Olen transvestiitti ja olen sinut "harrastukseni" kanssa ja lisäksi vaimoni huväksyy ja auttaa pukeutumisessa (ostamalla mm. asuja). Meillä on yksi lapsi, tytär, joka on 13 v vanha. Nyt olen miettinyt, että koska ja miten hänelle tulisi kertoa isän "harratuksesta". Toivoisin lukijoilta asiallisia kommentteja / ehdotuksia. Kiitos.
Johanna
Johanna
Vastaukset 20
Vanhimmat
Yleensä lapset suhtautuvat pienempänä hyvin suoraviivaisesti tuollaiseen. Nyt tyttäresi alkaa olla murrosiässä ja omakin sukupuoli ja seksuaalisuus on mietinnässä, niin tilanne voikin olla hänelle paha. Voihan tietenkin tuonkin ikäinen nuori hyväksyä isänsä puheutumisen naiseksi, mutta sinun pitää varautua jyrkkäänkin vastustukseen. Ainakin se taitaa olla melko varmaa ettei hänen kavereilleen ainakaan saa paljataa asiaa.
miksi sinun pitäisi asia kertoa tyttärellesi juuri nyt? Luulen, ettei hän tule asiasta riemastumaan, mutta todennäköisesti se tulee häntä suuresti hämmentämään. Tosin, pelkän pukeutumisen ja tyttöilyn ymmärtää hitusen paremmin kuin halua ja innon läpiviedä prosessi, mutta joka tapauksessa, teini-ikäiset eivät ylipäätään halua tietää vanhempiensa seksileikistä yhtään mitään.
Vaikka en suosittele salaamaan, suosittelen miettimään, mitä saavuttaisit kertomalla? Eri asia, jos tavoitteenasi on sulkea kaapin ovi lopullisesti jäljessäsi, ja yllättää tytär sillä että hänen isä on äiti, siinä tapauksessa suunnitelmasta olisi hyvä puhua mahd. pian, mutta joka tapauksessa se järkyttää häntä, käytät mitä sana käänteitä tahansa.
Eli, voisitko vastata siihenkin, miten jotkut ihmiset ovat niin itsekkäitä, etteivät ajattele edes lastensa tuntoja, vaan ainut mitä on kunnioitettava on oma perverssi taipumus, johon koko lähipiirin on sopeuduttava?
lähtisi lapsilleni kertomaan, mutta jos kyse on omasta identiteetistä ja naiseus on osa sitä, silloin ymmärrän tiitteilystä kertomisen. Jos taas tiitteilyssä on kyse pelkästä fetissistä, en ehkä sitä lapsilleni kertoisi.
Jospa pysyisit poissa tältä keskustelupalstalta! Jos olet niin kovin innokas lukemaan näitä viestejä, niin älä ainakaan anna vääristyneitten mielipiteittesi vääristämiä neuvoja. Kiitos!
Sinulle tiedoksi että transvestisuus ei ole seksileikkejä, eikä niistä tämä JohannaTV tainnut puhuakaan. Toisekseen transsukupuolisuuskaan ei tee isästä äitiä, vaikka naisena eläisikin.
Viimeinen kohtasi löikin sitten sen viimeisen naulan arkkuusi, olet todellinen transihmisten vihaaja. Tuo kommentti itsekkyydestä on hyvin tyypillistä foobikolle. Mielestäni sinä olet itsekäs kun vaadit ettei transihminen saa toteuttaa suuntautumistaan koska se häiritsee muiden ihmisten elämää. Eikä transvestisuudessa tai transsukupuolisuudessa ole pienintäkään perverssiysyyttä, sitä on vain pienessä mielessäsi.
Minulla on myös ajatuksena se ettei lapsille tai teinille pitäisi kertoa lainkaan vanhempien "harrastuksesta", sillä kehitysvaihe on muutenkin niin hankala. Se on asia, joka lapsen täytyy salata kaikilta muilta läheisiltä: isovanhemmilta, muilta sukulaisilta, ystäviltä ym. Todennäköisesti lasta ympäröivä yhteiskunta ei asiaa hyväksyisi ja lapsi joutuisi puolustuskannalle suhteessa vanhempiinsa.
Oma lapsi rakastaa vanhempaansa ja yleensä haluaa olla tälle lojaali aina. Toivon että lapsi saisi elää huolettomana aikuisuuteen asti.
Aikuisen kanssa voisi sitten pohtia, ehkä. Omien vanhempien enkä sisarusteni yökyök s-elämästä halunnut edes aikuisena kuulla. En halua vieläkään. En tod. tiedä mitään kuvottavampaa kuin jos iskäni tästä nyt vähän avautuisi. Kiitos ei. Ihan ok, jos sanoo että onkin nainen eikä mies tai ihan mitä tahansa, mutta en tod. kestä, jos sitä pitää alkaa pohtimaan. Ja hei, mulla on jo aika paljon ikää.
Miten niin "transsukupuolisuus ei tee isästä äitiä"? Ei nuo ole mitään kiveen hakattuja asioita. Lapsella voi olla kaksi äitiä ja kaksi isää, mitä ihmettä tällainen höpinä vielä tekee täällä 2000-luvulla? Totta kai on eri asia, jos lapsi on jo vanha esimerkiksi transitioon lähdettäessä, mutta noin muuten isyys ja äitiys on vain juridiikan ja byrokratian kontrollityökaluja -
Niin sanotut "biologiset äitiydet ja isyydetkin" voi selittää lapselle fiksusti. Isän ja äidin luokat on pelkkiä kulttuurin sanelemia luokkia. Ei siittiössä lue isää eikä munasolussa äitiä kaikkine noiden sanojen merkityksineen. Lapsen voi kasvattaa ymmärtämään näitä asioita, ei tarvitse tunkea päätä puskaan.
On muitakin vaihtoehtoja, kuten isyyden luokan sisällyttäminen omaan naiseuteen, sen sijaan että se olisi vain mieheyteen kuuluva luokka. Ihan miten itse haluaa tuon asian ajatella. Kunhan pitää vain huolta, että selittää asiat lapselle. Kirjattuja kiviä ei ole, maallisten tahojen pakotusvaltaa kyllä.
ja vaikka en osaa sanojani sovitellakaan niin hienovaraisiksi, ettei joku vedä puuteripölyä sieraimiinsa, siltikin kyselen, jos niin on tarvis. En osaa enkä tiedä kaikkia nyansseja, eikä se lienee ole tarpeenkaan.
En ole missään arkussa, toistaiseksi, enkä arkusta varmaan enää edes kysele. Ei siis ole arkunnaulaamisen aika. En ole transihmisten vihaaja. En todellakaan: jokainen saa tehdä itsellään ihan mitä vaan, ei se ole esimerkiksi minulta pois, mutta minulla on oltava sama vapaus. Ja jos jollain on vapaus toteuttaa itseään on ainakin hänen läheisillään myös oltava vapaus valita, haluaako asian niellä vai olla nielemättä. Tämä lähinnä puolisoita ja lapsia koskevaa, ja yleensä lapsien osa ei ole kuin hyväksyä.
Kiitos niille, jotka ottavat huomioon kömpelyyteni, ja pyrkivät vastaamaan asiallisesti, käsitykseni muodostuu pitkälti sen mukaan, mitä vastailette. Jos nyt vielä jotain ylipäätään kysyn.
että transihmisten läheiset ja vähän etäisemmätkin kaverit syyttävät itsekkyydestä kun kyseinen ihminen haluaa elää sellaisena kuin haluaa. Muut vaativat transihmistä mukautumaan muiden ihmisten haluihin ja salaamaan tai jopa luopumaan ominaisuudestaan ettei se häiritse muiden ihmisten elämää.
Mielestäni kenenkään ei pitäisi kertoa yksityiskohtia seksuaalisista taipumuksistaan kenellekään joka ei ole halukas kuulemaan niistä.
Missä kohdassa aloittaja puhuu seksuaalisesta taipumuksestaan? Tekstistä pääsee siihen käsitykseen että kyseessä on heteropari.
Hei!
Kokemuspohjaisesti kerron sinulle oman tarinani vastaavasta asiasta. Kerroin asiasta lapsilleni kesällä 2008. He oilvat silloin iältään 12 ja 8. Etenimme asiassa niin, että en tuputtanut enempää tietoa kuin ihan perusjutut, mutta pikku hiljaa lapset kyselivät lisää ja olen yrittänyt vastata heille niin rehellisesti kuin mitä ikinä osaan. Kerran tyttäreni kysyi minulta, että miksi salasin asian häneltä useita vuosia. Miksi en voinut luottaa häneen? Kyynelsilmin otin hänet syliini ja pyysin häneltä anteeksi sitä, etten kertonut aiemmin.
Olemme työstäneet asiaa mm. siten, että lapset ovat tehneet piirtämällä karikatyyrihahmoja minusta tyttönä. Yhdessä olemme kuvista keskustelleet ja niille nauraneet. Olen myös esitelltellyt pyynnöstä vaatteitani ja kuviani, jotka eivät todellakaan kuulu sarjaan K-18. Transvestiittinä olen tarkka tyylistäni.
Transvestisuus ei ole harrastus ja vielä vähemmän se on pervo seksileikki. Se on synnynnäinen ominaisuus, jota ei tarvitse salata ja hävetä.
Lasteni kaverit samoin kuin heidän vanhempansa tietävät transvestisuudestani. En ole kuullut, että asia olisi mikään ongelma. Rehellisesti voin keskustella asiasta kenen kanssa vaan, ja viikottain pääsen myös sitä tekemään.
jotka olivat silloin 14 ja 15v, että isä muuttuu naiseksi. Ensi hämmästyksen mentyä ohitse he ovat mielestäni hyvin sopeutuneet siihen, että olen aina naisena. Tyttärellä siinä taisi olla enemmän pohtimisen aihetta, kun on omakin murrosikä kyseessä.
isä tulen aina lapsilleni olemaan ja sitä tosiasiaa ei muuta mikään. Lapsilla on yksi äiti joten äidiksi en voi muuttua.
Näin käy kun lapset ovat ehtineet vanhemmalle iälle (5 v.) ja - tai silloin kun lasten toinen äiti ei suostu myöntämään transitioituneen naisen äitiyttä, vaan pitää siitä kiinni cisnormatiivisesta etuoikeusajattelustaan, tms. ja pitää asetelmaa yllä aktiivisesti.
Jo asetettuja asioita on vaikea muuttaa, eikä lapsi välttämättä tällöin sopeudu hyvin, etenkään jos vanhemmat ovat erimieltä. Lapselle pysyvyys on tärkeää, mutta asioissa täytyy aina olla etenkin yhteisymmärrys. Vanhempien väliset erimielisyydet hämmentävät lapsen hahmotusta.
Jos isyys tai äitiys on jo asetettu lapselle tosiasiaksi, se myös on sellainen.
Kahden äidin ja kahden isän asetelma on kuitenkin mahdollinen, jos transitioon lähdetään tarpeeksi ajoissa lapsen iän huomioonottaen ja asiasta on yhteisymmärrys vanhempien välillä. Asia pitää vain hoitaa oikein.
lapsiltani että pitäisivät minua äitinä, koska en ole äiti vaan isä vaikka olenkin nainen. Juridisesti olen aina lapsieni isä, se ei muutu miksikään. Lapseni käytää minusta etunimeäni ja se kelpaa minulle.
Varsinkin pienet lapset keksivät omia nimityksiään ja jokin tyyliin toinen äiti tms. taitaa olla yleistä.
äitiä tai isää se on bieloginen mahdottomuus. Isä tai äitipuoli voi olla ja monella onkin. Miten "toinen" äiti voi myöntää ts naisen äitiyttä, kun se kerran on mahdotonta? Ei kukaan äidiksi muutu sillä, että sukupuoli korjataan naiseksi. Isä on isä eikä muuksi muutu. Ei lapsen biologinen äiti pidä kiinni mistään oikeuksistaan vaan pelkästään tosiasiasta. Miksi hänen pitäisi sanoa, että tuo entinen isä muuttuikin äidiksi, kun hän kerran itse on äiti.
Täällä taitaa puhua ihmiset joilla itsellään ei ole mitään kokemusta lapsista.
vaikeaa? Äiti ja isä ovat vain sanoja, luokkia joita olemme luoneet. Tietenkään transition käynyt nainen ei voi synnyttää, mutta mitä se liittyy äitiyteen? Eikö adoptio-äiti ole ikinä "oikeasti" äiti? Lapsi saattaa olla siitä montaa mieltä. Missä ihmeen biologiatosikkomaailmassa te elätte? Se on vain rakennettua maailmaa, ei luonnossa lue mitään nimilappuja. Vai näetkö sinä nimi- ja merkityslappuja jossain?
Äitiys on moneen asiaan kytköksissä oleva kategoria, ei vain siihen kuka on lapsen fyysisesti synnyttänyt. Jos isä on transitioitunut mies, isä voi olla synnyttänyt lapsen. Näitä tapauksia on jo olemassa.
Sinun tosiasiasi ovat pelkkiä päätettyjä luokkia, joihin löytyy lukuisia poikkeuksia, transition kanssa tai ilman. Se on toki totta, että lääketiede suorittaa biopakkovaltaa siinä mielessä, että se luokittelee aina synnyttävän osapuolen naiseksi ja siittäneen osapuolen mieheksi, missä isä on aina kytketty miehen kategoriaan ja äiti naisen kategoriaan. Ei tämä ole kuitenkaan mitään ihmeen objektiivista tosiasiaa, vaan pelkkä päätös jota kulttuurisesti tuotetaan. Siinä tosiasiasi.
Miksi sinusta lesbopariskunta kutsuu sitten ei-synnyttäjää? Isäksi? Entä jos he synnyttävät vuoronperään, ovatko he silloin molemmat sekä isiä että äitejä? Oletetaan että siittiöt on lahjoitettu anonyymisti, eli niiden lähteellä ei ole osaa eikä arpaa asiassa.
Onko sinulla jokin erityinen syy miksi haluaisit kertoa lapsellesi asiasta? Haluatko siis pukeutua naiseksi lapsesi nähden? Miksi?
Jos perheen arvoihin kuuluvat rehellisyys ja avoimuus, niin siinä on ihan riittävästi syytä kertomiseen. Mutta jos valehtelu ja pettäminen ovat etusijalla, niin salailla voi ihan vapaasti.
Tuskin transvestiitin toivelistalla on halu pukeutua lasten nähden, jos nämä eivät sitä pyydä. Eiköhän toisten transvestiittien tapaaminen ole monen ensisijainen toive, jo vertaistuen vuoksi.
naisten vaatteisiin eikä siinä ole mitään erikoista. Olen myös lasteni kavereiden nähden naisten vaatteissa kuten esim. tänään kun kuljetin poikaani ja hänen kavereitaan luistelemaan. Mitä erikoista tuossa on?
lasteni nähden naisten aamutakissa ja pyjamassa onko siinä jotain erikoista?