Itsetarkkailuun ja itsekontrolliin keskittynyt, liiaksi syntikeskeinen seurakunta.
Vastakohtana edelliselle olisi ULOSPÄIN SUUNTAUTUVA, EVANKELIOIVA, Jumalan armossa ja syntien anteeksiaantamuksessa elävä seurakunta, joka itsensä ja syntiensä sijasta keskittyy evankeliumin
ilosanoman viemiseen ETEENPÄIN, - uskosta osattomille.
Jos ihminen (tai tässä tapauksessa seurakunta) on syystä taikka toisesta ehdollistanut Jumalan armon omalla kohdallaan tiettyihin tekoihin ja tiettyihin tarkoin kontrolloituihin tapoihin, niin ei hän voi julistaa muillekaan Jumalan armon avaruutta sellaisena, kun puhdas Kristuksen evankeliumi sitä julistaa. Nimittäin ehdotonta täydellistä ja Jumalan rakkauteen perustuvaa armoa ja syntien anteeksiantamusta voi julustaa vain sellainen ihminen, joka itse elää Jumalan ansaitsemattomassa armossa ja syntien anteeksiantamuksessa.
Kuten apostolisessa uskontunnustuksessa tunnustamme: "Minä uskon syntien anteeksiantamisen!"
Todellinen parannus on sitä, että syntinen ihminen katsoo uskossa Kristukseen. Uskoo siis EPÄILEMÄTTÄ Jumalan lupauksen syntiensä anteeksiantamisesta Jeesuksessa Kristuksessa.
Näyttää monille olevan lähes mahdoton käsittää sitä, että IHMINEN TULEE VANHURSKAAKSI USKOLLA KRISTUKSEEN.
Room. 4:3-8
Sillä mitä Raamattu sanoo?
"Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi."
Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta, mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, ...
*) ... sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi; niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja: ...
... "Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt! Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!"
Voi kunpa tämä, minulle niin rakas esikoislestadiolaisuus, pääsisi tästä nykyisestä murheen alhosta, lain ja ihmiskäskyjen vaatimusten alta Jumala lasten vapauteen, KIITTÄVÄKSI JA JUMALAA YLISTÄVÄKSI SEURAKUNNAKSI.
Ei ihminen tajua Jumalan vanhurskautta eikä pääse iloon ja vapauteen niin kauan, kun hänen vanhurskautensa on VÄHÄNKÄÄN omista teoista kiinni. Piru pitää kyllä huolen siitä, että sinä et riitä, aina olet vähän vaille- kristitty. ja sitten kun- kristitty.
Jeesus on jo sovittanut meidät Jumalan kanssa, aamen hallelujaa, se pitää ainoastaan USKOA EPÄILEMÄTTÄ.
Jos pelastus on sinusta itsestäsi kiinni, niin sinä et voi olla hetkeäkään epäilemättä, jos olet rehellinen ihminen.
Mutta kun sinä olet uskossa Kristukseen, niin sinä olet sillä tiellä joka vie sinut perille kunnian kirkkauteen.
Jumalan armosta
Kristuksen ansiosta
uskon kautta
Aamen.
Vastakohtana edelliselle olisi ULOSPÄIN SUUNTAUTUVA, EVANKELIOIVA, Jumalan armossa ja syntien anteeksiaantamuksessa elävä seurakunta, joka itsensä ja syntiensä sijasta keskittyy evankeliumin
ilosanoman viemiseen ETEENPÄIN, - uskosta osattomille.
Jos ihminen (tai tässä tapauksessa seurakunta) on syystä taikka toisesta ehdollistanut Jumalan armon omalla kohdallaan tiettyihin tekoihin ja tiettyihin tarkoin kontrolloituihin tapoihin, niin ei hän voi julistaa muillekaan Jumalan armon avaruutta sellaisena, kun puhdas Kristuksen evankeliumi sitä julistaa. Nimittäin ehdotonta täydellistä ja Jumalan rakkauteen perustuvaa armoa ja syntien anteeksiantamusta voi julustaa vain sellainen ihminen, joka itse elää Jumalan ansaitsemattomassa armossa ja syntien anteeksiantamuksessa.
Kuten apostolisessa uskontunnustuksessa tunnustamme: "Minä uskon syntien anteeksiantamisen!"
Todellinen parannus on sitä, että syntinen ihminen katsoo uskossa Kristukseen. Uskoo siis EPÄILEMÄTTÄ Jumalan lupauksen syntiensä anteeksiantamisesta Jeesuksessa Kristuksessa.
Näyttää monille olevan lähes mahdoton käsittää sitä, että IHMINEN TULEE VANHURSKAAKSI USKOLLA KRISTUKSEEN.
Room. 4:3-8
Sillä mitä Raamattu sanoo?
"Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi."
Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta, mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, ...
*) ... sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi; niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja: ...
... "Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt! Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!"
Voi kunpa tämä, minulle niin rakas esikoislestadiolaisuus, pääsisi tästä nykyisestä murheen alhosta, lain ja ihmiskäskyjen vaatimusten alta Jumala lasten vapauteen, KIITTÄVÄKSI JA JUMALAA YLISTÄVÄKSI SEURAKUNNAKSI.
Ei ihminen tajua Jumalan vanhurskautta eikä pääse iloon ja vapauteen niin kauan, kun hänen vanhurskautensa on VÄHÄNKÄÄN omista teoista kiinni. Piru pitää kyllä huolen siitä, että sinä et riitä, aina olet vähän vaille- kristitty. ja sitten kun- kristitty.
Jeesus on jo sovittanut meidät Jumalan kanssa, aamen hallelujaa, se pitää ainoastaan USKOA EPÄILEMÄTTÄ.
Jos pelastus on sinusta itsestäsi kiinni, niin sinä et voi olla hetkeäkään epäilemättä, jos olet rehellinen ihminen.
Mutta kun sinä olet uskossa Kristukseen, niin sinä olet sillä tiellä joka vie sinut perille kunnian kirkkauteen.
Jumalan armosta
Kristuksen ansiosta
uskon kautta
Aamen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kaikkii.... minun.. jne
me teutalaiset emme tarvitse raamattua meillä on herra katekismus ja siinä on kaikki oikein ja loput hoitaa teuta.
Sikisi toiseksi voisit olla hehellinen kaikistä täältä lähtevistä viesteistä .
On 98 % Raamatusta vain 2 % katekismuksesta , jos sellainen asia ei,
mene kaaliin anna olla loputkin.
Jos minä olen sanonut , että se on raamattu ,silloin
minä olen valhdellut mutta kun tiedän tarkasti että
olen sanonut ,,siltä osin kuin se käyttää niissä asioissa
mitä katekismus kertoo , Siinä se on yhdenlainen ja
täyttää kohteensa ,,muut sasi on potaskaa . SILLÄ AINA
OLEN KUNNIOITTANUT RAAMATTUA , JUMALAA/JEESUSTA.
ja niitä % lukuja joita minä teen... Ärvelön luvuton päin vastoin 2% ramatusta ,ja 98 % perseestä.
Kiitos