kun pelkään, että liukastun ja joudun paniikkiin, enkä mene ulos bussista. En uskalla käyttää enää kaulaliinaa, kun pelkään, että se jää oven väliin, kun poistun bussista niin hitaasti. En uskalla mennä bussiin, vaan jään odottamaan seuraavaa, pelkään, että liukastun. Minulla on todellinen kammo busseista. Ihmiset katsovat minua omituisesti, kun aion mennä ulos bussista, mutta en sitten menekään. En voi mennä, kun minuun iskee kammo. Onko se paniikkihäiriö?
Kävelen hitaasti ja varovasti, kun pelkään, että liukastun. En voi käyttää jalkakäytävää mennäkseni töihin, vaan ajan taksilla. Minulla on joka hermo jännittynyt kehossani, kun ajttelenkin kotoa ulos talveen menemistä, se vaikuttaa myös unen saantiin, en saa nukutuksi, jos ajattelen seuraavan päivän työmatkoja osin bussilla, osin taksilla. Onko se paniikkihäiriötä?
Pelkään nyt myös kaikkia portaita, liukuportaisiin minua ei saa kirveelläkään. Kierreportaat saavat minut vapisemaan. Menen aina hissillä ja jos ei pääse hissillä, en mene lainkaan. Onko se paniikkihäiriötä?
Jos se on paniikkihäiriötä, niin onko siihen mitään lääkettä? Jos on, niin mitä?
Kaaduin toissatalvena pahasti, kun minut pukattiin nurin. Viime talvena en juuri liikkunut ulkona, ja sen minkä liikuin, menin taksilla.
Teen itselleni rentoutusharjoituksia, mielikuvaharjoituksia ja laulan mielessäni virttä "enkeli ihana kotihin vie" saadakseni pelon ja kauhun laantumaan, mutta tuloksetta. Ei tämä ole normaalia pelkoa?
En halua sairaslomalle, koska se tuhoaisi urani.
Kävelen hitaasti ja varovasti, kun pelkään, että liukastun. En voi käyttää jalkakäytävää mennäkseni töihin, vaan ajan taksilla. Minulla on joka hermo jännittynyt kehossani, kun ajttelenkin kotoa ulos talveen menemistä, se vaikuttaa myös unen saantiin, en saa nukutuksi, jos ajattelen seuraavan päivän työmatkoja osin bussilla, osin taksilla. Onko se paniikkihäiriötä?
Pelkään nyt myös kaikkia portaita, liukuportaisiin minua ei saa kirveelläkään. Kierreportaat saavat minut vapisemaan. Menen aina hissillä ja jos ei pääse hissillä, en mene lainkaan. Onko se paniikkihäiriötä?
Jos se on paniikkihäiriötä, niin onko siihen mitään lääkettä? Jos on, niin mitä?
Kaaduin toissatalvena pahasti, kun minut pukattiin nurin. Viime talvena en juuri liikkunut ulkona, ja sen minkä liikuin, menin taksilla.
Teen itselleni rentoutusharjoituksia, mielikuvaharjoituksia ja laulan mielessäni virttä "enkeli ihana kotihin vie" saadakseni pelon ja kauhun laantumaan, mutta tuloksetta. Ei tämä ole normaalia pelkoa?
En halua sairaslomalle, koska se tuhoaisi urani.
Vastaukset 5
Vanhimmat
paniikkihäiriötä.
Hae itsellesi apua, saurauslomaa tuskin noilla oirein edes sinulle tarjotaan.
joka auttaa vähän. Otan pamin, niin sadan metrin matka kävellessä taittuu siten suht normaaliin tahtiin. Ilman pamia siihen menee 20 minuuttia. Aamu seitsemä otettu pami ei enää auta iltapäivällä kahden aikaan, vaan pitää ottaa uusi. No. Tiedänpähän miten pääsen liikkumaan: pikku pillerillä.
enemmänkin jonkinlainen linja-autofobia. toisaalta tiettyjä paniikkihäiriöön viittaavia osa-alueita tuossa on. itselläni paniikkihäiriö kulkee tiiviisti käsikädessä pakko-oireiden kanssa. pahimpia paniikkikohtauksen laukaisijoita itselläni on kauhu, jota koen kun luulen unohtaneeni avaimet, puhelimen, lompakon tai pankkikortin jonnekin. tarkistan nämä esineet pakonomaisesti joskus kymmeniä kertoja päivässä, ja silti pelkään unohtavani ne. jos en heti löydä esim. avaimiani (ts. olen esim. siirtänyt ne takkini toiseen taskuun) saan samantien voimakkaan paniikkikohtauksen.
käänny alan ammattilaisen puoleen, siis erikoislääkärin. itselläni kesti vuosikausia diagnoosin kanssa, kun pienen paikkakunnan yleislääkäri ei uskonut oireitani todeksi. vasta erikoislääkärin puoleen kääntyminen tuotti oikean tuloksen - en ole hullu, ainoastaan sairas.
koskaan?
joskus voi parantua,joskus se kestää koko elämän ajan.