Hei kaikki!
Olemme harkinneet koiraa jo pitkään, mutta meitä miellyttäviä rotuja on niin monia, että emme sitä omaamme ole vielä löytäneet. Tämä olisi siis ensimmäinen aivan oma koiramme. Miehelläni on ollut lapsuudenkodissaan collie, ja minun perheessäni shetlanninlammaskoira, jonka kanssa harrastin tokoilua ja agilityä jo 12-vuotiaana. Käytännössähän koira tietysti oli vanhempieni vastuulla, vaikka minä sitä suurimmaksi osaksi hoidin ja koulutin, mutta silti en uskaltaisi nyt väittää, että minulla sen suurempia koirakokemuksia olisi, joten ensikoiraa tässä nyt mietitään.
Olemme siis 22v ja 24v työssäkäyvä avopari. Itselläni työ on vieläpä osa-aikaista, joten aikaa koiralle löytyy todella paljon. Asumme hissillisessä kerrostalossa, 3h k lasitettu parveke, rauhallisella alueella keskustan ulkopuolella pikkukaupungissa. Olemme kotona viihtyvä pariskunta, käytännössä vietämme kaiken vapaa-aikamme kotona. Aivan talomme takana kulkee mm. pururata, jossa saa ulkoiluttaa koiria, joten mielestäni ulkoilumahdollisuudet olisivat koiralla täällä erittäin otolliset vaikka omaa pihaa ei tällä hetkellä löydykään. Säästämme kuitenkin koko ajan sitä omaa taloa varten, joten parin vuoden päästä sellaiseenkin sitten pääsee.
Tällä hetkellä lemmikkeinämme on kaksi kissaa, 2- ja 3-vuotiaat, jotka ovat olleet minulla aivan pennuista asti. Ne ovat tottuneet koiraan, sillä ovat viettäneet paljon aikaa kanssani vanhempieni luona. Kissani ovat minulle kuin omia lapsia, erityisen rakkaita enkä ikinä voisi luopua niistä.
Se, mitä koiralta toivomme... Luonne on tietystikin tärkein seikka. Lapsiystävällinen, kiltti, muiden eläinten kanssa toimeentuleva jne. ulospäinsuuntautunut. Aivan pientä koiraa emme halua, pidämme koirankokoisista koirista. Koiran kanssa käydään pentukurssista alkaen tokoilemassa, ja mahdollisesti kokeillaan muitakin harrastuksia. Karvapeitteellä ei ole niin suurta merkitystä, lyhyempi ehkä viehättää enemmän, mutta olemme valmiita myös pitkän turkin vaativaan hoitamiseen.
Olemme nyt siis vakavissamme suunnitelleet koiran hankintaa vuoden verran, itse tietysti olen aina halunnut omaa koiraa, mutta yksiössä asuessani päätin kuitenkin odottaa parempaa elämäntilannetta. Nyt olisikin enemmän tilaa ja aikaa ja varaa kuin silloin. Olemme asian suhteen tosissamme ja haluamme tehdä oikean päätöksen rodun suhteen. Jos jotakin oleellista tekstistäni puuttuu, kerron mielelläni. Muutoin iso kiitos jo etukäteen vastauksista! :)
Olemme harkinneet koiraa jo pitkään, mutta meitä miellyttäviä rotuja on niin monia, että emme sitä omaamme ole vielä löytäneet. Tämä olisi siis ensimmäinen aivan oma koiramme. Miehelläni on ollut lapsuudenkodissaan collie, ja minun perheessäni shetlanninlammaskoira, jonka kanssa harrastin tokoilua ja agilityä jo 12-vuotiaana. Käytännössähän koira tietysti oli vanhempieni vastuulla, vaikka minä sitä suurimmaksi osaksi hoidin ja koulutin, mutta silti en uskaltaisi nyt väittää, että minulla sen suurempia koirakokemuksia olisi, joten ensikoiraa tässä nyt mietitään.
Olemme siis 22v ja 24v työssäkäyvä avopari. Itselläni työ on vieläpä osa-aikaista, joten aikaa koiralle löytyy todella paljon. Asumme hissillisessä kerrostalossa, 3h k lasitettu parveke, rauhallisella alueella keskustan ulkopuolella pikkukaupungissa. Olemme kotona viihtyvä pariskunta, käytännössä vietämme kaiken vapaa-aikamme kotona. Aivan talomme takana kulkee mm. pururata, jossa saa ulkoiluttaa koiria, joten mielestäni ulkoilumahdollisuudet olisivat koiralla täällä erittäin otolliset vaikka omaa pihaa ei tällä hetkellä löydykään. Säästämme kuitenkin koko ajan sitä omaa taloa varten, joten parin vuoden päästä sellaiseenkin sitten pääsee.
Tällä hetkellä lemmikkeinämme on kaksi kissaa, 2- ja 3-vuotiaat, jotka ovat olleet minulla aivan pennuista asti. Ne ovat tottuneet koiraan, sillä ovat viettäneet paljon aikaa kanssani vanhempieni luona. Kissani ovat minulle kuin omia lapsia, erityisen rakkaita enkä ikinä voisi luopua niistä.
Se, mitä koiralta toivomme... Luonne on tietystikin tärkein seikka. Lapsiystävällinen, kiltti, muiden eläinten kanssa toimeentuleva jne. ulospäinsuuntautunut. Aivan pientä koiraa emme halua, pidämme koirankokoisista koirista. Koiran kanssa käydään pentukurssista alkaen tokoilemassa, ja mahdollisesti kokeillaan muitakin harrastuksia. Karvapeitteellä ei ole niin suurta merkitystä, lyhyempi ehkä viehättää enemmän, mutta olemme valmiita myös pitkän turkin vaativaan hoitamiseen.
Olemme nyt siis vakavissamme suunnitelleet koiran hankintaa vuoden verran, itse tietysti olen aina halunnut omaa koiraa, mutta yksiössä asuessani päätin kuitenkin odottaa parempaa elämäntilannetta. Nyt olisikin enemmän tilaa ja aikaa ja varaa kuin silloin. Olemme asian suhteen tosissamme ja haluamme tehdä oikean päätöksen rodun suhteen. Jos jotakin oleellista tekstistäni puuttuu, kerron mielelläni. Muutoin iso kiitos jo etukäteen vastauksista! :)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Pitää muistaa, että ovat aina lopulta yksilöitä, vaikka rotu olisi keskimäärin lapsiystävällisessä maineessa, jne. Ja kokemuksethan ne eniten koiraa muokkaavat, moni aristelee lapsia, koska lapset ovat huutaneet korvan juuressa, kaatuilleet päälle, juoksevat kohti, taputtavat suoraan päähän ja yhtäkkiä, jne.
Ja kannattaa miettiä, ettei perheenlisäystä ole tulossa just silloin, kun pentu tulee eikä myöskään koiran murkkuiän aikoihin.
... ei ole tulossa vielä vuosiin eikä todellakaan vielä, kun koira on nuori. Olen kuitenkin ottanut huomioon sen, että joskus mahdollisesti niitä lapsiakin tulee, vielä koiran eliniällä.
Tuossa pohdin, että olisiko sakemanni liian vaativa koira meille? Minua viehättäisi sen helppo koulutettavuus ja soveltuvuus moniin harrastuksiin. Ja noista harrastuksista vielä, en osaa sanoa mitä kaikkea lähtisin kokeilemaan, mahdollisuuksien mukaan lähes mitä vaan?
Mutta tuota saksanpaimenkoiraa jäin kyllä mietiskelemään..
Sen koulutettavuus samoin, pitää tuntea rotu, sen koulutustapa ja osata ennen kaikkea itse. Jos saku kiinnostaa, niin suosittelisin aloittamaan ihan rotumääritelmän lukemisesta, niistä saa aina paljon irti. Sitten tutkimaan yhdistyksen omia sivuja, saat tietoa rodun terveydestä, luonteista, sairauksista, kasvattajista, harrastuksista, eri suvuista, jne. Kannattaa myös käydä jonkun harjotuskentän laidalla katsomassa, kun rotu treenaa, aina hyödyllistä nähä rotua enemmänkin livenä ja jutella harrastajien kanssa, miksei ihan näyttelyssäkin käynti.
Uskon, että löydätte oman rotunne , kun tosiaan paneudutte huolella sen valintaan. Kun koiralle löytyy oikea koti, kaikki sujuu huomattavasti paremmin kuin, jos rotu otetaan liian hepposin perustein, "kun naapurin eino kehui aina että nämä ovat kilttejä luonteeltaan".
Harrastusasia kannattaa miettiä siksi, että jos olette "sunnuntaiharrastajia", niin ette sitten mene valitsemaan kaikkein aktiivisinta rotua ja sieltä kaikkein aktiivisimpaa sukua, koska sehän johtaa ongelmiin.
Jos tulevaisuudessa meinaatte lapsia hankkia, teidän kannattaa totuttaa koiranne lapsiin pennusta/nuoresta alkaen, jotta se hyväksyy omaankin perheeseenne lapsen sitten aikuisena, ilman että tulee niistä mustasukkaiseksi tai hermostuneeksi. Se ei ole kiinni rodusta.
Toisten koirien ja kissojen seurassa viihtyvät varsinkin ajue-/laumatyöskentelyssä käytetyt metsästysrodut, kuten eri laiset ajo-, vintti- ja kanakoirat ja noutajat.
Taidamme kallistua sittenkin noutajaan. niistä kun vielä osaisi valita :) mutta lukemani perusteella ovat ensikoiriksi sopivia. ainakin enemmän kuin sakut ;) pidän haasteista, mutta tässä asiassa en uskaltaisi vielä hakea sitä tarkoituksella.
Tuossa syksyllä tulikin ostettua jo labradorinnoutajan rotukirja. Kyseinen rotu on jo kauemmin kyllä miellyttänyt :)
Labradorinnnoutaja olikin viime vuonna Suomessa suosituin koirarotu, eli niitä rekisteröitiin enemmän kuin mitään muuta rotua. Saksanpaimenkoira oli toisella sijalla.
Ylimääräinen n-kirjain labbiksen nimessä ;-)
Bostoninterrieri. Se on upeasti kuvioitu lyhytkarvainen koira. Luonteeltaan se on erittäin seurallinen ja ihmisrakas. Bostoninterrieri tulee hyvin toimeen myös kissojen kanssa, varsinkin jos se tottuu niihin jo pentuna. Bostoni ei ole herkkähaukkuinen, joten se sopii mainiosti kerrostaloon.
Bostoninterrierin kanssa voi harrastaa agilityä, tokoa, pelastusetsintää ja näyttelyitä. Se ei tarvitse välttämättä paljoa liikuntaa, mutta jaksaa liikkua ja lenkkeillä paljonkin. Kylmällä säällä ulkoillessa bostoni tarvitsee vaatteet päälle.
Turkki on helppohoitoinen. Se pyyhitään säämiskällä silloin tällöin. Bostoninterrieri pysyy omistajansa lähellä, rodulla ei ole taipumusta karata omille teilleen. Bostoninterrieri on melko terve rotu. Sillä esiintyy polvilumpion sijoiltaanmenoa ja silmätulehduksia.
hei minä taas mietin myös ekaa koiraa ja ihastuin täysin englannin cockeriin kun menin katsomaan! luonne on ulospäinsuuntautunut,helppokouluttaa ja tulee muiden eläinten kanssa toimeen ja turkki on mielestäni aika helppo hoitoinen! ja niimpä tulevan pentuni pitäisi syntyä lähi viikoilla! ;)
Cockerin turkki oikeastaan ei ole kovin helppohoitoinen. Se takkuuntuu erittäin helposti, joten vaatii ahkeraa harjausta todella usein. Ja vaatii paljon pitää turkki puhtaanakin. Suosittelen cockerspanielia sellaiselle, joka on vakavasti perehtynyt turkinhoitoon. Itselläni on ollut cockerspanieli, joten tiedän tämän asian.