Narsisti on kumppanilleen törkeä, röyhkeä, väkivaltainen ym. Jonkin ajan kuluttua narsisti on kuin EI MITÄÄN olisi tapahtunut, mikään hänen kehonkielessään, sanoissaan, tunteissaan, ei missään kerro, että mitään olisi tapahtunut. Jos narsistin kanssa yrittää keskustella asiasta, hän usein ensin kieltää kaiken, jos ei kieltämällä saa toista hiljaiseksi hän yleensä alkaa herjaamaan kumppaniaan sekopääksi ja vainoharhaiseksi, joka kuvittelee kaiken. Mutta pienintäkään katumusta tai häpeää hän ei näytä tuntevan teostaan. Kun tätä tapahtuu tarpeeksi kauan aikaa, narsistin uhri alkaa epäillä omia selkeitä havaintojaan tapahtumasta, siitä esim mitä narsisti on hänelle tehnyt, omia aistejaan, koska on niin täysin LUONNOTONTA miten pokkana vain narsisti pystyy olemaan pahojen tekojensa jälkeen, se tuntuu uhrista mahdottomalta, pikkuhiljaa uhrikin saattaa alkaa pitää omia havaintojaan epätosina ja jollakin tunteen tasolla tuntea että narsisti on oikeassa, mitään ei ole oikeasti tapahtunut ja alkaa uskoa, että vika on uhrissa itsessään...Normaaleissakin ihmissuhteissa ollaan joskus pahoja toisilleen mutta päinvastoin kuin narsistissa normaalissa "pahantekijässä" näkyy jotenkin katumus ja häpeä ja ehkä hätääntyminen omista teoistaan ja silloin se on järjellä ymmärrettävissä (ja antaa mahdollisuuden erimielisyyden selvittämiseen päinvastoin kuin narsistin kanssa) eikä jätä samanlaisia traumoja kuin narsisti jättää.
Pokka
henna...
481933
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 12 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Se on sitä tunteen siirron illuusiota. Haukutaan toinen littuun, josta tulee kuvitelma että itsellä(narsistilla) on kaikki hyvin, ja paha olo on siirtynyt uhriin. Uhrin kärsimyksestä N näkee että homma toimi.
Väärän itserakkauden ja itsekkyyden malliesimerkki toisen vahingoittamisesta!
Katumus, häpeä tai hätääntyminen "pahantekijän" kasvoilla - SÄIKÄHDYS - on ehkä parhaiten nähtävissä sellaisissa tilanteissa, joissa läsnä on useampi kuin kaksi henkilöä. Ehkä kannattaisi suuntautua juuri tällaisiin tilanteisiin, joissa on kolmas objektiivinen osapuoli, jonka havainnoista tiedustella.
Minkälaisia sovittelumenetelmiä suositellaan, jos säikähdyksestä havaintoja, ja vakaana tavoitteena erimielisyyden selvittäminen? Onko sinulla yleisohjeita siitä, millä tavoin ehkä kannattaisi yrittää? Tarvitaanko esim. rytminmuutosta, auttaako ympäristönvaihdos, pitääkö turvautua kolmanteen? Vinkkejä kehiin :)
Kuvaat narsistin käyttäytymistä todella hyvin.
Kiva, että ymmärsit mitä tarkoitan :)
Jossain vaiheessa oli pakko selvittää itselleen, että miksi olen ollut niin narsistin huijattavissa ja manipuloitavissa, kun en kuitenkaan pidä itseäni mitenkään tyhmänä ihmisenä enkä ole kokenut olevani mitenkään erityisen hyväksikäytettävä tai alistettu missään muissa ihmissuhteissani enkä aikaisemmissa parisuhteissani.
Minut ainakin hämäsi juuri se luonnottomalta tuntuva pokkana tapahtuva asioiden vääristeleminen, valehteleminen, tekojensa kieltäminen, aidon tuntuinen tunteisiini vetoaminen mm. juuri siinä, miten pahalta hänestä tuntuu kun häntä "syytetään turhasta" ym. ja koska narsisti pystyi valehtelemaan niin silmää räpäyttämättä, tuli tunne että mun on pakko ollut koko ajan käsittää tai muistaa väärin, siitäkin huolimatta että järkitasolla yleensä tajusin samaan aikaan, etteihän tämä voi mennä näin. Ihminenhän kai alitajuisesti kanssakäymisessään toisten kanssa lukee toisen kehonkieltä yms. mutta narsistiin ei päde se mikä pätee ei-narsistiin ja se saa uhrin ajatukset sekaisin. Se ero tietenkin myös on, että narsistin kanssa ei pysty selvittämään juurikaan mitään ongelmia, niin kuin ei-narsistin kanssa pystyy, koska narsisti ei pysty näkemään mitään syytä itsessään vaan syyttää aina sitä toista.
Monet ajattelee kirjoittamalla ja koittaa ymmärtää kirjoittamalla.
Jos tekstejä luetaan luvatta, niin onko se enää mikään narsismiongelma? Muu vakava asiahan se on? Eikös?
En onneksi ole joutunut koskaan parisuhteeseen narsistin kanssa mutta ihan tuttavuussuhteessakin tuli käytyä läpi epäilyt oman ymmärryksen ja muistin toiminnasta. Asiaa auttoi että tosiaankin olin vain tuttava (narsistin mielestä ystävä) ja muutakin elämään oli vertailupohjaksi. Työn, perheen ja todellisten ystävien seurassa en kokenut että muistissani tai ymmärryksessäni olisi mitään ogelmaa. En myöskään ollut kokenut vastaavaa kenekään muun ihmisen yhteydessä elämäni aikana ja elämää kuitenkin oli jo nähtynä jonkin verran. Ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin todeta että ongelman ydin on tuo henkilö, en minä. Lisäksi oli liian paljon tapahtumia joita ei voinut selittää normi lipsahduksina, hetkellisinä häiriöinä jne. Toki kaikki valehtelemme, liioittelemme ja ilkeilemme, mutta narsistilla tuo on omaa luokkaansa. Narsisti valehtelee vaikka siitä ei ole edes mitään hyötyä hänelle, vaikka tietää varmasti jäävänsä kiinni. Narsisti voi pokalla väittää mustaa valkoiseksi ja samalla olevansa erittäin rationaalinen henkilö. Kun narsisti välillä käyttäytyi "normaalisti", oli yltiöystävällinen ja epäilys itseäni kohtaan taas heräsi, muistutin itseäni aikaisemmista, täysin käsittämättömistä tapahtumista, joita en mitenkäään ollut voinut kuvitella. En torjunut narsistia mutta pidin huolen että en päästänyt narsistia liian lähelle hänen yrityksistään huolimatta. Yleensä ei mennyt kauaakaan kun se toinen puoli astui taas näkyviin; narsisti lipsautti emävaleen, yritti pompotella, heitti ilkeitä vihjailujaan, näpisteli tavaroita jne.
Parisuhteessa tuota tervettä vertailukohtaa ei ole saatavilla koska narsisti eristää sellaisen pois puolison elämästä. Moni on kertonut kuitenkin kirjoittaneensa ylös tapahtumia jolloin on helpompi luottaa siihen mitä muistaa, ja koukutuksen aikana pitää jalat maassa. Narsistille on turha tietysti näyttää noita muistiinpanoja mutta itselle niistä on varmasti hyötyä kun yrittää selvittää mitkä on totta ja mikä tarua.
> Narsisti valehtelee vaikka siitä ei ole edes mitään hyötyä hänelle, vaikka tietää varmasti jäävänsä kiinni.
Tuo on tärkeä havainto! ... En tiedä onko tuollainen silti ensisijaisesti "narsisti", enemmänkin masokisti, mutta tahtoo siis häntä arvioitavan pahaksi ja tarjota samalla toiselle mahdollisuuden tuntea itsensä hyväksi (jos nyt tällaisia mustavalkoisia termejä sopii käyttää). Masokismi narsistisena käänteiskuvana: oma itse nähdään sellaisena joka tarjoaa kaikille omaa itseä joustamattomammille ja suvaitsemattomammille tilaisuuden oppia ja hyväksyä toisen erityisyys. Lisäksi hän useinkin saa itse tilaisuuden tuntea kipua.
Luulen että tällaista persoonallisuuspiirrettä voisi kutsua 'masokistin strategiaksi sadistivajeessa'. Koska hän ei ole löytänyt itselleen käänteistä kumppania, niin hän ryhtyy suhteisiin normien (tai perversioitaan tiedostamattomien) kanssa. Toimii ikään kuin pervoaktivismin etulinjassa tuomassa omaa elämäntapaansa tietoisuuteen ja saa näin myös narsistista nautintoa ollessaan "hyvä ihminen valistuksen palveluksessa".
Koska sadistivaje on suunnaton, niin voimmeko (asiasta mitään tietämättä) tulkita että jokseenkin kaikki masokistit toimivat nimenomaan netissä pääosin näin? Tällöinhän he toimivat symbolien ja fantasian tasolla.
Asioilla on puolensa. Tällainen masokisti-narsisti haluaa tutkia tiedostamatonta ja hallita tuntematonta, olla yhteydessä uniin ja arkkityyppeihin oma itsensä koehenkilönä. Jossain määrin riskirajoilla hän liikkuu. Taitaviakin suorituksia joukkoon mahtuu ja kaikesta voi kasvaa myös hyvää, esimerkiksi juuri sitä oppimista.
Ongelmallista on varmasti, että omaa psyykeään tiedostamattomat ja emontionaalisia konfliktejaan väkivalloin ratkaisemaan pyrkivät "normit" voivat aiheuttaa masokisti-narsistisesti vajettaan täyttävän kanssa vaikkapa henkilövahinkoja.
Olen valmis ottamaan väliaikaisesti huollettavaksi jonkun lievän tapauksen, joka erottaa symbolitoiminnan ja fantasian, kenties minulla jo onkin sellainen tai sellaisia.
Keskustelu 'narsismista yleensä' on arvokasta, mitä tämä keskustelu osittain sekoittaa. Tämä edellä esittämäni näkökulma keskusteluun on hyvin tarkkarajainen eikä sitä tule soveltaa tämän sivuston ulkopuolella juuri mihinkään. Vastuu on sen, joka ei ole syyntakeeton. Toivon myös että kaikki kasvamme.
Olen myös kuullut, että moni kirjoittaa tapahtumia ylös selkeyttääkseen omia ajatuksiaan, koska moni asia narsistin kanssa on niin absurdia, se mikä pätee normaalissa ihmissuhteessa ei päde narsistin kanssa. Myös minä tein niin että muutaman vuoden ajan kirjoitin tapahtumia paperille.
Myöskään minulla ei ollut missään muussa ihmissuhteessa tällaista.
Ja siinä vaiheessa kun useamman vuoden ajan yritin eroa narsistista, muistan silloin kun puhelimessa piti selvitellä suhdetta ja vastata narsistin kysymyksiin (varmaan sadannen kerran) että miksi halusin hänestä eroon, kirjoittaneeni etukäteen paperille sen, mitä hänelle halusin sanoa, koska olin huomannut että puhelimessakin puhuessa narsisti sai hyvin pian käännettyä puheenaiheen johonkin muuhun kuin mitä sanoin hänelle, useimmiten viemällä puheen johonkin muuhun, ääneni sävyyn, johonkin käyttämääni sanaan, johonkin ilkeään kommenttiin minusta - mitens se tuntuukin välillä niin tutulta tälläkin palstalla :) - niin että omat ajatukset menivät lukkoon, aivan kuin aivot olisi tyhjentyneet kokonaan omista ajatuksista.
No, se ilmenee vielä monta vuotta eron jälkeen, jos eksä soittaa, että hänelle on edelleen täysi mysteeri, miksi hänet jätin, hän ei suostu ottamaan sitä tietoa vastaan tai ei tosiaan ymmärrä.
"Narsisti valehtelee vaikka siitä ei ole edes mitään hyötyä hänelle, vaikka tietää varmasti jäävänsä kiinni"
Itseäni kommentoiden....narsisti ei aina hyödy valehtelusta mutta luulee hyötyvänsä ja siksi valehtelee. Narsisti voi valehdella etukäteen peittääkseen myöhemmin mahdollisesti paljastuvan toisen valeen. Narsisti heittää pikku valeen vahvistaakseen päässään luomaansa mielikuvaa, mielikuvaa jota muut eivät ehkä kuitenkaan näe. Omassa mielessään narsisti siis aina hyötyy mutta tuo hyöty perustuu niin kummalliseen logiikkaan, narsistin pään sisäisiin outoihin kiemuroihin, ettei ulkopuolinen useinkaan tajua sitä ja jää siksi ihmettelemään: miksi?
Jos valehtelulla on toivottava välitön vaikutus, se painaa narsistin vaakakupissa enemmän kuin valheen paljastuminen myöhemmin. Narsisti ei ota vastuuta mistään, häneltä sellaista harvoin jaksetaan edes vaatia, ja vaikka vaadittaisiin, sellaiseen häntä ei voi pakottaa koska hän ei siihen kykene. Narsisti ei siis huolehti siitä että vale paljastuu, se hoidetaan sitten aikanaan vaikka kieltämällä koko asia. Jos valheesta on jotakin ikäviä seurauksia niin so what, ei kuulu narsistille. Yhtä hyvin voit vaatia halvaantunutta kävelemään kuin narsistia ottamaan vastuuta yhtään mistään.
Asia jolla voit vaikuttaa ja pakottaa on häpeä. Häpeää narsisti pelkää ja tekemällä narsistin vastuuttomuudesta julkisen voit saada hänet tekemään jotakin joka vaikuttaa vastuun otolta. Kyllä narsisti pomppaa kun käsket jos saat tämän vakuutettua että on häpeällistä olla pomppaamatta. Pohjimmiltaan narsisti on hyvin epävarma joten häpeällä pelottelemalla tämän voi saada hyvinkin nöyräksi...todennäköisesti luikkimaan karkuun. Vähän kuin koiraa kouluttaisi, pitää vedota niihin pohjimmaisiin vietteihin ja lukea pienetkin eleet ja ilmeet.....
> Asia jolla voit vaikuttaa ja pakottaa on häpeä. Häpeää narsisti pelkää ja tekemällä narsistin vastuuttomuudesta julkisen voit saada hänet tekemään jotakin joka vaikuttaa vastuun otolta. Kyllä narsisti pomppaa kun käsket jos saat tämän vakuutettua että on häpeällistä olla pomppaamatta. Pohjimmiltaan narsisti on hyvin epävarma joten häpeällä pelottelemalla tämän voi saada hyvinkin nöyräksi.
---
Kiitos vastauksesta. Luulen ymmärtäväni mutten osaa hahmottaa käytännössä vielä.
Tarkoitatko, että kyky tuntea syyllisyyttä puuttuu ja kykyä tuntea häpeää voidaan käyttää samoihin tarkoituksiin, hyvien tapojen opettelemiseen? Vai ... ?
Vai tarkoitatko sitä, että narsismin ydintä on juuri häpeäntunteen käsittelemättömyys? Hän kokee itsensä hävettäväksi eikä kykene työstämään häpeäänsä? Silloin juuri sillä uhkaaminen toimisi hänen tapauksessaan "pakotteena"?
Olisiko sinulla jokin esimerkki, niin hahmottuisi idea paremmin?
"Vähän kuin koiraa kouluttaisi, pitää vedota niihin pohjimmaisiin vietteihin ja lukea pienetkin eleet ja ilmeet..... "
Juuri tuota vertausta olen itsekin muutaman kerran käyttänyt. Parisuhde ei tietenkään ole lähellekään normaali, jos noin joutuu toiseen suhtautumaan. Ja vaatii jonkinlaista varuillaan oloa koko ajan että voi lukea narsistin pienet eleet ja ilmeet että osaa toimia sitten sen mukaan.
En nyt oikein tajua. Monessa viestissä (en muista oliko just tässä ketjussa) "narsisti" on pieni lapsi (esim. 3-vuotias) ja nyt se onkin koira. Eikö lapsiin ja koiriin suhtauduta kuitenkin ihan eri tavalla?
Haluan korostaa että oma kokemukseni narsisteista ei ole kovin laaja ja joku voi olla hyvinkin eri mieltä....
"Vai tarkoitatko sitä, että narsismin ydintä on juuri häpeäntunteen käsittelemättömyys? Hän kokee itsensä hävettäväksi eikä kykene työstämään häpeäänsä? Silloin juuri sillä uhkaaminen toimisi hänen tapauksessaan "pakotteena"?" Juuri näin sen olen ymmärtänyt.
Kun tajusin häpeän merkityksen narsistin elämässä, se selitti hyvin monta asiaa. Juuri tuota häpeää narsisti erityisesti projisoi muihin ja sen aseen narsisti otti myös käyttöön siinä vaiheessa kun avoimesti hyökkäsi kimppuuni. Narsisti ei ole ihan varma mikä on hävettävää ja mikä ei missäkin seurassa. Hän tarkkailee "tärkeiden" ihmisten reaktioita ja muuttaa tarinoita ja mielipiteitään kun huomaa että niissä saattaa olla jotakin noloa. Hän myöntelee ja on samaa mieltä kun ei muutakaan uskalla.
Narsisti esimerkiksi tietää että avoin ihmisten haukkuminen ja heistä juoruaminen ei ole soveliasta käytöstä niissä piireissä joihin hän kovasti pyrkii. Siinä vaiheessa kun "pistin hanttiin" narsisti yritti saada minut häpeämään väittämällä että on tonkinut minusta asioita selville ja tietty joukko "tärkeitä" ihmisiä pitää käytöstäni törkeänä. Koska tiesin hänen liioittelevan (hän ei tuossa seurassa uskalla olla avoimen moukkamainen), vastasinkin takaisin että en usko että nämä "tärkeät" alentuisivat tuollaiseen käytkseen. Narsisti selvästi säikähti ja alkoi selitellä ja perua puheitaan. Toisen kerran provosoin hiukan narsistia ja hän regoi yli kuten tavallista, mutta teki virheen ja haukkui minut kirjallisesti. Kerroin hänelle että kyse oli puhtaasti provosoinnista johon hän reagoi kuten odotin eli käyttäytyi moukkamaisesti. Ja hän toki tiesi että minulle on todisteet jotka voisin esitellä "tärkeille" halutessani. Tämän jälkeen hän ei ole uskaltanut kohdata minua. Olin ilkeä, todella ilkeä, mutta se oli sen arvoista.
Minulla on eräs narsistituttava jota tapaan onneksi todella harvoin. Narsistiseen tapaan hän yrittää saada minut vaikuttuneeksi itsestään. Hänen seurasssaan olen ottanut tavaksi olla viileän ystävällinen ja hiukan arvoituksellinen. Huomioin häntä vain sen verran kuin on kohteliaisuuden nimissä pakko. Hänet saa vaivautumaan kun ei kauheasti kommentoi hänen juttuihinsa, hymyilee vain, tai heittää jotakin sarkastista jonka tarkoituksesta hän ei ole varma. Yksi toimiva tapa on kuunnella muka ohimennen sivusta kun hän selittää jollekin toiselle ja hymyillä niin että hän ei ole varma huvittaako minua hänen juttunsa vai jokin muu. Häntä selvästi häiritsee että Da daaa -peili toimi mutta ei keksi mikä on vikana.
Eläimiähän tässä kaikki ollaan joten Itse asiassa lasten ja koirien kasvatuksessa on paljonkin samaa eli rajat, rutiinit, liikuntaa ja rakkautta. Lapsella tuo tärkeysjärjestys vain on hiukan eri ja koira on lauman arvoasteikolla ihmisten jälkeen. No joo, lasten kasvatuksessa on omia vivahteitaan paljon enemmän ja lapsi kasvu ja kehitys kestää paljon pidempään kuin koirien joten se tuo omia haasteitaan. Koira myös elää vain tässä hetkessä, toisin kuin ihminen. Paitsi narsisti kyllä elää usein vain tässä hetkessä... Kommunikointi tietysti eroaa myös. Narsisteihin palatakseni tilanteesta tekee mielenkiintoisen se että narsisti toki ymmärtää puhetta ja tuottaa sellaista mutta narsistin puheilla ei välttämättä ole mitään tekemistä hänen tekojensa tai ajatustensa kanssa jolloin ne pitää käsitellä erikseen. Silloin tulee voimakkaammin mukaan tuo eleiden ja ilmeiden tulkitseminen. Kun kuulen ihmisten selittävän "...mutta kun narsisti sanoi..." karvani nousevat pystyy ja mieleni tekee muistuttaa: älä ikinä tulkitse narsistin sanoja huomioimatta tämän tekoja! Ihan sama vaikka narsisti sanoo että rakastaaa sinua jos hän samaan aikaan vetelee turpaan.
Loistava avaus Henna. Juuri näin se meilläkin on mennyt.
Välillä hain syytä narsistin käytökselle itsestäni. Mietin että minun on pakko olla todella sekaisin ja todella mielenvikainen. Se toisen kaksoissidosviestintä ja silmitön valehtelu & pokka pistää akuuttivaiheessa pään aivan sekaisin. Mietin ettei tämä voi olla totta, että mitä helkuttia täällä tapahtuu. Mietin välillä jopa sitä,että entäs jos en vain muista tehneeni niin tai näin kun hän väittää. Otetaan esimerkiksi hänen uskottomuusväitteensä. Tiesin, etten ollut pettänyt, mutta kun hän jankutti sitä vuosikausia väittämällä kuulleensa kavereiltani sitä ja tätä (mutta ei koskaan antanut spesifiä tietoa että kuka sanoi tai mitä sanoi) ja muiden varoittaneen häntä minusta petturuuteni takia, aloin miettimään että olenko voinut pettää häntä oikeasti sitä esim. muistamatta. Sitä todellakin alkaa miettimään kaikkea hullua koska toisen käytös on niin järjetöntä mutta samalla suorasukaista ja loppumatonta.
Tässä suossa sitten uiskentelin ne vuodet, kunnes "heräsin". En pidä itseäni siltikään kovin tasapainoisena (en olisi tuohon joutunutkaan jos näin olisi) mutta välit siitä. Se itsensä vieraaksi tunteminen oli aika kamalaa. Otin kaiken syyllisyyden itseeni. Jos käyttää tuota mustasukkaisuusesimerkkiä, aloin välttelemään kontakteja jotta "en pettäisi". Vaikka en pettänytkään tai fllirttaillut ! Sitä jotenkin aina olettaa lähtökohtaisesti että toinen näkee asiat suht samoin tai käyttäytyy samojen normien mukaan kuin itse, joten en voinut uskoa, että joku vain väittämällä väittäisi valetta todeksi. Siksi hain vikaa itsestäni.
Se on narsistisen tavaramerkki.
Ja aina kun tilanne haukkujen, jättämisen ja purkauksen jälkeen rauhoittui, hän alkoi lepertelemään ja piti automaattisen selvänä sitä että kaikki jatkuu kuin ennenkin. Jos vaadin vastauksia tapahtuneista, hän saattoi suuttua uudelleen kahdessa minuutissa ja taas haukkua ja jättää minut. Siinä sitten istuit ja ihmettelit että mitä tapahtui...
Lopulta en enää kritisoinut tapahtuneita vaan nautin hurmausvaiheesta niin kauan kuin sitä kesti. Uskomatonta kuinka he pystyvätkään pokka naamalla olemaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja sitten "ihmettelevät" kun toinen ei hetiä lankea polvilleen.
Joskus, kun hän oli oikein minun tarpeessani, hän saattoi lähettää anteeksipyynnön tekstarilla. Jos en heti kymmenen minuutin sisään laittanut rakasrakas-viestiä takaisin - hän haukkui minut uudelleen.
Kunnes minä sitten olin niin hänen tarpeessaan omissa masennuksissani ja tarpeissani, etten enää jaksanut penätä vastauksia käytökselle vaan olin vain helpottunut kun se hyökkäys loppui....
Uskoisin, että narsisti tuntee koko tunneskaalan läpikotaisin, ja on myös hyvin mustasukkainen. Sekä hermostuu tolaltaan jos langat, millä säätelee elämäänsä (tai kuvittelee säätävänsä) häviää käsistä.
Kaikille 'hankalan' ihmisen kohdanneille: olisitteko ilman häntä alkaneet pohtia narsismi-asiaa, ja omia tuntemuksianne, ts tutustuneet itseenne syvällisesti(?)
'tappio tuli sodassa mutta käännetään se voitoksi' :)
"Loistava avaus Henna"
:), kiitos!
"Joskus, kun hän oli oikein minun tarpeessani, hän saattoi lähettää anteeksipyynnön tekstarilla. Jos en heti kymmenen minuutin sisään laittanut rakasrakas-viestiä takaisin - hän haukkui minut uudelleen."
Tuosta tuli mieleeni puhelut exäni kanssa kun olin ilmoittanut (ties monennen kerran), että en enää jaksa enkä halua häntä luokseni. Näin ne puhelut pääpiirteissään meni:
Exä soittaa: Olen nyt vasta tajunnut, miten paljon sinua rakastan ja tarvitsen ja kaipaan, sinä olet parasta mitä minulle on tapahtunut, en voi elää ilman sinua, olet niin ihana, lämmin ja älykäs ihminen, vain sinä voit minua ymmärtää, plaa plaa plaa...
Minä: Näistä vaikeuksista olen yrittänyt puhua monta kertaa mutta mitään ei ole voitu selvittää, en enää jaksa sinun valehtelemistasi, pettämistäsi, uhkailuasi jne... en halua enää jatkaa tätä suhdetta...
Exä: Vedä sitten v..u päähäsi, sinä vanha, ruma, tyhmä akka..
Turhan monta kertaa viikkoja kestävien jallitusten ja jopa hänen itsemurhauhkailujensa jälkeen suostuin taas yrittämään.
> Kaikille 'hankalan' ihmisen kohdanneille: olisitteko ilman häntä alkaneet pohtia narsismi-asiaa, ja omia tuntemuksianne, ts tutustuneet itseenne syvällisesti(?)
Itselleni kokemus on ollut oivaltava. Narsistin kohtaaminen on auttanut itseymmärrykseni kasvamisessa erittäin paljon. :)
Muuten, mitenköhän n suhtautuu, jos sille nauraa? Sillä tavalla lempeästi, nauraa samalla itselleen :D
Nopeasti paloi exäsi hihat :/
Ihmisellä on oikeus olla elämättä moisen takinkääntäjän kanssa!
Mun hankala ihmisen suhtautui nauramiseen omintakeisesti; sain kernaasti nauraa hänen nauraessaan, mutta omatoiminen nauraminen/hymyily, vaikkapa jollekin vitsille tai mukavalle muistolle, aiheutti epäluuloa, kysymyksiä, pilkkaanko häntä tai nauranko hänen masennukselleen.
Joka johti melkoiseen munankuorilla kävelyyn silläkin saralla, kun piti miettiä uskaltaako hymyillä, ettei siitä ala kolmen päivän mykkäkoulu 8-D
Pari vuotta sellaista opettaa kummasti totiseksi.
Olen nyt löytänyt kykyni nauraa uudelleen..alan hiljalleen varmaan parantua ;)
"Olen nyt vasta tajunnut, miten paljon sinua rakastan ja tarvitsen ja kaipaan, sinä olet parasta mitä minulle on tapahtunut, en voi elää ilman sinua, olet niin ihana, lämmin ja älykäs ihminen, vain sinä voit minua ymmärtää, plaa plaa plaa..."
Surullinen totuus.
"Vedä sitten v..u päähäsi, sinä vanha, ruma, tyhmä akka.."
Epätoivoinen valhe.
Mutta, koska ihmismieli on kummallinen, uhrin mieli pyöräyttää nämä asiat juuri päinvastoin suojellakseen itseään: " Se oli kusipää, ei se minusta välittänyt koskaan, koska haukkui minua sellaiseksi ja tällaiseksi, vaikka ensin oli kehunut maasta taivaaseen. "
Olisiko tässä perää?
Näin itse sen aikoinani koin...
"Mutta, koska ihmismieli on kummallinen, uhrin mieli pyöräyttää nämä asiat juuri päinvastoin suojellakseen itseään: " Se oli kusipää, ei se minusta välittänyt koskaan, koska haukkui minua sellaiseksi ja tällaiseksi, vaikka ensin oli kehunut maasta taivaaseen. "
Ainakaan minun uhrin mieleni ei tuota pyöräyttänyt yhtään minkäänlaiseksi itseni suojeluksi. Se osoitti vain sen, minkä tulin huomaamaan vuosien kuluessa eli että TEOT osoittivat sen, ettei se välittänyt minusta eikä kenestäkään muustakaan, oli sanat mitä hyvänsä! Kauniit sanat oli yleensä tarkoitettu siihen, että hän saa tahtonsa perille ja saa pidettyä minut koukussa ja rumat sanat ilmaisivat varmaankin vain hänen pettymystään kun löpinät eivät enää tehonneet minuun, en uskonut hänen tunteisiinsa, koska hän TEOILLAAN oli osoittanut jotain ihan muuta kuin sanoillaan.
En ymmärtänyt ollenkaan, miten niin pyöräyttää PÄINVASTOIN ja mitä tuolla lauseellasi tarkoitit. Ja ettäkö "kauniit" sanat olivat surullinen totuus, höpön höpön.
Tarkoitin sitä, että jos ajattelee ja itse uskoo välittävänsä jostain henkilöstä, niin onko sillä silloin väliä onko ne tunteet syviä, vai pinnallisia?
Tunteiden syvyyshän kuitenkin määrittyy aivan empatian mukaan, ja empatiakyky vaihtelee kuitenkin ihmiseltä toiselle. Osalla sitä on vähemmän, osalla enemmän...
Entä jos tunteet ovatkin aitoja, mutta aivojen rakenteen vuoksi nuo tunteet eivät vain kestä.
Silloinhan henkilö puhuisi totta, eikä vain luulisi puhuvansa totta, kuten yleensä oletetaan.
( Koska henkilö on patologinen valehtelija, hänen yhteenkään sanaan ei kannata luottaa. Ei se nyt ihan näinkään mene...Täytyy muistaa, etteivät psykopaatitkaan koe tunnetilojaan yhtään normaalia pienemmiksi. Valehtelevatko he? En usko. )
En itse näe tässä eroa. Lopputulos kuitenkin sama. Se, että henkilö itsee uskoo välittävänsä on mielestäni tärkeämpää, kuin se, mitä jokin aivokuva kertoo. :)
vain täysi narsisti kuvittelee pystyvänsä lukemaan koiran eleitä ja ilmeitä. Hohhoijaa taas.
Onko täällä normi-ihmisiä paikalla laisinkaan?
Minkä lauman sinä olet perustanut? Narsistien lauman?
Nyt olit Henna kirjoittanut narsistin pokasta niin tyhjentävästi, että en pysty muuta kuin olemaan tismalleen samaa mieltä ja kirjoittamasi kokemukset tuntuivat niin tutuilta ja koetuilta.
Kun olin sisällä tilanteessa en nähnyt asioita selkeästi, mutta nyt kun olen ystävyydestä irtaantunut niin näen selvästi, että noinhan se on mennytkin.
"Kun olin sisällä tilanteessa en nähnyt asioita selkeästi, mutta nyt kun olen ystävyydestä irtaantunut niin näen selvästi, että noinhan se on mennytkin."
Sehän noiden kanssa just on, että narsistin vaikutuspiirissä ollessa ikään kuin omat ajatuksetkin hämärtyvät, ei vain pysty näkemään asioista selkeästi. Itse huomasin kun monta vuotta kestäneessä on-off suhteen aikana olimme olleet viikon, pari erossa, kun kieltäydyin ottamasta häntä kotiini pettämisen, valehtelun yms jälkeen niin ajatukseni aivan kuin alkoivat seljetä, palaset loksahdella kohdalleen. Sitten taas hän sai puhuttua minut takaisin ja hän sai manipuloitua minut taas samaan tilaan, etten enää uskonut omaa järkeäni ja omia aistejani. Huomaan että monta vuotta kestäneen manipuloinnin seuraukset tai osa niistä purkautuu vasta nyt vuosien jälkeen, saan vieläkin selkeitä oivalluksia, että näinhän se meni, se helpottaa mutta myös nostaa jonkinlaisen ahdistuksen pintaan hetkeksi ja myös häpeän, eilen itse asiassa muistellessani yhtä vuosia jatkunutta tapahtumaketjua tunsin suurta häpeää siitä, miten "tyhmä" ja hyväksikäytettävä olen ollutkaan. Vaikka en kuitenkaan oo mielestäni oikeesti ees tyhmä :))
> nostaa jonkinlaisen ahdistuksen pintaan hetkeksi ja myös häpeän, eilen itse asiassa muistellessani yhtä vuosia jatkunutta tapahtumaketjua tunsin suurta häpeää siitä, miten "tyhmä" ja hyväksikäytettävä olen ollutkaan. Vaikka en kuitenkaan oo mielestäni oikeesti ees tyhmä :))
Hmmm ... Minusta sinä tuossa viimeisessä virkkeessä ymmärrät, että olet vain nähnyt ongelman siinä missä sitä ei ole :)) Sellaiset tunteet jotka jättävät passiivisen haavoittuneisuuden tilaan eivät ole erityisen vaikeita. Nehän nyt ovat vain pelkkiä tunteita. ... Noo, ehkä sellaisille varsinkin miehille, joiden taito häpeäntunteen käsittelemiseksi on vajavaista, voivat aiheuttaa sydänsuruja jos on huono viinapää. Mutta miehethän nyt pelkäävät kaikkea, tunteita jopa. Mutta eihän sitä nyt enää tässä iässä ... :D:D
Kuulostaapa Henna tutulta =)
Meillä ei enää, varsinkaan viimeisinä aikoina, anteeksi edes pyydelty. Alkuaikoina olin sen verta vereslihalla, että jouduin pyöritykseen aika pahasti. Olin aina vain helpottunut kun "kiduttaja" hetkeksi taukosi pahoinpitelyn ja koettikin houkutella minua tahtoonsa tarjoamalla toista vaihtoehtoa : jos suostuisin... saisin vihdoinkin syödäkseni, juodakseni, unta ja sängyn jossa levätä. Ja mitä suurempi oli ollut höykytys, sitä ahnaammin tarjoukseen tartuin.
Loppuaikoina taas tuntui siltä, että hän huomasi minussa tapahtuvan muutoksen/tulevan muutoksen, joten hän katsoi parhaakseen vaihtaa sen mukaan taktiikoita, vanhat lääkkeet (eli pelkkä haukkuminen ja syyllistäminen tai pään sekoittaminen)eivät enää purreet. Hän aloitti manupalitiivisen lähestymisensä esim. surullisella hymiöllä...mutta jos ei auttanut, jatkoi toisella. Jos ei auttanut, hän saattoi vaihtaa taktiikan "olisin vain halunnut rakastaa" , "kenen alla nyt makaat???", "haittaako jos tapan itseni" -linjaan tai esim. imarrella ja houkutella minua seksuaalisesti. Näitä vaihdoksia jatkettiin kunnes hän sai aikaan jonkun reaktion - jonka aina jossain vaiheessa sitten tarjosin, heti tai viikon päästä. Siitä se sitten aina lähti.
Tunnistan nyt vasta sen oman tarpeeni, joka ajoi minut aina lopuksi hänen luokseen. Saatoin palata...
- Siitä ilosta että sotavaihe oli ohitse ja tulitauko alkanut
- Seksinhimoissani (muiden addiktioiden lisäksi myös toiminnalliset riippuvuudet ovat järjestäen vaivanneet)
- Siitä vallantunteesta että nyt minulla onkin puikot käsissäni. Hän "tarvitsi" minua hoitsuksi, voi minua ilman niin huonosti että puhuu jo itsemurhasta...tai on ryypännyt tukka hajallaan viikkokausia.
- Halutuksi tulemisen tarpeesta tyylin "hah, hän sittenkin kaipaa minua/huomasi (heh) ettei haluakaan menettää minua"
- Ns. tarpeesta tarkistaa asia (aika kultaa muistot...) : ei helkutti voinut olla totta, olinko väärässä ?
- Näyttääkseni että voin aivan helvetin hyvin ilman häntäkin - katso kuinka säteilen kun olin erossa!
- Kokeakseni paremmuutta suhteessa hänen muihin naisiinsa : noin paljon naisia, mutta palaa silti luokseni!
- Yksinäisyydestä kumpuavan seurantarpeen vuoksi (tämä ei ainakaan eroa helpottanut...)
- Saadakseni oikeutuksen päihteidenkäytölleni koska en kestänyt hänen seurassaan enää selvinpäin mutta ilman häntä minulla ei ollut "syytä" juomiselle tms.
Tässä muutama esimerkki, kaikkea ei nyt mieleen tulekaan. Itse olen erittäin addiktiivisena luonteena tarkastellut asiaa myös riippuvuusaspektista - mistä olen ollut riippuvainen ja miksi ? Mitä tarvetta olen sillä peittänyt tai täyttänyt ?
Tätä peliä sitten pelasimme piiiiiitkään. Ihan ihan loppumetreillä hänen alkuaikojen vanhat kasvot työntyivät taas esiin. Hän oli ne salannut alkuajan ja loppuajan välissä koska huomasi tosissaan sen heräämiseni jälkeen että alan muuttua "hankalammaksi" ja lipumaan kauemmaksi...vanhat tavat eivät vain enää tuottaneet hänen haluamaansa lopputulosta. Lopussa hän siis otti vanhat aseet käyttöönsä, ilmeisen epätoivoisena (!), ehkä luullen että saisi minut sittenkin niillä takaisin ruotuun, siksi ihmisraunioksi joka silloin aikanaan ennen asian tiedostamista olin. Onneksi tiesin enemmän !
"...aivan kuin alkoivat seljetä, palaset loksahdella kohdalleen. Sitten taas hän sai puhuttua minut takaisin ja hän sai manipuloitua minut taas samaan tilaan, etten enää uskonut omaa järkeäni ja omia aistejani."
Niin totta ! Sama vika rahikaisella. Huomasin hänen epätoivonsa ja paniikkinsa erittäin tärkeän uhrinsa menettämisestä. Miksi kirjoitin että tärkeän ? Koska hän oli täsmälääkettä minun tarpeeseeni, minä olin täsmälääkettä hänen tarpeeseensa. Hän päästi tai ajoi minut "lepäämään" jotta jaksaisin taas ottaa vastaan hänen taakkaansa. Minä omalta kantiltani taas "lepäsin" siksi, että en enää jaksanut ja hetken palauduttuani aloin heräilemään karuun todellisuuteen... Jotenkin hän osasi aina palata oikeaan aikaan takaisin jotta en vain pääsisi liian pitkälle ajatuksissani. Nehän ovat kovin hitaita prosesseja, vuosien ja vuosikymmenten kestäviä jos ihan kokonaisuudessaan ajatellaan, mutta näin me sitten palvelimme toinen toisiamme.
Jossain vaiheessa olin raivoissani siitä, että miksi palvelen häntä tällä tavalla! Kun olin voimissani, edes vähän taas palautunut, menin työntämään nokkani sinne takaisin kokien "olevani kuivilla", hänen ulottumattomissaan, mutta samalla tarjouduin hänelle nyrkkeilysäkiksi - taas kestävämmäksi sellaiseksi koska olin palautunut edellisestä.
Mutta mites aina lopulta kävi ? Kuukauden tai kahden päästä "heräsin katuojasta, huomasin molempien jalkojeni murskaantuneen" enkä tiennyt miten se oli tapahtunut. Sitten linkutin polille, sain hoivaa ja odotin kunnes jalkani parantui... jotta hän voisi taas murskata ne. Aika hullu, mutta kuvaava kuvio.
Sitten elettiin, varsinkin loppuvuosina totaalisen höykytysaikakauden mentyä, hurmausvaihetta ja sitä kuplaa... kunnes hän katsoi minun olevan tarpeeksi sekaisin, katsoi olevansa"turvallisilla vesillä" ja aloitti hyökkäyksensä. Tuntuu että hän välillä vain kyllästyi ja eikös sitä sanotakin, että narsistille näin käy uhriensa kanssa, lopulta ja väistämättä. Sitten hän haki uutta vauhtia toisten naisten tms kautta jotta olisin taas ehtinyt kuntoutua hänen palvelemiseksi. Jäk.
Kiitos Hennalle, miten tuttua.
Kirjoittelin myös kirjoitin tapahtumia paperille. Siksi, koska en tiennyt olinko kuvitellut asioita. Ja just kaikki ilkeilyt ja sitten kuin mitään ei olisi tapahtunut. Narsistin käytös oli niin outoa. Hyvin ristiriitaiset jutut. Ei tiennyt oliko tyyppi ja sen jutut lintu vai kala.
Jälkeenpäin tajusin kuinka välttelin kaikkea sanomista ym mistä narsku olisi voinut suuttua. Jatkuva varpailla olo ja syyllistäminen väsytti. Narskun pistävä katse oli pelottava.
Onko muuten yleistä narskuille, että ottavat mielellään kuvia muista, mutta eivät itse halua kuvattavaksi. Ja niissä narskuissa on joku kummallinen salaperäisyys.
Jonkinlaista "pokkaa" vaatii tämäkin. Erossa jo monta vuotta. Olen kieltäytynyt muutaman vuoden ajan tapaamasta häntä. Näytti siltä, että se alkaa mennä jo jakeluun. Sitten hän soitti. Jostain syystä aloin puhua hänelle yhdessä olomme aikaisesta asiasta, jolloin hän oli käyttäytynyt minua kohtaan tosi röyhkeästi ja alistaen ja kerroin että huomasin, että se vielä, vuosienkin jälkeen aiheuttaa minulle ahdistusta. Tapansa mukaan hän (näennäisesti?) kuunteli, ei kommentoinut asiaa vaan vaihtoi puheenaihetta. Yleensä en ole vuosiin edes yrittänyt keskustella hänen kanssaan mistään tapahtuneista, koska olen todennut että se on ihan TURHAA.
Mutta nytpä hetken kuluttua alkoikin "tarjota" seuraansa, olisi halunnut että välittömästi lähden bussilla ajamaan muutaman kymmenen kilometriä mennäkseni hänen kanssaan kahville! Eikä tarvitse todellakaan kuvitella, että face to face keskustellakseen asiasta, sillä olen varma, että jos olisin mennyt ja ottanut asian puheeksi, niin puhe ja tapaaminen olisivat loppuneet lyhyeen ja hän olisi todennäköisesti loukkaantuneena ja vihaisena poistunut paikalta välittömästi. Näin hän tekee (jokin aika sitten kuulin hänen yhden exänsä menneen tapaamaan ja yrittäneen käydä läpi menneitä jolloin tyyppi poistui suuttuneena paikalta) ja NÄIN HÄN ON TEHNYT AINA ENNENKIN.
Olisi luullut, että kun kerroin hänen törkeistä tekemisistään niin hän olisi hävennyt, pahoitellut tai vähintäinkin tuntenut loukkaantumista, JOS kerran itse oli sitä mieltä että syytin turhasta, että hän "ei ollut" omasta mielestään tehnyt mitään mutta kaikki valui kuin vesi hanhen selästä, ei mitään reaktiota puheisiini.
Ilmeisesti se, että osoitin jotain "tunteita", eli kerroin siitä miten tapahtumat aiheuttaa vieläkin ahdistusta sai hänet tapansa mukaan aktivoitumaan ja hänen päätelmänsä että koska hän aiheuttaa minussa edes jotain tunteita tarkoittaa sitä, että olen hänestä edelleen kiinnostunut. Narsistillehan on tyypillistä, että yrittää herättää toisissa reaktioita ja tunteita, ei aina niin väliä minkälaisiakaan, päasia että HÄN saa ne aikaan. Toki hän tuntee narsistista loukkaantumista ja ehkä hänen olisikin ollut tarkoitus osoittaa itselleen että jos olisin suostunut tapaamiseen niin se olisi ollut hänelle merkki, että edelleenkin haluan ITSE tapailla häntä ja siten hyväksyn hänen tapansa kohdella ihmisiä eli itse asiassa hän ei tee mitään väärää.
Hyvä kysymys temppuilija... itse siirsin sen vihan itseeni....ja vasta suhteen loppupuolella takaisin hänen naamalleen. Hyödytöntähän se oli, mutta taakkarinkkani oli jo täynnä ja annoin sen vain muutaman ei niin kohteliaan kommentin jälkeen hänelle takaisin. Hänellä tuskin on vaikeuksia löytää sille uutta tai vanhaa kantajaa ;)
Mitä narsismi loppupelissä on? Kaikki sen tiedämme, vai tiedämmekö sittenkää. Kenties luulemme tietävämme, tai tiedämme puutteellisesti. Siksi tämä palsta on hyvä, kun täällä jokainen oman näkemyksensä perusteella hämmentää tätä soppaa!
Jos luemme uutisen ihmisestä joka pahoinpitelee ja ryöstää toisen, miellämme hänet rikolliseksi, vaikka teko täyttää myös kaksi narsismi-piirrettä; Toisen rajojen loukkaamisen, ja hyväksikäytön.
Parisuhteessa vakka hakeutuu joskus kantensa luokse. Suhde äitiin ja isään, sisäinen kasvu joka jäi kesken, ja tunteet, mitkä jäivät kasittelemättä, niitä ihminen työstää läpi elämän. Jos puoliso viestittää ettei halua olla vanhempasi ja että 'sinun' tulisi itse olla vastuullinen aikuinen, sellaisen puolison saattaa myös mieltää narsistiksi. Sisäinen lapsi huutaa puolisolle,'pidä minusta huolta'. Puoliso joka tämän vastuun ottaa kantaakseen kilttinä, heikentyy pian taakkansa alle ja uhriutuu myös ennen pitkää. Lopulta tilanne voi olla se että on kaksi uhriksi itsensä tuntevaa jotka mieltää toisensa narsistiksi.
Omaa rakastaan voi kantaa iloisena reppuselässä eväsretkellä, mutta omien tunteiden kannattelun vastuun siirtäminen toiselle on narsistinen teko.
Ihannetilanne; kaksi itsestään vastuussa olevaa ihmistä haluaa keventää toistensa taakkaa. Silloin ei mitkään huolet paina harteita. Dialogi. Rakkaus.
Kiitos lämpimästä ja yhteenkuuluvuutta lisäävästä dialogista. :)
Äidistäerkaneminen/uudelleensyntyminen on välttämätöntä, jotta uhriuttava/uhriutuva käyttäytymismalli on mahdollista purkaa ja korvata uudella.
Rakkauden aikamuoto on KESTO.
Rakkauden rakenne on muutos (uudelleensyntyminen).
Kesto. Emme typisty erityisiin tekoihimme, olemassaoloomme tai paikkoihimme ajassa. Rakkauden itsensä aikamuoto on pikemminkin epämääräinen kesto. Kesto on sitä, mikä estää kaikkea olemasta välittömästi annettua. Kesto on se epäajanmukainen ulottuvuus, muisti, tai ei-orgaaninen elämä, joka samanaikaisesti on ajassa ja toimii aikaa vastaan, kuin aina oman aikansa ulkopuolella. Sillä ei ole paikkaa määrätyssä ajassa ja tilassa, mutta sitä ilman ei olisi rakkauden rakennetta, muutosta (uuden syntymistä).
Mä uskon sun olevan oikeassa! Arvostus..toisen kipupisteiden huomioiminen, kunnioitus..antaa toisen olla omana itsenään, pyyteetön rakkaus..seistä rinnalla jos toinen apua tarvitsee. = Luottamus.
Kiitos itsellesi kun toit dialogin esiin! :)
Tässä hetkessä, nyt ja aina.. ;)
Munkin piti häippäistä..aiheen kiinnostavuus veti takaisin :) Matkaa voi jatkaa vasta kun matkaa voi jatkaa. Minäkin odottelen. Sydän sanoo kun kaikki on valmista ;)
Kiitos kamu
Niinpä..
Meillä kaikilla on rutkasti tietotaitoa käyttäytymisestä, ja siitä miten haluaisi muiden kohtelevan itseään, josta taas on helppo viilata oma käytös muita kohtaan. Homman pitäisi olla simppeliä mutta silti niitä konflikteja tapahtuu tämän tästä. Onko asia ymmärrettävä niin että hymistelyssä kehitys loppuu, ja taistelussa edistyy :)
Auttamisvelvollisuus tuntuisi taakalta jossain vaiheessa mutta hyvässä dialogissa kumpikin osapuoli voi halutessaan poimia toistensa ajatuksia osaksi omaa viisauttaan. Vapaata oppimista..sitä ainoaa oikeaa! (terveisiä vaan maikalle joka antoi karttakepistä näpeille, kun pakko-oppi ei mennyt kaaliin) ;)
:)
Kattoko kukaan Satuhäitä? Kattokaa nyt sitten tästä ja miettikää:
http://areena.yle.fi/video/1611386
Kyseinen ohjelma on herättänyt laajaa keskustelua netissä eri sivustoilla - enkä yhtään ihmettele.
Ohjelmahan on tosi surullista katsottavaa.....vauvakuume kahden viikon seuriustelun jälkeen...Häävalssi sujui riidellen... Huoh.
Mietin miltähän hänestä tuntuu nyt katsella omaa esitystään ja miksi hitossa YLE lähetti tuollaisen taltioinnin?
Taas tuli mieleen tuo aihe "pokka" kun katselin eilen illalla A studiota tv1:ltä, jossa haastateltiin tätä vanhusten sarjamurhaajaa.
Hänethän on todettu psykopaatiksi.
Ja psykopatiaahan sanotaan narsismin ääripääksi vaikka ei se ihan sama asia olekaan kuin NPH, mutta näen niissä muutamassa ihmisessä, joiden oletan olevan narsisteja, samanlaisia piirteitä tuon pokan suhteen. EN TARKOITA ETTÄ NARSISTI ON MURHAAJA (ainakaan useimmiten, ehkä uhrinsa sielun murhaaja enemmänkin?) mutta siis näen saman tapaisia toimintamalleja näillä narsisteiksi olettamillani ihmisillä, koskien muita "pahoja tekojaan" kuin murhaa.
Oli selkäpiitä karmivaa todeta hänen haastatteluaan kuunnellessani ja häntä katsellessani, että oli vaikea uskoa, että hän olisi murhannut ketään, hän tuntui olevan ihan vilpittömästi sitä mieltä, että hän ei ole tehnyt murhia. Hän vaikutti kuitenkin aika tavalliselta vanhemmalta naisihmiseltä, jota nyt syytetään ihan turhasta. Ei nyt sellaiselta ihmiseltä, että olisi tullut tunne että hei, ihana ihminen, tohon haluan tutustua mutta kuitenkin vaikutti ihan harmittomalta ja vaarattomalta keneltä tahansa naapurin tädiltä.
EN OLE NYT VARMA KUULINKO/MUISTANKO OIKEIN mutta mulle jäi käsitys (joka jäi askarruttamaan), että hän olisi todennut jotain tyyliin "ikävää, että kun jotkut levittelevät minusta tuollaisia valheita (että hän olisi murhannut) niin se tuo surua hänen vanhalle perheelleen (hänhän on avioitunut uudelleen vankilassa vangin kanssa, koska kokee vangin ymmärtävän häntä paremmin). Siis? Syyllistikö hän tällä niitä ihmisiä, jotka ovat todenneet hänet murhaajaksi sillä, että sellainen (hänen toteamisensa murhaajaksi) tuottaa surua hänen perheelleen? Kun hän nyt kaiken todennäköisyyden mukaan on ne murhat tehnyt, niin miksei hän syyllistä ennen kaikkea itseään ja totea, että HÄNEN OMAT TEKONSA tuottavat murhetta hänen entiselle perheelleen???? ja tietysti murhattujen vanhusten omaisille?????
Tulee mieleen narsistinkin käyttämä tapa reagoida asioihin: narsisti esim. pettää puolisoaan jatkuvasti, lähipiirissä on henkilö, joka haluaa avata petetyn puolison silmät ja kertoo totuuden, niin narsisti kääntää heti jutun niin että suurin syyllinen on hänet käräyttänyt ihminen ja painottaa että totuuden paljastuminen tuottaa nyt sitten surua hänen petetylle puolisolleen, eikä ota ollenkaan huomioon että kaikkein suurin surun tuottaja on narsisti itse ja hänen omat tekonsa. Kokemukseni mukaan narsistin hovi ja muutkin ihmiset menevät tähän narsistin silmänkääntötemppuun mukaan ja lynkkaavat tämän totuuden paljastajan ja jotkut ovat jopa narsistin puolella.
Onko tämä narsistin tapa vedota tunteisiin, siirtää oma syyllisyytensä jollekin toiselle sitä narsistin "sairasta empatiaa" tai siis keino antaa itsestään empaattinen vaikutelma ja samalla "pestä omat kätensä" puhtaiksi OMISTA teoistaan?
"...ikävää, että kun jotkut levittelevät minusta tuollaisia valheita (että hän olisi murhannut) niin se tuo surua hänen vanhalle perheelleen "
Asia jäi sen verran vaivaamaan, että olinko kuullut/käsittänyt väärin että hän sanoi noin ja kuuntelin haastattelun äsken uudelleen areenalta. Eli ei hän sanonut noin, mutta puhui kyllä niin kuin olisi täysin vakuuttunut syyttömyydestään, ihan kuin kaikki olisi vain suurta väärinkäsitystä. Karmea juttu kuitenkin.
http://areena.yle.fi/video/1620067
Ilman omakohtaista kokemusta, psyko 'kuulema' ajattelee että uhri on vietellyt hänet suorittamaan tekonsa, ja tuo ajattelumalli tuntuu tuskastuttavalta, siinä on omatunto, inhimillisyys ja oikeustaju täysin kateissa..
Ai niinkun että...
Asiakas: Se oli tonnin seteli minkä mä annoin
Myyjä: O_o
Asiakas: Enks mä antanu sulle tonnin setelin
A: o.o
Myyjä: O_o
:D
Aamun avaus.. Tilannekomiikkaa parhaimmillaan..
Narsismista tossa tilanteessa en tiedä, sen tiedän, että asiakas voi pyytää nätisti laskemaan kassan niin, että sen tekee myymäläpäällikkö..tai vastaava.. pätee myös pienempiin summiin kuin vain tonneihin. Mikäli ei ole sadas kerta samalta asiakkaalta, niin ei pitäisi olla esteitä asian oikean laidan selvittämiseksi.