Siinäpä on pulma, jota olen miettinyt vuoden vaihteesta asti ja myöskin sitä aikaisemmin, jätänkö ja unohdanko hänet ja etsisin itselleni jonkun toisen, joka minua rakastaisi. Pelkään kuitenkin, etten löydä ketään toista, joka saisi minut samalla tavalla niin vahvasti tuntemaan niinkuin tunsin häntä kohtaan. Se tunne vain on/oli jotain, mitä en osaa sanoin selittää.
Järjellä ajatellen minun oikeasti pitäisi unohtaa hänet ja mennä eteenpäin, sillä ei hän minua halua, sanonutkin sen ihan suoraan minulle. Hänen käyttäytymisensä minua kohtaan ja se kuinka karvaasti petyin siitä, ettei hän halua minua, niin sai minut epäilemään puhuuko hän varmasti omista tunteistaan totta vai valehteleeko hän minulle asiasta. Olenhan minä vieläkin hieman pettynyt, kun meistä ei mitään tullutkaan. Olisin halunnut niin kovasti tutustua häneen ja haluan edelleenkin, mutta se ei taida olla mahdollista ja hän on varmasti löytänyt jo jonkun mukavan nuoren tytön itselleen, jonka kanssa elää onnellisena.
Toisaalta syvällä sydämessäni tulen varmasti aina toivomaan sitä, että hän ottaisi minuun yhteyttä ja haluaisi tavata ja rakastaa minua tai haluaisi olla ystävä. Sekin riittäisi minulle. Kaipaan keskustella hänen kanssaaan. Tai ottaisi edes yhteyttä, että haluaisi edes keskustella asioista kanssani.
En syytä häntä mistään tai väheksy itseäni, kun en kelvannut hänelle. Aina ei voi voittaa ja nyt kävi vaan näin niinkuin kävi, minun on hyväksyttävä se. Kovasti kyllä yritin saada hänet. Sitkeä olin, enkä heti antanut periksi. Yhdeksän päivää annan vielä itselleni aikaa tai annan hänelle aikaa vallata mieleni, sitten kirjoitan hänelle, toivottavasti en viimeisen kerran, mutta mitä luultavimmin. Sydämestänihän hän ei koskaan poistu. :) Siellä on aina paikka hänelle ja hänellä on aina lupa ottaa yhteyttä minuun.
Hyvää yötä kaikille.. :)
http://www.youtube.com/watch?v=2t5JbPU1Vy4&feature=related
Järjellä ajatellen minun oikeasti pitäisi unohtaa hänet ja mennä eteenpäin, sillä ei hän minua halua, sanonutkin sen ihan suoraan minulle. Hänen käyttäytymisensä minua kohtaan ja se kuinka karvaasti petyin siitä, ettei hän halua minua, niin sai minut epäilemään puhuuko hän varmasti omista tunteistaan totta vai valehteleeko hän minulle asiasta. Olenhan minä vieläkin hieman pettynyt, kun meistä ei mitään tullutkaan. Olisin halunnut niin kovasti tutustua häneen ja haluan edelleenkin, mutta se ei taida olla mahdollista ja hän on varmasti löytänyt jo jonkun mukavan nuoren tytön itselleen, jonka kanssa elää onnellisena.
Toisaalta syvällä sydämessäni tulen varmasti aina toivomaan sitä, että hän ottaisi minuun yhteyttä ja haluaisi tavata ja rakastaa minua tai haluaisi olla ystävä. Sekin riittäisi minulle. Kaipaan keskustella hänen kanssaaan. Tai ottaisi edes yhteyttä, että haluaisi edes keskustella asioista kanssani.
En syytä häntä mistään tai väheksy itseäni, kun en kelvannut hänelle. Aina ei voi voittaa ja nyt kävi vaan näin niinkuin kävi, minun on hyväksyttävä se. Kovasti kyllä yritin saada hänet. Sitkeä olin, enkä heti antanut periksi. Yhdeksän päivää annan vielä itselleni aikaa tai annan hänelle aikaa vallata mieleni, sitten kirjoitan hänelle, toivottavasti en viimeisen kerran, mutta mitä luultavimmin. Sydämestänihän hän ei koskaan poistu. :) Siellä on aina paikka hänelle ja hänellä on aina lupa ottaa yhteyttä minuun.
Hyvää yötä kaikille.. :)
http://www.youtube.com/watch?v=2t5JbPU1Vy4&feature=related
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hyvä että et väheksy itseäsi. Yritä välillä keskittyä muuhunkin jos pystyt niin se helpottaa oloa. Nyt täytyy kyllä munkin mennä nukkumaan.
http://www.youtube.com/watch?v=Am-6D_tgdFI
Yritän kyllä, ystävien avulla keskittyä muuhunkin.
Hyvää yötä. :)
Hän on myös joutsen... Ja jopa joutsenen näköinen, pitkä komea kaula :)
Se teksti on jotenkin tuttu...
:)
kaunista..
Jotenkin kun tuota ap kirjoitusta lukee se alkaa tuntua tutummalta ja tutummalta. Olen ajatellut laittaa tämän kuun loppuun takarajan tällä höpötykselle. (Eli siis odotan yhteydenottoa jossain muodossa. ) En voi tehdä näin itselleni. Olen kuitenkin lihaa ja verta oleva ihmislapsi joka kaipaa ihan oikeaa kosketusta ja läsnäoloa edes sillointällöin. Tämä tilanne ahdistaa ja tuo liikaa mielipahaa. Tunnen itseni rumaksi vanhaksipiiaksi kuten jossain Jane Austeinin romaanissa. Olen kuitenkin edes joskus ollut nainen. Sitäpaitsi olen koko ajan huonolla tuulella nykyisin. En oikein enää tunnista kohta sitä naikkosta joka täällä näppäilee. Mutta hyvää yötä nyt kaunis joutsen. Sori kun purin itseäni ketjuusi. Kirjoituksesi kun jäi mieleen niin osuvana enkä saanut unta.