että olen umpikujassa elämässäni, en näe enää vaihtoehtoja. :/
Tuntuu
pelokas.
13495
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
ajoit itsesi umpikujaan, etkä pääse pois. pysy siellä!
H Ä P E Ä !!!!!!!!!!!!!
et ole yksin meitä pelokkaita ihmisiä on joka puolella , kaikki vain eivät osaa pukea tuntemuksiaan sanoin tai kirjoittamalla. ole ylpeä itsestäsi, sillä sinä olet tunteva ihminen, toivon että osaat hakea/ saat apua , oli se avunantaja sitten joku ystävä, vieras, läheinen tai jopa ammatti-ihminen,ihminen joka kuuntelee ja autta ymmärtämään ettei asiat olekaan niin pahasti kuin juuri nyt koet ja tunnet, älä siis jää yksin vaan juttele , hakeudu ihmisten pariin, kerro tunteistasi äänen !
Usko pois aina on vaihtoehtoja, jos se kun asiat laittaa paperille auttaa monesti ymmärtämään että elämässä on kuitenkin niin paljon hyvää ja hyvin. jokaisella meillä on omat pelon hetket, silloin on tärkeää saada jutella jollekin , toivottavasti sinulla on joku jolle voit avautua , jos koet ettei ole niin hakeudu ammatti-ihmisen luokse, älä jää yksin!
selviä aukkoja! Ei se lopultakaan ole umpikuja, usko pois!
Pelko lisääntyy pelkäämällä, suurentelet asioita. Onko huolesi ujous ja yksinäisyys, vai mikä?
että ainoa todellinen umpikuja on kuolema. Siltä ei kukaan voi välttyä ja muut "umpikujat" on selvitettävissä. Siihen löytyy paljon erilaisia keinoja ja konsteja, joista sen tepsivän löytää vain tuntemalla tilanteen.
Sinä kyllä selviät umpikujaksi kokemastasi tilanteesta, kunhan löydät oikeat keinot!
yksinäisyys, ahdistus. Kun ne iskee päälle on hirveän vaikea lähteä yhtään mihinkään saati hakemaan apua. Olen onnistunut eristäytymään vähäisistäkin ihmissuhteista. Häpeän itseäni, koen etten ole rakkauden enkä edes avun arvoinen. Tuntuu, että olen alamäessä ja vauhti kiihtyy.
nyt siellä sinä..otapas itseäsi niskasta kiinni ja käypäs pienellä ulkoilmalenkillä..vaikka talon ympäri, sit syöt jotain ja menet nukkumaan..laita kello soimaan ja aamulla lenkille..säännöllinen elämänrytmi..pienestä se alkaa ja selviät..tsemppiä!
että yksinäisyydestä voi päästä vain olemalla yhteydessä edes yhteen ihmiseen. Vaikuttaisi siltä että itsetuntosi on kokenut niin kovia kolhuja, ettei sinulla riitä voimia eikä rohkeutta aloitteellisuuteen kontaktien löytämiseksi.
Suosittelisin jotakin harrastusta, minkä yhteydessä voisi kenties luontevasti tavata samanmielisiä ihmisiä.
Olen samantyyppinen mies, pitäisikö meidän perustaa yhdessä vaikka Ahdistyneet yksinäiset -ryhmä...:)? Ehkä siellä löytyisi kavereita?!
jo lenkillä ja tosiaan opiskelen kuitenkin ettei käytännön elämän nyt niin huonolla tolalla pitäisi olla. Koen silti elämän kovin tyhjäksi, pelottavaksi, ahdistavaksi. Olen kadottanut yhteyden ihmisiin enkä osaa elää. Rakkaus on joku unelma joka ei koskaan toteudu, kun nyt selviäisi jokaisesta päivästä.
Hei! Hienoa, että uskallat tuoda ongelmasi esiin. Jos opiskelet, löytyy koulustasi varmasti terveydenhoitaja. Käypä juttelemassa hänelle; monesti puhuminen auttaa selkiinnyttämään tilannetta ja antaa uutta perspektiiviä. Ja häneltä saat varmasti tietoja muista tukimuodoista joita on tarjolla. Älä jää yksin murehtimaan; kaltaisiasi löytyy paljon ja ongelma on että jos kaikki vetäytyvät/eristäytyvät, he eivät myöskään koskaan voi kohdata toisiaan. Liiku, syö ja nuku; muista myös vitamiinit näin talvella! Hakeudu koulusi harrateryhmiin. Pidä yhtyttä sukulaisiin ja vanhoihin ystäviin. Opettele luottamaan itseesi ja siihen, että elämä kantaa. Elämään kuuluu niin ylä- kuin alamäkiä, mutta kun yksi ovi sulkeutuu; samalla aukeaa monia uusia ovia. Yritä löytää jokaisesta päivästä jotain positiivista. Iso halaus sinulle. Ja minä tiedän, että rakkaus astuu jonain päivänä eteesi, ehkä silloin kun sitä vähiten osaat odottaa!!!
Sen ison halauksen.....
Miten sen nyt sinulle saisin.
Aloitettaisiinko vuosi " Halaus päivässä "
Sen kun saisi eteenpäin, olisi moni halipula tiessään.
Kumma, miten paljon se korjaa....
Nyt taas muistin, miksi haluan näistä palstoista eroon. Toivottavasti oikeasti nyt kirjoitat itsestäsi ja omasta asiastasi, etkä vaan v*tuile muille ja kuvittele ajatuksia toisten päähän. Mutta jos oikeasti tunnet olevasi umpikujassa niin yksi keino on kohdata se asia, miksi tunnet olevasi umpikujassa. Jos olet tehnyt jotain väärin, niin otat vastuun ja selvität asiasi. Esimerkiksi näin.
harrastukseen, jossa pakosti joudut kommunikoimaan toisten ihmisten kanssa. Esimerkiksi itämaiset kamppailulajit on sellaisia tai joukkuepelit, ja onhan näitä vaikka mitä muita ei-urheilullisiakin.
Jos et muuta keksi, hanki vaikka koira. Päivittäisillä lenkeillä joudut eittämättä juttusille muiden koiranomistajien kanssa, varsinkin jos rotu on erikoinen tai koira erityisen söpö. Tutustut samalla naispuolisiin koiranomistajiinkin.
Yksi vaihtoehto on opiskelujärjestöjen tilaisuudet. Vaikka istuisit nurkassa etkä ensi alkuun sanoisi sanaakaan kelleen, olet kuitenkin ihmisten ilmoilla.
Entäs vanhempasi, sisaruksesi, sukulaiset? Ole enemmän tekemisissä!
Pääasia, että menet ihmisten ilmoille. Yksinään kopperossa kököttäminen ei tee sinulle hyvää, siitä pitää tavalla tai toisella päästä irti.
Ja ENNENKAIKKEA, LAKKAA AJATTELEMASTA ITSESTÄSI NEGATIIVISESTI!!!! Olet hyvä omana itsenäsi! Ei sinun tarvitse olla muunlainen!
Itselläni oli nuorena erittäin huono itsetunto, olin ujo ja ahdistunutkin. Pääsin siitä, kun menin vaan ihmisten pariin, vaikka kuinka tuntui pelottavan ja takkuilevan. Ajattele vaan, että paskat siitä ja painele etiäpäin!