Borderin silmien hehku

koirakuiskaajan? Siinä oli juuri autossa haukkuva shetlanninlammaskoira, joka tokeni todella nopeasti Cecarin neuvoilla. Bordereilla se paimennusviettihän on tosi voimakas, mutta kyllä sen tokenemaan saa. Jonkun pitää mennä sen viereen istumaan autoillessa ja puuttua sen käytökseen nykäisyllä, äänellä tai kosketuksella jo ennen, kuin se on saanut itsensä kiihkotilaan. Koiraa ei saa päästää edes autoon, ennenkuin se on rauhallinen. Eli ensin rauhotutte molemmat ennen autoon menoa, sitten ollaan vaikka paikallaan olevassa autossa ja katsellaan kaikessa rauhassa, kun autoja menee ohi. Tärkeintä on pysyä itse rauhallisena laumanjohtajana, ettei tule lietsoneeksi koiraa kiihtymään lisää. Sen pitäisi oppia nopeasti.

........ kirjoitti:

koirakuiskaajan? Siinä oli juuri autossa haukkuva shetlanninlammaskoira, joka tokeni todella nopeasti Cecarin neuvoilla. Bordereilla se paimennusviettihän on tosi voimakas, mutta kyllä sen tokenemaan saa. Jonkun pitää mennä sen viereen istumaan autoillessa ja puuttua sen käytökseen nykäisyllä, äänellä tai kosketuksella jo ennen, kuin se on saanut itsensä kiihkotilaan. Koiraa ei saa päästää edes autoon, ennenkuin se on rauhallinen. Eli ensin rauhotutte molemmat ennen autoon menoa, sitten ollaan vaikka paikallaan olevassa autossa ja katsellaan kaikessa rauhassa, kun autoja menee ohi. Tärkeintä on pysyä itse rauhallisena laumanjohtajana, ettei tule lietsoneeksi koiraa kiihtymään lisää. Sen pitäisi oppia nopeasti.

Lue lisää

... vinkkejä. Kun koira voi hyin, niin omistajakin voi hyvin. Ja tietty toistepäin. Voidaan me hyvin toki tälleenkin.

Meillä ei ole kyse aivan tuollaisesta. Koira on paljon autossa. Se on mun mukana töissä ja ainakin luulen niin, että se viihtyy mukana töissä. Ainakin se istuu, kuin nakki paskassa oven suussa, kun näkee, että puen työvaatteet pälleni. Ja todella pettynyt se on, jos pakkasilma ei salli sen päästä mukaan. Olen lehdenjakaja en ota sitä mukaan vedon takia (joudun tuon tuostakin aukaisemaan ikkunaa, eikä veto tee hyvää), jos pakkasta on yli -10 C.

Tehtiin pitempi lomamatka. Useita satoja kilometrejä (pysähdyttiin toki ainakin tunnin välein jalottelemaan ja evästämään). Otettiin välillä torkut autossa parkkipaikalla ja auto oli käynnissä. Se nukku ihan hyvin ja se ei tuntenut mitään tarvetta alkaa "vouhkaamaan", vaikka liikettä oli paljonkin (autoja tuli ja meni molempiin suuntiin). Kun lähdettiin ajamaan (eli auto liikku) ja vastaan tuli autoja (nimenomaan pikkuautoja, pakua suuremmat ei kelpaa), se tuli levottomaksi.

Mä aloin kirjoituksestasi ihan miettimään, jotta voisiko olla niin, että se ajattelee, että se auto vie sen rakkaan pois? Meillä autot seisoo ikkunan alla (alle 5 metriä) ikkunasta ja se kattelee aina haikeudella etenkin, kun isäntä tai minä lähtee autolla (auton valot syttyy). Se kyllä tietää ja luottaa, että aina se ukko ja emäntä tulee takasin, mutta kuitenkin se hetkellinenkin ero on sille ahdistavaa. Jospa se ajattelee, että ne kaikki autot on vahdittavia (ei pahoja siis), koska niissä saattaa olla se "kuu, taivas ja tähdet ja sitähän ette multa vie".

Kyllä mä sen vielä selvitän joskus, jotta mistä moinen johtuu. Jos en muuta, niin alan testaamaan, että laitan kaihtimet alas, kun jompi kumpi meistä lähtee autolla, ettei se valoja nää (tuntee se kyllä auton äänen). Saattaahan se olla, että se repii ne kaihtimet alas, kun ei nää lähtöä.

AdaFlink kirjoitti:

... vinkkejä. Kun koira voi hyin, niin omistajakin voi hyvin. Ja tietty toistepäin. Voidaan me hyvin toki tälleenkin.

Meillä ei ole kyse aivan tuollaisesta. Koira on paljon autossa. Se on mun mukana töissä ja ainakin luulen niin, että se viihtyy mukana töissä. Ainakin se istuu, kuin nakki paskassa oven suussa, kun näkee, että puen työvaatteet pälleni. Ja todella pettynyt se on, jos pakkasilma ei salli sen päästä mukaan. Olen lehdenjakaja en ota sitä mukaan vedon takia (joudun tuon tuostakin aukaisemaan ikkunaa, eikä veto tee hyvää), jos pakkasta on yli -10 C.

Tehtiin pitempi lomamatka. Useita satoja kilometrejä (pysähdyttiin toki ainakin tunnin välein jalottelemaan ja evästämään). Otettiin välillä torkut autossa parkkipaikalla ja auto oli käynnissä. Se nukku ihan hyvin ja se ei tuntenut mitään tarvetta alkaa "vouhkaamaan", vaikka liikettä oli paljonkin (autoja tuli ja meni molempiin suuntiin). Kun lähdettiin ajamaan (eli auto liikku) ja vastaan tuli autoja (nimenomaan pikkuautoja, pakua suuremmat ei kelpaa), se tuli levottomaksi.

Mä aloin kirjoituksestasi ihan miettimään, jotta voisiko olla niin, että se ajattelee, että se auto vie sen rakkaan pois? Meillä autot seisoo ikkunan alla (alle 5 metriä) ikkunasta ja se kattelee aina haikeudella etenkin, kun isäntä tai minä lähtee autolla (auton valot syttyy). Se kyllä tietää ja luottaa, että aina se ukko ja emäntä tulee takasin, mutta kuitenkin se hetkellinenkin ero on sille ahdistavaa. Jospa se ajattelee, että ne kaikki autot on vahdittavia (ei pahoja siis), koska niissä saattaa olla se "kuu, taivas ja tähdet ja sitähän ette multa vie".

Kyllä mä sen vielä selvitän joskus, jotta mistä moinen johtuu. Jos en muuta, niin alan testaamaan, että laitan kaihtimet alas, kun jompi kumpi meistä lähtee autolla, ettei se valoja nää (tuntee se kyllä auton äänen). Saattaahan se olla, että se repii ne kaihtimet alas, kun ei nää lähtöä.

Lue lisää

Hei!

Mulla tuo tyttö tekee ihan samaa! Takapenkillä ollessaan sahaa edestakaisin yrittäen napata kaikki vastaantulijat yms autot. Epäilyttävän näköiset jalankulkijat haukutaan myös.

Hihnassa tuo kulkee tosi nätisti, ja ikinä ei ole ollut ohi ajavien autojen perään. Ja kotona ei hauku mitään kolahduksia, lähinnä vain ihmettelee. Rullasukset, luistimet ja sauvakävelijät taasen yritetään panna ojennukseen.

Mutta autoillessa on aivan mahdoton! Mahdottoman hauska nimittäin!

Itse en ole nähnyt mitään syytä tuota kieltää, koska autosta paimentaminen on selvästikin parasta maailmassa, ja tyttö on ihan hulluna autoiluun. No toki auton takapenkki on aika heikossa kunnossa kun toinen hyppii siinä edestakaisin, mutta ainakin mulle auto on käyttöhyödyke, enkä välitä paskaakaan vaikka se ravaisi sen ihan puhki.

Joskus jos ei jaksa töiden jälkeen lenkille lähteä, koiran saa väsytettyä yhdellä maaseutuajelulla.

On mulle joskus joku kyytiläinen sanonut että eikö tuo ole vaarallista? no sehän riippuu kuskista, voihan se olla että joku häiriintyy siitä että koira vaanii milloin minkäkin penkin takana kytäten vastaantulijoita, mutta mua tuo ei kyllä häiritse vähääkään. Ennemminkin hauska seurata miten tuo kurkistelee kuskin takaa piilosta vaanien saapuvaa saalista ja yrittää napata kaikki pienet autot, pakettiautot on vähän arvelluttavia ja rekkoja jopa vähän väistetään.

Meille se on semmonen leikki. Minä ajan ja toinen on tarkkana.

Tulispa jo kesäloma niin päästään taas autoretkelle kiertämään Suomen puistot ja parkit! Josko ens kesänä uskallettais vaikka pohjoisnorjaan?!?

-Iskä 30v ja Triktyttö 3v.

Iskäjasentyttö kirjoitti:

Hei!

Mulla tuo tyttö tekee ihan samaa! Takapenkillä ollessaan sahaa edestakaisin yrittäen napata kaikki vastaantulijat yms autot. Epäilyttävän näköiset jalankulkijat haukutaan myös.

Hihnassa tuo kulkee tosi nätisti, ja ikinä ei ole ollut ohi ajavien autojen perään. Ja kotona ei hauku mitään kolahduksia, lähinnä vain ihmettelee. Rullasukset, luistimet ja sauvakävelijät taasen yritetään panna ojennukseen.

Mutta autoillessa on aivan mahdoton! Mahdottoman hauska nimittäin!

Itse en ole nähnyt mitään syytä tuota kieltää, koska autosta paimentaminen on selvästikin parasta maailmassa, ja tyttö on ihan hulluna autoiluun. No toki auton takapenkki on aika heikossa kunnossa kun toinen hyppii siinä edestakaisin, mutta ainakin mulle auto on käyttöhyödyke, enkä välitä paskaakaan vaikka se ravaisi sen ihan puhki.

Joskus jos ei jaksa töiden jälkeen lenkille lähteä, koiran saa väsytettyä yhdellä maaseutuajelulla.

On mulle joskus joku kyytiläinen sanonut että eikö tuo ole vaarallista? no sehän riippuu kuskista, voihan se olla että joku häiriintyy siitä että koira vaanii milloin minkäkin penkin takana kytäten vastaantulijoita, mutta mua tuo ei kyllä häiritse vähääkään. Ennemminkin hauska seurata miten tuo kurkistelee kuskin takaa piilosta vaanien saapuvaa saalista ja yrittää napata kaikki pienet autot, pakettiautot on vähän arvelluttavia ja rekkoja jopa vähän väistetään.

Meille se on semmonen leikki. Minä ajan ja toinen on tarkkana.

Tulispa jo kesäloma niin päästään taas autoretkelle kiertämään Suomen puistot ja parkit! Josko ens kesänä uskallettais vaikka pohjoisnorjaan?!?

-Iskä 30v ja Triktyttö 3v.

Lue lisää

Pitää vielä lisätä, että ei ole mikään pakkomiellereaktio, ja käskiessäni kyllä istuu aloillaan autossa.

Mutta kuten sanoin, se on leikkiä, enkä näe mitään syytä miksi tuon kieltäisin.

Mie tykkään ajella ja toinen tyllää olla kyydissä, joten molemmilla on kivaa!

Isä ja 3v Borderi-ty kirjoitti:

Pitää vielä lisätä, että ei ole mikään pakkomiellereaktio, ja käskiessäni kyllä istuu aloillaan autossa.

Mutta kuten sanoin, se on leikkiä, enkä näe mitään syytä miksi tuon kieltäisin.

Mie tykkään ajella ja toinen tyllää olla kyydissä, joten molemmilla on kivaa!

Lue lisää

Kiitos vastauksestasi!

Luettuani viestisi, niin alan ottamaan "vouhkaamiseen" aivan toisenlaisen näkökannan. Alan hyväksymään, että se autossa ajaminen/paimentaminen on siitä kivaa ja se ei ole mitenkään vahingollista sille. Se kuuluu sen luonteeseen ja sitä on turha ihmisen alkaa muokkaamaan. Tehkööt sitä ihan vapaasti vaan.

Se ei aiheuta mitään vaaraa liikenteessä tehdessään niitä salaman nopeita 360 asteen käännöksiä auton takapenkille. Se pystyy takalisto penkissä tekemään täyskäännöksen ennenkuin edes kissaa ehtii sanoa. Se ei koskaan tuppaa etupenkille auton ollessa liikkeessä. Jos oon jossain kaupassa käymässä, niin se saattaa olla kyttäämässä apumiehen paikalla menemisiäni, mutta menee heti takapenkille, kun naksautan auton ovet auki.

Kokeilin sille verhoja auton ikkunaan, mutta se oli repiny ne pois sillä aikaa, kun olin kaupassa. Eikä meillä auto ole mikään pyhä. Vanhoja pussilakanan retkuja löytyy suojaamaan penkkiä ja ne voi heittää menemään, kun ovat kulahtaneet pyörityksessä puhki.

Meillä kanssa ollaan opittu kävelemään sivulla suht´koht´ nätisti, vaikka junnu onkin vasta 1,5 vuotta vanha. Autojen tullessa parin metrin etäisyydelle, jotuu sen käskemään istumaan ja kieltämään. Hyvin tuo sen uskoo (skarppina pitää kuitenkin olla), joten ei siitä ole enää kovinkaan suurta vaaraa, että se ajais niitä autoja ollessaan ulkoilmassa ulkoilmassa.

Mutta ahaa! Meillä kulkee tuossa sellainen valaistu latu, mitä käytetään kansallisiinkiin kilpailuihin. Ja kyllä se bortsu jaksaa ja jaksaa kytätä niitä hiihtäjiä lumipenkan päällä. Se ottaa lepoasennon ja kuuntelee niin pirun tarkkaan, jotta olisko ketään tulossa. Se oikein vaanii hiihtäjiä. Kun joku lähestyy, niin se nousee seisomaan ja voi hitto miten sen etujalat alkavat steppaamaan. Sitten ne jalat hiljenee, pää tulee alemmaksi ja vaaniva tuijottava katse kiinnittyy tulijaan. Jotkut hiihtäjät ovat jo tottuneet siihen ja naurahtelevat ohimennessään. Jotkut jää jopa juttelemaan ja kysyvät, jotta "pitääkö se hiihtämisestä noin paljon, että se haluaisi ladulle"? Sanon niille, että joo, se rakastaa hiihtämistä ja etenkin hiihtäjiä (en sano niille, että se haluaisi paimentaa teidät kaikki yhteen ja ajaa teitä takaa). Jotkut hiihtäjät (etenkin iäkkäämmät) ovat tykästyneet, kun se on siellä penkan päällä valppaana kyttäämässä.

Näillä eväillä mennään.

Iskäjasentyttö kirjoitti:

Hei!

Mulla tuo tyttö tekee ihan samaa! Takapenkillä ollessaan sahaa edestakaisin yrittäen napata kaikki vastaantulijat yms autot. Epäilyttävän näköiset jalankulkijat haukutaan myös.

Hihnassa tuo kulkee tosi nätisti, ja ikinä ei ole ollut ohi ajavien autojen perään. Ja kotona ei hauku mitään kolahduksia, lähinnä vain ihmettelee. Rullasukset, luistimet ja sauvakävelijät taasen yritetään panna ojennukseen.

Mutta autoillessa on aivan mahdoton! Mahdottoman hauska nimittäin!

Itse en ole nähnyt mitään syytä tuota kieltää, koska autosta paimentaminen on selvästikin parasta maailmassa, ja tyttö on ihan hulluna autoiluun. No toki auton takapenkki on aika heikossa kunnossa kun toinen hyppii siinä edestakaisin, mutta ainakin mulle auto on käyttöhyödyke, enkä välitä paskaakaan vaikka se ravaisi sen ihan puhki.

Joskus jos ei jaksa töiden jälkeen lenkille lähteä, koiran saa väsytettyä yhdellä maaseutuajelulla.

On mulle joskus joku kyytiläinen sanonut että eikö tuo ole vaarallista? no sehän riippuu kuskista, voihan se olla että joku häiriintyy siitä että koira vaanii milloin minkäkin penkin takana kytäten vastaantulijoita, mutta mua tuo ei kyllä häiritse vähääkään. Ennemminkin hauska seurata miten tuo kurkistelee kuskin takaa piilosta vaanien saapuvaa saalista ja yrittää napata kaikki pienet autot, pakettiautot on vähän arvelluttavia ja rekkoja jopa vähän väistetään.

Meille se on semmonen leikki. Minä ajan ja toinen on tarkkana.

Tulispa jo kesäloma niin päästään taas autoretkelle kiertämään Suomen puistot ja parkit! Josko ens kesänä uskallettais vaikka pohjoisnorjaan?!?

-Iskä 30v ja Triktyttö 3v.

Lue lisää

Jospa nyt ihan ensin laittaisitte sen koiran valjaisiin ja vyöhön kiinni. Takapenkiltä tulee kolaritilanteessa aikamoinen mäjähdys niskaan.

hmmmm... kirjoitti:

Jospa nyt ihan ensin laittaisitte sen koiran valjaisiin ja vyöhön kiinni. Takapenkiltä tulee kolaritilanteessa aikamoinen mäjähdys niskaan.

Siis täh, mitä? Missä olen sanonut, että koira matkustaisi ilman valjaita ja turvavyötä? Kyllä se on autoillessa kytkettynä valjaisiin ja turvavyöhön. Olen testannut sitä lyhyillä "mennään uimaan lähikulmille" -matkoille niin, että sen turvavyöt eivät ole olleet kiinni ja ei koskaan tule kiihkossan etupenkille. Ei tuole, vaikka innostais kuinka.

Koiralla on aina nahkavaljaat (ei syö turkkia) ja turvavyö, kun matkustetaan. Ei tule sulla mieleen tuollainen, että oikein suunnitellut valjaat ja niihin sovellettu liikkumismukavuus on sellainen, että se pystyy liikkumaan, eli hömppäämään ja vetämään sikosia auton takapenkillä? Kyllä sitä liikkumavaraa löytyy ja pitää löytyä. Meillä on koiran turvavyö kytketty auton takapenkin niskatukiin. Se ihan vaan siksi, että halpiskaupasta ostetut turvaliinat/-vyöt sen hömppäilyssä sotkeutuvat sen jalkoihin. Niskatuesta se "liina" tulee alapäin valjaan selkään ja silleen koira ei sotkeudu siihen turvavyöhön.

Enpä nyt oikein usko tuota ihan tältä istumalta. Tuosta jalostuspuolesta en sano mitään, koska en siitä tiedä.

Koiraani olen oppinut lukemaan ja uskallan väittää, että se kiihko ei ole ainakaan siitä kiinni, että siltä puuttuisi tekemistä. Se on jossain syvemmällä. Sillä on tekemistä pirun paljon. Se kulkee mun mukana työssä. Olen lehdenjakaja ja se on mulla mukana. Lehden ollessa ohut (ei paina paljon) pysäköidään auto tien päähän ja lähdetään lenkille. Otan lehtinipun kainaloon ja menoksi. Toki katson, ettei se kuseksi asiakkaiden postilaatikkojen kylkiin. Tota on noin 3 tuntia. Osa autossa maaseudulla, osa ulkona taajamassa. Hyvin se seuraa hihnassa ja on oppinut tietämään, jotta milloin minnekin mennään.

Kun tullaan aamusella kotiin, niin tottahan me ekana evästetään kunnolla ja sitten vedetään hirsiä puolillepäivin. Meidän aamukahveen jälkeen noin klo 10.00 lähdetään tunnin ... parin lenkille ja haistellaan kaikki ketun- ja jäniksen paskat (joskus peurojenkin). Se saa olla vapaana ainakin noilla metsäteillä. Kotona on sitten pallopelit, erilaiset aktivointipallot, namikkapalat (yleensä possun ulkofileestä saatuihin roippeisiin) piilotettuna moneen kertaan pakattuihin maitotölkkeihin. Aktivointipallokin on, mutta se on vähän "hiinä ja hiinä", että se välittää (ei kait löydy haastetta). Kelpaa sekin paremman puutteessa.

Kun ukkoni tulee kotiin töistä n. klo 17. reikä reikä, niin ukkoni ottaa hiukopalan omiin kitusiinsa ja lähtee koiran kanssa lenkille (noin 30 min...1 h) ja lenkin (oikeestaan vaan kuseskelua ja haistelua) jälkeen koiran hengityksen tasoitettua koira syö iltaruan. Kukapa sitä nyt alkais hengästyneenä vetämään massukkaa täyteen.

Jos ei jostain syystä päästä pitkälle lenkille ulkosalle, niin kyllä koira vaatii sitten enemmän sisätiloissa. Eli ihan satavarmasti ei ole kiinni siitä, etteikö koiralle olisi tekemistä.