Mun mielestäni ihmisten pitää lukea tämä. Vuonna -95 pelästyin pahoin. Elin suhteellisen normaalia elämää koulun käynteineni ja harrastuksineni. Ystäväni kävivät luonani täällä toisessa kaupungissa useinkin. Jostain syystä eräänä päivänä pelästyin ja ajattelin, että olen tehnyt jotain väärää (en ollut). Makasin peiton alla koko päivän ja äidin kotiin tullessa makasin vieläkin sängyssä. Äitini väitti minun sairastuneen psyykkisesti ja hoki sitä niin kauan, että pelästyin lisää (olin alaikäinen). Lopulta hän päätti viedä minut lääkäriin, joka kirjoitti välittömästi tarkkailulähetteen. Makasin sairaalassa kuukausia ja palasin sairaalasta yhä vain pelästyneempänä, mutta nyt diagnoosin kanssa ja sairaalaan jäi paljon paperia minusta. Jouduin käymään avohoidossa ja minut pakotettiin myös käyttämään riippuvuutta aiheuttavia lääkkeitä. Kun olin koukussa, oli seuraaminen ja sairaalassa käyttäminen helppoa. Äitini teki tämän kaiken minulle. Lisäksi sairaalassa äitini kertoi lääkäreille ja muulle henkilökunnalle aina arkaluonteisia asioita minusta mm. missä olin työskennellyt ja mitä opiskellut ja missä. Aina tuli pahempia diagnooseja ja yhä vihamielisempiä lausuntoja lääkäreiltä. Äitini vähättelee aina osuuttaan asiaan. Nyt hän on sanonut lääkäreille sellaista, minkä takia he odottavat äitini kuolemaan saakka, että pääsevät kimppuuni. Äitini meni paljastamaan heille sellaista, mikä teki asiasta hyvin mielenkiintoisen. Kysymys kuuluu: haluaisiko äitini mahdollisesti nähdä minut jossakin sairaalassa kaukana kaikesta huumattuna ja poiselämästä suljettuna? Miksi? Hän tunkeutuu aina kotiini luvatta ja väittää, ettei pysty hoitamaan minua kotona, vaan hänen on vietävä minut laitokseen. Kysyn nyt; mitä hoidettavaa itsenäisessä ihmisessä on? Mikä on äitini holhoamisen syy??? Asun omassa kodissani. Olen asunut jo 12 vuotta. Mulla on sellainen fiilis, että on se Stig Larsson hyvä tyyppi. verraten se kirja, niin tälläsiä kohtaloita on oikeesti, kuin siiinä kirjassa (miehet, jotka vihaavat naisia) voisi olla "äidit, jotka vihaavat tyttäriään."
äidit, jotka vihaavat tyttäriään
14
623
Vastaukset
- psyk.esh.
ole voinut vaikuttaa diagnooseihin, lääkäri on aina se joka diagnosoi potilaan. Et kerro diagnooseistasi mitään.
Avohoidossa ei pakoteta käyttämään lääkkeitä joihin syntyy psyykkinen ja/tai fyysinen riippuvuus.
Eikä ketään makuuteta psykiatrisessa sairaalassa kuukausia ilman syytä, eikä sinne kirjoiteta lähetettäkään tuhaan.
Mitäpäs jos kysyisit asioita siltä ainoalta henkilöltä joka osaa vastata, äidiltäsi. Miksi hän toimii siten kuin toimii.
Miten äitisi pääsee tunkeutumaan kotiisi? Ei kait hänellä ole avainta? Jos on niin otat sen pois, ellei hän anna niin vaihdatat lukon.
Mitään yhteyttä asiallasi ja Stieg Larssonin kirjalla en näe....- psykiatri
Juuri niin kuin psyk. esh. sanoi.
- narsistiäidistä
Meillä on sama ongelma: narsistiäiti. Ylempänä psykiatri ja psyk. esh väittävät mitä sattuu, koska he ovat sadisteja ja narsisteja. He puolustavat äitiäsi, eivät alansa asiakasta (sinua). He siis rikkovat rikoslain luvun 20 §5:ä (väkivalta ilman fyysistä pahoinpitelyä).
Meidän äidit ovat samanlaisia. Lisäksi äitini valehtelee työkseen kaikkea minusta, jotta henkinen pahoinvointini kasvaisi entisestään. En alistunut tyhjänpäiväiseen avohoitoon. Narsistit eivät tunnusta osuuttaan ja/tai vaikutustaan mihinkään, kuten äitimme. Samoin minun äiti tunkeutui asuntoihini, kunnes en enää antanut avainta narsistille. Hän ei ole vielä palauttanut varastamiaan tavaroitani.
Itsenäisessä ihmisessä ei ole mitään hoidettavaa. Lisäksi ei ole muutenkaan suositeltavaa jatkuva holhous, jotta autonomia kehittyisi ajoissa. Ainakin meillä molemmilla on äidit, jotka vihaavat tyttäriään. Lisää löytyy Suomi24:n palstalta Suku on pahin.- Pilvilinna joka...
maallikkodiagnosoija asialla. Narskuja siellä, narskuja täällä, se on se nykyajan trendi. Samaa mieltä kahden ensim.vastaajan kanssa.
- Etkös ole sairas
Ehkä äitisi holhoaa sinua siksi että olet hänen holhouksessaan?
Diagnoosit ovat lääkärin tekemiä. Äitisi tekee oikein kun antaa tietoja lääkärille, jotta lääkäri voisi tehdä oikean diagnoosin ja antaa oikeat lääkkeet. Nyt vaikuttaa että kaikki ei ole aivan kohdallaan. Onneksi äitisi tukee sinua ja vie lääkäriin, jos et itse huomaa sairastuneesi. - Lienee
Tietenkin jos olit alaikäinen ensimmäisen hoitoon toimittamisen aikana, niin hoidon perusteeksi riittää vakava mielenterveydenhäiriä. Olen samaa mieltä siitä, että vaikka elämässä olisikin jokin huonompi jakso, niin eihän se ole fiksua lähimmäisiltä alkaa toimittamaan suljettuun sairaalaan ja alkaa juoruamaan.
Sama se meillä oli sillä erotuksella, etten asunut enää kotona ja olin 26v asepalveluksenikin suorittanut kunnes äitini riehaantui jostain koulu, työ ja työttömyysasiasta. Niissäkään ei ollut yhtään mitään vikaa, mutta kysymys oli pikemminkin äitini omista sairaista ajatuksista ja siitä mitä joku toinen meistä ajattelee. Ihmetteleni tietenkin, että mitkä ja ketkä me, minähän elin jo omaa elämää. Ilää verukkeella myös hoidot lakkautettiin, että kun on asiansa hoitanut, eikä ole mitään virallista syytä hoitaa, niin antaa höpöjuttujen olla.- A
Hmmm ... Täälläkin jo sana "narsisti" on lausuttu. Se on yleensä aika ylimalkainen ja monesti turhakin nimitys. Minusta kuulostaa siltä, että äidilläsi saattaisi olla välillinen Paroni von Münchhausenin oireyhtymä:
Myös välillisiä Münchhausenin oireyhtymiä (ns. "Münchhausen syndrome by proxy") tavataan. Näissä tapauksissa holhoavassa asemassa oleva (esimerkiksi äiti-lapsi-suhde) väittää holhokkinsa olevan sairas ja oireilevan, tai vastaavasti aiheuttaa tälle vammoja itse. Näin esimerkiksi äiti yrittää saada lohtua ja ymmärrystä muilta asettumalla "kärsivän vanhemman" osaan. Ilmiön kuvasi brittiläinen lastenlääkäri Roy Meadow vuonna 1977. (ihan vaan wikipediasta tämä lainaus)
Hienoa että olet selviytynyt kaikesta! Voimia sinulle! - Olla...
A kirjoitti:
Hmmm ... Täälläkin jo sana "narsisti" on lausuttu. Se on yleensä aika ylimalkainen ja monesti turhakin nimitys. Minusta kuulostaa siltä, että äidilläsi saattaisi olla välillinen Paroni von Münchhausenin oireyhtymä:
Myös välillisiä Münchhausenin oireyhtymiä (ns. "Münchhausen syndrome by proxy") tavataan. Näissä tapauksissa holhoavassa asemassa oleva (esimerkiksi äiti-lapsi-suhde) väittää holhokkinsa olevan sairas ja oireilevan, tai vastaavasti aiheuttaa tälle vammoja itse. Näin esimerkiksi äiti yrittää saada lohtua ja ymmärrystä muilta asettumalla "kärsivän vanhemman" osaan. Ilmiön kuvasi brittiläinen lastenlääkäri Roy Meadow vuonna 1977. (ihan vaan wikipediasta tämä lainaus)
Hienoa että olet selviytynyt kaikesta! Voimia sinulle!Äitini ja lähipiirini oireilee varmasti monellakin tavalla. Kyse äidistäni on pohjimillaan siitä, että hänen tarkoitus on sabotoida elämääni, toimeentuloani ja itsenäisyyttäni siten, etten omaa elämää saisikaan. Näin hän on ainakin useita kertoja selkeästi sanonut, että toivoo etten pärjäisi elämässäni. Tiedän, että hän on soitellut työpaikoilleni ja eri viranomaisiin perässäni ja pyrkinyt vakuuttamaan etten olisi täyspäinen taikka valtainen ja jopa vaatinut minulle erityiskohtelua. Samalla hän on ollut hirvittävän kateellinen esim. jostain nykyisen perusopetuksen kaltaisista asioista, jossa jo oppivelvollisuuteen liittyy esim. kielten opiskelua jota hän ei itse osaa. Ajokortinkin hän aikoinaan ajo, mutta ei ole sen jälkeen autoon koskenutkaan. Moni nainen ja nykyisin jo mieskin myöntää, että vaikka ajokortti on, niin ei välttämättä edes pidä autoilusta ja on jättänyt sen suosiolla väliin kokonaan. Äitini on vain pitänyt kyseisiä asioita jonain merkittävinä osaamisen merkkeinä samoin kuin joku toinen kokee olevasa aikuinen vasta kun on käynyt lukion ja tehnyt lapsia.
Useimiten hänen vaatimukset ovat vain lakien ja työpaikan sääntöjen ja jopa ihmisoikeuksien vastaisia. Juuri koskaan näitä ei vain voida toteuttaa, joskin äitini on jutuistaan niin vakuuttava, että joku hölmö menee ja uskoo niihin, tekee esim. työnvälityksessä johon äitini soittaa perässäni, niin jotain järjetöntä asioissani ja loppupeleissä joudun käyttämään valituskanavia saadakseni sen mikä minulle kuuluu ja virkailija saa nuhteita. Tämän johdosta olen joutunut siis todella ikävään välikäteen, koska kohdellaahan minua kuin alaikäistä ja sitten kun valitan, niin minua kohdellaan kuin kiukettelevaa teiniä.
Itse olen useita kertoja törmännyt kysymykseen mielisairauden määritelmästä, onko mielisairautta olemassakaan? Loppiaisena asuntoni edustalla pyöri vieraan näköinen nainen lumihangessa, luulin häntä aluksi humalaiseksi ja seurasin miten hän pyrkii rappukäytäviin sisään. Sitten hän pyrki meidän rappukäytävään ja kysyin parvekkeelta, että kuka hän on ja minne hän on menossa. Nainen käveli suoraan ja puhui selkeästi. Nainen tiesi nimensä, mutta ei sitä mikä on hänen kotiosoite. Nainen vakuutti asuvansa samassa rappaukäytävässä kanssani ja jopa samassa kerroksessa kuin minä. Tiesin silloin jo vastata ettei hän meidän rapussa taikka naapurinani asu. Kun näinen ei poistunut pihalta, niin soitin poliisit hakemaan pois. Tuolloin poliisikin kyseli, että eikö naisella sitten ollut avaimia rappukäytävään taikka asuntoon ja ettei hänen nimellä löydy rappukäytävän nimilistasta nimeä. Poliisi toki korjasi naisen pois, mutta itse sain käsityksen siitä, että mitä mielisairaus on. Mielisairas ihminen ei tiedä mikä on faktaa ja mikä fiktiota ja uskoo fiktioihinsa niin paljon, että saa muutkin vakuuttuneeksi.
- pohdintaaaaa
Hmm. Vihaaminen on aika voimakas ilmaus tässä. Toki voit olla aivan oikeassa, kuvauksestasi kun ei tietenkään voi täysin kattavaa käsitystä ulkopuolinen saada. Sikäli olen eri mieltä parin ekan vastaajan kanssa, että maailma ei toimi niin ideaalisesti, että kukaan ei voisi diagnooseihin vaikuttaa ja että ammattilaiset toimisivat aina täysin ammattimaisesti. Ja että kun ammattilainen on jotakin diagnosoinut niin sillä tavalla se sitten on -ja se on totuus. Ei. Psyyken asiat ovat kuitenkin sen verran hankalia juttuja, että sen alan ammattilainen ei taitavanakaan ole koskaan samalla tavalla ammattilainen kuin vaikka putkimies on putkihommissa tai rakennusmies talon rakentamisessa. Mieli on vähän liian yksilöllinen ja monimutkainen juttu siihen.
Kyllä monenlaisia manipulaattoreita ja pakkomielteisiä maailmaan mahtuu, enkä minä pidä mitenkään mahdottomana, että äitisi todella olisi tässä se ongelma. (Vakuuttavaa kuvaa ei voi oikein pelkästään tästä saada suuntaan eikä toiseen.) Enkä pidä mahdottomana sitäkään, että niin äitisi kuin lääkärisi olisivat ylireagoineet tähän asiaan ja siten edesauttaneet kierrettä.
Kuitenkin, toisaalta... Olet ollut nuori tämän tapauksen sattuessa (siis tämä ensimmäinen). Olisitko kuitenkin ollut vähän masentunut tai ahdistunut? Päätellen siitä että olet saanut sellaisen "syyllistymiskohtauksen"... onko sinulla muuten mitään ajatusta mistä se oikein pulpahti? Ehkä äitisi oli/on vähän turhan "ylitiedostava" masennuksen ym suhteen ja halusi varmistaa ettet VAAN masennu pahemmin. Ja siksi tarttui heti toimeen, kun näytti vähän huolestuttavalta? Vihaamisesta en tiedä, mutta minulle tuli ekana mieleen, että äitisi on ollut liian kontrolloiva sinua ja tunteitasi kohtaan. Olet ehkä tuntenut itsesi nöyryytetyksi äitisi ottaessa kontrollin tuossa tilanteessa, jossa et kai itse kokenut olevasi hoidon tarpeessa. Se on tärkeä tunne, että saa itse hallita elämäänsä eikä kukaan jyrää sinua ja tunteitasi syrjään ottaen sinun elämäsi haltuun. Ylihuolehtivat ja ylikontrolloivat ihmiset saattavat usein kuvitella olevansa suuria hyväntekijöitä, kun niin kovasti huolehtivat ja välittävät. He eivät vaan tajua millaista väkivaltaa se on henkisesti riistää toiselta hänen mahdollisuutensa vaikuttaa omaan elämäänsä ja tunteisiinsa. (Sitten toisaalta, jos oikeasti iskee jokin mielenhäiriö sitä ei välttämättä itse tajua, ja muiden auttamisyritykset voivat tuntua loukkaavalta ja suorastaan väkivaltaiselta, vaikka ne oikeasti olisivatkin omaksi parhaaksi... oletko siis varma ettei näin ole käynyt?)
No kuitenkin, annetaan vielä esimerkki tuosta miten muiden puuttuminen omiin asioihin voi loukata. Muistan itse tilanteen, jossa alaikäisenä loukkaannuin verisesti. Äitini oli minulta lupaa kysymättä (tai edes ilmoittamatta) soittanut eräästä intiimistä fyysisestä vaivastani (ihan normaalia siinä iässä mutta toki äitini tiesi paremmin....) koulumme terveydenhoitajalle ja varannut minulle ajan. Koin tuon todella nöyryyttäväksi ja omaa yksityisyyttäni, intiimiyttäni ja "toimijuuttani" loukkaavaksi. Tuntui kuin minua kohdeltaisiin kuin jotakin 5-vuotiasta, joka ei osaa itse päättää eikä huolehtia mistään asioistaan. Vieläkin pistää vihaksi, vaikka asiasta on kutakuinkin yhtä kauan kuin tuosta sinun tapauksestasi, tai vähän vähemmän. Minusta hänen olisi vähintäänkin täytynyt ensin jutella kanssani, että kannattaisikohan mennä terkkarille. Ei niin, että minun mielipiteestäni riippumatta vaan mennään lörpöttelemään intiimi asiani terkkarille ja sitten vielä terkkarin kanssa yhdessä tuumin varataan minulle aika.
Minä en täysin ymmärtänyt sitä, mitä arkaluontoista on esim. opiskelupaikassa tai työpaikoissa, nehän ovat tavallaan sellaista peruskauraa, josta jauhetaan esim jokaisessa sukutapaamisessa sun muissa. Hän on voinut olla sinusta huolissaan ja pyrkinut antamaan lääkäreille kaiken sellaisen tiedon, josta olisi apua. (TAI sitten hän oikeasti on häiriintynyt, en tiedä.) Pystyn EHKÄ kuitenkin ymmärtää sen TUNTEEN, eli sen miten olet kokenut äitisi tunkevan sinun yksityiselle alueelle ja ottavan kontrollin sinun elämästäsi jättämättä sinulle mitään mahdollisuutta vaikuttaa siihen itse. En tiedä olenko yhtään oikeilla jäljillä. Jos olen oikeilla jäljillä, niin uskon sinun olevan tässä sekä oikeassa että väärässä. Sen sijaan, että äitisi vihaisi sinua, hän ei vain ymmärrä kunnioittaa toisen ihmisen rajoja ja on hyvin ylihuolehtiva ja kontrolloiva. Hänen "vihansa" saattaa olla myös erittäin huonosti muotoiltua välittämistä ja huolta.
On tietenkin myös mahdollista, että äitisi on pakkomielteinen ja häiriintynyt sinun suhteesi. Sekin on kuitenkin mahdollista, että olet esim. äitisi kontrolloivuuden vuoksi itse nyt niin kuohuksissa, katkera ja vihainen, että näet vikaa pelkästään hänen käytöksessään. En kuitenkaan ole kirjoituksesi perusteella oikein mitään tiettyä mieltä siksi, etten yksinkertaisesti pääse niin hyvin juttuun sisään, että pystyisin päätellä tai olettaa mitään.- pohdintaaaaa
"Nyt hän on sanonut lääkäreille sellaista, minkä takia he odottavat äitini kuolemaan saakka, että pääsevät kimppuuni. Äitini meni paljastamaan heille sellaista, mikä teki asiasta hyvin mielenkiintoisen"
Tämä kommentti jäi vähän hämäämään, tai ei vähän vaan paljon. Ensinnäkään en keksi, mitä se sellainen on, mitä lääkärit voivat tehdä vasta äitisi kuoleman jälkeen. Toiseksi, kun en tiedä mikä tämä hänen paljastamansa asia oli, en pysty arvioimaan miten aiheellista sinun oli siitä loukkaantua. Esim. mainintasi työ- ja opiskelupaikan arkaluontoisuudesta kuulostivat vähän hassulta, joten tämän epäselväksi jääneen asian tulkintaan vaikuttaisi aika paljon se, mitä äitisi on lääkäreille paljastanut. Sinänsä kuulostaa kyllä tosi oudolta, jos hän vielä aikuisiälläsikin puuttuu elämääsi ja hoitoosi noin paljon.
Jotenkin minusta tuntuu, että tässä jutussa on vielä jotakin aika keskeistä, mitä et ole kertonut. Sillä jotenkin pelkästään näillä tiedoilla tilanteesta jää vähän kummallinen/epämääräinen kuva eikä oikein tiedä mitä mieltä olisi. Jonkin verran selventäisi jo sekin, miten paljon äitisi käytännössä arkeesi puuttuu ja se, millaista sinun normaali arkielämäsi on. Ja millaista on tällä hetkellä saamasi hoito. - Optimaalista
Viranomaisen toiminta tulisi olla optimaallista ja oikeudenmukaista siitä huolimatta, että viranomainen vetää puoleensa mitä kummempaa kiukuttelijaa ja oman käden oikeuden jakajaa. Tunnen erään päihdepuolen asiantuntijan, joka kerta toisensa jälkeen pyrki vakuuttelemaan muita siitä, ettei kannata lähteä riistämään muutamiksi päiviksi toisen vapautta aivan heppoisin perustein, koska pahimmassa tapauksessa tämä vain suuttuu siitä lisää. Näin myös meillä. Itse olen pitänyt oikeudenmukaisena ja riittävän tehokkaana keinona pitää välit happamina suhteessa 1 vapaudenriisto vuorokausi vastaa 1 vuotta kalman kalskeita välejä. Eli parista kolmesta viikosta saadaan nopeasti 20-vuotta vähemmän innokkaita perhevälejä. Siinä sitten selittelevät miksi minua ei näy häissä, hautajaisissa, ristijäisissä, jouluisin taikka juhannuksina. Lyhyesti sanottuna se oli siinä minun puolestani.
- pohdintaaaaa
Optimaalista kirjoitti:
Viranomaisen toiminta tulisi olla optimaallista ja oikeudenmukaista siitä huolimatta, että viranomainen vetää puoleensa mitä kummempaa kiukuttelijaa ja oman käden oikeuden jakajaa. Tunnen erään päihdepuolen asiantuntijan, joka kerta toisensa jälkeen pyrki vakuuttelemaan muita siitä, ettei kannata lähteä riistämään muutamiksi päiviksi toisen vapautta aivan heppoisin perustein, koska pahimmassa tapauksessa tämä vain suuttuu siitä lisää. Näin myös meillä. Itse olen pitänyt oikeudenmukaisena ja riittävän tehokkaana keinona pitää välit happamina suhteessa 1 vapaudenriisto vuorokausi vastaa 1 vuotta kalman kalskeita välejä. Eli parista kolmesta viikosta saadaan nopeasti 20-vuotta vähemmän innokkaita perhevälejä. Siinä sitten selittelevät miksi minua ei näy häissä, hautajaisissa, ristijäisissä, jouluisin taikka juhannuksina. Lyhyesti sanottuna se oli siinä minun puolestani.
Toki siis viranomaisen toiminta TULISI olla aina objektiivista, muttei kuitenkaan aina ole. En toki lähtökohtaisesti lähde olettamaan, että viranomaiset toimisivat ihmistä vastaan, tarkoitin vain että se on myös mahdollista. Kun asiat ovat niin monimutkaisia ja ns. asiantuntijakaan ei ole mikään kaikkitietävä toisen mielen suhteen.
Oletko siis alkuperäinen kirjoittaja vai joku muu? Tässä on niin monta nimimerkkiä, että en oikein pysy kärryillä onko alkuperäinen kirjoittaja vielä mukana tässä ketjussa ja onko jokainen tässä kirjoittanut eri henkilö. - Sori..
pohdintaaaaa kirjoitti:
Toki siis viranomaisen toiminta TULISI olla aina objektiivista, muttei kuitenkaan aina ole. En toki lähtökohtaisesti lähde olettamaan, että viranomaiset toimisivat ihmistä vastaan, tarkoitin vain että se on myös mahdollista. Kun asiat ovat niin monimutkaisia ja ns. asiantuntijakaan ei ole mikään kaikkitietävä toisen mielen suhteen.
Oletko siis alkuperäinen kirjoittaja vai joku muu? Tässä on niin monta nimimerkkiä, että en oikein pysy kärryillä onko alkuperäinen kirjoittaja vielä mukana tässä ketjussa ja onko jokainen tässä kirjoittanut eri henkilö.Niinhän se lienee.. Jotain pitää olla..Viranomaistoiminta optimaallista... On minun ja yhden ja saman, ei alkuperäisen kirjoittelua.
Minulle tuollaiset ajatukset, että asiat ovat monimutkaisia ja ettei tahallaan tehdä pahaa jne.. kertoo vain kokemattomuudesta. Olihan minunkin asian taustalla lähimmäisten yritysongelmia, ulkopuolisten kateutta jne.., mutta ei ainuttakaan virallista syytä minkäänmoiseen pakkokeinoon. Jälkikäteen ollaan kyllä minunkin asiasta puhuttu ja vaikuttavat tahot todeneet, ettei se riitä, että sinne tarkkailulähetteeseen vaan rastitetaan kohtia. Asiat pitäisi kyetä perustelemaan mieluusti siten, että ne pitävät paikkaansa. Eihän täällä sakkojakaan jaeta sen perusteella, että isän, äidin taikka naapuin kertoman mukaan ajaa väärän merkkistä autoa ja mahdollisesti joskus jopa liian lujaa. Lääkärinkin pitää kyetä poliisin tavoin arvioimaan sen hetkinen tilanne.
Olisin itse toki jo unohtanut koko jupakan, mutta samaa asiaa nostetaan kerta toisensa jälkeen esille lähes kymmenen vuoden ajan. Peruste on aina jokin, työ, työttömyys taikka opiskeluasia. Koko jupakan lähtökohta oli, että kun työpaikkani oli menossa kiinni ja työni loppui, niin asia väänettiin minun viaksi ja minulle pitää saada sellainen merkintä. ettyä olen hullu. Viimeksi työnantajani ei noudatanut työelämän sääntöjä ja työni loppui, niin taas minuun käytiin kiinni. Tarkoitan asiallani vain sitä, että miten se sitten mukamas on mahdollista, että minun vapaus riistetään aina kun jollain on minua jotakin vastaan ja minut vapautetaan sen jälkeen jälleen sillä verukkeella, että olen asiani hoitanut? Eikös voitaisi lähteä liikenteeseen siitä, että olen asiani hoitanut ja ettei ole kuin yksi suunta ja se on parempaan siitä huolimatta, että jollain on jotain minua vastaan??
- adflkä
Psykiatria on mielivaltaa eikä siellä ole mitään muuta tarkoitusta kuin ihmisen leimaaminen. Ehkä psyk.työntekijät eivät itsekään ole aina ihan terveimmästä päästä. Kannattaa tosi tarkkaa miettii mitä siellä puhuu koska kaikki kirjaukset pysyvät lopun elämää. Joistain oma apu ryhmistä tai 12-askeleen ryhmistä voi olla miljoona kertaa enemmän apua kuin lääkepurkeista ja kilometrin pituisesta sairaskertomuksesta. Sairaskertomukset, diagnoosit, lääkitykset palvelevat järjestelmää. Todellinen apu voi tulla jotain ihan muuta kautta. Pysy äidistäsi erossa jos koet että äitisi vain vahingoittaa sinua.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Häiriköinti
Sinä joka rälläsit viime yönä aamuun klo. 00 :04 koulun pihassa ja pitkin kyliä. Rekkari ylhäällä. Terv. Kerrostalon as593166Askanmäessä Huippu esitys
Kävimme Ystävien kanssa Askanmäen kesäteatterissa. Kaikki tykättiin esityksestä aivan valtavasti. En varmaan koko vuonna232964- 512862
- 562668
Mä sanon tän suoraan.
Se on sun käytös mikä ajaa pois. Et välitä muitten tunteista kun omistasi.582548Kerro jotakin hauskaa. :)
Kirjoita jotakin mukavaa vaikka kaivatustasi. :) Ei törkytekstejä kiitos. :)482530On olemassa tiettyjä sääntöjä!
Ja jos aiot pärjätä mun kanssa niin teet vain niinkuin mä sanon. Mieheltä Naiselle532301Pohdinttavaksi
No siis, saiko yrityksen toimitusjohtaja potkut vaiko älysi ihan itse jättää nimellisen tittelin ettei maine enää enempä782188- 452082
- 692078