Elikkä olen tällähetkellä abi eli kirjoitan nyt keväällä ylioppilaaksi. Aion luultavasti hakea Tampereen tai Kuopion lääkikseen ja olen kohtapuoliin aloittelemassa pääsykoekirjan lukemista. Olen hyvä luonnontieteissä ja kiinnostusta ihmisen fysiologiaan löytyy. Kemiasta tuli E ja fysiikasta ja matikasta odotan yhtä hyviä tuloksia. Haluan myös auttaa ihmisiä vaikka se ei ehkä olekkaan suurin syy kiinnostukseeni. Olen miettinyt lääkikseen hakua jo pidemmän aikaa, ensimmäisen kerran 8. luokalla. Päätöksentekoa vaikeuttaa vain se, että muutamat sukulaiset sanovat ettei minusta olisi lääkäriksi herkän luonteeni vuoksi. Olen siis poika ja olen hieman ujo ja päätöksenteko tuottaa joskus vaikeuksia mutta olen mielestäni hyvin pitkäjänteinen, rauhallinen ja siedän melko hyvin stressiä. Onko lääkis siis oikea paikka minulle?
Lääkikseen?
tuleva lääkäri?
4451
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos olet nyt vaikka 18 ja valmistuessasi 26 niin moni asia olemuksessasi on ehtinyt muuttua tiedekunnan muokatessaan sinua toivomaansa suuntaan. Miksi sukulaisesi eivät kannusta sinua? Ei lääkärin pidä olla suulas. Harva potilaskaan tulkitsee rauhallisen luonteen epäsosiaaliseksi.
Luultavasti he eivät usko minun pärjäävän lääkärinä, koska en ole tarpeeksi "kova". En kuitenkaan tunne olevani mitenkään epänormaalin herkkä ja uskon kyllä, että paineen ja epäonnistumiset pystyn sietämään ainakin ajan myötä. He ovat myös aina kuvitelleet, että minusta tulisi joku tekniikan osaaja ja/tai tietokoneella työskentelijä. On totta, että olen kiinnostunut myös näistä mutta kuitenkin lääkärin ammatti vaikuttaa paljon mielenkiintoisemmalta ja haastavemmalta kuin koneella istuminen.
Lääkäreiltä vaaditaan kykyä tehdä päätöksiä, olla tiukka ja olla joskus suostumatta kaikkeen - vaikka sinulla ei nyt olisi näitä taitoja niin vahvasti, niin opiskelujen aikana ne harjaantuvat varmasti. Lääkäri perustaa päätöksensä kuitenkin tietopohjaansa ja silloin uskaltaa sanoa vastaankin jos siihen on tarvetta.
Lisäksi lääkärin ammatti ei aina ole puhdasta potilastyötä. Eri luonteiset ihmiset voivat sopia vaikka röntgenlääkäreiksi, jolloin potilaskontakteja on vähemmän kuin terveyskeskuksen vastaanotolla tai tutkijalääkäreiksi, jolloin työnkuva voi olla suurelta osin tietokoneella istumista.
Stressinsietoa opiskeluissa ja sitten työelämässä alkuun tarvitaan. Usein lääkäreiden täytyy myös tehdä päätöksiä sen perusteella, että he toivovat sen olevan oikea tässä tilanteessa - ja silloin täytyy sietää arvostelua ja joskus epäonnistumisia. Lääkärin koulutus on kuitenkin pitkä ja työelämässäkin lääkärit ovat yksi ammattiryhmä, joka tukee toisiaan hyvin paljon. Kokeneetkin lääkärit konsultoivat toisiaan, tukevat ja käyvät läpi asioita yhdessä. Lääkikseen siis vaan!
Ehdottomasti!