Tiedän että huoleni kuulostaa luultavasti monen mielestä kummalliselta, mutta asia vaivaa todella paljon. Olen päättänyt hakea yliopistoon, mutta opintojen alkaessa (siis jos pääsisin sisään), olisin 22-vuotias. Ja ahdistaa kun ajattelen, että siitä vielä menee useampi vuosi ennen valmistumista, mikä tietää opintotuella elämistä vielä pitkälle tulevaisuuteen. Tuo nyt ei sinänsä ole ongelma, mutta tuttavapiirini koostuu pääosin ihmisistä, joilla on jo ammatti ja elämä muutenkin hyvällä mallilla, tai sitten ainakin opinnot hyvässä vauhdissa. Jotenkin siinä rinnalla tuntee itsensä aika surkeaksi kun asuu ahtaassa soluasunnossa opintojaan aloittamassa. Ja entäs sitten jos en pääsekään sisään ensimmäisellä kerralla... olisin taas vuoden vanhempi. Tiedän että yliopistossa on paljon eri ikäisiä opiskelijoita joten tavallaan ymmärrän että murheeni kuulostavat oudoilta, mutta en vaan pääse yli siitä ajatuksesta että jos opiskelijatoverini sattuisivatkin sitten olemaan paljon nuorempia... En kuitenkaan haluaisi jättää pyrkimättä huolieni takia.
Ikäkriisi
huolettaa
4545
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Et ole ainoa, jolla on ikäkriisi. Itse olen myös hakemassa (taas) yliopistoon, ja tunnen oloni jo nyt 20-vuotiaana surkeaksi. Muut ikätoverit valmistuvat jo pian ammattikorkeasta tai yliopistosta, kun itse vielä koittaa päästä sisään. Sinänsä vähän koomistakin. Kaipa se on se tämänpäiväinen yhteiskunnan odottama tahti, pitäisi suorittaa sitä ja tätä lyhyessä ajassa. Jos et pysy tahdissa mukana, voi olla että jäät aina jälkeen. On se kyllä kieltämättä ärsyttävää kun tuttavat ovat jo nyt pidemmallä. No, ei kai sitä voi oikein muuta kuin yrittää päästä sisään. Ei saa luovuttaa. Hienoa, että kuitenkin tiedät mitä haluat tehdä! :)
No worries :) Täytän itse 22 tänä vuonna ja haen yliopistoon. Olen opiskellut AMK:ssa ja valmistuin viime vuoden keväällä. Hain myös samana keväänä yliopistoon, koska koin ettei lukemani ala ole loppuviimeksi minua varten. En päässyt sisään, koska opinnäytetyöruljanssi vei liikaa huomiota pääsykoelukemisesta.
Opiskelin englanninkielisellä (nuorten) linjalla AMK:ssa ja olin luokkani nuorin (aloitin heti lukiosta päästyäni). Ryhmän suomalaiset olivat 20-24-vuotiaita ja ulkomaalaiset huomattavasti vanhempia. Muutama heistä oli suht nuoria (22-28) mutta suurin osa yli 30-vuotiaita.
Ainakin hakemalleni linjalle on todella pieni sisäänottomäärä, mutta suuert hakijamäärät; esim. viime vuonna alle 6% pääsi sisään. Tunnen linjalta ihmisiä (vanhemmilta vuosikursseilta) ja heidän ryhmässään on vain muutama, joka pääsi sisään abivuonnaan, pääosin porukka siellä vanhempaa.
Mutta 22-vuotiaana tuskin olet ryhmän vanhin, vaikkakaan tuskin nuorinkaan (toki riippuu paljon ihan siitäkin, mihin haet). Tunnen kyllä "ikäkriisisi"; muut ympäriltäni perustaa perheitä, ottaa asuntolainaa ja tekee gradujaan, kun itse vielä viime syksynä kävin uusimassa yo-aineita (yliopiston lähtöpisteitä varten) ;) Ei kaikkien tarvitse kääpäytyä, ota ilo irti nuoruudesta :D
Nykyisin yksi ammatti ei riitä, ja vaikka riittäisikin, pitää lisäkouluttautua vähän väliä. Joten ei syytä huoleen, joudut koulunpenkille vähän väliä vielä vanhempanakin. Itse valmistun tänä vuonna 47 -vuotiaana taas uuteen ammattiin. Joukossamme on vielä vanhempiakin. Olin kyllä itsekin 22-vuotiaana jossakin kriisissä, koska olin mielestäni liian vanha, nyt kyllä huvittaa nuo ajatukset.
Eli turha kriiseillä, voi tehdä lapset ja maksaa lainat, ja palata sitten koulun penkille. Elämä ei ole suora jana, vaan siinä on mutkia ja pysähdyksiä. Elämä on jännittävää.
Voiko joku tosissaan olla jo 22 eivätkä opinnot ole tukevasti lopuillaan eikä selvää urasuunnitelmaa kirjoitettuna seuraavaksi 50 vuodeksi? Kaikkea sitä maailmassa näkee!