Kissa yksin kotona

Sanoisin, ettei kannata olla huolissaan. Kissa on itsenäinen, vähän eri juttu kuin esim. koira, joka tarvitsee ihmisseuraa, lenkkeilyttämistä, leikkikaverin jne. Kunhan kissalla on ruokaa ja vettä tarjolla, raapimispuu/leluja, hiekkalaatikko ja paikka jossa nukkua niin tuskinpa se edes huomaa poissaoloasi. Meillä kissa viettää joka päivä yksinään useita tunteja, enhän voi luopua työstäni pitääkseni kissalle seuraa. Ja kun tulen kotiin niin silti se vain nukkuu tai puuhaa omiaan yksinään vielä monia tunteja.

Juu, kyllä tuollainenkin kissan kanssa toimii. Mutta silti: ota sille kaveri, jos vain pystyt. Kaksi kissaa menee siinä kuin yksikin ja niistä on seuraa toisilleen. Itse olen ainakin tosi tyytyväinen, että tuli otettua kaksi. Suloisia ovat - välillä ylimmät ystävät, jotka nuolevat toisiaan ja sitten taas välillä jahtaavat toisiaan.

Jos vain pari kertaa viikossa niin ok kunhan ei joka päivä. Suurin osa väittää, että kissa on niin "itsenäinen" että pärjää yksin. Kyllähän se pärjää ja hengissä selviää jos ruokaa ja vettä on sekä puhdas vessa. Mutta kyllä kissakin seuraa kaipaa, ei se jatkuvasti viihdy itsekseen pitkiä ajanjaksoja (tyyliin se 12h tai enemmän joka pv).

Joku maalaistalon navetta/tallikissa joka on koko ajan vapaana ja metsästää eikä ole niin "sitoutunut"/leimautunut ihnmiseen ehkä viihtyykin enimmäkseen itsekseen saalistaen ja kuljeksien. Mutta koko ajan asunnossa ihmisen seurassa oleva kissa ei. On kuitenkin enemmän ihmiseen leimautunut läheisesti ihmisen kanssa asuessaan ja eläessään. Enemmän KOTIkissa.

Oma kissani ainakin kaipaa kovasti ihmisseuraa (minun) on kotiin tullessani aina odottamassa jo eteisessä ja haluaa paijauksia, ruokaa, leikkimistä. Kehrää onnessaan, kun tulen ja jos liian pitkään yksin osolittaa sen kyllä. Ei ole yksin viihtyvää tyyppiä.

KotiKissan "pärjääminen" perustuu enemmänkin siihen, että se ei tarvitse ulkoilutusta kuten koira. Mutta kuten sanottua silloin tällöin pitkät päivät yksin tuskin haittaavat jos muuten kissalle pidetään seuraa, leikitään, paijataan jne. Sen niin halutessa. Kissahan ei yleensä halua miellyttää ihmistä miellyttämisen takia kuten koira vaan omaehtoisesti jos siitä siltä tuntuu ja sitä itse haluaa. Siinä onkin kissan kiehtovuus.

Kissoja on minulla ollut ennenkin ,yksittäin tai pienen koiran kera. Hyvin on pärjätty. Lopulta olin yksin ja löysin vanhan kotitalon pihalta kolme kissan pentua leikkimässä.Sain selville emän omistajan .Ensimmäinen pentu ehdittiin hävittää mutta kaksi seuraavaa kiinni saatua otin mukaani.Nyt minulla on kaksi leikattua neitokaista jotka hoitavat toisiaan, pesevät ja kisailevat.Alussa oli niin hellyttävää katsoa kun jotain uutta ilmaantu niin neljä silmää vierekkääin seurasi josko tutkitaan tarkemmin . Hiekkalaatikolle ensimmäinen oppi ensi kerralla ja toinen teki perässä. Harvoin on niin helposti asia hoitunut.Onhan se selvää että ruoka menotkin on tuplat mutta kyllä hauskuus minkä mirreistäni saan on vähintään triplat. Nyt ovat jo kaksi vuotiaita ja vauhtia piisaa mutta emännän syli on aina jomman kumman lepo paikka leikkien välissä.
Yön pari voin olla joskus poissa kotoa kun ruokaa ja vettä on ja hiekkalaatikko tarpeeksi iso tai kaksi pienempää.Kissukoilla on seuraa toisistaan ja vauhtia on piisannut neitokaisilla jäljistä päätellen.
Pitempään poissa oloon hankin tietenkin tutun hoitajan kissoilleni.
Kaksin aina kaunihimpi ......Kissoillakin !