja toisaalta, otappa ja laita merisuolakippo näyttöpäätteesi viereen, sekin imee jonkin verran säteilyä ja luovuttaa negatiivisia ioneja ilmaan. Myös venhnänoraslautanen näyttöpäätteen viereen, mut älä syö sitä orasta.
Olen erittäin allerginen, ilmastointi voi olla huono tai hometta.
Se ei täysin selitä kummallista pelkoa jota ei tuntunut kuin ko. asunnoissa.
Eräs talo oli sellainen, oli kulkenut suvussamme sukupolvien ajan. Viimeinen sisaruksista kuoli ja menimme perunkirjoituksiin.
Kun olin ollut minuutin verran sisällä juoksin kauhun vallassa ulos, kauhu oli jotain kuvaamatonta. Mitään syytä tunteelle ei ollut, muut eivät sitä tunteneet.
Minä en huomannut mitään, vaikka parinkymmenen metrin päässä 16 000 voltin ja 500 000 kW:n sähkökoneista 30 vuotta töitä tein. Vähän matkan päässä oli toinen samanlainen.
Eikä se ollut paljon kauempana se 400 000 V:n kytkinkenttäkään, josta 1 000 000 kW maailmalle lähti. Eikä haitannut yhtään, vaikka sielläkin kuljeksin, tosin ehkä 10 metrin päässä sähköstä. Ettei salamana pääse lyömään...
Ja toisella suunnalla oli radioaktiivisuutta taatusti tappavassa määrin, mutta muutaman metrin betoniseinän takana.
Se merikin siinä vieressä oli melko vähäsuolaista, joten merisuolakaan ei vaikuttanut.
Lähimmät vehnänoraatkin kasvoivat useamman kilometrin päässä. Ja vain kesäisin.
Foliohatun vaikutus jäi kyllä kokeilematta.
Niin että kyllä tässä kai ihmetellä pitää!
Ei paljon aikaa kun olemme kummituksia, jos ei kaikki ole selvillä....
pelattiin spiritismiä jakkaraan oli piirretty kirjaimet, siinä kyykittiin. Kysyin tulevan miehen nimeä, vastasi. Aikamme kyselimme. En jaksanut enään tuijottaa jakkaraa, vaan nostin katseeni. Vastapäätä nurkassa istui ihmisen kokoinen suuri musta koira joka hymyili pirullisesti. Arvatkaa nukuinko monta yötä raamattu tyynyn alla.
Samassa paikassa eräänä yönä heräsin kun sänkyni vieressä seisoi valkoinen hahmo, hänellä oli pitkä vastalaskoksin oleva hame päällä. Taas nukuin raamattu tyynyn alla.
Olin silloin 15vuotias. Elämä vei eteenpäin kaksi avioliittoa takana. Tytär aikuinen seurusteli.Kertoi kaverinsa nimen. Kysyin on isänsä nimi nn. Ei ollut.
Aikuistuettuani olen saanut kokea kaikenlaista henkimaailman hommaa. Nähnyt myös pöydän juoksevan. Sen näki myös kuusikymmentä paikalla olevaa, joten sinulle epäiliä - kaikki on mahdollista-
Jos haluatte lukea hiuksia nostattavia kertomuksia niin Suuri suomalainen mytologia / Suomalainen mytologia. En muista nimeä tarkkaan. Kirja on paksu ja isokokoinen. tarinat on kerätty 1800- 1900 vaihteessa opiskelijoiden kierrellessä maaseutua. Niissä on vuosiluku ja paikkakunta mistä tallennettu.
Noihin ei ole uskomista. Mielikuvitus, ja tuntemattoman pelko teki vaikka mitä kepposia ihmisten mieliin. Minkä ihmeen takia minä en näe mitään tuollaisia, eikä minun kohdalle osu? Eikö mulla ole riittävän heikkoja hermoja vai?
ja alat nähdä harhoja, tai siis näitä "kummituksia".
Minä aloin uskoa, en edes muista mikä mikä lahko se oli, joka toimi tietenkin näillä kirjeenvaihdoilla. Työkaverini sitä esitti ja piti tilata näitä kirjeitä, joilla hän ja minäkin tulisimme uskoon!!???
Tulinhan minäkin "uskoon", että ihmisten mielialaa voi manipuloida, kun hokee jotain "mantraa"ja sitten alkaakin näkemään myös yöllä unissaan näiden kasvojen tulevan seinistä läpi.
Nyt olen kuitenkin ajatellut, että pyytäisin Teitä kaikkia palstalaisia rukoilemaan puolestani itselleni inhoa tupakoimisen suhteen, siis saamaan sen minulle inhoittavaksi paheeksi ja lopettamaan.
Kyllä tuossa suhteessa häntä heiluttaa koiraa, koska en pysty lopettamaan tupakointia.
Kukaan ei koskaan kohtaisi tällaista.
Tällaiseen ei voi psyykatakaan.
Aitan ylisillä oli lämmin.
Päivän kuumentamat hirret narisivat, muuttaessaan muotoaan jäähtyessään.
Niiden välinen rako kuroi itsensä umpeen.
Vesikauhuinen veri valui väliin jääneen Lepakon suusta.
Syntymättömät lapsensa tippuivat, yksikerrallaan, pihamaalle, jota sumu alkoi verhota.
Viimeisen jälkeen tuli vain ilmaa, vienosti.
Terävät hampaat valmistuivat iskemään, valo ei enää paljastanut Hauen limasta kimmeltävää pintaa.
Ja Ahven alkoi olla uninen.
SIlkkiperhosensuloinen nainen katseli untuvien peitosta tummuvaa Hirsiseinää, sen ylimmän kerroksen toiseen päähän oli jäänyt kiertymisen estävä pulikka iskemättä.
Siihen oli jäänyt rako.
SIlmänsä sulkeneet kukkaset antautuivat hellänlämpöisen sumun syleilyyn, sumu kuiskaili niille salaperäisiä unilauluja, Kuten ennenkään, kukkaset eivät unta nähneet.
Kylmävetisen kaivon kannelta irtatui riekale Sumua. Kaivossa oli Sammakko kuollut, jo aikoja sitten.
Se kiertyi ylös, kohden nousevaa, kelmeän kalpeata kuuta, se hiveli noustessaan Hirsien pintaa, jättäen niihin kalmankymän Tappajaetanan vanan.
Hirsien raosta lisääntyvä kuunvalo sai naisen vapisemaan.
SItä kylmyyttä ei Untuva peittänyt.
Jotain nousee.
Tuo tunne oli niin vahva että nainen heitti peiton sivuun ja odotti.
Hirsien rakokin värähteli. Kylmänkankea sumu kuiski muinaisia loitsuja.
Molemmat tiesivät että kukkaketojen aika on ohitse.
Sen tiesi sumukin.
H.