Talvinen torstaiaamu. Torstait ovat päivistä ikävimpiä. Viikkoa on edetty jo liikaa, mutta silti viikonloppuun on vielä aikaa. Kello on kahdeksan, ja meren rannalla noin kolmekymmentä teinipoikaa odottaa sukset jaloissaan, kun opettaja selostaa nyt aamun hiihtoreittiä. Minulla ei ole suksia, ja paikalla on kolme muutakin kundia joilta sukset puuttuvat. Opettaja neuvoo kymmenen kilometrin hiihtoreitin niille pojille jotka haluavat haastetta, ja nämä jo lähtevät matkaan. Sen jälkeen lopuille neuvotaan kuuden kilometrin reitti. Me neljä muuta kundia, joilta sukset puuttuvat, saadaan kävellä viiden kilometrin päässä olevalle hiihtomajalla. Meille annetaan aikaa kaksi ja puoli tuntia, jonka jälkeen meidän tulee tulla urheilustadionin suihkulle, jossa kaikki liikuntatunnille osallistujat vielä kokoontuvat aamun päätteeksi. Me lähdemme kävelemään.
Kolme muuta poikaa kävelevät minun edelläni, sillä minä en tunne heitä eivätkä he tunne minua, koska olemme toistemme rinnakkaisluokkalaisia; kun taas nämä pojat tuntevat toisensa, koska ovat saman luokkalaisia. Käveleminen tuntuu pitkältä. Näen kuinka tämä kolmen pojan kopla kääntyy väärään suuntaan, ja suunnistaa isolle marketille; heidän tarkoituksenaan ei siis ilmeisesti edes ollut kävellä hiihtomajalle. Minä kuitenkin päätän kävellä; eihän minulla ole muutakaan.
Viisi kilometriä alkaa jo lähentyä loppuaan, ja hiihtomajakin jo näkyy. Hiihtomajan vieressä on pienikota, ja päätän mennä vielä hetkeksi istumaan kotaan, ennen kuin palaan takaisin. Kodassa ei ole ketään, joten istahdan hetkeksi. Minulla meni neljäkymmentä minuuttia aikaa kävellä tänne, ja jos jo lähden kävelemään urheilustadionille päin, niin joudun odottamaan siellä useamman tovin. Kodassa on hieman viileää istua, mutta ei kuitenkaan liian kylmä. Päätän vetää käteen. Laitan käden housuihini, ja aloitan kyrpäni hinkkaamisen. Minua kiihottaa ajatus siitä, että kotaan voi tulla kuka vain. Alan miettiä rinnakkaisluokan poikia, jotka ehkä tulevatkin hiihtomajalle, mutta päättivät vain ensin hakea aamupalaa. Jos he tulevatkin, ja tulevat kotaan; he yllättäisivät minut. Ajatus saa minut hekuman partaalle. Lasken housujani hieman, ja ammun mällini kodan keskellä olevaan tulensijaan. Pyyhin vielä sormellani ylimääräiset spermat kullistani, nuolen mällit sormistani, ja vedän housut ylös. Tuntuipa aamurunkut upealta.
Lähden kävelemään urheilustadionia kohti. Jossain puolessa välissä matkaa vastaan kävelevät rinnakkaisluokan pojat. He moikkaavat minua, ja minä moikkaan heitä. Kävelen myöskin markettiin hakemaan jotain syötävää ennen kuin menen suihkuille, koska aikaa onneksi vielä on hetki. Syön sämpylän ja juon limun kaupan penkeillä kaikessa rauhassa. Vilkaisen kelloani, ja huomaan ajan menneen liian nopeasti. Enää viisitoista minuuttia aikaa mennä suihkuille; muut ovat jo varmasti perillä! Lähden tarpomaan nopein askelin kohti urheilustadionia.
Viimein perillä. Astun sisään pukuhuoneeseen, jossa liikunnanopettajani istuu yksin pyyhe lanteillaan.
- Jaa, jaa. Ja viimeinen saapuu. Noniin, käyhän suihkussa ja lähde sitten koululle päin.
Minulla ei ole mitään tarvetta mennä suihkuun, koska en koe hikoilleeni typerän kävelylenkin takia lainkaan. Istun pukuhuoneen penkille, ja alan kuitenkin riisua kenkiäni. Totta kai voin suihkussa käydä, kun paikalla ei ole muita. Katson sivusilmällä vieressäni olevaa opettajaa. Hän ottaa pyyhkeen lanteiltaan, mutta on minuun päin selin. Hänellä on upea pyöreä aikuisen miehen takapuoli, sileäkin. Katson häntä täysin vapaasti, koska hän ei huomaa tuijotustani. Hän ottaa vaatemytystään mustat Calvin Kleinin bokserit ja vetää ne jalkaan. Nyt hän kääntyy. Huomaan hänen etumuksessaan jonkin asteen kovettuman. Käännän pääni äkkiä pois, jottei hän huomaisi että tuijotan. Kyrpäni seisoo taas. Riisun hitaasti ulkovaatteeni. Opettaja on pukemisessaan yhtä hidas. Minun on pakko katsoa puhelintani, muka vain siksi että saan näyttämään hitauteni järkevältä. Riisun paitani, ja onnekseni opettaja on jo täysin pukeutunut. Hän toivottaa hyvät päivän jatkot ja lähtee pois. Otan loputkin vaatteet pois, ja kietaisen pyyhkeen lanteilleni. Munani rakentaa eteeni teltan pyyhkeestä, mutta onneksi kukaan ei ole näkemässä. Kävelen toisen pukuhuoneen läpi ja avaan suihku- ja saunatilan oven. Laitan pyyhkeen naulaan, ja astun suihkuun.
Kolme muuta poikaa kävelevät minun edelläni, sillä minä en tunne heitä eivätkä he tunne minua, koska olemme toistemme rinnakkaisluokkalaisia; kun taas nämä pojat tuntevat toisensa, koska ovat saman luokkalaisia. Käveleminen tuntuu pitkältä. Näen kuinka tämä kolmen pojan kopla kääntyy väärään suuntaan, ja suunnistaa isolle marketille; heidän tarkoituksenaan ei siis ilmeisesti edes ollut kävellä hiihtomajalle. Minä kuitenkin päätän kävellä; eihän minulla ole muutakaan.
Viisi kilometriä alkaa jo lähentyä loppuaan, ja hiihtomajakin jo näkyy. Hiihtomajan vieressä on pienikota, ja päätän mennä vielä hetkeksi istumaan kotaan, ennen kuin palaan takaisin. Kodassa ei ole ketään, joten istahdan hetkeksi. Minulla meni neljäkymmentä minuuttia aikaa kävellä tänne, ja jos jo lähden kävelemään urheilustadionille päin, niin joudun odottamaan siellä useamman tovin. Kodassa on hieman viileää istua, mutta ei kuitenkaan liian kylmä. Päätän vetää käteen. Laitan käden housuihini, ja aloitan kyrpäni hinkkaamisen. Minua kiihottaa ajatus siitä, että kotaan voi tulla kuka vain. Alan miettiä rinnakkaisluokan poikia, jotka ehkä tulevatkin hiihtomajalle, mutta päättivät vain ensin hakea aamupalaa. Jos he tulevatkin, ja tulevat kotaan; he yllättäisivät minut. Ajatus saa minut hekuman partaalle. Lasken housujani hieman, ja ammun mällini kodan keskellä olevaan tulensijaan. Pyyhin vielä sormellani ylimääräiset spermat kullistani, nuolen mällit sormistani, ja vedän housut ylös. Tuntuipa aamurunkut upealta.
Lähden kävelemään urheilustadionia kohti. Jossain puolessa välissä matkaa vastaan kävelevät rinnakkaisluokan pojat. He moikkaavat minua, ja minä moikkaan heitä. Kävelen myöskin markettiin hakemaan jotain syötävää ennen kuin menen suihkuille, koska aikaa onneksi vielä on hetki. Syön sämpylän ja juon limun kaupan penkeillä kaikessa rauhassa. Vilkaisen kelloani, ja huomaan ajan menneen liian nopeasti. Enää viisitoista minuuttia aikaa mennä suihkuille; muut ovat jo varmasti perillä! Lähden tarpomaan nopein askelin kohti urheilustadionia.
Viimein perillä. Astun sisään pukuhuoneeseen, jossa liikunnanopettajani istuu yksin pyyhe lanteillaan.
- Jaa, jaa. Ja viimeinen saapuu. Noniin, käyhän suihkussa ja lähde sitten koululle päin.
Minulla ei ole mitään tarvetta mennä suihkuun, koska en koe hikoilleeni typerän kävelylenkin takia lainkaan. Istun pukuhuoneen penkille, ja alan kuitenkin riisua kenkiäni. Totta kai voin suihkussa käydä, kun paikalla ei ole muita. Katson sivusilmällä vieressäni olevaa opettajaa. Hän ottaa pyyhkeen lanteiltaan, mutta on minuun päin selin. Hänellä on upea pyöreä aikuisen miehen takapuoli, sileäkin. Katson häntä täysin vapaasti, koska hän ei huomaa tuijotustani. Hän ottaa vaatemytystään mustat Calvin Kleinin bokserit ja vetää ne jalkaan. Nyt hän kääntyy. Huomaan hänen etumuksessaan jonkin asteen kovettuman. Käännän pääni äkkiä pois, jottei hän huomaisi että tuijotan. Kyrpäni seisoo taas. Riisun hitaasti ulkovaatteeni. Opettaja on pukemisessaan yhtä hidas. Minun on pakko katsoa puhelintani, muka vain siksi että saan näyttämään hitauteni järkevältä. Riisun paitani, ja onnekseni opettaja on jo täysin pukeutunut. Hän toivottaa hyvät päivän jatkot ja lähtee pois. Otan loputkin vaatteet pois, ja kietaisen pyyhkeen lanteilleni. Munani rakentaa eteeni teltan pyyhkeestä, mutta onneksi kukaan ei ole näkemässä. Kävelen toisen pukuhuoneen läpi ja avaan suihku- ja saunatilan oven. Laitan pyyhkeen naulaan, ja astun suihkuun.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.