On kirjahyllyn päällä, Onko teillä vanhoja sotamuistoja?
Äänisen aallot pullossa
Kurkinen
15562
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
En ole uskaltanut mennä sotaan, kun en osaa tehdä sotamaalaustakaan vielä. Se opetetaan varmaan armeijassa.
henkisen vamman, ja tartutti sen koko Suomen kansaan.
Oho. Sitäkö tämä onkin?
Meiän isällä oli myös sotavamma, mutta ei se tarttunut. Minulla on yhä on molemmat jalat tallella.
isi kun ei ollu sotimassa, pikkupoika oli sota-aikaan, sillä ei ollu mitään tuomisia:))
Miun äiti oli pikku-tyttö, oli talvel hiihtämässä ja sotapoikia kulki ohi, hää sano niille siin ohi mennessään, et "kohta pojat sitten lähette"... Niinhän pojat viel lähti ja äiti käväsemään Ruotsissa, mut kohta heti koko sota oliki ohi, eikä äitin tarvinnu Ruotsissa muutako kävästä kylässä:))))
Minun äitini oli evakko. Isäni ihastui ikihyviksi kun kohtasi kauniin karjalaistytön ja siitä alkoi heidän liki 60 vuotta kestänyt rakkaustarinansa :) Niihin aikoihin liittyi suuria tunteita. Näin olen ymmärtänyt. Äitini tapasi yhden toisen sota-aikaisen ihastuksensa Virosta ihan äskettäin, yli kuuden vuosikymmenen jälkeen. Minä luulen,ettei yksikään nuoruusaikainen ihastukseni tulisi katsomaan jos vanhuksena pyytäisin.
kertomus:))
Miun äitini ja isäni kertomus meni rauhan merkeissä ja tansseissa.. Heidän avioliittonsa kesti 52v. Isäni äkilliseen pois menoon asti. Isäni oli armeijassa kun minä synnyin, luin pienenä tyttönä hänen äidille lähettämiään kirjeitä , (salaa) jotka oli tosi kauniisti kirjoitettu ja todella kauniilla käsialalla, vanhalla tekstauksella:)))
Älä liikaa murehdi parisuhde asioita, ei kaikilla pareillakaan mene hyvin, kumpi parempi, yksin ilman pahoja ongelmia, vai yksin ilman kaikenlaisia ongelmia?
Et varmasti ole sieltä onnettomimmasta päästä, mitä oon seurannut sivusta monia muita ihmisiä:)))
Vai kaksin kaikenlaisten ongelmien kanssa?
Parempi kun ei mieti parisuhdetta, kannattaa nauttia siitä mitä yksin elossakin on, eihän sitä kuitenkaan tiedä milloin voi yht'äkkiä pulpahtaa eteen jotain,, todella hyvää:))))
Minusta se, että olen kiinnostunut yhä parisuhteesta, miehistä, tunteista, seksistä(kin vaikka en puhu siitä alinomaa) ja tunteilen niitä ajatellessani, osoittaa pikemmin, ettei minulla ole kovin pahoja ongelmia. Jos taistelisin nälän, vakavien sairauksien, taloudellisen umpikujan tms. kanssa, ajatukseni olisivat niiden ongelmien ratkaisussa. Parempi näin. En tosiaan ole tekemässä kuolemaa, en sinne päinkään. Pohdintani on sitäpaitsi ihan ajatustasolla, koska pääasiassa opiskelen enkä ole seuranhaussa aktiivisesti. Se pohtiminen on "omaa", "mun juttu", ei ulkopuolelta syötettyä tietoa. Lapset asuvat kanssani lähes 100%:sesti ja ovat kotona viihtyvää sorttia. Yksinolosta nauttimisen opettelu on jossain hamassa tulevaisuudessa. Meillä kotona aika vähän soditaan.
Sota, mitä mieluiten muistelen, on sotaa apatiaa vastaan.
jämeryyttä siulla, mut sitä tarvitaanki:))) Miekii aloitan opiskelun tän kuun loppupuolella, saa nähdä kui käy,vuoden se kestäis, työn ohella,,,huh...
Tsemppiä:))))))
Taiat tarvita sitä tsemppiä itekin :))) Eli sitä samaa Sinullekin :)
Sota-aiheeseen palatakseni. Sitä on välillä taisteltava tulevaisuuden eteen.
totean ihan samaa, sitähän tää on, taistoa tulevaisuuden eteen, mut ilman pauketta:))))
Kiitos tsempeistä, niitä tarvitaan viel:))))
ja lumisodasta ainakin.
Isäni toi, mihin lienee vaihtanut, sodasta mm. tulitikuilla päällystetyn rasian, lentokoneen alumiinista tehdyn rannekorun, puukauhan, jossa on naisen pää, ja norsun, joka kotitappelusten jälkeen on monta kertaa kärsästään liimattu.
Paljon toi myös kirjoitelmiaan.
Enoni sai mukaansa pikku-ukot, joiden kanssa öisin taisteli kuolemaansa saakka.
on jossain kirjanvälissä kaksi ruplan seteliä, jossa toisessa on kuolleen venäläissotilaan verta.
Muita vanhoja tavaroita on aika paljon, muutama raha 1800-luvulta.
Ajattelin perustaa kampaamon. Tuolla on vanhat piippaussakset, sellaiset, jotka kuumennetaan hellalla, ja tukka pannaan sitten väliin, näin saadaan kiharoita.
Tarvii vissiin vähän harjoitella, onkohan vapaaehtoisia :) .
Lähinnä perittyjä, Lotta- lautasta ja prenikkaa, valokuvia, normikamaa. Mutta omiakin on, vähän hankala selittää, mutta sanotaan että on sotamuistoja, vaikka ei rintamalla ole tultua ikinä oltuakaan. Ääniseltäkin. Liian pitkää juttua, katotaan sitten muistelmissa :DDD
Voiko vesipullollossa todella olla aaltoja, näin monen vuosikymmenen jälkeen?
=DW=
Keittiön astiakaapin laatikossa on käsky saapua reservin ylimääräisiin sotaharjoituksiin 13.10.1939 klo 13.jotain ja sotilaspassi.
Toinen on isän Miehikkälän kirkonkylästä pommitusten jälkeen löytämä 25 cm pitkä alpakkainen lusikka, jonka valupinta on aika karkeata tekoa. Käytän sitä kukkamultien vaihdossa.
Oli meillä sotareissulta mukana tullut kaunis mandoliinikin, mutta äiti hermostui rämpytykseen ja heitti sen joskus1960-luvulla keskuslämmityskattilaan. Venäläinen pistin on kai veljelläni. Vintissä on laatikollinen mummon vanhoja postikortteja, seassa taitaa olla rintamaltakin tulleita.