Äänisen aallot pullossa

On kirjahyllyn päällä, Onko teillä vanhoja sotamuistoja?
15562
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 15

Vanhimmat

En ole uskaltanut mennä sotaan, kun en osaa tehdä sotamaalaustakaan vielä. Se opetetaan varmaan armeijassa.

Äänestä
  • henkisen vamman, ja tartutti sen koko Suomen kansaan.

    Äänestä

  • ohoh! kirjoitti:

    henkisen vamman, ja tartutti sen koko Suomen kansaan.

    Oho. Sitäkö tämä onkin?
    Meiän isällä oli myös sotavamma, mutta ei se tarttunut. Minulla on yhä on molemmat jalat tallella.

    Äänestä

  • old_profile_48771 kirjoitti:

    Oho. Sitäkö tämä onkin?
    Meiän isällä oli myös sotavamma, mutta ei se tarttunut. Minulla on yhä on molemmat jalat tallella.

    isi kun ei ollu sotimassa, pikkupoika oli sota-aikaan, sillä ei ollu mitään tuomisia:))
    Miun äiti oli pikku-tyttö, oli talvel hiihtämässä ja sotapoikia kulki ohi, hää sano niille siin ohi mennessään, et "kohta pojat sitten lähette"... Niinhän pojat viel lähti ja äiti käväsemään Ruotsissa, mut kohta heti koko sota oliki ohi, eikä äitin tarvinnu Ruotsissa muutako kävästä kylässä:))))

    Äänestä

  • old_profile_52010 kirjoitti:

    isi kun ei ollu sotimassa, pikkupoika oli sota-aikaan, sillä ei ollu mitään tuomisia:))
    Miun äiti oli pikku-tyttö, oli talvel hiihtämässä ja sotapoikia kulki ohi, hää sano niille siin ohi mennessään, et "kohta pojat sitten lähette"... Niinhän pojat viel lähti ja äiti käväsemään Ruotsissa, mut kohta heti koko sota oliki ohi, eikä äitin tarvinnu Ruotsissa muutako kävästä kylässä:))))

    Minun äitini oli evakko. Isäni ihastui ikihyviksi kun kohtasi kauniin karjalaistytön ja siitä alkoi heidän liki 60 vuotta kestänyt rakkaustarinansa :) Niihin aikoihin liittyi suuria tunteita. Näin olen ymmärtänyt. Äitini tapasi yhden toisen sota-aikaisen ihastuksensa Virosta ihan äskettäin, yli kuuden vuosikymmenen jälkeen. Minä luulen,ettei yksikään nuoruusaikainen ihastukseni tulisi katsomaan jos vanhuksena pyytäisin.

    Äänestä

  • old_profile_48771 kirjoitti:

    Minun äitini oli evakko. Isäni ihastui ikihyviksi kun kohtasi kauniin karjalaistytön ja siitä alkoi heidän liki 60 vuotta kestänyt rakkaustarinansa :) Niihin aikoihin liittyi suuria tunteita. Näin olen ymmärtänyt. Äitini tapasi yhden toisen sota-aikaisen ihastuksensa Virosta ihan äskettäin, yli kuuden vuosikymmenen jälkeen. Minä luulen,ettei yksikään nuoruusaikainen ihastukseni tulisi katsomaan jos vanhuksena pyytäisin.

    kertomus:))
    Miun äitini ja isäni kertomus meni rauhan merkeissä ja tansseissa.. Heidän avioliittonsa kesti 52v. Isäni äkilliseen pois menoon asti. Isäni oli armeijassa kun minä synnyin, luin pienenä tyttönä hänen äidille lähettämiään kirjeitä , (salaa) jotka oli tosi kauniisti kirjoitettu ja todella kauniilla käsialalla, vanhalla tekstauksella:)))


    Älä liikaa murehdi parisuhde asioita, ei kaikilla pareillakaan mene hyvin, kumpi parempi, yksin ilman pahoja ongelmia, vai yksin ilman kaikenlaisia ongelmia?
    Et varmasti ole sieltä onnettomimmasta päästä, mitä oon seurannut sivusta monia muita ihmisiä:)))

    Äänestä

  • old_profile_52010 kirjoitti:

    kertomus:))
    Miun äitini ja isäni kertomus meni rauhan merkeissä ja tansseissa.. Heidän avioliittonsa kesti 52v. Isäni äkilliseen pois menoon asti. Isäni oli armeijassa kun minä synnyin, luin pienenä tyttönä hänen äidille lähettämiään kirjeitä , (salaa) jotka oli tosi kauniisti kirjoitettu ja todella kauniilla käsialalla, vanhalla tekstauksella:)))


    Älä liikaa murehdi parisuhde asioita, ei kaikilla pareillakaan mene hyvin, kumpi parempi, yksin ilman pahoja ongelmia, vai yksin ilman kaikenlaisia ongelmia?
    Et varmasti ole sieltä onnettomimmasta päästä, mitä oon seurannut sivusta monia muita ihmisiä:)))

    Vai kaksin kaikenlaisten ongelmien kanssa?

    Parempi kun ei mieti parisuhdetta, kannattaa nauttia siitä mitä yksin elossakin on, eihän sitä kuitenkaan tiedä milloin voi yht'äkkiä pulpahtaa eteen jotain,, todella hyvää:))))

    Äänestä

  • old_profile_52010 kirjoitti:

    Vai kaksin kaikenlaisten ongelmien kanssa?

    Parempi kun ei mieti parisuhdetta, kannattaa nauttia siitä mitä yksin elossakin on, eihän sitä kuitenkaan tiedä milloin voi yht'äkkiä pulpahtaa eteen jotain,, todella hyvää:))))

    Minusta se, että olen kiinnostunut yhä parisuhteesta, miehistä, tunteista, seksistä(kin vaikka en puhu siitä alinomaa) ja tunteilen niitä ajatellessani, osoittaa pikemmin, ettei minulla ole kovin pahoja ongelmia. Jos taistelisin nälän, vakavien sairauksien, taloudellisen umpikujan tms. kanssa, ajatukseni olisivat niiden ongelmien ratkaisussa. Parempi näin. En tosiaan ole tekemässä kuolemaa, en sinne päinkään. Pohdintani on sitäpaitsi ihan ajatustasolla, koska pääasiassa opiskelen enkä ole seuranhaussa aktiivisesti. Se pohtiminen on "omaa", "mun juttu", ei ulkopuolelta syötettyä tietoa. Lapset asuvat kanssani lähes 100%:sesti ja ovat kotona viihtyvää sorttia. Yksinolosta nauttimisen opettelu on jossain hamassa tulevaisuudessa. Meillä kotona aika vähän soditaan.

    Sota, mitä mieluiten muistelen, on sotaa apatiaa vastaan.

    Äänestä

  • old_profile_48771 kirjoitti:

    Minusta se, että olen kiinnostunut yhä parisuhteesta, miehistä, tunteista, seksistä(kin vaikka en puhu siitä alinomaa) ja tunteilen niitä ajatellessani, osoittaa pikemmin, ettei minulla ole kovin pahoja ongelmia. Jos taistelisin nälän, vakavien sairauksien, taloudellisen umpikujan tms. kanssa, ajatukseni olisivat niiden ongelmien ratkaisussa. Parempi näin. En tosiaan ole tekemässä kuolemaa, en sinne päinkään. Pohdintani on sitäpaitsi ihan ajatustasolla, koska pääasiassa opiskelen enkä ole seuranhaussa aktiivisesti. Se pohtiminen on "omaa", "mun juttu", ei ulkopuolelta syötettyä tietoa. Lapset asuvat kanssani lähes 100%:sesti ja ovat kotona viihtyvää sorttia. Yksinolosta nauttimisen opettelu on jossain hamassa tulevaisuudessa. Meillä kotona aika vähän soditaan.

    Sota, mitä mieluiten muistelen, on sotaa apatiaa vastaan.

    jämeryyttä siulla, mut sitä tarvitaanki:))) Miekii aloitan opiskelun tän kuun loppupuolella, saa nähdä kui käy,vuoden se kestäis, työn ohella,,,huh...

    Tsemppiä:))))))

    Äänestä

  • old_profile_52010 kirjoitti:

    jämeryyttä siulla, mut sitä tarvitaanki:))) Miekii aloitan opiskelun tän kuun loppupuolella, saa nähdä kui käy,vuoden se kestäis, työn ohella,,,huh...

    Tsemppiä:))))))

    Taiat tarvita sitä tsemppiä itekin :))) Eli sitä samaa Sinullekin :)

    Sota-aiheeseen palatakseni. Sitä on välillä taisteltava tulevaisuuden eteen.

    Äänestä

  • old_profile_48771 kirjoitti:

    Taiat tarvita sitä tsemppiä itekin :))) Eli sitä samaa Sinullekin :)

    Sota-aiheeseen palatakseni. Sitä on välillä taisteltava tulevaisuuden eteen.

    totean ihan samaa, sitähän tää on, taistoa tulevaisuuden eteen, mut ilman pauketta:))))

    Kiitos tsempeistä, niitä tarvitaan viel:))))

    Äänestä

ja lumisodasta ainakin.
Isäni toi, mihin lienee vaihtanut, sodasta mm. tulitikuilla päällystetyn rasian, lentokoneen alumiinista tehdyn rannekorun, puukauhan, jossa on naisen pää, ja norsun, joka kotitappelusten jälkeen on monta kertaa kärsästään liimattu.

Paljon toi myös kirjoitelmiaan.

Enoni sai mukaansa pikku-ukot, joiden kanssa öisin taisteli kuolemaansa saakka.

Äänestä

on jossain kirjanvälissä kaksi ruplan seteliä, jossa toisessa on kuolleen venäläissotilaan verta.
Muita vanhoja tavaroita on aika paljon, muutama raha 1800-luvulta.

Ajattelin perustaa kampaamon. Tuolla on vanhat piippaussakset, sellaiset, jotka kuumennetaan hellalla, ja tukka pannaan sitten väliin, näin saadaan kiharoita.
Tarvii vissiin vähän harjoitella, onkohan vapaaehtoisia :) .

Äänestä

Lähinnä perittyjä, Lotta- lautasta ja prenikkaa, valokuvia, normikamaa. Mutta omiakin on, vähän hankala selittää, mutta sanotaan että on sotamuistoja, vaikka ei rintamalla ole tultua ikinä oltuakaan. Ääniseltäkin. Liian pitkää juttua, katotaan sitten muistelmissa :DDD

Voiko vesipullollossa todella olla aaltoja, näin monen vuosikymmenen jälkeen?



=DW=

Äänestä

Keittiön astiakaapin laatikossa on käsky saapua reservin ylimääräisiin sotaharjoituksiin 13.10.1939 klo 13.jotain ja sotilaspassi.

Toinen on isän Miehikkälän kirkonkylästä pommitusten jälkeen löytämä 25 cm pitkä alpakkainen lusikka, jonka valupinta on aika karkeata tekoa. Käytän sitä kukkamultien vaihdossa.

Oli meillä sotareissulta mukana tullut kaunis mandoliinikin, mutta äiti hermostui rämpytykseen ja heitti sen joskus1960-luvulla keskuslämmityskattilaan. Venäläinen pistin on kai veljelläni. Vintissä on laatikollinen mummon vanhoja postikortteja, seassa taitaa olla rintamaltakin tulleita.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


Kurkinen kirjoitti:

On kirjahyllyn päällä, Onko teillä vanhoja sotamuistoja?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu