kukapa ei rakastaisi vanhempiaan? Luulen, että tämä tosiasia on syy monen ikäiseni, noin 30-40 kymppisen hiljaisuuteen vanhoillislestadiolaisuuden piirissä. Kun on syntynyt ja kasvanut vanhoillislestadiolaisuudessa, oppii luotaamaan kanssa keskustelijan mielipiteen hyvin nopeasti. Kun vanhemmilla on usein konservatiivisemmat mielipiteet, ei suhteita vannempiin haluta pilata ja aiheuttaa mielipahaa. Mielenkiintoista on nähdä mitä liikkeelleemme käy ajan kuluessa, kun tämä pidäke tulee poistumaan.
Toinen, liki paradoksaalinen syy kohdallani puhumattomuuteen on se, että tahdon lapsieni varttuvan vanhoillislestadiolaisessa yhteydessä. Vaikka monet perimmäiset kysymykset ovat mielestäni kestämärtömän huteralla pohjalla, tuo vanhoillislestadiolainentapakulttuuri ja normisto monia hyviä asioita joita tahtoisin heidän myös kokevan. Nykyiselläänhän seurakuntaopin muodostamasta "yhteisestä" käsityksestä poikkeavia mielipiteitä esittävät tulevat, jos ei nyt kokonaan erotetuksi, ainakin helposti leimatuiksi ja äänettömästi suljetuksi yhteisön ulkopuolelle mikä merkitsee liki kaikkien sosiiaalisten suhteiden katkeamiseen, myös lasteni osalta, koska emme enää olisi haluttuja kyläilykohteita, eikä meitä kutsuttaisi kylään.
Luulisin, että nyt muutaman vuoden ajan (netissä) käyty keskustelu tulee saamaan konkreettisempi ilmenemismuotoja 15-20 vuoden kuluttua, silloin valtaosa nyt liikkeessämme vaikuttavista, 60-70 luvun kokeneista, ja hallitsevissa tehtävissä olevista henkilöistä henkilöistä on kuollut, jolloin heidän lapsensa ja lapsen lapsensa ovat vapaampi ilmaisemaan mielipiteensä.
Onko muutos silti parempi, jää sitten nähtäväksi.
Toinen, liki paradoksaalinen syy kohdallani puhumattomuuteen on se, että tahdon lapsieni varttuvan vanhoillislestadiolaisessa yhteydessä. Vaikka monet perimmäiset kysymykset ovat mielestäni kestämärtömän huteralla pohjalla, tuo vanhoillislestadiolainentapakulttuuri ja normisto monia hyviä asioita joita tahtoisin heidän myös kokevan. Nykyiselläänhän seurakuntaopin muodostamasta "yhteisestä" käsityksestä poikkeavia mielipiteitä esittävät tulevat, jos ei nyt kokonaan erotetuksi, ainakin helposti leimatuiksi ja äänettömästi suljetuksi yhteisön ulkopuolelle mikä merkitsee liki kaikkien sosiiaalisten suhteiden katkeamiseen, myös lasteni osalta, koska emme enää olisi haluttuja kyläilykohteita, eikä meitä kutsuttaisi kylään.
Luulisin, että nyt muutaman vuoden ajan (netissä) käyty keskustelu tulee saamaan konkreettisempi ilmenemismuotoja 15-20 vuoden kuluttua, silloin valtaosa nyt liikkeessämme vaikuttavista, 60-70 luvun kokeneista, ja hallitsevissa tehtävissä olevista henkilöistä henkilöistä on kuollut, jolloin heidän lapsensa ja lapsen lapsensa ovat vapaampi ilmaisemaan mielipiteensä.
Onko muutos silti parempi, jää sitten nähtäväksi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
en ymmärrä miksi hjaluat lastesi kasvavan samaan kurimukseen jota itse et arvosta? Ankaraan ja poikkeavat tylysty ulossulkevaan yhteisöön?
Itse ainakin haluan etät lapseni saavat kasvaa yhteydessä moniarvoisesti erilaisiiin ihmisiin ja voivat löytää vapaasti ystäviä. Umpimielinen tynnirissä kasvatus on karhunpalveus lapselle.
Kun itse vuosia sitten jätin vl uskon, hämmästyin miten ihania ja rakastavia ystäviä löysin ns. maailmasta. Maailman ihmiset ovat paljon ystävällisempiä, toiset huomioivampia ja suvaitsevaisempia kuin yksikään vl jonka olen tuntenut. Voimme perheenä paljon paremmin nykyisessä elämässämme kuin vl yhteisössä!
Samaa minäkin ihmettelen. Jos koet normit vääriksi, miksi IHMEESSÄ haluat lastesikin niiden sävyttämään todellisuuteen varttuvan?
Tavallaan siis pakenet vastuuta. Et uskalla itse tehdä ratkaisuja, vaan siirrät vastuun "rumista" toimista seuraaville sukupolville.
Vanhempien rakastaminen on yksi juttu. Siinä ei mitään väärää ole. Väärää ja epärehellistä KAIKKIA osapuolia kohtaan on kuitenkin ylläpitää illuusiota jostakin sellaisesta, mitä oikeasti ei olemassa ole. Jos joku vanhrempi TODELLAKIN ehdollistaa oman suhteensa lapsiinsa siihen, että nämä toimivat samoin kuin vanhempansa, jossakin on SUURI ongelma.
Tuntuu uskomattomalta, että joku vanhempi asettaisi uskonnon ratkaisevampaan asemaan kuin omat lapsensa. Periaatteessa käyttäisin sanaa SAIRAS.
omien lastensa edelle? Jumala uhrasi oman lapsensa ihmisten edestä.
Kun ihmettelette miksi haluan lapsieni säilyvän vanhoillislestadiolaisina, vastasin siihen jo avauksessani; sen paljon hyvän takia jota liikkeessä on. Ei suinkaan kaikki ole pielessä. Lisäksi uskon, että pikkuhiljaa liike muuttuu parempaan, kuten myös avauksessani kirjoitin.
vanhempiini vuosiksi. Sanoin mielipiteeni lapsuuteni ja nuoruuteni aikaisista tapahtumista, ns. hoitokokousajasta ja siitä, kuinka vanhempani ikinä antoivat lasten kokea sellaista.
Äitini sanoi, ettei meillä ole enää mitään puhuttavaa ja käski lähteä. Eikä muutamaan vuoteen ollutkaan. Vaikka olemme sen jälkeen rakentaneet jonkinlaisen kauhun tasapainoon erustuvan "sovun", lähinnä lasteni vuoksi, pinnan alla kytee kuitenkin kaikki se paska jossa vanhempamme antoivat meidän elää koko lapsuutemme ja nuoruutemme.
Me perheemme 3-4 vanhinta lasta, elämme jonkinlaisessa pintasilaussovussa vanhempiemme kanssa, koska helvetti jossa jouduimme elämään on kielletty puheenaihe.
Vaikka ratkaisunne tuntui/tuntuu kipeältä, se oli kuitenkin tulevaisuutta ajatellen paremmalta, kuin jatkaa valheen ketjua.
Kohtalontovereitasi on paljon!