Yksi asia, mikä tekee parisuhteessa narsistista eroamisen usein vaikeaksi on se, että useinkaan narsisti ei käsitä tai suostu ymmärtämään ollenkaan käsitettä ERO. Narsistin mielestä usein on kysymyksessä riita, joku häiriö uhrin mielenterveydessä, suuttuminen yms. vaikka eroava osapuoli selittäisi kuinka, mitä hän haluaa ja mistä on kyse.
Kun uhri on kaikkien vaikeuksien jälkeen päättänyt, että ei voi elää tunne-elämältään vammaisen kanssa menettämättä lopullisesti omaa elämäänsä, käsite ero tuntuu olevan narsistille mahdoton hyväksyä. Narsisti ei halua luopua "saavutetuista eduista" ja ilmeisesti haluaa pitää koukkuunsa saamaansa ihmistä OMAISUUTENAAN lopun elämäänsä. Jos ei saa enää tahtoaan perille suhteen jatkamisesta, luovii entisen kumppanin elämään vaatimalla ystävyyttä, ja jos uhri siihen suostuu, niin tällä tavalla haluaa kontrolloida uhrinsa elämää, sama manipulointi alkaa uudelleen, haluaa kaikenlaisilla pirullisilla ja ovelilla konsteilla ujuttaa uhrin päähän ajatuksen että uhrilla ei saa olla narsistin jälkeistä omaa elämää.
Joskus näyttäisi olevan sellaisiakin narsisteja, jotka jättävät rauhaan mutta harvemmin.
Tuosta tuli mieleeni se täälläkin esiintyvä ajatus, että kun joku kertoo puolisonsa tai ystävänsä ym. olevan narsisti ja kertoo kuinka vaikeaa narsistin kanssa on ollut ja että ei halua olla ko. henkilön kanssa enää missään tekemisissä niin suhteessa olleet vakavat vaikeudet, joista uhri kertoo, halutaan tulkita molemmin puoliseksi pettymykseksi erosta, normaaliksi erimielisyydeksi eli ei haluta millään hyväksyä ajatusta, että puolison/ystävän ym. NPH on syynä eroon ihan yksiselitteisesti ja selkeästi.
Kun uhri on kaikkien vaikeuksien jälkeen päättänyt, että ei voi elää tunne-elämältään vammaisen kanssa menettämättä lopullisesti omaa elämäänsä, käsite ero tuntuu olevan narsistille mahdoton hyväksyä. Narsisti ei halua luopua "saavutetuista eduista" ja ilmeisesti haluaa pitää koukkuunsa saamaansa ihmistä OMAISUUTENAAN lopun elämäänsä. Jos ei saa enää tahtoaan perille suhteen jatkamisesta, luovii entisen kumppanin elämään vaatimalla ystävyyttä, ja jos uhri siihen suostuu, niin tällä tavalla haluaa kontrolloida uhrinsa elämää, sama manipulointi alkaa uudelleen, haluaa kaikenlaisilla pirullisilla ja ovelilla konsteilla ujuttaa uhrin päähän ajatuksen että uhrilla ei saa olla narsistin jälkeistä omaa elämää.
Joskus näyttäisi olevan sellaisiakin narsisteja, jotka jättävät rauhaan mutta harvemmin.
Tuosta tuli mieleeni se täälläkin esiintyvä ajatus, että kun joku kertoo puolisonsa tai ystävänsä ym. olevan narsisti ja kertoo kuinka vaikeaa narsistin kanssa on ollut ja että ei halua olla ko. henkilön kanssa enää missään tekemisissä niin suhteessa olleet vakavat vaikeudet, joista uhri kertoo, halutaan tulkita molemmin puoliseksi pettymykseksi erosta, normaaliksi erimielisyydeksi eli ei haluta millään hyväksyä ajatusta, että puolison/ystävän ym. NPH on syynä eroon ihan yksiselitteisesti ja selkeästi.
Vastaukset 92
Vanhimmat
Täyttä asiaa, noin se menee.
Keskusteuissa on monesti viitattu siihen, että että meissä kaikissa on narsistisia piirteitä ja voidaan olla herkkiä loukaantumaan.
Tämä on totta, mutta normaaliihmisellä se ei ole hallitseva piirre kuten narsistilla.
Lapsena normaali ihminen kuin narsistikin lapsena ajattelee vain itseään, esim. tietyssä iässä hiekkalaatikolla taistellaan leluista. Ei ymmäretä olla empaattisia, molemmat ovat alussa samanlaisia, mutta vähitellen ero narsistin ja normaaliihmisen välillä muodostuu siitä että, normaali ihminen vuosien kuluessa voittaa narsistiset piirteensä eli saa ne hallintaan ja tilalle muodostuu rakkautta, empatiaa ja urautuvaisuutta toisten ihmisten hyväksi. Narsistisia piirteitä esiintyy vain tietyissä olosuhteissa, kuten vastoinkäymisissä.
Kun taas narsistilla kyllä järki kasvaa siinä kuin normaalillakin, mutta tunnelämä pysähtyy pienen lapsen itsekkäälle tasolle. Mutta toisin kuin pieni lapsi, Narsisti järkimääränsä avulla pystyy alussa kätkemään narsistisen luonteensa, jotta voi manipuloida toisia.
Tästä johtuu se, että Narsistilla ei yksinkertaisesti ole rakkauden ja empatian tunteita, jos narsisti pettää, niin vika on muissa. Vieraalle jonka kanssa hän pettää, narsisti syyttää puolisoa, ei sovita yhteen, sillä on todella hankala luonne, olen ajatellut erota.
Ja kun jää kiinni niin syyttää siitää aviorikoskumppaniaan, se houkutteli, sai minut kertomaan asioita itsestäni, ja valehteli minulle ja sai tällä tavalla manipuloitua minut pettämään. Varmaa tässä on vain se että kaikki tässä on valehtelua, narsisti yrittää pelastaa kunniansa millä keinolla hyvänsä.
Jos sanoo että kyllä tämä silti vain sinun syytä on, uskottomuuteen kun ei pidä syyllistyä missään tilanteessa, houkuteltiinpa miten paljon tahansa. Ja jos vielä sanoo, että minäkin voisin pettää samoilla perusteilla, niin siitä seuraa raivokohtaus ja hillitön syyttely. jne.
Jos narsisti alkaa sen jälkeen erouhan siivittämänä rakentamaan avioliittoa, niin ei hän sitä oikeasti tee.
Vaan hän puolustaa saavutettuja etuja, omaisuutta ja kohtelee ajoittain puolisoa huomaavaisesti, jotta ei menetä turvallista ympäristöään.
Tätä jatkuu niin kauan kun vaara menee ohi ja löytyy jotain "tilapäisesti" parempaa joka tyydyttää jälleen narsistisia tarpeita. Kun läheinen on saanut arvet lähes paranemaan, niin narsisti repii ne jälleen uudellen auki. Yksi keino on, kuten täälläkin on keskusteluissa esiintynyt, että narsisti vihjailee vanhalla uskottomuudellaan ja haluaa että viaton osapuoli alkaisi muistella menneitä. Jotta voi kiusata ja mollata toista vanhojejn asioiden kaivelijaksi ja jollakin tavalla leveilä teollaan ja loukata toista.
Näissä on tapauskohtaisia eroja, mutta asia on sama.
Hyvä kommentti, ja totta. Toisessa roikkumista vuodesta toiseen voi pitää eräänlaisena mittarina arvioitaessa hänen hankaluus-astettaan.
Itse tässä ainakin "odottelen", koska eksäni tulee käymään kahvilla, kuten suunnitteli...
Tosin kerroin, että muuta on sitten turha odottaa, joten voi olla, ettei edes vaivaudu. Haluaa vain pitää minut "langan päässä" kaiken varalta.
Ja taka-ajatuksiahan on aivan varmasti. Niihin en mukaan lähde. Kahviseura kyllä kelpaa aina...
Eksääni kun mietin, ensimmäisenä tulee mieleen ( kuvitteellinen, vaikkakin mahdollinen ) kuva aikuisesta miehestä, joka leikkii yksin pihallaan "sotaleikkejä", ampuen pikkulintuja, tai kissoja kuulapyssyllään. Nauraen riemuissaan, kun nämä kellahtavat elottomina maahan...
Huutaen: "Kato, kato, mä osuin! Kyllä olen sitten taitava, enkä olekin!"
Muiden edessä eksäni oli aina sitten hurmaava, uhkaava, ja itsevarma ( ja yleensä minunkin. )
Itse olen muutaman kerran nähnyt tämän lapsellisen puolen. Muistan mm. kerran kun eksäni käpertyi kainalooni, alkoi tutkia kiinnostuneen sormiani tuijottaen minua samalla lailla viattomana silmiin, kuin lapsi katsoo äitiään...Äänikin oli jotenkin lapsellinen.
Että se niistä pelottavista psykopaateista...
Vaikka en nyt eksääni vartavasten alkaisi ärsyttämäänkään.
Sillä oli joskus tapana ( jonkun tyhjästä syntyneen riidan jälkeen ) istuuntua yksinään jonnekin syrjään ja alkaa pyörittelemään jotain hiillihankoa, veistä, tai vastaavaa käsissään hajamielisen oloisena...
Annoinkin sen yleensä istuskella siellä kaikessa rauhassa, mitä nyt joskus menin viereen istumaan ja kyselemään, että vieläkö olet suuttunut... ( Tervejärkinen ihminen olisi varmaan tässä vaiheessa ottanut jo jalat alla. )
No siis tervejärkinen olen kyllä, mutta toisinaan on hyvä olla "vähän hullu."...
Olisi elämä muuten aika yksitoikkoista. ;)
>Itse olen muutaman kerran nähnyt tämän lapsellisen puolen. Muistan mm. kerran kun eksäni käpertyi kainalooni, alkoi tutkia kiinnostuneen sormiani tuijottaen minua samalla lailla viattomana silmiin, kuin lapsi katsoo äitiään...Äänikin oli jotenkin lapsellinen.
Että se niistä pelottavista psykopaateista...
- Toistan itseäni, mutta löysin ihanan biisin juuri tähän kohtaan. Narsisti on ihminen joka ei ole vielä erkaantunut äidistään, kokee omnipotenssia eikä ole vielä syntynyt uudelleen. Sitä odottaessa:
http://www.youtube.com/watch?v=8gLFbugXVqE
:D
En tiedä onko tuollainen käytös narsistille tyypillistä, en ole ainakaan sellaiseen informaatioon törmännyt missään vaiheessa, mutta sen sijaan olen lukenut, että jopa kolmevuotiaaksi lapseksi "taantuminen" on psykopaateilla aika tavallista:
"Erityispiirre, josta ei juurikaan ole kirjoitettu, on suomalaisen psykopaatin ominaisuus tietyillä elämän alueilla ja tietyissä tilanteissa takautua jopa kolmevuotiaan tasolle. Suurin osa haastattelemistani ihmisistä on havainnut tämän puolen, jota tuskin on laajemmin pantu merkille. En väitä että nämä ihmiset olisivat kolmevuotiaita, tai 8-10 vuotiaita, ei edes teini-ikäisiä, vaan he käyttäytyvät rajatuissa tilanteissa KUIN pienet lapset."
http://www.ihminentavattavissa.net/html/psykopaatti.htm
Olisi mielenkiintoista tietää, onko kukaan muu huomannut vastaavaa, mutta ehkä asiasta pitäisi tehdä silloin uusi aloitus. :)
Kiinnostava kirjoitus vaikkakin niin monipolvinen, että hiukan vaikea seurata tarinaa. Paljon puhetta valehtelusta, kaiken kieltämisestä, seurakuntaelämästä.
Avoimuuden ja luottamuksen puute lienee avain. Täytynee suhtautua siten, että kaikilla niihin on kyky, mutta joillakin valehtelu ja kaiken kieltäminen emotionaalisten konfliktien käsittelemiseksi ovat "jääneet päälle" ja he turvautuvat avoimuuden ja luottamuksen sijasta helposti niihin, erityisesti stressitilanteissa.
No, hyvä että asialla on nimi. Lisäksi optimismia jokaiselle sairastuneelle yksilölle ja heidän läheisilleen voi antaa tuo, että hedelmättömät strategiat eivät jää päälle kaikissa tilanteissa. Samalla tämä tietysti laittaa lähimmät ihmiset kovan haasteen eteen, koska heillä on ikään kuin "velvollisuus yrittää auttaa". Mitenkä sitten on hoitomahdollisuuksien laita? Paljonko on apua tarjolla köyhälle sairaalle ja missä?
Hmmm ... Voisikohan tuollaisia täysikäisiä kolmivuotiaita adoptoida jostain hyvään kotiin?
Niin ... Tai onko näiden aikuisten kolmivuotiaiden läheisille jonkinlaista valmennusta? Osallistuisin mielelläni. Ja onko olemassa sellaista valmennusta, mihin läheinen ja lapsonen voivat osallistua yhdessä? Omatunto soimaa jos jätän, eikä tuo ainakaan vaikuta vaaralliselta, enintään on toisinaan mahdoton.
Kaukosuhdetta on nyt takana nelisen vuotta ja se muuttui aika nopeasti huoltajasuhteeksi, kun ymmärsi ettei toinen tiedosta miksi toimii niin kuin toimii. Tuntuu että tuo tosiaan taantuu stressitilanteissa lapsen asteelle. Olisin halukas selvittämään millaisia vahvuuksia hänellä on kehitettäväksi. Ei vaikuta sillä tavoin väkivaltaiselta että eroaisi erityistarvitsevista lapsista kielteiseen suuntaan.
Henk. koht. vastauksena: Pelottelet. Miksi oikeastaan? :)
>
Sillä oli joskus tapana ( jonkun tyhjästä syntyneen riidan jälkeen ) istuuntua yksinään jonnekin syrjään ja alkaa pyörittelemään jotain hiillihankoa, veistä, tai vastaavaa käsissään hajamielisen oloisena...
Annoinkin sen yleensä istuskella siellä kaikessa rauhassa, mitä nyt joskus menin viereen istumaan ja kyselemään, että vieläkö olet suuttunut... ( Tervejärkinen ihminen olisi varmaan tässä vaiheessa ottanut jo jalat alla.
>
Tuossa kuvaamassasi tilanteessa on vaikea toimia toisin. Väittäisin, että se on kuitenkin vihje siitä, mitä pahimmillaan voisi tapahtua. Voit pyöritellä päässäsi ajatusta karkaamisesta, joka tarkoittaisi sitä että sinun olisi pakoiltava exmiestäsi niin pitkään muualla, että hänellä on uusi elämä ja sinut on unohdettu.
Käytännössä se tarkoittaisi irtautumista työelämästä, lähes kaikesta omaisuudestasi, tutuistasi, että koko nykyisestä elämästäsi. Se tarkoittaisi hyvin vaikeita järjestelyjä, jotka muuttaisivat elämäsi täydellisesti. Niin, kumpi on järkevää loppujen lopuksi.
Minulla ei ole aavistustakaan siitä, kuinka monet miehet käyttävät fyysistä ylivaltaa tietoisesti päätyäkseen "haluamaansa neuvottelutulokseen". Luulen kuitenkin että sekä naisilla, että miehillä voi olla samanlaista taantumusta osoittavaa kehonkieltä joutuessaan tarpeeksi ahtaalle. Olisiko jotain voinut sattua, saattaa kuitenkin kummitella vielä pitkään mielessä. Minäkin puhuisin psykopaatista, vaikken ole varma missä se tarkka rajaus sitten kulkee.
Hitto.... en voi tässä alkaa kauhean tarkasti erittelemään sitå, mitä juuri tapahtui, mutta voin kertoa kuinka kommunikointi on samalla tasolla kuin juuri sen paljon puhutun kolmevuotiaan kanssa. Aivan käsittämätöntä käytöstä jonka takaa on aivan turhaa koettaa tavoittaa sitä oikeata sisintä. Olen itse jälleen rangaistuksen alla, jonka voimakkuudesta ja muodosta on päättänyt lähinnä sellainen kaksivuotias, jolla ei ole mitään järkeviä selviytymiskeinoja elämään. Mutta, ei saa nyt valittaa kun itse on laittanut kielensä siihen jäiseen tolppaan, vanhempien varoituksista huolimatta. Elämä on...
Kyllä, joka päivä. Olen elänyt kymmenen vuotta nelivuotiaan lapsen kanssa. Hänen tunne-elämänsä ei ole kehittynyt kymmenessä vuodessa aikuisempaan suuntaan. Hän ei kestä muiden hyväntuulisuutta, sosiaalisia suhteita tai onnistumisia. Hän kadehtii muiden saavutuksia ja hukkaa hänelle annetut mahdollisuudet ja avut (joita hän on lypsänyt loputtomiin). Hän haluaa hurmata kaikki naiset ja kerjää ihailua osakseen. Hän sanoo ettei osaa rakastaa itseään, vain inhota. Mutta sitten kun hän on kuuluisa, hänellä on hyvä olla (siis kuvittelee). Ja aivan kuten neljävuotias heittäytyy kaupan karkkihyllyn eteen itkemään, uhkailee narsistimies itsemurhalla ellei hän saa haluamaansa, ja elleivät muut hanki sitä hänen puolestaan hänelle. Ja muuthan hankkivat, vuodesta toiseen, päivästä toiseen, ettei narsistimies vain uhkaa tappaa itseään, että hän pysyisi tasaisella pinnalla, ettei hän kiusaisi muita. Tavallinen elämä ei ole häntä varten, koska hänelle kelpaa vain paras ja kaunein nainen jota hän voi ihailla ja josta muut miehet ovat kateellisia. Ja sitten kun se ihanin nainen osoittautuukin tavalliseksi ihmiseksi, nainen saa kuulla jatkuvasti ja alati kuinka huono ja kelpaamaton hän on. Ja kun nainen haluaa eron ja kertoo että suhde on loppu, pukeutuu narsistimies uhrin viittaan huutaen joka taholle, että hänellä on maailman kamalin narsistivaimo. Lapsiaan hän näkee vain silloin kun hänellä on siitä hyötyä, muuten lapset saavat odottaa ja odottaa sopisiko isälle joskus sitten tapaaminen vaikka. Ja sopiihan se sitten lopulta kun taas tarvitaan lisää ihmisiä narsistisiksi lähteiksi, joille kertoa surkeaa uhritarinaa siitä kuinka hän on väärinkohdeltu, hän kun ei ole koskaan kenellekään mitään tehnyt, hän kun on rehellinen jne....
Hetsiikkeli, ollaankohan me jaettu sama mies...kuvailit minun eksäni ihan millintarkasti.
Jos tästä nyt jotain humoristista haluaa löytää, niin hän huusi minulle kerran pää punaisena että hän on erikoinen ihminen, ihan erilainen kuin muut.
Kuitenkaan ei tarvitse kuin ottaa kirja käteen ja lukea hänen käytöksensä pienintä piirrettä mistä tahansa narsistisen persoonallisuushäiriön kohdalta, tai vaikkapa näin netistä kun muut kertovat omista kokemuksistaan. Siinäpä sitä erikoisuutta on kerrakseen. Eräs Englannin kielinen sivusto sanoikin hyvin että "abusers share the same work book", eli heidän käytöksensä on erittäin ennustettavaa koska he käyttäytyvät kuin olisivat opiskelleet saman oppikirjan.
"Itse olen muutaman kerran nähnyt tämän lapsellisen puolen. Muistan mm. kerran kun eksäni käpertyi kainalooni, alkoi tutkia kiinnostuneen sormiani tuijottaen minua samalla lailla viattomana silmiin, kuin lapsi katsoo äitiään...Äänikin oli jotenkin lapsellinen."
Puhummekohan samasta ihmisestä?
Itse olen usein kiinnittänyt narsistissani huomiota tähän pikkulapsimaiseen käyttäytymiseen, joka välillä tulee esiin. Olen monta kertaa todennut, että hän on kuin uhmaikäinen pieni lapsi joka isottelee vanhemmilleen. Nuo sotaleikit, mistä mainitsit, kuvastavat hyvin hänen touhujaan :)
Tuo viattoman lapsellisesti silmiin katsominen ja hajamielinen näpräily... tuttua - silloin tulee aina sellainen fiilis, että ei tämä oikeasti voi olla paha ihminen. En voi ottaa niitä juttuja tosissaan, kun tunnen itseni hänen äidikseen.
Veikkaan, että tämä on yleistä. Narsisti on todella jäänyt tunne-elämältään pienen lapsen tasolle. Se on jollain tavalla traagista, käy samalla sääliksi.
"Puhummekohan samasta ihmisestä?"
Vaikea sanoa. :)
En ole sen kaikista "säädöistä" selvillä, mutta päätellen mm.
siitä miten hän jaksaa edelleen tällaisen "komentelevan ja ei-alistuvan akan" perässä juosta, niitä tuskin on kovin montaa...
Kävi kylässä, ja oli niin lirkuti, lirkutia, että...ja pyyteli anteeksi aikaisempaa käytöstään.
( Tämän kanssa kuviot menevät aivan päinvastoin, kuin parisuhteissani yleensä... )
"Tuo viattoman lapsellisesti silmiin katsominen ja hajamielinen näpräily... tuttua - silloin tulee aina sellainen fiilis, että ei tämä oikeasti voi olla paha ihminen. En voi ottaa niitä juttuja tosissaan, kun tunnen itseni hänen äidikseen."
Niinpä.
En sanoisi itsekään, että paha ihminen ( siinä tapauksessa pikkulapsetkin ovat pahoja ) mutta vaarallinen kyllä, koska kyseessä on kuitenkin aikuisen älyllä varustettu "lapsi".
16 vuotta tuhottua elämää, kunnes sain erottua narsistista. Monta kertaa puhuin erosta mutta sitä ei vain tapahtunut koska toinen ei sen antanut tapahtua. uuden rakkauden voimalla sain erottua, mutta narsistin vaikutukset tuntuvat yhä elämässäni, vaikka yli 2 vuotta aikaa erosta. Tarinani voi lukea täältä http://blackbirdspromise.blogspot.com/
> Lääkäri kuunteli, teetti masennustestin ja totesi minun olevan melko masentunut. Kertoi että toisinaan ihminen romahtaa silloin kun asiat kääntyvät paremmaksi.
> Jos ahdistus ei lopu, mitä sitten teen? En voi elää näin. Haluan pois pahasta olostani, haluan pois päästäni, ajatusten ahdistavasta kierteestä.
Kuule, ehkä irtipääseminen vei sinulta niin paljon voimia, että nyt kun elimistösi ymmärtää olevansa vihdoin turvassa, se uskaltaa ensi kerran pitkään aikaan levätä. Voi olla että tuo onkin vain pitkän vaikean asian synnyttämistä seuraava välivaihe.
Tuossa lääkärisi kertoi masennuksesta joka on oikeastaan suruyliherkkyyttä. Itse käytit lopussa sanaa ahdistus, joka on oikeastaan pelkoyliherkkyyttä. Mietin onko sinulla masennussurun lisäksi myös pelkoja vai käytitkö ahdistus-sanaa vain eri tavoin kuin itse vieraana tulkitsin? Eli tarkoititko ahdistuksella samaa kuin masennuksella?
Pidä yhteyttä muihin ihmisiin! Anna heidän hymyjensä ja läheisyytensä auttaa sinua, jota nyt väsyttää raskaan taipaleen jälkeen!
Kiitollisuus ja anteeksianto ... noi on niin omakohtaisesti koettuja molemmat. Juuri näin!
Olet ihan oikeassa, jos kerran olet narsistin kanssa yhteen törmännyt niin liimaudut loppuiäksesi, sille et voi minkään. Minulla on juuri tuo tilanne, ex. kaveri on mahdollisesti narsisti ja oli täyttä helvettiä saada häntä irti. Nyt on todella pitkään ollut rauhallista mutta en voi koskaan jättää sitä ajatusta pois että henkilö jossain vaiheessa alkaisi taas tehdä ystävyyttä.
Olet niin oikeassa, narsisti ei tajua, että hänet on jätetty. Hän tosiaankin kuvittelee, että joku pikku riita se vain on, kun toinen sanoo, että nyt riittää, jätän sinut lopullisesti. Yritin useasti jättää hänet, mutta aina hän sai minut puhumalla takaisen, narsisti on yleensä hyvä puhuja, rupeaa itsekin epäilemään omaa päätöksensä, kun kuuntelee kuinka hienosti hän puhuu suhteesta, tulevaisuudesta y.m. Tajusin kuitenkin lopuksi, että muuta mahdollisuutta ei ole kuin lopullinen ero, ja silloin ei auta kuunnella puheita, päätin olla vastaamatta puheluihin, viesteihin, tapaamisehdotuksiin. Onneksi onnistuin, mutta 8 kk hän yritti taukoamatta ottaa yhteyttä, sen jälkeen rauhottui hetkeksi. Vuodet menivät, mutta aina vaan hän yritti tavoittaa minut joskus säännöllisemmin joskus epäsäännöllisemmin, mutta otetta hän ei koskaan irroittanut. Narsisti ei päästä uhriaan kovin helposti ainakaan jos hän kokee, että hänellä voi olla hyötyä tavalla tai toisella uhristaan.
Tänä syksynä sain tarpeekseni, vaikka en ole vastannut mihinkään kaikkien näiden vuosien aikana. Kirjoitin kirjeen, käskin hänet jättää minut lopullisesti rauhaan, en halua olla missään tekemisessä hänen kanssaan.
Hän vei niin monta vuotta elämästäni, en voi antaa anteeksi, mutta olen jatkanut omaa elämääni, en ole katkeroitunut, sen arvoinen hän ei ole. En tiedä auttoiko kirje, mutta en ole kuullut sen jälkeen mitään hänestä. Tuntuu todellakin hyvältä kaikkien näiden vuosisen jälkeen, että ei tarvitse pelätä, että odottamassa on 1-10 vastaamatonta puhelua häneltä.
> Olet niin oikeassa, narsisti ei tajua, että hänet on jätetty. Hän tosiaankin kuvittelee, että joku pikku riita se vain on
Minä olen usein käyttäytynyt noin ja parhaillaankin teen niin. En pidä itseäni narsistina, vaan miellän pitäväni yhteyttä yllä.
Jos tällainen (vaivasi sitten mikä tahansa) ihminen, joka osoittaa järjetöntä halveksuntaa ja kertoo kaiken mitä kumppanistaan ajattelee (ei siis mitään, ei yhtään mitään hyvää), jatkaa yhteydenpitoa ? Miksei hän sitten ole vain tyytyväinen kun pääsi moisesta eroon ? Ma ei ummarra.
Mistä ne haukkuryöpyt ja kohtaukset oikein johtuu, jos ei edes hänen omasta totuudestaan ?
Tätä olen omalta tapaukseltani usein kysynyt, mutta hän ei osaa vastata siihen tai lopettaa tulvaansa.
Ilmeisesti kyse on enemmänkin vain nyrkkeilysäkin roolista, totuudella ei ole väliä.
Varmaankin pitäisi ensin kehittää impulssikontrollia ennen kuin lähdetään avartamaan tunnemaailmaa. 25 vuotta ensin myrskyä, sitten 25 vuotta tyyntä ja lopuksi 25 vuotta aaltoilua ja laineita. Ykkösvaihe lapsuudesta alkaen tulisi katkaista riittävän ajoissa, että voi sitten viisikymppisenä luopua kontrolloimasta liikaa. Siinä vaiheessa on vielä yksi (tai kaksikin pitkäikäisimmillä) neljännesvuosistaa hyviä purjehdussäitä.
Miksi yrität pitää yhteyttä yllä, jos huomaat, että toinen osapuoli en halua eikä arvosta sitä? Eikö suhde rakennu siitä, että molemmat osapuolet ovat halukkaita yhteydenpitoon? En väitä, että kaikki jotka toimivat näin olisivat narsisteja (vaikka ex:äni oli). Huonoa käytöstä se kuitenkin osoittaa mielestäni.
Luulen tietäväni paremmin :)
... Tarkemmin ajateltuna kyse lienee kuitenkin siitä, että on tilanteita jolloin on erittäin uskottavaa että toinen todellakaan ei tiedä omaa parastaan, ja silloin on tosiaan altruistista ohjata hieman. Ei siksi että erityisesti tahtoisi puuttua toisen elämään, vaan ihan auttaakseen pyyteettömästi.
Taannoinen alustuspuheenvuoro ja kolme kommenttia oheisessa linkissä:
http://blog.hse-econ.fi/?p=917
Hyvä kysymys, johon en ole osannut vielä vastata. Siitähän olenkin kirjoitellut paljon ; että jos ymmärtää niin miksei ymmärrä ;)
Näen sen juuri noin yksinkertaisena, mutta todellisuudessa asiat aina menevätkin toisin.
Ja se hiljaisuus, jota hän pitää, on vain rankaisumetodi, ja loppuu kyllä aikanaan. Sillä hän osoittaa ettei minun tulisi kysyä hankalia kysymyksiä tai käyttäytyä "väärin" (esim. nukkua kun pitäisi viestiin vastata tai mitä nyt ikinä). Sitten kun yhteys palaa, hän käyttäytyy kuin ei mitään ja on taas niin "rakastunutta". Asiaan ei voi enää jälkikäteen palata tai hän menettää kontrollinsa jälleen.
Parhaimmillaan tällaiset episodit ovat toistuneet tunnin sisään useita kertoja.
Palaa riidan jälkeen-kysyn mikä on - häipyy entistä raivokkaampana - palaa kun en enää painostanut asialla - en olekaan sylissä heti hänen tullessaan tai kysyn jotain - häipyy uudelleen.
hah, aina yhtä terapeuttista kirjoittaa se tähän esille, tulee jo vähän hymyä huuliin ja tajuaa tilanteen hulluuden =)
Auttaa... huoh... kun häneen ei saa yhteyttä jotta voisi keskustella. Kasvokkain ollessamme hän häipyy jos menemme epämukavuusalueelle. Jos itse taas kerron jostain omasta jutusta, johon koetan saada aikaan parannusta esim. suhteen sisällä, se tarkoittaa vain sitä, että sillä asialla lyödään päin ja haukutaan lyttyyn.
Noh, yhtä hulluutta kaikki.
Vaihtoehto A:lle, ajatteletko ihan oikeasti, että terve ihminen ei tiedä mitä on itselleen parasta?
Minä tiesin jo pitkään suhteemme aikana, että suhde oli sairas, eikä todellakaan hyvä minulle, en vaan saanut kerättyä voimia repiä itseäni irti. Sen jälkeen kun sain sen tehtyä, en todellakaan arvostanut, että hän yritti pitää minuun yhteyttä, hän ei todellakaan tiedä mitä on minulle parasta, en tarvinnut enkä tarvitse hänen apuaan mihinkään, ei sitten mihinkään, en voisi kuvitellakaan, että hän tekisi joitain pyyteettömästi, hänellä oli aina joku taka-ajatus.
No tämä vain todistaa kuinka erilailla me ihmiset ajattelemme, mutta luettuani tekstejäsi, tajuan, että joku todellakin ajattelee hyvin eri lailla kuin minä.
> ajatteletko ihan oikeasti, että terve ihminen ei tiedä mitä on itselleen parasta?
Kyllä minä olen aivan varma siitä, että tervekään ihminen ei aina tiedä mikä hänelle on parasta.. Olen pelastanut kaksi tai useampia ihmishenkiä aivan varmasti juuri sen takia, että olen vastoin vapaata tahtoaan puuttunut asioihin. Toisella kerralla se piti tehdä väkivalloin.
> Minä tiesin jo pitkään suhteemme aikana, että suhde oli sairas, eikä todellakaan hyvä minulle, en vaan saanut kerättyä voimia repiä itseäni irti. Sen jälkeen kun sain sen tehtyä, en todellakaan arvostanut, että hän yritti pitää minuun yhteyttä, hän ei todellakaan tiedä mitä on minulle parasta, en tarvinnut enkä tarvitse hänen apuaan mihinkään, ei sitten mihinkään, en voisi kuvitellakaan, että hän tekisi joitain pyyteettömästi, hänellä oli aina joku taka-ajatus.
Usein on varmaan juuri noin. Hienoa että löysit voimaa sisältäsi!
Jokaisessa eri tilanteessa tulee toimia tilanteen mukaan.
Entäpä jos oletkin väärässä. Tiesitkö että vapaaseen tahtoon puuttuminen on rikos? Joudut vielä vastuuseen teoistasi. Kaikella ystävyydellä.
Hieman ristiriitaista.. Itsemurha on lailla kielletty, mutta vapaaseen tahtoon ei saa puuttua..
Laki pakkohoidosta lienee se, mitä hyväksi käyttäen voi puuttua toisen ihmisen vapaaseen tahtoon. Ja edellä mainitunkaltaisessa tilanteessa asia on käsittääkseni jopa niin, että jos ei puutu lähimmäisensä aikeisiin, syyllistyy heitteillejättöön.
Niin tai näin, aina jotenkin päin.. tosin, en ole lakiaiasiain asiantuntija, eikä kunnon kansalaisen kirjahyllyyni ole vielä eksynyt lex fennicaa. Enkä göögletä. :DD
> Entäpä jos oletkin väärässä. Tiesitkö että vapaaseen tahtoon puuttuminen on rikos? Joudut vielä vastuuseen teoistasi. Kaikella ystävyydellä.
Minulle riittää hyvin se tieto, että molemmat nuo varmasti henkiin pelastamani ovat sen jälkeen parikymmentä vuotta eläneet edelleen, ovat "normaalin" onnellisia elämäänsä, olleet tekemättä yhtäkään rikosta (ainakaan isoja) eikä kumpikaan tietääkseni edes käytä psyykenlääkkeitä.
Ihmisellä on "suhteellisen vapaa tahto".
Sana 'suhteellinen' sisältänee aivojen ns. vapaan tahdon biologisen perustan. Kuinka vapaa on vapaa tahto.. suhteellisen vapaa. :D
http://www.youtube.com/watch?v=_ccUp7JS6-I&playnext=1&list=PL783A601CD80F7650
Kerro toki mikä laki kieltää itsemurhan. Sharia ei nyt riitä vastaukseksi.
Ja olen kokenut ihan saman. Mielettömiä raivokohtauksia ja poislähtöjä laukunpakkaamisineen ihan vaan siksi että minä lopettaisin jostain asiasta puhumisen. Yleensä jostain mitä hän on tehnyt, mutta hän haluaisi että ollaan niinkuin sitä ei olisi tapahtunutkaan. Vasta nyt näen, että hänellä on jotkin omat, järjettömät standardit joihin hän ei yllä itsekkään (saatikka kukaan muu ihminen) ja kun hän tekee jotain mitä ei itse hyväksyisi keneltäkään (kaksoisstandardit tulivat tutuksi), mikään keino ei ole liikaa että asia saadaan muka tekemättömäksi.Itselleen hän valehteli että mitään ei ole tapahtunut, ja mitään hän ei ole tehnyt, ja jos on se on minun vikani, ja että asia saadaan pidettyä tässä tilassa minut on hiljennettävä, ja mikään keino ei ole liikaa sen aikaansaamiseksi.
Tätä piti kauan miettiä että tajusin miksi joku voi mennä niin äärimmäisyyksiin vain hiljentääkseen toisen ihmisen. Ja kun kyse oli yleensä vain siitä että halusin puhua asiasta että se voidaan jättää taakse selvitettynä ja sovittuna. Mutta hänelle oli tärkeämpää se, että minut saadaan edes näennäisesti uskomaan siihen todellisuuteen jonka hän oli päässään luonut. Sopiminen tarkoitti hänelle sitä että minä olin samaa mieltä kaikesta ja asioista ei tarvinnut neuvotella, saatikka että hän olisi joutunut näkemään mitään minun kannaltani. Mitään minun kantaani ei ollut.
Nyt tunnen, että se, mitä ajattelin alistamisena, oli ehkä yhtä paljon sitä että hän oli päättänyt olla se, jonka todellisuudessa eletään. Hän päättää mitä on tapahtunut, kuka on sanonut mitä ja mitä on tehnyt. Siinä on kova kontrolloiminen että toinen pysyy siinä mukana, ja luopuu omasta todellisuudestaan. Siihen tarvitaan melkonen määrä uhkailua, kiristystä, manipulointia, valehtelua, lisää uhkailua, lisää valehtelua, kieroilua, alistamista, väkivallan uhkaa...
En edelleenkään göögletä. Sharia on mielenkiintoinen käsite, olen tänään törmännyt siihen useasti, miksiköhän?
Käsitykseni perustuu vanhaan tietämykseen laista, joka minulle on kerrottu. Ei sillä, että olisin itseni murhaamista suunnitellut sen suuremmin. Eikä silläkään, että aikoinani mietin, että mitenköhän moinen laittomuus rangaistaan itsemurhaajan onnistuessa aikeissaan..
Huoh.. aika vanha taidat olla, kun itsemurhan yrittäminen dekriminalisoitiin jo 1800-luvulla. Mistä näitä netin aivopierijöitä oikein tulee :) joku voi vielä ottaa puheesi tosissaan.
Meillä on ollut aivan ihana 8 vuotta yhdessä, ei riitoja oikeastaan koskaan. Jotain pientä ehkä. Puhutiin lasten hankinnasta ja naimisiin menosta heinäkuussa, elokuussa oltiin lomalla ja oli ihanaa. Hän sanoi edelleen että rakastaa minua enemmän kuin mitään ja kyllä haluaa ehdotomasti lapsen minun kanssani.
Syyskuussa yhtäkkiä hän tunnusti ihastuneensa töissä johonkin naiseen joka oli kuulemma pyydellyt ja pyydellyt kahville, eikä ollut suostunut, mutta kun pyytäminen jatkui, oli sitten suostunut. Kävi ilmi sitten myöhemmin että känny äänettömällä kotona ja "äidiltä" tulee paljon viestejä joka päivä, silloinkin kun olin kotona. Kävi ilmi sitten tarkistaessani asioita että olikin tämän naisen kanssa lähetelleet toistasataa viestiä kuukaudessa viestit ja meilit töissä.
Pyysin häntä päättämään kumman kanssa on, viikon päästä sanoi että minun kanssani ja että katkaisee yht pidon tähän toiseen.
Kertoi vielä että tämä toinen oli (3 viikon viestittelyn jälkeen) tullut raivoamaan työhuoneeseen "jättämisestä".
Kaksi viikkoa minulle sanottiin kotona että anna mulle aikaa, en pysty nyt panostamaan meihin vielä.
Kuukausi tästä hän ilmoitti että tää on nyt tässä, ei rakasta minua enää, eikä ole itse asiassa enää pariin vuoteen rakastanut minua.
Haloo!!!! Monta kertaa kuluneen vuoden aikanakin sanoi ettei voi elää ja olla ilman minua. Mitä helvettiä?????
Jälkeenpäin on sitten käyny ilmi että on valehdellut minulle koko ajan tästä toisesta. Ovat olleet yhdessä vaikka missä ja jopa koko syksyn samassa harrastuksessa, oli ihan itse pyytänyt tän toisen juoksuharrastukseensa mukaan, vaikka kysyttäessä kielsi kaiken jo syksyllä. Eivät kuulemma ole yhdessä, eikä hän edes tiedä haluaisko olla tämän naisen kanssa. Kuitenkin kännykässään oli naisen rakkaudentunnustuksia ja listan missä ovat tavanneet ja olleet, millaisen hammasharjatelineen ja sängynvierusmaton tämä nainen ostaisi kotiinsä häntä varten.
Nainen myös oli kirjoittanut joulukortin jossa kertoi epätoivostaan kun joutuu pyhien yli olemaan näkemättä häntä, mutta sanoi lakkaamatta ajattelevansa häntä. Omasta "kullastani" en osaa sanoa että mitä hän on niihin vastannut, mutta vakuutti vielä eilen ettei tosiaan edes tunne tätä naista tai tiedä haluaako olla tulevaisuudessa hänen kanssaan.
Eilen sanoi myös tietää että olivat olleet sunnuntain kylpylässä hyväilemässä julkisesti toisiaan (työkaverini sattui näkemään heidät). Silti sanoi ettei ole luvannut naiselle mitään eivätkä ole yhdessä.
Olen myös huomannut että minulta on viime aikoina kyseltyu puoliviattomasti ihanista paikoista joissa olemme käyneet, kunnes tänään tajusin että niin, hän vietän naisen varmaan meidän yhteisiin paikkohimme....
Kysyin eilen mitä minä hänelle merkitsen...ja vastaus oli että pitääkö niihin vastata aina uudelleen....että hän kuolisi puolestani, hän rakastaa minua muttei sillä tavalla kuin ennen, haluaa olla ystäväni ja se asia ei tule muuttumaan. Toivoo että voisin antaa anteeksi ja olla ystävä ja ehkä sitten taas voisi olla muutakin, kunhan ensin ollaan ystäviä. Hän myös vannotti minua että yhteisen koiramme hän sitten hoitaa aina kun olen matkoilla, että ei saa antaa muille koiraa. Hän myös haluaa alkaa rakentamaan "luottamusta ja korjata rikkimenneitä asioita" sitten kun on muuttanut pois ja "saanut päänsä selväksi".
Kun kysyn mitä tahansa toisesta naisesta, hän sanoo että se ei kuulu sulle ja raivostuu.
Sitten kun on ollut riita ja myöhemmin sitten puhun jotain muuta, hän raivostuu ja sanoo että "jaaha, nyt ollaan sitten taas kuin ei mitään olisi tapahtunut"....
Anteeksi hän on kuulemma myös pyytänyt mutta minä en vaan ole huomannut....onko tämäkin normaalia narsistille?
Hän on myös sanonut että hän ei tiedä miksi petti minua koska meidän suhteessamme ei koskaan ole ollut mitään vikaa vaan olen pitänyt hänestä todella hyää huolta. Toisen kerran kysyttäessä kuulemma hän saa toiselta paljon enemmän huomiota, että ehkä siksi. Omasta mielestäni en mitenkään olisi voinut enempää huomioida.
Haluaisin kommentteja tähän. Olenko ihan idiootti kun kaipaan häntä ja olen sitä mieltä että hän haukkaa rekallisen pas### tässä.
"Olenko ihan idiootti kun kaipaan häntä ja olen sitä mieltä että hän haukkaa rekallisen pas### tässä."
Se olet kyllä SINÄ, joka haukkaa ( tai haukkasi jo ) rekkalastillisen paskaa naamaan...Miehesi ei edes tiedä joutuvansa pettymään, koska on vakuuttunut, että odottelet häntä, jos homma ei menekään aivan putkeen tämän toisen naisen kanssa...Hän pitää sinua itsestäänselvyytenä.
Äijä haluaa vain roikuttaa sinua varalla, jos vaikka ei saakaan toiselta tarpeeksi huomioa...Eihän sitä monivuotista vaivalla hankittua "lähdettään" halua heittää menemään, ennen kuin tietää varmuudella, että on vaihtamassa sen "parempaan"...
Onko sinulla itsekunnioitusta tarpeeksi päästää irti?
Entä miksi et tunne oikeutettua vihaa häntä kohtaan, vaan mietit miten on parasta hänen kannaltaan..? Olisiko aika ajatella itseään?
Unohda miehesi sanat, ( niillä ei ole väliä ) keskity tosiasioihin...Siihen mitä omilla silmilläsi näet.
Ziisus!, ziisus!, ziisus!. Ota se pää pois sieltä perseestä ja kaiva silmä käteesi. Onko tämä normaalia! No, totta perkeleessä tommonen on normaalia! Olisi paljonkin kommentoitavaa tuohon, mutta enpä taida viitsiä. Eihän siitä mitään apua ole.
Narsistin uhriko? Olet tuolle sikaäijälles oikea "löytö" hänen hyväksikäytölleen.Herran tähden ihminen-avaa silmäs ja käske sen painua helvettiin elämästäs ja äkkiä-sehän tuhoaa sut!
Mikä on sun oma tarina?
Kyllä minä olen vihainen, ihan helvetin vihainen koska luottamus on rikottu rumimmalla mahdollisella tavalla, pettämällä, valehtelemalla ja taas valehtelemalla. Sitä mä en tajua että on 8 vuotta pystynyt olemaan aivan ihana ja hurmaava. Oikeastaan tää alkoi muuttua silloin kun etenin urallani töissä ja otin uuden harrastuksen itselleni jossa sain purettua työstressiä. Hän myös pyysi etten jäisi enää yöksi työmatkoillani vaan tulisin kotiin, että olisimme enemmän yhdessä.
Sitä en tajua että miksi ei ole sanonut aiemmin että hän ei ole ollut tyytyväinen vaan näin jälkikäteen väittää että ei ole rakastanut parii vuoteen ja silti on vakuuttanut rakkauttaan.....
En tiedä, omakin pääni on niin sekaisin järkytyksestä ja pettymyksestä. Olen nyt hakenut lainaa ja ostan asuntomme itselleni, hän menee tänään katsomaan vuokra-asuntoa itselleen.
Toivottavasti tämä hänen ihastuksensa näkee lahjonnan, imartelun ja rakkaudentunnustuksien läpi aikaisemmin kuin minä ja jättää hänet jotta tietää miltä se tuntuu. Häntä ei ole koskaan jätetty. Vituttaa niin paljon ettei ole mitään määrää ja välillä tekisi mieli tempaista turpaan.
Eroaminen ei ikinä ole helppoa jos tunnesiteitä on syntynyt.
Kait se riippuu ihmisestä miten eron kokee ja miten narsistin kokee. Mulle narsistista eroaminen ei ollut kovin hankalaa. Siksi eilen kysyin tuossa toisessa ketjussa mitä tapahtuu jos ei tee kuten narsisti haluaa.
No mitä tapahtuu? Sain äsken kummallisen imartelupuhelun......Kehuttiin miten olin ollut oikeassa eräässä asiassa eilen ja että miten minun pitäisi opiskella lisää koska olen hänen mielestään niin älykäs. Mitähän se nyt haluaa????
Selviää varmasti ajan kanssa, se. Mitä SINÄ haluat?
Ero oli minulle vapauttavin tunne mitä koskaan olen kokenut. Pelkäsin aivan hirveästi eroa, minulle se oli kuin olisin riisunut itseni alastomaksi ja jäänyt paljaaksi keskelle ei- mitään. Täydellinen hyppy tuntemattomaan, ilmalento, vapaapudotus, jossa ei tiennyt kuinka käy, minne laskeudun ja mitä on edessä.
Miksi ihmiset eivät salli itsensä olevan itsekkäitä ja olla onnellisia?
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9690545
Itse jätin tässä vasta rakkaan 'paattini'...Seilatkoon minun puolestani sinne missä pippuri kasvaa.
Etsiköön "kotirouvan" ja taloudenhoitajan jostain muualta itselleen, minä en sellainen ole, eikä minusta sellaista myöskään tule...
Kuvitelkaa nyt j.o.k.u. silittelemässä jonkun äijän reikäisiä boksereita.
Huutelemaan keittiöstä, kun mies tulee kotiin:" Rakas, ruoka on valmista." ;D
Kiitos tarjouksesta, mutta ei kiitos...
Toisinsanoen juttu kariutui erilaisiin tulevaisuudensuunnitelmiin...En muistele pahalla, varsinkaan nyt, kun se olin minä joka jätin. ;)
Luulenpa, että äijäkin jättää minut rauhaan, kun tajusi, että olen kuin rautakuula, mistä hän yrittää väenvängällä muovailla neliöä, ja vielä pehmeää sellaista, jota saa paiskoa ja pomputella mielensä mukaan, ja silti se aina palaa muotoonsa. :D ( kunnes kuluu käyttökelvottomaksi... )
Tätä meidän suhdetta voisi kuvailla sanalla pyörremyrsky.
Alkoi nopeasti, riehui aikansa, ja päättyi yhtä äkkiä, kuin alkoikin...
Varmaan aiheutti jonkunlaista tuhoakin mennessään, mutta ei kyllä kummallekaan meistä...
Äh...Nyt alkoi haluttamaan vielä yhtä "huvipuistokierrosta." ;P
Itse en kyllä alennu ottamaan yhteyttä se on varma...
Pitänee keksiä jotain muuta ajanvietettä.
"Äh...Nyt alkoi haluttamaan vielä yhtä "huvipuistokierrosta." ;P
Itse en kyllä alennu ottamaan yhteyttä se on varma..."
Pelastit päivän =) !!! Niin tuttua....=) =)=)
Jos toinen on valehdellut pidemmän aikaa uudesta ihastuksestaan, niin miksi yhtäkkiä alkaa kertomaan kaiken rehellisesti? Siis sen jälkeen kun on päätetty että erotaan. Nostaa leukaa pystyyn ja sanoo kenen kanssa on menossa juoksulenkille. Miksi pitää "keulia" sillä asialla ja tahallaan loukata vielä lisää?
Väittää kivenkovaa että haluaa muuttaa yksinään asumaan että saa selvitettyä oman päänsä......en vaan pysty uskomaan etteikö aloita/jatka suhdetta ihastukseensa heti kun yhteinen ovi menee kiinni.
Mitä helvettiä hän haluaa sillä että inttää koko ajan sitä samaa virttä että aloitetaan nollasta sitten ja korjataan kaikki että voidaan olla aina ystäviä???
Onko kokemuksia samasta??
Ei mitään. Sun pitää miettiä pystytkö SINÄ ystävyyteen hänen kanssaan. Jos tuntuu, että et pysty, sillä ei ole enää merkitystä, mitä hän haluaa.
Joo, siis narsistin pointti tässä "nollasta aloittamisesta" on se, että sinun tulee tehdä ajatustyöskentely siihen pisteeseen, että sinä voit unohtaa narsistin mokailut ja aloittaa taas olemaan hymy perseessä ja esittämään, että kaikki on hyvin.
Kuinka narsisti vihaakaan sitä, että edessä on peili (joita me muut ihmiset auttamattomasti olemme), joka näyttää tyytymätöntä naamaa- sehän tarkoittaa sitä, että HÄN olisi muka EPÄTÄYDELLINEN.. Herramunjee..
Nimim. Hakenut eroa yhdestä ja kohta muuttamassa erilleen ;)
En todellakaan tiedä pystynkö..... Riippuu siitä miten luottamuksen saa koskaan takaisin tämän jälkeen. Jos hän on lupaustensa mittainen ja haluaa todella panostaa väliemme selvittämiseen ja korjaamiseen, ehkä sitten pystyn.
Eniten pelottaa se että hän sitten myöhemmin haluaisikin palata yhteen.....
Sanoi pelkäävänsä tekevänsä elämänsä virheen jättämällä minut....
Kuten Lottamari sanoi: "Sieluunsa saa rauhan, kun lakkaa toivomasta."
Olen itse ollut ( useastikin ) samankaltaisessa tilanteessa joskus, kuin miehesi...Miettinyt hypätäkö tuntemattomaan, vai jäädäkö tuttuun ja turvalliseen.
Kokemuksesta tiedän, että vaikka miehesi palaisikin takaisin, mikään ei olisi ennallaan.
Et voisi unohtaa, eikä hän voisi arvostaa sinua senkään vertaa, kuin ennen...Todennäköisesti hän kyllästyisi sinuun pian uudestaan tämän jälkeen, ja joutuisit kokemaan saman toistumiseen, mutta sillä kertaa lopullisesti...
eipä hän nytkään arvosta jos jotain tuollaista on pystynyt tekemään.....
"Jos hän on lupaustensa mittainen". Niinpä niin. Oletko oikeasti sokea kana, kun nokit tyhjää maata? Tuuliviirin kanssa on toki haasteensa, mutta ikuisesti et voi niitäkään vastaan taistella. Jotkut kuluttavat elämänsä toisen oikkujen sietämiseen ja roikutaan löysässä hirressä koko elämä ja mitä jää käteen?...
Annan sinulle neuvon...Sieluunsa saa rauhan, kun lakkaa toivomasta.
Lakkaa miettimästä mitä sen narsistin pään sisällä liikkuu.Sitä ei nimittäin kukaan pysty ymmärtämään koska narsistin logiikasta ja käytöksestä puuttuu tunne-elämän vaikutus.Pysy totaalisesti erossa narsistista.Elä oma elämä.
Se olikin liian hyvää ollakseen totta. Kaikki se josta olen aina haaveillut......ja sitten totaaliromahdus. Onko ne tunteet sitten pelkkää filmiä? Kyyneleineen päivineen?
Ymmärrän kritiikkinne kyllä oikein hyvin ja ymmärrän senkin että pitäisi nostaa häntä pystyyn ja purjehtia pois. En vain ole vielä millään tavalla selvillä vesillä järkytyksestä joka tuli kun sain selville pettämisen. Oltiin todellakin 3 viikkoa aiemmin päätetty alkaa yrittämään ensimmäistä lasta sekä esteettömyystodistus oli juuri pudonnut postilaatikkoon. On aikamoinen pommi tässä onnen huumassa saada kuulla että onkin ihastunut töissä johonkin toiseen ja että on ihan sekaisin eikä tiedä mitä tekee.....
Paskamaisinta kaikessa on se että omat tunteeni ovat aivan ristiriitaiset....välillä vihaan ja välillä kaipaan lähelle. Asia selkiytynee kun hän muuttaa pois.
Hmmm... kuulostaa juuri siltä että lupaillaan ja lupaillaan ja sitten häivytään pois alta ennen kuin mitään oikeasti ehtii tapahtumaan.
Mennään rakas naimisiin, tehdään lapsia... kunnes huomaat että vuodet ovat vierineet ja mietit edelleen samoja asioita ja kuuntelet samoja lupauksia jotka eivät koskaan toteudu.
Jos 3 vkoa sitten tilanne on ollut tuo ja nyt tämä... varoituskellot pauhaavat.
Kuule, jos haluat uhriksi niin siitä vaan...voin sanoa, että tulet nauttimaan täysin siemauksin siitä osasta. Sinun ei tarvitse miettiä ollenkaan enää mitään. Mieti nyt kumman haluat, tyynyn vai peiton? Molempia et narsistilta saa.
.....niin siis 8 vuotta olemme olleet yhdessä ja nyt siis erottu marraskuun alussa. Erilleen muutto tapahtuu parin viikon sisällä.
Lynett: elokuun alussa päätimme hankkia lapsen ja mennä naimisiin......syyskuun alussa esteettömyystodistus ja tästä parin viikon päästä tunnusti ihastuneensa töissä tähän jota tapailee nyt, vaikka asuu vielä "kotona".
8 vuotta ?
Taitaa pojalla menojalka vipattaa. Varsinkin kun pitäisi siirtyä suhteessa eteenpäin. Peruspelkuri tana!
Se, että kehuskelee uudella, on halua näyttää kuinka hyvin eron jälkeen menee ja todistelua itselle että asiat rullaa. Niin perussettiä.
Halua satuttaa toista koska asiat on mennyt pieleen...katsos nyt minua !
Laastarisuhde jolla ihmiset pahoinpitelevät hyvinvointiaan ja kiusaavat toisia.
Onko hän muuten kahdeksan vuoden aikana ollut "kunnon mies" ?
Hän on ollut ennen tätä ihastumistaan oikein hyvä ja kunnollinen. Ihanin ja huomaavaisin kaikista. Meillä on ollut kaikki hyvin, ei ongelmia, ei isoja riitoja jne.... Siksi päätimmekin mennä eteenpäin suhteessa, lapsen hankinta oli hänen toiveensa.
Kaikki riidat ja vaikeudet alkoi vasta pettämisen tultua ilmi. Nyt hän selittelee sitten jälkeenpäin että onhan hän miettinyt meidän suhdetta jo pitkään eikä ole ollut tyytyväinen.Eipä vain ole osoittanut sitä mitenkään vaan sanonut vielä syksyllä ettei halua olla kenenkään muun kanssa koskaan.
Olet oikeassa että tämä kaikki voi olla todistelua hänelle itselleen että kun ajaa asiat tahallaan riidaksi niin on itselleen todistanut ettei tällaisessa voi elää ja olla. On helpompi lähteä kun "tapellaan koko ajan".
Hän tuskin ajattelee laastarisuhteena tätä uutta, hän on aivan hullaantunut tähän ihanaan naiseen, joka kuulemma on aivan erilainen kuin minä.
Ihana kuulla........viddu sentään.
Damn....
Ehkä hän pakenee suhteen syventymistä tai kuvittelee ruohon olevan vihreämpää aidan toisella puolella. Tai kait ne rakastuakin noin voi...enpä tiedä kun ei ole noin itselle käynyt.
Kun teillä on noin monta hyvää vuotta takana..tuskin siinä mitään sen kummempaa takana on. Uskomattomia tarinoita silti.
Diagnoosi : kuspää =)
Totta kai hän selittelee tilannetta nyt, onhan tuo nyt jo vähintäänkin noloa.
Ni, ja sitten taas otat takaisin muijan, kun tämä ihana lelu saa leikittyä hänellä tarpeeksi. Ainahan muijallasi on paikka sinun luona kunhan pakkaa laukut vaan ja taas soittaa ovikelloasi ja astelee sisään niin kuin ei mitään. Olet mahdollistanut hänelle kaiken. Kaikki on ollut vain unelmaa täydellisestä onnesta ja autuudesta, jossa hän on halunnut kaiken sinun kustannuksellasi, mutta sinä jäänyt nuolemaan näppejäsi. Vielä hän takaisin anelee, mutta mieti TOSI tarkkaan oletko valmis enää ottamaan takaisin.
Tähhäh... Tässä välissä puhutaan poikien menojaloista ja sitten lennähtää takaisinotettavaa muijaa.. :DD
Kenen viestiin tämä vastaus oli, lottis? Nyt kaipais niitä hentoja viivoja jo takaisin..
Enpähän usko että tulee anelemaan takaisin (mieheni siis)...on tehnyt hyvin selväksi miten paljon parempi kaikin puolin tämä ihastus on ja miten kamalan paljon yhteistä heillä on.
Vaikka yrittäisikin tulla takaisin, en tällä hetkellä näe mitään mahdollisuutta miten hän saisi minut luottamaan itseensä niin paljon.
Sinä tunnut olevan aika varma siitä että hän yrittää tulla takaisin ja ettei uusi suhde kestä, miksi näin?
Hä? Mikä muija, eikös tossa Narsistin uhriko? ja N.U.? jutussa äijä oo sössiny? Mitä sää sekoot?
Lottamari: Oletko varma siitä että anelee takaisin? Miksi?
miksi luulet että anelee takaisin?? Käykö aina niin näissä jutuissa??
Jos yrittää istua kahdelle pallille yhtaikaa, voi tipahtaa väliin.
Niinpä niin ja kohta on ihan yksin. Sit on varmaan tosi hieno fiilis.
Ei välttämättä jää yksin, voi etsiä jostain uuden "korvikkeen". :/
Tuossa on sulle nenäliina, niistä nokkasi,..ja lisää Mambaa sulle, äläkä kysele tyhmiä. Tässä mitään hentoja viivoja ruveta nyt vetelemään.. :DD
http://www.youtube.com/watch?v=dr_BrYObJh8&feature=related
:DD
*NIIIIISK*
Vihreetä ja venyvää, yäks..
En käskenyt aivoja niistää ulos,..noo mitä sinä niillä silti tekisitkään :DDD
Mutta mitä yksistä aivoista,..lisää Mambaa,..ja nenäliinoja..
http://www.youtube.com/watch?v=yn82RqY2URc&feature=related
Ei ole enää mitään niistettävää, aivojen tilalle sissän hengitettäessä sinkoilleet herneetkin kun alkoivat heti itää :DD
Joten voit ojentaa nuo nessut seuraavalle tarvitsijalle... ootas vessanpperi loppui.. lainaan pikaisesti saat heti takasin..
*kiittää ja pyllistää, ojentaa seuraavalle annettavaksi vähän käytetyt nessut*
http://www.youtube.com/watch?v=Qm9d5wAXW5c&feature=related
" Hän on ollut ennen tätä ihastumistaan oikein hyvä ja kunnollinen. Ihanin ja huomaavaisin kaikista. Meillä on ollut kaikki hyvin, ei ongelmia, ei isoja riitoja jne.... Siksi päätimmekin mennä eteenpäin suhteessa, lapsen hankinta oli hänen toiveensa.
Kaikki riidat ja vaikeudet alkoi vasta pettämisen tultua ilmi. Nyt hän selittelee sitten jälkeenpäin että onhan hän miettinyt meidän suhdetta jo pitkään eikä ole ollut tyytyväinen.Eipä vain ole osoittanut sitä mitenkään vaan sanonut vielä syksyllä ettei halua olla kenenkään muun kanssa koskaan " Huh-huh! Tuossapa narsistisen ristiriitaisuuden esimerkki.Näkyy käyttävän sinun hyväuskoisuuttasi hyväkseen täysin siemauksin.
Juu, hyväuskoisuutta kuule tuossa tarvitaankin rutkasti..aika pieni veteen piirretty viiva silti hyväuskoisuuden ja hölmön raja,...uskoo ken hyväuksoinen tahtoo, mutta näin on notta..katos....tässä...
läheisriippuvan laulu....
http://www.youtube.com/watch?v=kynLyQ-VEuc
100% luottamus tekee hyväuskoiseksi kunnes se luotto menee......
N. U
Ethän nyt herra isä ota syyllisyyttä siitä että kahdeksan (8!!!!) vuotta kestänyt suhde päättyy näin ikävästi. Ei se ole hyväuskoisuutta. Jos mitään ei ole ennen tätä tapahtunut, siis mitään kaltoinkohtelevaa tms., miksi olisit epäillyt ?
Sehän olisi jo ollut sairasta.
No näin minäkin olen sen ajatellut. Ei ole koskaan ollut mitään syytä epäillä häntä mistään. Siksipä tämä tuntuukin niin pahalta.
Aivan varmasti tuntuu =(
Olisi jopa ymmärrettävämpää jos kaltoinkohtelua tms olisia aiemmin ollut. Mutta kun ei. Suhde on ollut hyvä. Aika puskan takaa tullaan mutta näitähän riittää ja tulee riittämään aina. Ihan kauheaa ajatella ettei voisi monta vuotta kestäneen hyvän suhteenkaan aikana luottaa toiseen.
Lisää vainoja =)
Jaksamisia sinulle N.U
Kiitos lynett =)
Kertokaas mihin pohjautuu väitteenne siitä että tuo äijä olisi menossa anelemaan takaisin? Entä jos onkin löytänyt elämänsä rakkauden töistä?
Onko teidän mielestä työpaikkaihastukset aina vaan hetken huumaa eikä kestä arkea/todellisuutta? Vai kuulostaako toi narsisitin uhrin tarina sellaiselta että äijä herää joku aamu tunteeseen että ei helvetti, mitä tuli tehtyy vai uusi lyyli jättää?
Niinhän sitä väitetään ettei ne yleensä kestä, kun ihmiset tuppaa olemaan ihan erilaisia töissä kuin vapaalla...tosin jos nuo ovat yhteisen harrastuksenkin jo löytäneet, niin taitaa olla sit tutustuttu jo siihen vapaa-minäänkin....hmmmm.....
Voi sille ukolle ikävä tulla exää joku kaunis päivä kuitenkin, varsinkin jos kaikki on ollut hyvin ennen tota ihastumista. Voi olla aikamoinen shokkikin tajuta.
"Joskus näyttäisi olevan sellaisiakin narsisteja, jotka jättävät rauhaan mutta harvemmin."
Sellainen ei ole narsisti.
"Joskus näyttäisi olevan sellaisiakin narsisteja, jotka jättävät rauhaan mutta harvemmin."
Sellainen ei ole narsisti."
Noh...uskon kyllä että niin fysinen kuin henkinenkin ero narsistista on mahdollista...kunhan me uhrit päästämme hänestä irti...lakkaamme tarjoasta sitä lähdettä narsistille...
Perustan väitteeni tähän...
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Survive.html
"Jos narsisti uskoo lujasti (mikä tapahtuu hyvin harvoin), että ex-puoliso ei nyt eikä enää koskaan anna minkäänlaista Narsistista Lähdettä, olipa se kuinka vähäistä ja marginaalista hyvänsä, ja mitä lajia hyvänsä (ensisijaista tai toissijaista) - häntä ei liikuta tippaakaan mikään mitä tämä tekee, eikä kukaan kenenkä kanssa tämä liikkuu."
Että voisi ajatella että eroon pääsy on hyvinkin vain ja ainoastaan uhrin vastuulla...haluaako hän/kykeneekö hän...vai haluaako hän saada narsistin tapaan edes jotain huomiota narsistiltaan...
Paras ja "kivuttomin" tapa erota narsistista on ignoraaminen. Suhtaudu kaikkeen narsistin suunnalta tulevaan täysin neutraalisti, vaikka todellisuudessa sisälläsi miten kiehuisi ja kuohuisi, tai pelkäisit. Älä näytä tunnereagointia millään tavalla narsistille, vaan sivuuta kaikki (hyvä, paha, raivo, lepertely jne) olankohautuksella.
Sulje korvat sanoilta ja avaa silmät teoille!
Narsisti ei voi sietää tuota reagoimattomuutta. Ensin sille iskee totaalinen hölmistys, seuraavaksi paniikki ja raivo. Narsisti pakenee tilanteesta ison draaman saattelemana.
Toista tuo tarpeeksi monta kertaa ja narsisti yksinkertaisesti "katoaa" elämästäsi!
SUOSITTELEN, tällä systeemillä olen päässyt eroon useammasta narsistista lopullisesti ja kuinka seesteiseksi elämä muuttuikaan ilman näitä sekopaatteja =)
P.S. Älä myöskään yritä ymmärtää naristin toimintaa, siinä ei ole mitään logiikkaa ja ymmärtämisen yrittäminen kuluttaa vain omia voimavarojasi loputtomasti.