Hei,
Minulla on kaksi vuotias poika, ja hoidan häntä kotona. Ongelmani on se, että annan toisten ihmisten mielipiteiden vaikuttaa itseeni liikaa..
Poika ei ole ollut päivähoidossa kuin muutaman hassun kuukauden ollessaan alle 1 vuotias, kun kävin kouluni loppuun. Sen jälkeen päätin jäädä hänen kanssaan kotiin, ajattelin että hän on vain kerran pieni.
Mitään päivähoitoa vastaan ei todellakaan ole, tämä nyt vain oli minun päätökseni, mutta voi herran jestas kun se silti puhuttaa muita :O
Kaikki kyselvät, että ootko jo saanu töitä, mikset mene kunnon töihin, miten pitkään aiot olla vielä "lomalla". Kyllä ärsyttää. Ensin vain naureskelin mielessäni, sillä he eivät mielestäni ymmärtäneet minua.
Nyt kuitenkin, kun vuoden olen kuunnellut läheisteni hössötystä, niin se alkaa vaikuttaa minuunkin. Lannistaa, masentaa, olen pettynyt jne. kun en saa mistään arvostusta siitä, että päätin jäädä lapseni kanssa kotiin. Halusin olla hänen kanssaan kotona kunnes hän täyttää kolme, mutta nyt on tulossa pikkuveli tai sisko :)
Kauhulla odotan, kuinka minua nyt arvostellaan, kuin kaiken kuulu "lomani" venyykin vain venymistään. Oahan minulla aivan turhaan stressaantunut ja jotenkin syyllinen olo, onhan? Vai luoetellaanko minut oikeasti nykymaailmassa vain laiskaksi??
Minulla on kaksi vuotias poika, ja hoidan häntä kotona. Ongelmani on se, että annan toisten ihmisten mielipiteiden vaikuttaa itseeni liikaa..
Poika ei ole ollut päivähoidossa kuin muutaman hassun kuukauden ollessaan alle 1 vuotias, kun kävin kouluni loppuun. Sen jälkeen päätin jäädä hänen kanssaan kotiin, ajattelin että hän on vain kerran pieni.
Mitään päivähoitoa vastaan ei todellakaan ole, tämä nyt vain oli minun päätökseni, mutta voi herran jestas kun se silti puhuttaa muita :O
Kaikki kyselvät, että ootko jo saanu töitä, mikset mene kunnon töihin, miten pitkään aiot olla vielä "lomalla". Kyllä ärsyttää. Ensin vain naureskelin mielessäni, sillä he eivät mielestäni ymmärtäneet minua.
Nyt kuitenkin, kun vuoden olen kuunnellut läheisteni hössötystä, niin se alkaa vaikuttaa minuunkin. Lannistaa, masentaa, olen pettynyt jne. kun en saa mistään arvostusta siitä, että päätin jäädä lapseni kanssa kotiin. Halusin olla hänen kanssaan kotona kunnes hän täyttää kolme, mutta nyt on tulossa pikkuveli tai sisko :)
Kauhulla odotan, kuinka minua nyt arvostellaan, kuin kaiken kuulu "lomani" venyykin vain venymistään. Oahan minulla aivan turhaan stressaantunut ja jotenkin syyllinen olo, onhan? Vai luoetellaanko minut oikeasti nykymaailmassa vain laiskaksi??
Vastaukset 4
Vanhimmat
muut ovat kateellisia, koska haluat/pystyt/jaksat olla kotona lapsesi kanssa, nauti tästä ajasta ja älä välitä muista!
Olet sinä ihan oikeasti vain turhasta stressaantunut ja syyllinen. Eivätkä kaikki pidä sinua laiskana, ne loput vain eivät ehkä sano sitä niin herkästi ääneen. Olet ihan oikeassa, että kun lapset ovat pieniä, niin heidän kanssaan kannattaa olla kotona, jos se kerran on mahdollista. Ja jos kerran uusi vauva on tulossa, niin ei ole mitään järkeä mennä välissä muutamaksi kuukaudeksi töihin (jos ei kerran ole pakko).
Ja pakkokin on sekin pään tuotosta. Voisin omasta pään tuotoksestani; jatkuvasta LUULOSTA PAKKOON nyt kertoa erikoisen kirjan. Pitäkää hyvät ihmiset mielessänne, että Suomi on materiaalisesti RIKAS, mutta lasten puutteen vuoksi (ml. kaltoin kohdellut lapset) kovaa vauhtia köyhtymässä. Tämän tietää yhteiskunnan päättäjät, mutta tullevatko tekemään ratkaisuja oikeaan suuntaan ajoissa? Mitä paremmin itse hoidatte lapsenne sitä moninkertaisemmin saatte heistä iloita sekä nyt että varsinkin heidän tasapainoisesta nuoruudestaan. Ja, jos perheessä on viisikin lasta, niin mitä muuta työtä äiti tarvitsee? Nythän monilla paikkakunnilla jo kokeillaan, että äiti voi olla perhepäivähoitaja omille lapsilleen ja siis kuukausipalkalla!
kuulostaa kyllä niin tutulta... mutta tosin mie olen ollut lasten kanssa kotona jo kohta 6vuotta lapset on 2,3,5nyt ja vielä on neljäs tulossa... ja eikä tilannetta paranna se ihmisten puheissa että minulla on vielä koulukin kesken ku aloitin lasten tehtailun nuorena ja niitä vain siunaantuu ja siunaantuu puolentoista vuoden välein paitsi nyt viimeisen ja toiseks viimeisen väliin tulee 2 ja puoli vuotta...
mie tosin olen todella ylpeä siitä että olen kotona näiden kanssa ja saan asiat rullamaan ja kaiken lisäksi viihdyn kotona!!! lapset on mulle kaikki kaikessa ja minusta on ihan kivaa suunnitella talous niin että se riittää.. onpahan siinäkin sivutyö ;) pikku koti sihteerikkö...
mutta kyllä ihmisten arvostelu on aivan tosi röyhkeää se ois ihan sama asia kun mekin arvosteltais että tekevät lapsia ja hoijattavat ne sit toisille...
minusta töihin menevät äidit jäävät niin paljosta paitsi... mutta se on tosin oma valinta...
ole ylpeä omastasi!!!
mie tosin olen saanut onneksi kuulla paljon arvostustakin tästä "työstäni" ja monet on sanonut olevansa ylpeitä!!