Miesystävänini kanssa suunnittelemme saman katon alle muuttoa ja perheen perustamista. Pienenä muttana tässä on se, etteivät koiramme tule toimeen keskenään kunnolla. Olemme tutustuttaneet niitä kyllä toisiina ja sietävät jollain tasolla toisiaan, mutta mitenhän jos joutuisivat jatkuvasti asumaan saman katon alla tai olemaan keskenään ilman meidän omistajien läsnäoloa?
Miesystäväni koira on siis bordercollie, 8v steriloitu narttu. Ei ole koskaan oikein sietänyt muita narttuja, urosten kanssa tulee useimmiten hyvin toimeen. Huomaamaton, hiljainen ja rauhallinen, mutta kuitenkin hyvin vahvatahtoinen, pitää myös urokset ojennuksessa, vaikka niistä tykkääkin.
Mun koirani taas on 9kk spk narttu. Erittäin aktiivinen ja vikas, pyrkii leikkiessään dominoimaan muita koiria. Muutoin on kuitenkin ainakin vielä ollut hyvin sosiaalinen muita koiria kohtaan, tykkää niin uroksista kuin nartuista. Ei koskaan aloita rähinää, mutta jos toinen aloittaa, niin vastaa siihen kyllä takuuvarmasti.
Voisikohan nämä koira koskaan saman katon alla viihtyä?
Miesystäväni koira on siis bordercollie, 8v steriloitu narttu. Ei ole koskaan oikein sietänyt muita narttuja, urosten kanssa tulee useimmiten hyvin toimeen. Huomaamaton, hiljainen ja rauhallinen, mutta kuitenkin hyvin vahvatahtoinen, pitää myös urokset ojennuksessa, vaikka niistä tykkääkin.
Mun koirani taas on 9kk spk narttu. Erittäin aktiivinen ja vikas, pyrkii leikkiessään dominoimaan muita koiria. Muutoin on kuitenkin ainakin vielä ollut hyvin sosiaalinen muita koiria kohtaan, tykkää niin uroksista kuin nartuista. Ei koskaan aloita rähinää, mutta jos toinen aloittaa, niin vastaa siihen kyllä takuuvarmasti.
Voisikohan nämä koira koskaan saman katon alla viihtyä?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Lisään vielä, että koirani ollessa pieni asuttiin eripaikkakunnilla ja miesystäväni yleensä tuli mun luo ja jätti koiran hoitoon vanhemmilleen. Olis varmaan ollut fiksumpaa tutustuttaa ne jo kun tää mun oli aivan pieni, mutta jälkiviisaus ei nyt auta....
Se on vain hyvä, ettet vienyt koraasi pentuna miesystäväsi koiran lähelle. Varmasti olisi omassa koirallasi siinä tapauksessa jo nyt samat huonot tavat näkyvillä kuin miehesi koirassa. Koira tulee pentuna/nuorena ehdottomasti pitää erossa vähäänkään äkäisistä koirista, mikäli ei halua koiraansa äkäisen koiran huonojen tapojen tarttuvan.
Miesystäväni koira ei kylläkään ole koskaan räjähtänyt pennulle, on siis tavannut useita pentuja ja aina käyttäytynyt hyvin. Ongelmia sillä on ollut vain sukukypsyyden jo saavuttaneiden tai sitä lähestymässä olevien narttujen kanssa.
Ja on siis muuten hyväkäytöksinen eikä mikään rähjä ja pysyy miesystävin hallinnassa ja tarvittaessa käskyn alla. Mutta ei vain siedä muita narttuja ja jos joutuu olemaan niiden kanssa pidempään, yhteentoton riski kasvaa.
jos on ollut ja on aikaa tutustuttaa ne aivan luontaisesti. Miksi aina pelätä jotain etukäteen?
Vanhempi kyllä ohjaa ja torppaa liiallista häröilyä ja mikäs sen parempi opettaja. Moni käyttää vanhempaa koiraa nuoremman "ohjaajana". Usein oma käytös saa asiat vaikeammaksi kun mitä edes ovat.
Rohkeutta tai päätöksiä asiaan.
No, tässä huolettaa se, että nartut ottaa jossain vaiheessa rajumminkin yhteen. Nuoremmastakin kun näyttäsi olevan kehittymässä aika voimakasluonteinen tapaus... kasvattajan mukaan on poikkeuksellisen urosmainen luonne.
Sitä se vain koirien kanssa on. Se tulee jos on tullakseen mutta jos ottaa nokittelussa nollatoleranssin niin on vain on puututtava siihen päättäväisesti. Mutta varmasti oppivat tulemaan toimeen kun tutustuvat kunnolla sillä tuo ikäero tuo sitä tasotusta.
Yhteistä tekemistä paljon ja arki samoilla sekä tasapuolisilla säännöillä niin siitä se lähtee, kun ei hermoile.
Eikä ne koira pienestä rähinästä tai keskinäisestä ojentamisesta hajoa. Usein ääni on isompiasia kun itse tapahtuma.
Jos koirasi on viellä joissain määrin sosiaalinen, älä vie sitä minkään vähääkään äkäisen koiran lähelle, ettei se ota niistä mallia. Jos koira pentuna/nuorena joutuu tappeluihin toisten koirien kanssa, niin se takuulla ottaa mallia niiden huonoista käytöstavoista. Suosittelen sinua pitämään koirasi kokonaan erossa miesystäväsi koirasta, jos et halua siitä saman laista rähisijää. Vie sitä tapaamaan vain kilttejä koiria, jotta se jotenkin osaa ottaa ilon irti koirien seurasta, ilman että oppii vartoamaan niiden alkavan haastaa riitaa.
Tosin omapahan on päätöksesi, jos haluat miesystäväsi koiran huonojen käytöstapojen tarttuvan omaan koiraasi. Se tuskin on sitten mukavaa seuraavat 15 vuotta. Jos koirasi on jo nyt jotenkin dominoiva, en suosittele tätä piirrettä siinä enää kasvatettavan.
Paljon kärsivällisyyttä ja treeniä!
Asiaa tietenkin voi hankaloittaa se jos pentusi käyttäytyy dominoivasti eikä
vanhempi koira sitä hyväksy.
Ymmärrettävää on se että pentu hakee aina paikkaansa laumassa ja kokeilee
miten pitkälle se saa missäkin asiassa mennä.
Pitää yrittää ymmärtää vanhempaa koiraa joka ei välttämättä jaksa riehua enää samoin kun pentu.
Jos vain mahdollista kannattaa laittaa koirat aluksi eri huoneisiin kun olette poissa.
Koirat saisivat olla yhdessä vain kun niitä ollaan vahtimassa.
Pennulle vain paljon puuhaamista jos vanhempi koira tahtoo olla vähän
aikaa rauhassa.
Minkälaisissa tilanteissa koirille tule erimielisyyksiä?
Kun nuorempi härkkii vanhempaa, riekkuu, tökkii käpälillä ja "puree". Nykyisin olen tällöin jo heti alussa käskenyt nuoremman omalle paikalleen.
Ruokaa tai luuta ei anneta koirille tietenkään samaan aikaan samassa tilassa. Vanhempi koira ei pidä siitä, jos miesystäväni huomioi nuorempaa. Nykyään hän ei siis huomioi. Vanhempi myös omii nuoremman lelut ja makuupaikan (myös minun asunnollani).
Parhaimmillaan vanhempi on välinpitämätön ja käyttää paljon rauhoittavia singnaaleja... on kuin ei huomaisi, kääntää selän jne. Nuorempi taas on ihan erityyppinen, tunkee liki ja on "päällekäyvä", ei joko osaa lukea vanhemman viestejä tai ei sitten välitä niistä. On mm. yrittänyt "nylkyttää" vanhempaa.
Kerran on käynyt niin, että vanhempi on syöksynyt suoraan nuoremman kylkeen muristen ja kaatanut sen selälleen. Nuorempi vastasi tähän ja jouduttiin kiskomaan koirat irti toisistaan takajaloista. Tuosta tilanteesta en ennätänyt nähdä miten se kehittyi, oltiin ulkona ja huomio muualla.
Vanhempi on myös nuorena ollut moottorikelkkaonnettomuudessa, missä sen käpälä murtui. Vanhaa vammaa on ilmeisesti alkanut vanhemmiten kolottaa ja sen vuoksi vanhempi on joinain päivinä tavallista herkemmin ärsyyntyvä.
Ai niin, ja sellainen olennainen seikka unohtui mainita, että tämä miesystävän koira myös painostaa nuorempaa koiraa katseellaan... itsellä ei ole aiempaa kokemusta muista bordereista kuin tästä, mutta olen ymmärtänyt tämän olevan bordereille hyvin tyypillinen tapa dominoida muita koiria. Itse en aina edes huomaa milloin border kiusaa nuorempaa, miesystäväni onneksi osaa lukea koiraansa...
Todennäköisesti sillä haluaa, että pentu väistää katsetta (hieman nöyryyttä/kunnioitusta pennulta).
Eikö tuo border olisi sitten sopiva viilaamaan hueman nurkkiä tuon skp.n käytöksestä... Siitä se arki lähteen..
Tuossa tuijottamisessa vaan vanhempi on nimenomaan aloitteellinen, eli ei käytä sitä silloin kun penska tulee härkkimään, vaan mieluummin jos pentu touhuaa omiaan, menee painostamaan sitä... miesystäväni on siis mennyt noissa tilanteissa väliin, hänen mukaanse se on rodulle tyypillinen tyyli kiusata ja pomottaa toista.
Se on ennemmin hänen omalle koiralleen tyypillinen tyyli :-)
Minä olen tähän asti tuntenut ainakin 3 bordercollieta (1 niistä oli meidän), joista yksikään ei kiusaillut tai pomottanut tuolla tavalla pentuja, eli väliin muka olisi pitänyt ängetä kun bordercollie tuollain pentuja kohtelee :-D
Kaiken rotuiset koirat tietysti voivat olla pentuja kohtaan kärsimättömiä, riippuen yksilöstä. Minkään rotuisen koiran ei pitäisi pomottaa ja kiusata pentuja, vaan jalostukseen hyväksytään kaikilla roduilla mieluiten pentuystävällisiä koiria.
No kuten sanoin, en tunne bordercollieita sen paremmin, mutta en tarkoittanut, että kaikki niin tekevät, vaan silloin jos/ne jotka pomottavat muita koiria, tekevät sen tuohon tyyliin...
Miesystävälläni oli uros ja narttu kk-kettikset ja mulla 2 uros partista. Menin sinne sitten ekaa kertaa niin että koirat oli mukana. Olin avaamassa auton takaluukkua päästääkseni omat koirani heidän pihalleen, samassa miesystäväni kysyi, miten urokseni suhtautuu muihin koiriin. " Ei mitenkään " oli vastaukseni ja samassa miesystäväni uros terrikkä oli vanhemman koirani niskassa hampaineen kiinni. Mies otti terrikkäänsä niskasta kiinni, irrotti otteen ja puhutteli hetken aikaa. Sen jälkeen ei ollut ongelmia.
Eli tarkoitan tällä vain sitä, että isäntä näytti urokselleen paikan, että eipäs poika isotella. Ja tosiaan se isottelu loppu siihen. Senjälkeen ei kertaakaan mitään. Ja hyvin meni.
Eli teidän on myöskin näytettävä koirillene se heidän paikkansa ja asemansa siinä uudessa laumassa;:
Lykkyä pyttyyn vaan.
tai molemmat. Ja tehkää tilalle lapsia, aikuiset ihmiset.
Mitäs jos he jatkossa lapsia hankkivat ? Alistavat ja dominoivat koirat eivät ole kovin luotettavia lasten seurassa. On aivan lapsellista hankkia nuorena ärhäköitä koiria ja niiden vuoksi jättää lapsihaaveet jonnekin 35-vuotistasolle. Yrittäisivät totuttaa koiransa ennemmin lapsiin kuin toisiin koiriin, mutta tietysti molempiin. Jos lapsia hankkii, niin tuskin se niistäkään on mukavaa, jos perheessä on äkäisiä koiria. Eivät lapset voi silloin viedä edes omia koiriaan tapaamaan kavereidensa koiria, eivätkä vanhemmat voi silloin myöskään lapsiaan varten kilttejä koiria enää hommata, ilman että äkäiset lopetetaan.
Elämän järki unohtuu, kun on liian riippuvainen koirista.
No lähellä 35-vuotistasoa jo ollaan, joten jätän kommentit lapsellisuudesta oman arvoonsa. Miesystävän koira tulee hyvin toimeen lasten kanssa, on ollut paljon tekemisissä miehen sisaren lapsen kanssa. Omallani on sitten vähemmän lapsikokemusta.
Eivätkä koirat siis ole "äkäisiä", kyllä tämä on vaan koirien välistä nokkapokkaa. Eikä todellakaan ole tarkoituskaan, että mahdolliset lapset veisivät koiria tapaamaan kavereidensa koiria... saati että olisivat muutenkaan kaksin koirien kanssa. Ja pitäisi kai sanoa lapsi, sillä haaveissa ei tässä iässä ole enempää kuin yksi. :)
Joten jos vain saisi asiaan kuuluvia kommentteja, kiitos.
tuo mitä `perheen isä`tuolla sanoikin, antakaa mennä vain.
Monesti pelkkä pelko siitä pärjääkö koiramme, mitä ne tekevät, voinko viedä uroksen toisen uroksen luokse ym.. epävarmuus kyllä näkyy ja tarttuu koiriin. Luota itseesi ja koiraasi. Jos on tullut tilanteita, että on vähän dominoivampi uros ollut ja olen omani kanssa menossa samaan paikkaan, niin me myös mennään sinne. Tappeluja en salli, tämän tietää koirakin, joten yleensä se toisen uhkailu jää jonkinajan päästä pois. Ja toinen, miten annat koirienne käyttäytyä, mitkä ovat niiden roolit teillä, päättäkää se miehenne kanssa.
9kk. spk varmasti yrittää jallittaa ja energiapommina siinä riekkuu, vanhemmalla on oikeus puuttua liialliseen pelleilyyn ja löylyttäminen kuuluu välillä vain asiaan. Elä anna koirasi kuitenkaan kaikkea tehdä, tee myös sille rajat missä pöljäily kertakaikkiaan loppuu. Jos jo jahtaa takaa vanhempaa, niin tekisin itse tästä lopun, pennun ei kuulu ajattaa vanhempia koiria.
kysehän on vain siitä, mitä te sallitte. Monesti luovutetaan liian helpolla, vaikka asia ratkeaa yksinkertaisesti. Elä siis enää emmi ja jahkaa, te olette päättäneet muuttaa yhteen, thats it! ota positiivinen asenne, ja ensimmäisenä lopeta murehtiminen ja varsinkin (jos, entä kun, mitä jos....) te päätätte asua yhdessä, koirat seuraavat vain perässä.
Tsemppiä! :)
Ehkäpä olen tehnyt sittten asiasta liian suuren ongelman. Sellaista se on, kun tällainen aikuisikänsä yhden ihmisen ja yhden koiran taloudessa elänyt vanhapiika lähtee laajentamaan laumaansa. :)
Ilmoitin miesystävälle, että voidaan puolestani lyödä lukkoon yhteenmuuttopäivä. Eiköhän me kaikki saman katon alle mahduta.:)
Kiitos (asiallisesti) kommentoineille!
Kyllä mahdutte! hieno homma =) voisitte vaikka unohtaa koko tämän pelon ja mietit sisustusta uudelleen (jos muuttamassa miehen asuntoon) :D siinä loppuu huolet koirista ja niistä parhaassa tapauksessa (mihin uskonkin) tulee kivat kumppanit ja kunhan sakukin vähän rauhottuu, niin toisillensa seuraa. Vanhempi kyllä osaa jo luonnostaan näyttää nuoremmalle paikan, luottakaa myös tähän.