järki ja sydän ovat eri mieltä

En ole ennustaja, vaan satun tuntemaan hänet tavallaan etukäteen. Sieltä siis nämä "ennustukset" ovat peräisin. Ja ne asiat eivät ainakaan toistaiseksi kuulu tulevaisuuden suunnitelmiini.

pieni sydän kirjoitti:

En ole ennustaja, vaan satun tuntemaan hänet tavallaan etukäteen. Sieltä siis nämä "ennustukset" ovat peräisin. Ja ne asiat eivät ainakaan toistaiseksi kuulu tulevaisuuden suunnitelmiini.

Lue lisää

tuo kenestä puhut, koska olen samassa tilanteessa!
Et voi kuitenkaan olla mun ihasrus, koska hän ei varmasti ikinä nimittelisi naikkoseksi.

naikkonen en oo kirjoitti:

tuo kenestä puhut, koska olen samassa tilanteessa!
Et voi kuitenkaan olla mun ihasrus, koska hän ei varmasti ikinä nimittelisi naikkoseksi.

No joo, pahoittelen huonoa sanavalintaa. Nainen vaan tuntuu niin arkiselta, joten ehkäpä neitokainen olisi sitten parempi :)

pieni sydän kirjoitti:

No joo, pahoittelen huonoa sanavalintaa. Nainen vaan tuntuu niin arkiselta, joten ehkäpä neitokainen olisi sitten parempi :)

Ei minusta tuntuisi pahalle jos minua kutsuttaisiin naikkoseksi, varsinkin jos Hän käyttäisi sitä nimitystä niin se tuntuisi vain hyvälle että olisin saanut hellittelynimen.

pieni sydän kirjoitti:

No joo, pahoittelen huonoa sanavalintaa. Nainen vaan tuntuu niin arkiselta, joten ehkäpä neitokainen olisi sitten parempi :)

kuin neitokainen ;) koska olen nainen, enkä mikään pikkuneiti ;)

Miten pystyt tietämään nämä "ennustukset", näkyykö se päältä päin?

pieni sydän kirjoitti:

En ole ennustaja, vaan satun tuntemaan hänet tavallaan etukäteen. Sieltä siis nämä "ennustukset" ovat peräisin. Ja ne asiat eivät ainakaan toistaiseksi kuulu tulevaisuuden suunnitelmiini.

Lue lisää

lapsia?

pieni sydän kirjoitti:

En ole ennustaja, vaan satun tuntemaan hänet tavallaan etukäteen. Sieltä siis nämä "ennustukset" ovat peräisin. Ja ne asiat eivät ainakaan toistaiseksi kuulu tulevaisuuden suunnitelmiini.

Lue lisää

El jiö itkelöiden, bussi jäännös hakeeko? Tai ei

Jos toinen voi olla itselleen vahingoksi niin silloin kannattaa kyllä järkeillä. Kun rakastuun esim. vieraissa tilaisuuden tullen käyvään horoon joka vakuutteelee rakkautta sinuun niin kannattaa kyllä miettiä kerran tai kaksi.

sitä nyt teällä huuvella, myö hommaillaan muualla jos ensinnäkään ies hommaillaan!

En ole kyllä tuosta samaa mieltä. Joskus vastakohdat voivat sopia yhteen jos kumpikin haluaa yrittää ja hioa särmiään. Ainakin tälläinen liitto kehittää luonnetta ja avartaa. Eikä asioita voi yleistää ihmiset ovat niin erilaisia. Mitä taas tulevaisuuksien yhteesovittamiseen tulee niin onhan sitä kaikenlaisia tapoja olla yhdessä. Kannattaa olla avarakatseinen tässäkin asiassa. Ja elämäntilanteethan usein muuttuvat.

empä tiedä kirjoitti:

En ole kyllä tuosta samaa mieltä. Joskus vastakohdat voivat sopia yhteen jos kumpikin haluaa yrittää ja hioa särmiään. Ainakin tälläinen liitto kehittää luonnetta ja avartaa. Eikä asioita voi yleistää ihmiset ovat niin erilaisia. Mitä taas tulevaisuuksien yhteesovittamiseen tulee niin onhan sitä kaikenlaisia tapoja olla yhdessä. Kannattaa olla avarakatseinen tässäkin asiassa. Ja elämäntilanteethan usein muuttuvat.

Lue lisää

taas joskus jo huomaa heti ettei sovi jonkun kanssa yhteen vaikka toinen olisikin ihana ihminen. Turha sitten on kusettaa sitä toista saati itseään.

empä tiedä kirjoitti:

En ole kyllä tuosta samaa mieltä. Joskus vastakohdat voivat sopia yhteen jos kumpikin haluaa yrittää ja hioa särmiään. Ainakin tälläinen liitto kehittää luonnetta ja avartaa. Eikä asioita voi yleistää ihmiset ovat niin erilaisia. Mitä taas tulevaisuuksien yhteesovittamiseen tulee niin onhan sitä kaikenlaisia tapoja olla yhdessä. Kannattaa olla avarakatseinen tässäkin asiassa. Ja elämäntilanteethan usein muuttuvat.

Lue lisää

"Mitä taas tulevaisuuksien yhteesovittamiseen tulee niin onhan sitä kaikenlaisia tapoja olla yhdessä. Kannattaa olla avarakatseinen tässäkin asiassa. Ja elämäntilanteethan usein muuttuvat."

Nuorella iällä vielä aattelee tommoista.
Myöhemmin ajattelee ettei ne asiat luonnistu jos toinen on veistetty puusta ja toinen kivestä sekä toinen haluaa tulevaisuudeltaan ihan muuta.

Sitten kysymys on lähinnä siitä haluaako että se sydän antaa periksi nyt vai sitten ehkä parin-muutaman vuoden kuluttua?

". Ainakin tälläinen liitto kehittää luonnetta ja avartaa. "

Tämäkö on mielestäsi rakkaussuhteen suurin täyttymys? Kasvattaa ihmistä kunnes todetaan että "joo, ei sovittu yhteen, se oli siinä" ?

Ihmiset on nimenomaan erilaisia, mutta kyllä se pojat ja tytöt on vain niin että usein se on vain saduissa kun prinssi löytää sen maalaistytön tai prinsessa tykästyy maalaispoikaan.

Vaikka kuinka tykkäisi, luonteet sopisi yhteen niin voi olla ettei ole mitään yhteistä jonka päälle rakentaa.

Sitten voi kysyä onko se sen kaiken väärti, mutta tietysti sydänhän aina sanoo että "on se!". Se kun ei kuuntele mitään kohtuutta.

Kannattaa harkita näitä juttuja koska toisaalta siinä voi huomata että useampi aika on kulutettu jossakin joka ei ollut tulevaksi, tapahtuvaksi tai vain tarkoitettu.

Tuskaa luvassa kirjoitti:

"Mitä taas tulevaisuuksien yhteesovittamiseen tulee niin onhan sitä kaikenlaisia tapoja olla yhdessä. Kannattaa olla avarakatseinen tässäkin asiassa. Ja elämäntilanteethan usein muuttuvat."

Nuorella iällä vielä aattelee tommoista.
Myöhemmin ajattelee ettei ne asiat luonnistu jos toinen on veistetty puusta ja toinen kivestä sekä toinen haluaa tulevaisuudeltaan ihan muuta.

Sitten kysymys on lähinnä siitä haluaako että se sydän antaa periksi nyt vai sitten ehkä parin-muutaman vuoden kuluttua?

". Ainakin tälläinen liitto kehittää luonnetta ja avartaa. "

Tämäkö on mielestäsi rakkaussuhteen suurin täyttymys? Kasvattaa ihmistä kunnes todetaan että "joo, ei sovittu yhteen, se oli siinä" ?

Ihmiset on nimenomaan erilaisia, mutta kyllä se pojat ja tytöt on vain niin että usein se on vain saduissa kun prinssi löytää sen maalaistytön tai prinsessa tykästyy maalaispoikaan.

Vaikka kuinka tykkäisi, luonteet sopisi yhteen niin voi olla ettei ole mitään yhteistä jonka päälle rakentaa.

Sitten voi kysyä onko se sen kaiken väärti, mutta tietysti sydänhän aina sanoo että "on se!". Se kun ei kuuntele mitään kohtuutta.

Kannattaa harkita näitä juttuja koska toisaalta siinä voi huomata että useampi aika on kulutettu jossakin joka ei ollut tulevaksi, tapahtuvaksi tai vain tarkoitettu.

Lue lisää

Tuskaa luvassa, sinä kuulostat minun korviini (tai silmiini;) katkeralta. Oletkohan ítse tehnyt valinnan järjen avulla ja jotenkin kuitenkin kadut sitä? Kirjoituksesi tuo mieleeni ihmisen, joka antoi suuren rakkauden mennä, luovutti ja tyytyi vähempään ja on nyt katkera? Tunnistatko mitään vai oletko nyt täysin tyytyväinen?

Oletko mies vain nainen?

tarkkanäköinen kirjoitti:

Tuskaa luvassa, sinä kuulostat minun korviini (tai silmiini;) katkeralta. Oletkohan ítse tehnyt valinnan järjen avulla ja jotenkin kuitenkin kadut sitä? Kirjoituksesi tuo mieleeni ihmisen, joka antoi suuren rakkauden mennä, luovutti ja tyytyi vähempään ja on nyt katkera? Tunnistatko mitään vai oletko nyt täysin tyytyväinen?

Oletko mies vain nainen?

Lue lisää

Jos katkera on synonyymi viisaalle niin sitten.

Olisinkohan minä joskus tehnyt valintoja juuri tunteen avulla ja myöhemmin tajunnut että koska tein ne tunteen avulla niin selitän niitä "oikein päin" koska en haluaisi myöntää että se tunne oli väärässä?
Olisi pitänyt olla järkevämpi?

Sinulla on vielä kovin paljon oppimista nuori heinäsirkka.

Elämässä voi hukata isoja siivuja juoksemalla tunteiden perässä kuin humuaisi tuulta itselleen.

Olisi kannattanut ehkä tyytyä siihen joka "tuntui vähemmältä" ja se olisi saattanut lopulta antaa enemmän.

Joku päivä ymmärrät mistä puhuin. Laita ylös.
Sillä ei ole mitään väliä olenko täysin tyytyväinen nyt. Silti voi todeta että osa ajasta oli täyttä turhaa toivetta.

Olisinko ollut vähemmän katkera jos olisin löpötellyt että "valitse sydämellä! Se tuo koko maailman syliisi etkä koskaan pety! Luota siihen!" ja valinnut nimimerkikseni vaikkapa "super iloinen"?

Yrittäkäähän pikkaisen kohtuutta hankkia näihin järki vs. tunne juttuihin niin ehkä osaatte tehdä oikeita kannattavia valintoja pitkällä tähtäimellä.

Tuskaa luvassa kirjoitti:

Jos katkera on synonyymi viisaalle niin sitten.

Olisinkohan minä joskus tehnyt valintoja juuri tunteen avulla ja myöhemmin tajunnut että koska tein ne tunteen avulla niin selitän niitä "oikein päin" koska en haluaisi myöntää että se tunne oli väärässä?
Olisi pitänyt olla järkevämpi?

Sinulla on vielä kovin paljon oppimista nuori heinäsirkka.

Elämässä voi hukata isoja siivuja juoksemalla tunteiden perässä kuin humuaisi tuulta itselleen.

Olisi kannattanut ehkä tyytyä siihen joka "tuntui vähemmältä" ja se olisi saattanut lopulta antaa enemmän.

Joku päivä ymmärrät mistä puhuin. Laita ylös.
Sillä ei ole mitään väliä olenko täysin tyytyväinen nyt. Silti voi todeta että osa ajasta oli täyttä turhaa toivetta.

Olisinko ollut vähemmän katkera jos olisin löpötellyt että "valitse sydämellä! Se tuo koko maailman syliisi etkä koskaan pety! Luota siihen!" ja valinnut nimimerkikseni vaikkapa "super iloinen"?

Yrittäkäähän pikkaisen kohtuutta hankkia näihin järki vs. tunne juttuihin niin ehkä osaatte tehdä oikeita kannattavia valintoja pitkällä tähtäimellä.

Lue lisää

hmmm..

En usko, että järkiavioliitot on koskaan olleet kovinkaan onnellisia.

Toisaalta, jos tekee valinnan tunteen pohjalta ja on toisen kanssa niin silloin kannattaa yrittää kaikkensa, keskustella kumppaninsa kanssa tärkeistä asioista ja yrittää saada se yhteiselo sujumaan. Jos siltikään ei suju niin ehkäpä sitten pitää mennä eteenpäin. Mutta silloinkin kannattaa valita tunteella, ei järjellä ;) Toki järkikin pitää mukana, esim, jos toinen on narkkari niin ehkä sellainen tyyppi kantsii unohtaa. Mutta ainahan voi tulla joku toinen, jota kohtaan tuntee vahvasti.

tarkkanäköinen kirjoitti:

hmmm..

En usko, että järkiavioliitot on koskaan olleet kovinkaan onnellisia.

Toisaalta, jos tekee valinnan tunteen pohjalta ja on toisen kanssa niin silloin kannattaa yrittää kaikkensa, keskustella kumppaninsa kanssa tärkeistä asioista ja yrittää saada se yhteiselo sujumaan. Jos siltikään ei suju niin ehkäpä sitten pitää mennä eteenpäin. Mutta silloinkin kannattaa valita tunteella, ei järjellä ;) Toki järkikin pitää mukana, esim, jos toinen on narkkari niin ehkä sellainen tyyppi kantsii unohtaa. Mutta ainahan voi tulla joku toinen, jota kohtaan tuntee vahvasti.

Lue lisää

Eli jos ei mennä tunteen mukaan niin sittenkö ei ole tunteita ollenkaan ja ollaankin yhtäkkiä "järkiavioliitossa".

Tuntee vahvasti ei kerro mitään siitä sovitteko toisillenne vai ettekö. Jopa se että tuntee itse toista kohtaan saa ihmisen kuvittelemaan että toinen tuntee myös vahvasti jne.

Eihän se nyt tarkoita sitä että pitää hypätä mihinkään järkiavioiliittoon.

Mutta jos et järkeile tunteitasi niin et koskaan löydä paria koska kuljet vain sinne minne tunne kuljettaa olipa se korkein taivas tai alin helvetti tai jopa se täysi mitäänsanomaton tyhjyyden limbo.

Tunteella valitseminen on tyhmien ihmisten juttu, koska järki puuttuu silloin valinnoista. Olin joskus tyhmä. Älä sinä ole.

"Toisaalta, jos tekee valinnan tunteen pohjalta ja on toisen kanssa niin silloin kannattaa yrittää kaikkensa, keskustella kumppaninsa kanssa tärkeistä asioista ja yrittää saada se yhteiselo sujumaan. "

Voit yrittää tätä vaikka ikuisesti, mutta jos toinen on yksinkertaisesti erilainen ja lopulta tahtoo erilaisia asioita niin mikään tunne ei siihen riitä.

Järjen käyttö, maalaistyypisenkin on sallittua paitsi tietysti teille tunneuskovaisille jotka kuvittelette että tunne kertoo jostain muusta kuin siitä että tunnet hieman iloa, onnea ja kuvittelet että sovitte yhteen.

Tuskaa luvassa kirjoitti:

Eli jos ei mennä tunteen mukaan niin sittenkö ei ole tunteita ollenkaan ja ollaankin yhtäkkiä "järkiavioliitossa".

Tuntee vahvasti ei kerro mitään siitä sovitteko toisillenne vai ettekö. Jopa se että tuntee itse toista kohtaan saa ihmisen kuvittelemaan että toinen tuntee myös vahvasti jne.

Eihän se nyt tarkoita sitä että pitää hypätä mihinkään järkiavioiliittoon.

Mutta jos et järkeile tunteitasi niin et koskaan löydä paria koska kuljet vain sinne minne tunne kuljettaa olipa se korkein taivas tai alin helvetti tai jopa se täysi mitäänsanomaton tyhjyyden limbo.

Tunteella valitseminen on tyhmien ihmisten juttu, koska järki puuttuu silloin valinnoista. Olin joskus tyhmä. Älä sinä ole.

"Toisaalta, jos tekee valinnan tunteen pohjalta ja on toisen kanssa niin silloin kannattaa yrittää kaikkensa, keskustella kumppaninsa kanssa tärkeistä asioista ja yrittää saada se yhteiselo sujumaan. "

Voit yrittää tätä vaikka ikuisesti, mutta jos toinen on yksinkertaisesti erilainen ja lopulta tahtoo erilaisia asioita niin mikään tunne ei siihen riitä.

Järjen käyttö, maalaistyypisenkin on sallittua paitsi tietysti teille tunneuskovaisille jotka kuvittelette että tunne kertoo jostain muusta kuin siitä että tunnet hieman iloa, onnea ja kuvittelet että sovitte yhteen.

Lue lisää

Olisi hyvä yrittää hieman monipuolisemmin käsitellä myös asiaa ja nähdä ne heikkoudet sen tunteen mukana elämisessä ja mihin se voi viedä. Järki ei aina vastusta tunnetta eikä niiden välille tule tehdä liian suurta eroa. Mutta jos tunne on vedetty aivan hatusta eikä perustu muulle kuin oletuksille ja koville toiveille niin tulevaisuus ei ole pelkästään epävarma vaan hyvin hatara kahden ihmisen välillä.

Jokainenhan saa sitä paitsi valita polkunsa itse. Sekä tehdä omat virheensä.

Tuskaa luvassa kirjoitti:

Olisi hyvä yrittää hieman monipuolisemmin käsitellä myös asiaa ja nähdä ne heikkoudet sen tunteen mukana elämisessä ja mihin se voi viedä. Järki ei aina vastusta tunnetta eikä niiden välille tule tehdä liian suurta eroa. Mutta jos tunne on vedetty aivan hatusta eikä perustu muulle kuin oletuksille ja koville toiveille niin tulevaisuus ei ole pelkästään epävarma vaan hyvin hatara kahden ihmisen välillä.

Jokainenhan saa sitä paitsi valita polkunsa itse. Sekä tehdä omat virheensä.

Lue lisää

Eiköhän se tunne yleensä liity miehen ja naisen väliseen kemiaan, sillä on biologinen perusta. Jonkun kanssa sitä kemiaa on enemmän, toisen kanssa vähemmän.

Mun mielestä sellainen on järkiavioliitto, jos ei ole toisen kanssa sitä suurta tunnetta vaan vain tunteita. Kyllä järkisuhde tietysti voi joillekin sopia paremmin kuin tunteisiin perustuva suhde. Mutta, jos joskus on ollut jonkun kanssa sitä suurta kemiaa ja kuitenkin sitten jonkun toisen kanssa päätyy ns. järkiliitoon niin tuskinpa vain voi sitä suurta rakkauttaan unohtaa. Hänet kun joskus taas kohtaa niin se on menoa sitten ;)

tarkkanäköinen kirjoitti:

Eiköhän se tunne yleensä liity miehen ja naisen väliseen kemiaan, sillä on biologinen perusta. Jonkun kanssa sitä kemiaa on enemmän, toisen kanssa vähemmän.

Mun mielestä sellainen on järkiavioliitto, jos ei ole toisen kanssa sitä suurta tunnetta vaan vain tunteita. Kyllä järkisuhde tietysti voi joillekin sopia paremmin kuin tunteisiin perustuva suhde. Mutta, jos joskus on ollut jonkun kanssa sitä suurta kemiaa ja kuitenkin sitten jonkun toisen kanssa päätyy ns. järkiliitoon niin tuskinpa vain voi sitä suurta rakkauttaan unohtaa. Hänet kun joskus taas kohtaa niin se on menoa sitten ;)

Lue lisää

Himollakin on biologinen perusta. Sekö on sitä suurta rakkautta?

Järjelläkin on biologinen perusta. Oho!

Painotan nyt että jos tosiaan kuvittelet että sen suuren tunteen avulla löydät suhteen joka tulee kestämään ilman järkeä niin olet väärässä.

Ihmettelen suuresti jos sinulla elämässä on ollut vain kaksi miestä/naista vaihtoehtoina, joista toista kohtaan tunnet järkeä ja yhtä kohtaan sitä suurta tunnetta.

Maailmassa on monenlaisia eri vaihtoehtoja ja voin sanoa ihan omasta kokemuksesta että se suuri tunne olipa vaikka kuinka molemminpuolin jaettu kemia ei välttämättä nyt vain yksinkertaisesti riitä mihinkään.
Koska suhteelta puuttuu se järkiperusta eli ihmisten elämäntilanteet, tavat, tyylit, rytmit, arvot, asenteet ja toiveet sekä unelmat ovat erilaisia.

Eri asia on sitten jos sisällytät nuo kaikki siihen että koet jotakuta kohtaan "suurta tunnetta" jolloin siinä on sekoitus sitten järkeä.

Mutta jos se on vain "suurta tunnetta" niin se ei kerro suhteesta ehken muuta kuin tunnet himoa sitä yksilöä kohtaan.

En rakentaisi suurta tunnetta tai suurta draamaa siitä että miehen penis kovenee naisesta ja naisen alapää kostuu miehestä. Se tapahtuu aika yleisesti ja monen parin kesken.

"Mun mielestä sellainen on järkiavioliitto, jos ei ole toisen kanssa sitä suurta tunnetta vaan vain tunteita. Kyllä järkisuhde tietysti voi joillekin sopia paremmin kuin tunteisiin perustuva suhde. "

Lyhyesti, tämä on täysi vitsi ajatuksena. Joko olet mielettömän onnekas että olet löytänyt tuollaisen "suuren tunteen" suhteen ja et tajua tuon taivaallista miten suhteet menevät tai et ylipäätään ymmärrä asiasta mitään.

Kokemuksesta voin sanoa että on todella tuskallista huomata kuinka se suuri tunne on tietyllä tavalla valhetta ja että ihmiset jotka tuntevat voimakkaasti toisiaan kohtaan vain eivät sovi välttämättä yhteen.

Ei sellaisella suhteella ole vain perusteita, paljon parempi olla suhteessa jossa on ehkä vähemmän tunnetta, mutta huomattavasti enemmän järkeä kun ihmisten elämät kietoutuvat paremmin toisiinsa.

Tuskaa luvassa kirjoitti:

Himollakin on biologinen perusta. Sekö on sitä suurta rakkautta?

Järjelläkin on biologinen perusta. Oho!

Painotan nyt että jos tosiaan kuvittelet että sen suuren tunteen avulla löydät suhteen joka tulee kestämään ilman järkeä niin olet väärässä.

Ihmettelen suuresti jos sinulla elämässä on ollut vain kaksi miestä/naista vaihtoehtoina, joista toista kohtaan tunnet järkeä ja yhtä kohtaan sitä suurta tunnetta.

Maailmassa on monenlaisia eri vaihtoehtoja ja voin sanoa ihan omasta kokemuksesta että se suuri tunne olipa vaikka kuinka molemminpuolin jaettu kemia ei välttämättä nyt vain yksinkertaisesti riitä mihinkään.
Koska suhteelta puuttuu se järkiperusta eli ihmisten elämäntilanteet, tavat, tyylit, rytmit, arvot, asenteet ja toiveet sekä unelmat ovat erilaisia.

Eri asia on sitten jos sisällytät nuo kaikki siihen että koet jotakuta kohtaan "suurta tunnetta" jolloin siinä on sekoitus sitten järkeä.

Mutta jos se on vain "suurta tunnetta" niin se ei kerro suhteesta ehken muuta kuin tunnet himoa sitä yksilöä kohtaan.

En rakentaisi suurta tunnetta tai suurta draamaa siitä että miehen penis kovenee naisesta ja naisen alapää kostuu miehestä. Se tapahtuu aika yleisesti ja monen parin kesken.

"Mun mielestä sellainen on järkiavioliitto, jos ei ole toisen kanssa sitä suurta tunnetta vaan vain tunteita. Kyllä järkisuhde tietysti voi joillekin sopia paremmin kuin tunteisiin perustuva suhde. "

Lyhyesti, tämä on täysi vitsi ajatuksena. Joko olet mielettömän onnekas että olet löytänyt tuollaisen "suuren tunteen" suhteen ja et tajua tuon taivaallista miten suhteet menevät tai et ylipäätään ymmärrä asiasta mitään.

Kokemuksesta voin sanoa että on todella tuskallista huomata kuinka se suuri tunne on tietyllä tavalla valhetta ja että ihmiset jotka tuntevat voimakkaasti toisiaan kohtaan vain eivät sovi välttämättä yhteen.

Ei sellaisella suhteella ole vain perusteita, paljon parempi olla suhteessa jossa on ehkä vähemmän tunnetta, mutta huomattavasti enemmän järkeä kun ihmisten elämät kietoutuvat paremmin toisiinsa.

Lue lisää

Täytyy nyt tarkentaa etten tässä tyrmää mitään suuren tunteen suhdetta sinällään, mutta sen suhteen muut asiat ja perusteet tulee olla kunnossa. Vain järkeilemällä sinä pystyt sitä käsittelemään koska tunteen mukaan mennessä se tietysti seuraa sitä tunnetta joka voi olla hyvinkin väärässä sovitteko yhteen vai ei.

Tunne on vain tunne ja tarvitaan konkretiaa että suhde onnistuu. Enkä puhu mistään ähinöistä ja puhinoista peiton alla tekojen tasolla että suhde todentuu. Ihmisten pitää sopia toistensa kanssa yhteen.
Tekee hyvää katsella itseään, toista sekä suhdetta joskus itsensä ja tunteidensa ulkopuolelta. Ihan sama kutsutaanko sitä järjen käytöksi vai kuten minä sanoisin kaukonäköisyydeksi ja kaukoviisaudeksi.

Silloin ollaan jo lähempänä sitä totuutta on ihmisillä mahdollista olla yhdessä pitkällä tähtäimellä.
Maailmassahan voi odottaa toinen suuri tunne tai mitä hyvänsä jonka kanssa sopii paremmin yhteen myöskin.

Tuskaa luvassa kirjoitti:

Himollakin on biologinen perusta. Sekö on sitä suurta rakkautta?

Järjelläkin on biologinen perusta. Oho!

Painotan nyt että jos tosiaan kuvittelet että sen suuren tunteen avulla löydät suhteen joka tulee kestämään ilman järkeä niin olet väärässä.

Ihmettelen suuresti jos sinulla elämässä on ollut vain kaksi miestä/naista vaihtoehtoina, joista toista kohtaan tunnet järkeä ja yhtä kohtaan sitä suurta tunnetta.

Maailmassa on monenlaisia eri vaihtoehtoja ja voin sanoa ihan omasta kokemuksesta että se suuri tunne olipa vaikka kuinka molemminpuolin jaettu kemia ei välttämättä nyt vain yksinkertaisesti riitä mihinkään.
Koska suhteelta puuttuu se järkiperusta eli ihmisten elämäntilanteet, tavat, tyylit, rytmit, arvot, asenteet ja toiveet sekä unelmat ovat erilaisia.

Eri asia on sitten jos sisällytät nuo kaikki siihen että koet jotakuta kohtaan "suurta tunnetta" jolloin siinä on sekoitus sitten järkeä.

Mutta jos se on vain "suurta tunnetta" niin se ei kerro suhteesta ehken muuta kuin tunnet himoa sitä yksilöä kohtaan.

En rakentaisi suurta tunnetta tai suurta draamaa siitä että miehen penis kovenee naisesta ja naisen alapää kostuu miehestä. Se tapahtuu aika yleisesti ja monen parin kesken.

"Mun mielestä sellainen on järkiavioliitto, jos ei ole toisen kanssa sitä suurta tunnetta vaan vain tunteita. Kyllä järkisuhde tietysti voi joillekin sopia paremmin kuin tunteisiin perustuva suhde. "

Lyhyesti, tämä on täysi vitsi ajatuksena. Joko olet mielettömän onnekas että olet löytänyt tuollaisen "suuren tunteen" suhteen ja et tajua tuon taivaallista miten suhteet menevät tai et ylipäätään ymmärrä asiasta mitään.

Kokemuksesta voin sanoa että on todella tuskallista huomata kuinka se suuri tunne on tietyllä tavalla valhetta ja että ihmiset jotka tuntevat voimakkaasti toisiaan kohtaan vain eivät sovi välttämättä yhteen.

Ei sellaisella suhteella ole vain perusteita, paljon parempi olla suhteessa jossa on ehkä vähemmän tunnetta, mutta huomattavasti enemmän järkeä kun ihmisten elämät kietoutuvat paremmin toisiinsa.

Lue lisää

noin kyyninen.

Minä ainakin olen rakastunut erääseen mieheen, jonka kanssa kemiamme todellakin kohtaavat.

Rakastan tuota miestä ja kaikkea hänessä.

iinuliini9 kirjoitti:

noin kyyninen.

Minä ainakin olen rakastunut erääseen mieheen, jonka kanssa kemiamme todellakin kohtaavat.

Rakastan tuota miestä ja kaikkea hänessä.

Se ei ole kyynisyyttä vaan realismia.

Mikä minä olen kieltämään sitä että oletko sinä rakastunut, että kemianne kohtaavat ja että rakastat hänessä kaikkea.

Elämä on vain opettanut että se ei kerro siitä onnistuuko suhde tai sovitteko ihmisinä yhteen lopulta niin hirvittävän paljoa.

Tiedän hyvin miten ihana siinä tunteessa on elää niin pitkään kuin sitä kestää, mutta jos katselee asiaa edes sieltä ulkopuolelta niin voi saattaa nähdä ettei ne ihmiset vain sovi toisilleen.

Sinäkin haluat kuulla vain sen joka lupaa hyvää etkä sitä joka ehkä varoittaa huonosta vaikka tuo vaihtoehto olisi lähempänä.

On vain tosiasia että kahden ihmisen voi olla vaikea sovittaa yhteen erilaisia elämiä sanoi heidän yhteiset tunteet ja kemiat mitä hyvänsä.

iinuliini9 kirjoitti:

noin kyyninen.

Minä ainakin olen rakastunut erääseen mieheen, jonka kanssa kemiamme todellakin kohtaavat.

Rakastan tuota miestä ja kaikkea hänessä.

Toivotan teille onnea.

Joskus muuten suurin rakkaus tulee siitä että molemmat ovat päästämään toisistaan irti vaikka se tarkoittaisi toisen luota poissaoloa niin että molemmat voivat tavoitella muita asioita elämässä jotka poikkeavat liikaa siitä mitä toinen toivoo.

Onko se sitten järki vai tunne päätös?

"Tuskaa luvassa" nimimerkkini vain kertoo siitä ettei nämä ole mitään yksinkertaisia juttuja joissa aina voi antaa jotain "seuraa sydäntäsi" tai "jos epäilet niin et rakasta häntä tarpeeksi" tai "luovutko suuresta tunteesta ja tyydyt johonkin järkisuhteeseen?"

Maailma on monisyisempi paikka. Samoin ihmissuhteet.

Tuskaa luvassa kirjoitti:

Toivotan teille onnea.

Joskus muuten suurin rakkaus tulee siitä että molemmat ovat päästämään toisistaan irti vaikka se tarkoittaisi toisen luota poissaoloa niin että molemmat voivat tavoitella muita asioita elämässä jotka poikkeavat liikaa siitä mitä toinen toivoo.

Onko se sitten järki vai tunne päätös?

"Tuskaa luvassa" nimimerkkini vain kertoo siitä ettei nämä ole mitään yksinkertaisia juttuja joissa aina voi antaa jotain "seuraa sydäntäsi" tai "jos epäilet niin et rakasta häntä tarpeeksi" tai "luovutko suuresta tunteesta ja tyydyt johonkin järkisuhteeseen?"

Maailma on monisyisempi paikka. Samoin ihmissuhteet.

Lue lisää

Mutta pitkässä suhteessa unelmat yleensä rakennetaan hitaasti yhdessä, myös tavat muuttuvat ja ihmiset mukautuu. Arvot jos on ihan täysin erilaiset niin se voi olla sitten se suhteen kompastuskivi. Toisaalta pitemmissä suhteissa nekin alkavat usein muistuttaa toisiaan. Mutta tämänkin näkee vasta muutaman vuoden päästä suhteessa, että miten nämä kaikki jutut alkaa sujua ja onnistuuko suhde. Joten aikaa siihen suhteeseen joka tapauksessa menee.

Muutamien kuukausien perusteella ei tällaisia päätöksiä yleensä pysty tekemään, koska ihmisillä on usein suojamuurejakin, jolloin käytös ja jutut saattavat johtaa harhaan ja kun ihminen uskaltaa olla enemmän oma itsensä, sieltä paljastuukin vasta se totuus. Mutta toisaalta, jos pariskunta on ollut jo vaikkapa kolme vuotta yhdessä ja edelleen on suuret ristiriidat, arvoissa, tavoissa, unelmissa jne. ja ne aiehuttavat riitoja, mutta kemiaa vaikka muille jakaa niin ehkä silloin on järkevä luovuttaa. Eli silloin sitä järkeä on hyvä käyttää.

tarkkanäköinen kirjoitti:

Mutta pitkässä suhteessa unelmat yleensä rakennetaan hitaasti yhdessä, myös tavat muuttuvat ja ihmiset mukautuu. Arvot jos on ihan täysin erilaiset niin se voi olla sitten se suhteen kompastuskivi. Toisaalta pitemmissä suhteissa nekin alkavat usein muistuttaa toisiaan. Mutta tämänkin näkee vasta muutaman vuoden päästä suhteessa, että miten nämä kaikki jutut alkaa sujua ja onnistuuko suhde. Joten aikaa siihen suhteeseen joka tapauksessa menee.

Muutamien kuukausien perusteella ei tällaisia päätöksiä yleensä pysty tekemään, koska ihmisillä on usein suojamuurejakin, jolloin käytös ja jutut saattavat johtaa harhaan ja kun ihminen uskaltaa olla enemmän oma itsensä, sieltä paljastuukin vasta se totuus. Mutta toisaalta, jos pariskunta on ollut jo vaikkapa kolme vuotta yhdessä ja edelleen on suuret ristiriidat, arvoissa, tavoissa, unelmissa jne. ja ne aiehuttavat riitoja, mutta kemiaa vaikka muille jakaa niin ehkä silloin on järkevä luovuttaa. Eli silloin sitä järkeä on hyvä käyttää.

Lue lisää

Ai, kolmen vuoden päästä?
Voi teillä on oppimista elämästä vielä ja suhteista.

tarkkanäköinen kirjoitti:

Mutta pitkässä suhteessa unelmat yleensä rakennetaan hitaasti yhdessä, myös tavat muuttuvat ja ihmiset mukautuu. Arvot jos on ihan täysin erilaiset niin se voi olla sitten se suhteen kompastuskivi. Toisaalta pitemmissä suhteissa nekin alkavat usein muistuttaa toisiaan. Mutta tämänkin näkee vasta muutaman vuoden päästä suhteessa, että miten nämä kaikki jutut alkaa sujua ja onnistuuko suhde. Joten aikaa siihen suhteeseen joka tapauksessa menee.

Muutamien kuukausien perusteella ei tällaisia päätöksiä yleensä pysty tekemään, koska ihmisillä on usein suojamuurejakin, jolloin käytös ja jutut saattavat johtaa harhaan ja kun ihminen uskaltaa olla enemmän oma itsensä, sieltä paljastuukin vasta se totuus. Mutta toisaalta, jos pariskunta on ollut jo vaikkapa kolme vuotta yhdessä ja edelleen on suuret ristiriidat, arvoissa, tavoissa, unelmissa jne. ja ne aiehuttavat riitoja, mutta kemiaa vaikka muille jakaa niin ehkä silloin on järkevä luovuttaa. Eli silloin sitä järkeä on hyvä käyttää.

Lue lisää

"Eli silloin sitä järkeä on hyvä käyttää. "

Miksei alussa?

Senkö takia että kuvittelet tosiaan että ne perustavanlaatuiset unelmat ja arvot muuttuvat siinä kolmessa vuodessa niin paljon että kannattaa yrittää?

Jos etsitte vakavaa suhdetta niin suosittelen kyllä ekaan puoleen vuoteen selvittää sen että mitä se toinen tahtoo ylipäätään elämästä. Jos ne asiat ovat kovin erilaisia niin voi alkaa miettimään sitten että voiko sitä eroa kiriä oikeasti kiinni.

Kolmessa vuodessa moni muu lupaava kumppaniehdokas on mennyt ohi suun samalla kun henkilö itse on ollut "kokemassa suuria tunteita".

Sitten voi kysyä kannattiko se kolme ihanaa vuotta jos vaihtoehtona oli kymmenen kertaa pitempi todellinen suhde?

Aivan uskomatonta väittää että vaaditaan muutama vuosi että näkee käykö toisen kanssa yhteen vai ei.
Siinä vaiheessa toiseen on jo tottunut ja seurauksena on joko jumiutuminen siihen suhteeseen ja niihin tuntemuksiin/yhteisiin muistoihin jotka ovat läsnä toisen kanssa ollessa tai sitten vaihtelun halu.

Tosiasiassa ne erilaisuudet pitäisi kohdata jo varsin suhteen alussa (max vuosi) ja päättää sitten ja kyllä ihan järjellä tekeekö niitä varten töitä vai ei. Tämäkään ei takaa tietysti että suhde onnistuu.

Joskus vaan alkaa käsittämään miksi ihmiset ovat niin pihalla ihmissuhteista nykyään ja se on juuri se että suuren tunteen mukaan mennään 1-5 vuoden suhteisiin kattomaan mitä tapahtuu.

Ehkä siinä syy myös miksi puolet avioliitoista päättyy eroon ja yksinhuoltajien määrä on suuria. Järkeä ei käytetä eikä eroja mietitä ennen kuin on jo vähän liian "myöhäistä".

Tuskaa luvassa kirjoitti:

"Eli silloin sitä järkeä on hyvä käyttää. "

Miksei alussa?

Senkö takia että kuvittelet tosiaan että ne perustavanlaatuiset unelmat ja arvot muuttuvat siinä kolmessa vuodessa niin paljon että kannattaa yrittää?

Jos etsitte vakavaa suhdetta niin suosittelen kyllä ekaan puoleen vuoteen selvittää sen että mitä se toinen tahtoo ylipäätään elämästä. Jos ne asiat ovat kovin erilaisia niin voi alkaa miettimään sitten että voiko sitä eroa kiriä oikeasti kiinni.

Kolmessa vuodessa moni muu lupaava kumppaniehdokas on mennyt ohi suun samalla kun henkilö itse on ollut "kokemassa suuria tunteita".

Sitten voi kysyä kannattiko se kolme ihanaa vuotta jos vaihtoehtona oli kymmenen kertaa pitempi todellinen suhde?

Aivan uskomatonta väittää että vaaditaan muutama vuosi että näkee käykö toisen kanssa yhteen vai ei.
Siinä vaiheessa toiseen on jo tottunut ja seurauksena on joko jumiutuminen siihen suhteeseen ja niihin tuntemuksiin/yhteisiin muistoihin jotka ovat läsnä toisen kanssa ollessa tai sitten vaihtelun halu.

Tosiasiassa ne erilaisuudet pitäisi kohdata jo varsin suhteen alussa (max vuosi) ja päättää sitten ja kyllä ihan järjellä tekeekö niitä varten töitä vai ei. Tämäkään ei takaa tietysti että suhde onnistuu.

Joskus vaan alkaa käsittämään miksi ihmiset ovat niin pihalla ihmissuhteista nykyään ja se on juuri se että suuren tunteen mukaan mennään 1-5 vuoden suhteisiin kattomaan mitä tapahtuu.

Ehkä siinä syy myös miksi puolet avioliitoista päättyy eroon ja yksinhuoltajien määrä on suuria. Järkeä ei käytetä eikä eroja mietitä ennen kuin on jo vähän liian "myöhäistä".

Lue lisää

Minusta sinulla on oppimista aika paljon, jos kuvittelet, että ihmisillä pitää lähes heti suhteen alussa olla samoja unelmia, arvoja, päämääriä jne. Silloin sitä vasta menettääkin hyviä ihmisiä, jos toisella on suhteen alussa ajatus maalla asumisesta ja toisella kaupungissa asumisesta. Tai toinen haluaisi muuttaa eri paikkakunnalle, toinen ei. Kun näillä jutuilla on taipumus muuttua ajan myötä ja yhdessä keskustellen. Parisuhde on aika paljon kompromisseja ja toisen huomioon ottamista.

Puoli vuotta on lyhyt aika, ei siinä ehdi yhteisiä unelmia vielä muodostua kovin paljon ellei ole sattumalta ollut samanlaiset unelmat. Muutos ajattelussa on usein hidas prosessi, mutta yleensä se kuitenkin vähitellen tapahtuu, jos suhteessa on tarpeeksi rakkautta, kemiaa, halua. On myös ihmisiä, jotka myötäilevät toisen unelmia eivätkä edes menettämisen pelossa uskalla kertoa omaa mielipidettään.

Siinä olet oikeassa, että jotkut ovat yhdessä tottumuksesta, mutta harvemmin ne joilla on paljon kemiaa ja rakkautta. Tottumuksesta ovat yhdessä enemmänkin ne, joiden suhde perustuu järkeen.

Paras tietysti on sellainen suhde, jossa on näitä molempia hyvissä määrin. Sellainen suhde ei onnistu, jossa toisella on suuria tunteita jotain muuta kohtaan kuin omaa kumppania ja se oma kumppani on valittu järjellä. En ainakaan usko niin. Tämä oikeastaan onkin koko pointtini. Kyllä uskon, että järkisuhde onnistuu hyvin, jos taustalla ei ole menetettyä suurta rakkautta, jota vielä kaipaa.

tarkkanäköinen kirjoitti:

Minusta sinulla on oppimista aika paljon, jos kuvittelet, että ihmisillä pitää lähes heti suhteen alussa olla samoja unelmia, arvoja, päämääriä jne. Silloin sitä vasta menettääkin hyviä ihmisiä, jos toisella on suhteen alussa ajatus maalla asumisesta ja toisella kaupungissa asumisesta. Tai toinen haluaisi muuttaa eri paikkakunnalle, toinen ei. Kun näillä jutuilla on taipumus muuttua ajan myötä ja yhdessä keskustellen. Parisuhde on aika paljon kompromisseja ja toisen huomioon ottamista.

Puoli vuotta on lyhyt aika, ei siinä ehdi yhteisiä unelmia vielä muodostua kovin paljon ellei ole sattumalta ollut samanlaiset unelmat. Muutos ajattelussa on usein hidas prosessi, mutta yleensä se kuitenkin vähitellen tapahtuu, jos suhteessa on tarpeeksi rakkautta, kemiaa, halua. On myös ihmisiä, jotka myötäilevät toisen unelmia eivätkä edes menettämisen pelossa uskalla kertoa omaa mielipidettään.

Siinä olet oikeassa, että jotkut ovat yhdessä tottumuksesta, mutta harvemmin ne joilla on paljon kemiaa ja rakkautta. Tottumuksesta ovat yhdessä enemmänkin ne, joiden suhde perustuu järkeen.

Paras tietysti on sellainen suhde, jossa on näitä molempia hyvissä määrin. Sellainen suhde ei onnistu, jossa toisella on suuria tunteita jotain muuta kohtaan kuin omaa kumppania ja se oma kumppani on valittu järjellä. En ainakaan usko niin. Tämä oikeastaan onkin koko pointtini. Kyllä uskon, että järkisuhde onnistuu hyvin, jos taustalla ei ole menetettyä suurta rakkautta, jota vielä kaipaa.

Lue lisää

"Minusta sinulla on oppimista aika paljon"

Jaa, päinvastoin.

"Siinä olet oikeassa, että jotkut ovat yhdessä tottumuksesta, mutta harvemmin ne joilla on paljon kemiaa ja rakkautta. Tottumuksesta ovat yhdessä enemmänkin ne, joiden suhde perustuu järkeen. "

Tämä on sinun omaa höpölöpöäsi.
Nimenomaan ne jotka kuvittelevat että kemia ja rakkaus kantaa sekä varsinkin seksuaalinen himo kovinkaan kauas kun tosiasiat ovat vain sellaisia että ihmiset ovat kaksi täysin erilaista.

Siinä sitten hehkutellaan, mutta jossakin vaiheessa tulee se valinnan paikka. Joko luovut lähes kaikesta muusta tai siitä tunteesta sitä ihmistä kohtaan ja suhteesta.

"ihmisillä pitää lähes heti suhteen alussa olla samoja unelmia, arvoja, päämääriä jne. Silloin sitä vasta menettääkin hyviä ihmisiä, jos toisella on suhteen alussa ajatus maalla asumisesta ja toisella kaupungissa asumisesta. Tai toinen haluaisi muuttaa eri paikkakunnalle, toinen ei. Kun näillä jutuilla on taipumus muuttua ajan myötä ja yhdessä keskustellen. Parisuhde on aika paljon kompromisseja ja toisen huomioon ottamista."

Nähtävästi olet niitä ihmisiä jotka joko odottavat sitten että sen suuren tunteen edessä joko sinä tai se toinen tekee sen kompromissin.

Mitä aiemmin ne erilaisuudet kohtaa niin sitä parempi.
Monilla se pärähtää eteen siinä vaiheessa kun ne suurimmat intohimot ovat takaanapäin ja aivan kuin herätään unesta.

Minulle on oikestaan sama miten sinä valitset tai joku muu, mutta lähinnä halusin kommentoida tuota naurettavaa jakoa järjen ja suurien tunteiden välillä.

Heti jos ei seurata jotain suurta rakkautta joka auttamattomasti on lähinnä fantasiaa ja ihmisen omassa päässä niin sitten ollaan heti jossain tunteettomassa järkisuhteessa.

Mitä enemmän tunnetta niin sitä enemmän pitäisi käyttää myös järkeään koska ne tunteet johtavat niin usein harhaan.

Tuo viimeinen oli ihan ilmainen oppitunti, kannattaa kuunnella kun setä opettaa joka on joutunut huomaamaan miten ne tunteet vievät ja lopulta järki joutuu viheltämään pelin poikki.

Tuskaa luvassa kirjoitti:

"Minusta sinulla on oppimista aika paljon"

Jaa, päinvastoin.

"Siinä olet oikeassa, että jotkut ovat yhdessä tottumuksesta, mutta harvemmin ne joilla on paljon kemiaa ja rakkautta. Tottumuksesta ovat yhdessä enemmänkin ne, joiden suhde perustuu järkeen. "

Tämä on sinun omaa höpölöpöäsi.
Nimenomaan ne jotka kuvittelevat että kemia ja rakkaus kantaa sekä varsinkin seksuaalinen himo kovinkaan kauas kun tosiasiat ovat vain sellaisia että ihmiset ovat kaksi täysin erilaista.

Siinä sitten hehkutellaan, mutta jossakin vaiheessa tulee se valinnan paikka. Joko luovut lähes kaikesta muusta tai siitä tunteesta sitä ihmistä kohtaan ja suhteesta.

"ihmisillä pitää lähes heti suhteen alussa olla samoja unelmia, arvoja, päämääriä jne. Silloin sitä vasta menettääkin hyviä ihmisiä, jos toisella on suhteen alussa ajatus maalla asumisesta ja toisella kaupungissa asumisesta. Tai toinen haluaisi muuttaa eri paikkakunnalle, toinen ei. Kun näillä jutuilla on taipumus muuttua ajan myötä ja yhdessä keskustellen. Parisuhde on aika paljon kompromisseja ja toisen huomioon ottamista."

Nähtävästi olet niitä ihmisiä jotka joko odottavat sitten että sen suuren tunteen edessä joko sinä tai se toinen tekee sen kompromissin.

Mitä aiemmin ne erilaisuudet kohtaa niin sitä parempi.
Monilla se pärähtää eteen siinä vaiheessa kun ne suurimmat intohimot ovat takaanapäin ja aivan kuin herätään unesta.

Minulle on oikestaan sama miten sinä valitset tai joku muu, mutta lähinnä halusin kommentoida tuota naurettavaa jakoa järjen ja suurien tunteiden välillä.

Heti jos ei seurata jotain suurta rakkautta joka auttamattomasti on lähinnä fantasiaa ja ihmisen omassa päässä niin sitten ollaan heti jossain tunteettomassa järkisuhteessa.

Mitä enemmän tunnetta niin sitä enemmän pitäisi käyttää myös järkeään koska ne tunteet johtavat niin usein harhaan.

Tuo viimeinen oli ihan ilmainen oppitunti, kannattaa kuunnella kun setä opettaa joka on joutunut huomaamaan miten ne tunteet vievät ja lopulta järki joutuu viheltämään pelin poikki.

Lue lisää

Mitenkäs vanha sinä setä olet, kun niin opetat meitä muita?

Ja minkälainen sinun historiasi on? Parmmin ymmärtäisi asiasi, jos valottaisit hieman taustaa.

Oletko kokenut suurta intohimoa ja kuitenkin valinnut järjen tien? Vai mistä tuollainen asenne?

tarkkanäköinen kirjoitti:

Mitenkäs vanha sinä setä olet, kun niin opetat meitä muita?

Ja minkälainen sinun historiasi on? Parmmin ymmärtäisi asiasi, jos valottaisit hieman taustaa.

Oletko kokenut suurta intohimoa ja kuitenkin valinnut järjen tien? Vai mistä tuollainen asenne?

Lue lisää

ja miten voi vain luopua tunteesta toista kohtaan? onko sitä tunnetta sitten oikeasti ollutkaan, jos siitä voi noin vain luopua?

tarkkanäköinen kirjoitti:

Mitenkäs vanha sinä setä olet, kun niin opetat meitä muita?

Ja minkälainen sinun historiasi on? Parmmin ymmärtäisi asiasi, jos valottaisit hieman taustaa.

Oletko kokenut suurta intohimoa ja kuitenkin valinnut järjen tien? Vai mistä tuollainen asenne?

Lue lisää

Minä kehotin vain harkitsemaan asioita.
Ei se paljoa ihmiseltä vaadi että istuu tyhjän pöydän ääreen vaikka kynttilän viereen ja hiljentyen miettii asioita.

Lyhyestä virsi kaunis, olen ollut joskus rakastunut ja rakastanut jonka kanssa yhdessä tajusimme olevamme kovin erilaisia.
Oli vaikea tajuta että se lopulta ei merkinnyt mitään kun yksinkertaisesti ollaan erilaisia ihmisiä. Samalla kun olin ollut täysin sokaistuna tähän ihmiseen niin menetin mahdollisuuden erääseen toiseen joka olisi ollut se "järkevämpi". Häntäkin kohtaan oli kuitenkin tunteitakin.

Ei tämä maailma ole sillä tavoin mustavalkoinen että järki on se paha ja tunne on hyvä eikä toisin päin. Asioita pitää vain miettiä ja kyllä hyvin usein järjellä että onko suhteessa mitään mieltä jos ihmiset ovat niin kovin erilaisia. Voihan se vastaus olla myöntäväkin!
Voihan olla että molemmat ovat valmiita kompromisseihan, mutta EI NIIN PIDÄ OLETTAA VAIN TUNTEEN PERUSTEELLA!
Mieti ja keskustele toisen kanssa, ei pelkästään miltä tuntuu ja rakastaako vaan mitkä hänen unelmansa ja toiveensa ovat.
Muuten unohdat todellisuudessa sen toisen ihmisen sekä myös itsesi. Onko se sitten rakkautta?

Tunteestahan on vaikeampi luopua, mutta joskus pitää ihmisestä luopua. Tunteet hälvenevät aikanaan ja vaikka eivät hälvenisi niin saatat aavistaa silti että niin tuli tehdä.

Voi kuule kun maailma olisikin niin yksinkertainen paikka että järjen voisi heittää menemään ja suurilla tunteilla elää jotta kaikki menisi oikein ja hyvin.

Tämä ei ole mikään yksittäinen asia vaan todellakin elämänasenne. Ajatus siitä että sydän kertoo totuuden ja vain sitä on seurattava kun maailma iskee vastan kasvoja, on hyvin hyvin lapsellinen.

Samoin kannattaa miettiä mistä ne tunteet ovat lähtöisin. Onko ne pelkkää intohimoa joka häviää tuhka tuuleen.

Totta puhuen en käsitä miten joku voi edes ajatella että järki olisi joten vältettävä asia kun todellisuudessa puhun oikeastaan enemmän tunneälystä kuin mistään kylmästä järjestä. Tunneäly ei tarkoita pelkkää tunteilua vaan myös tunteiden hallintaa ja lukemista siten että ymmärtää mihin ne kantavat.

Lopetan nyt tähän. Onhan se ymmärrettävää että nuori mieli haluaa vielä uskoa tunteen loputtomaan voimaan eikä usko että se tuuli koskaan puhaltaa toiseen suuntaan kun on niin purjeet pulleana.

Tuskaa luvassa kirjoitti:

Se ei ole kyynisyyttä vaan realismia.

Mikä minä olen kieltämään sitä että oletko sinä rakastunut, että kemianne kohtaavat ja että rakastat hänessä kaikkea.

Elämä on vain opettanut että se ei kerro siitä onnistuuko suhde tai sovitteko ihmisinä yhteen lopulta niin hirvittävän paljoa.

Tiedän hyvin miten ihana siinä tunteessa on elää niin pitkään kuin sitä kestää, mutta jos katselee asiaa edes sieltä ulkopuolelta niin voi saattaa nähdä ettei ne ihmiset vain sovi toisilleen.

Sinäkin haluat kuulla vain sen joka lupaa hyvää etkä sitä joka ehkä varoittaa huonosta vaikka tuo vaihtoehto olisi lähempänä.

On vain tosiasia että kahden ihmisen voi olla vaikea sovittaa yhteen erilaisia elämiä sanoi heidän yhteiset tunteet ja kemiat mitä hyvänsä.

Lue lisää

sopia yhteen?

Minä en hae tältä rakkaudeltani sellaista suhdetta, että jakaisin jokapäiväisen elämäni hänen kanssaan.

Minulle riittää se, että aina kun olen hänen kanssaan, nautin hänestä ja rakastan häntä.

En halua parisuhdetta.

Mikä siinä on, että kehittymättömillä ihmisillä on niin kova tarve "pariutua" jonkun ihmisen kanssa ja sitten jälkikäteen pettyä?

Minä olen onnellinen siinämielessä, etten halua parisuhteeseen "omistamaan" sitä toista osapuolta, vaan rakastan avoimesti eri ihmisiä, kenen kanssa haluan olla tekemisissä.

iinuliini9 kirjoitti:

sopia yhteen?

Minä en hae tältä rakkaudeltani sellaista suhdetta, että jakaisin jokapäiväisen elämäni hänen kanssaan.

Minulle riittää se, että aina kun olen hänen kanssaan, nautin hänestä ja rakastan häntä.

En halua parisuhdetta.

Mikä siinä on, että kehittymättömillä ihmisillä on niin kova tarve "pariutua" jonkun ihmisen kanssa ja sitten jälkikäteen pettyä?

Minä olen onnellinen siinämielessä, etten halua parisuhteeseen "omistamaan" sitä toista osapuolta, vaan rakastan avoimesti eri ihmisiä, kenen kanssa haluan olla tekemisissä.

Lue lisää

Ja olen samaa mieltä kanssasi. Näin pitäisi olla, mutta kehittymättömät ihmiset eivät sitä ymmärrä.

Tuskaa luvassa kirjoitti:

Minä kehotin vain harkitsemaan asioita.
Ei se paljoa ihmiseltä vaadi että istuu tyhjän pöydän ääreen vaikka kynttilän viereen ja hiljentyen miettii asioita.

Lyhyestä virsi kaunis, olen ollut joskus rakastunut ja rakastanut jonka kanssa yhdessä tajusimme olevamme kovin erilaisia.
Oli vaikea tajuta että se lopulta ei merkinnyt mitään kun yksinkertaisesti ollaan erilaisia ihmisiä. Samalla kun olin ollut täysin sokaistuna tähän ihmiseen niin menetin mahdollisuuden erääseen toiseen joka olisi ollut se "järkevämpi". Häntäkin kohtaan oli kuitenkin tunteitakin.

Ei tämä maailma ole sillä tavoin mustavalkoinen että järki on se paha ja tunne on hyvä eikä toisin päin. Asioita pitää vain miettiä ja kyllä hyvin usein järjellä että onko suhteessa mitään mieltä jos ihmiset ovat niin kovin erilaisia. Voihan se vastaus olla myöntäväkin!
Voihan olla että molemmat ovat valmiita kompromisseihan, mutta EI NIIN PIDÄ OLETTAA VAIN TUNTEEN PERUSTEELLA!
Mieti ja keskustele toisen kanssa, ei pelkästään miltä tuntuu ja rakastaako vaan mitkä hänen unelmansa ja toiveensa ovat.
Muuten unohdat todellisuudessa sen toisen ihmisen sekä myös itsesi. Onko se sitten rakkautta?

Tunteestahan on vaikeampi luopua, mutta joskus pitää ihmisestä luopua. Tunteet hälvenevät aikanaan ja vaikka eivät hälvenisi niin saatat aavistaa silti että niin tuli tehdä.

Voi kuule kun maailma olisikin niin yksinkertainen paikka että järjen voisi heittää menemään ja suurilla tunteilla elää jotta kaikki menisi oikein ja hyvin.

Tämä ei ole mikään yksittäinen asia vaan todellakin elämänasenne. Ajatus siitä että sydän kertoo totuuden ja vain sitä on seurattava kun maailma iskee vastan kasvoja, on hyvin hyvin lapsellinen.

Samoin kannattaa miettiä mistä ne tunteet ovat lähtöisin. Onko ne pelkkää intohimoa joka häviää tuhka tuuleen.

Totta puhuen en käsitä miten joku voi edes ajatella että järki olisi joten vältettävä asia kun todellisuudessa puhun oikeastaan enemmän tunneälystä kuin mistään kylmästä järjestä. Tunneäly ei tarkoita pelkkää tunteilua vaan myös tunteiden hallintaa ja lukemista siten että ymmärtää mihin ne kantavat.

Lopetan nyt tähän. Onhan se ymmärrettävää että nuori mieli haluaa vielä uskoa tunteen loputtomaan voimaan eikä usko että se tuuli koskaan puhaltaa toiseen suuntaan kun on niin purjeet pulleana.

Lue lisää

Nyt haluan kysyä, millaisen pohdinnan ja analyysin kautta yleensä uskot, että toinenkin ymmärtää asioita. Millaisen vastauksen haluat, että ymmärrät että toinenkin on ymmärtänyt että mihin oikein haluat vastauksen. Haluatko että keskustellaan Järjen ja tunteet tuomista eroista ja analysioidaan käsitteet ensin auki, jotta voidaan keskustella oikeassa viitekehyksessä?

selvyyttä kirjoitti:

Nyt haluan kysyä, millaisen pohdinnan ja analyysin kautta yleensä uskot, että toinenkin ymmärtää asioita. Millaisen vastauksen haluat, että ymmärrät että toinenkin on ymmärtänyt että mihin oikein haluat vastauksen. Haluatko että keskustellaan Järjen ja tunteet tuomista eroista ja analysioidaan käsitteet ensin auki, jotta voidaan keskustella oikeassa viitekehyksessä?

Lue lisää

En tiedä onko tässä tämän enempää keskusteltavaa?

En usko että järjen ja tunteen välille voidaan tehdä suurta eroa koska käytämme tunteita ajatellessamme ja toivon mukaan järkeä tunteillessamme.
Täällä nähtävästi osa tukee sitä käsitystä että kun käyttää tarpeeksi tunnetta ja seuraa sitä niin järki ei liity siihen millään tavalla eikä tulisi liittyä koska muuten ollaan pian "järkisuhteessa".

Huomattavaa on että ajatellaan tällaisen vielä "järkisuhteen" olevan vähäpätöisempi ja kokonaan tunteita vaillla.

Mutta ehkä se on sitten nykyajan ihmisillä ne intohimot ja suuret tunteet joita halutaan seurata. Jälkikäteen kuten minäkin sitten mietin että tässä näin kävi että yksin köpötellään vaikka olisi ollut mahdollisuus johonkuhun.

Uskoisin enemmän näin että tunteet on tunteita ja ne usein huijaa meitä uskomaan jonkun olevan parempaa kuin onkaan. Ajattelulla pitää sitten päättää näiden erilaisten tunteiden välillä. Sana "järki" on huono sana koska kyllähään siihen pohdintaan tunteetkin liittyy, ei se vain tunteiden vastakohta ole.

Mielestäni pelkästään sen suurimman tunteen seuraaminen on myös tunteellisesti tyhmää. Tunteita on paljon erilaisia yhtäkin ihmistä kohtaan. Mutta jos on räikeitä eroja esimerkiksi elämäntavoissa ja tavoitteissa niin ei siinä auta oikein muuta kuin oikeasti miettiä että kannattaako se. On itseä ja toista kohtaan kohtuutonta että siihen käyttäisi vain sitä tunnetta joka huutaa "kyllä, kyllä!" vaan pitää vähän järkeäkin käyttää vaikka se sanoisi ne ikävät "ei, ei" sanat.

Me todistellaan monesti omia valintoja niiksi oikeiksi ja että ne johtaa hyvään, mutta usein unohtuu mitä kaikkea olisi voinut tapahtua jos ei olisi vaikkapa seurannut sitä suurta tunnetta. Minulle kävi niin ja halusin varoittaa muita samasta.

iinuliini9 kirjoitti:

sopia yhteen?

Minä en hae tältä rakkaudeltani sellaista suhdetta, että jakaisin jokapäiväisen elämäni hänen kanssaan.

Minulle riittää se, että aina kun olen hänen kanssaan, nautin hänestä ja rakastan häntä.

En halua parisuhdetta.

Mikä siinä on, että kehittymättömillä ihmisillä on niin kova tarve "pariutua" jonkun ihmisen kanssa ja sitten jälkikäteen pettyä?

Minä olen onnellinen siinämielessä, etten halua parisuhteeseen "omistamaan" sitä toista osapuolta, vaan rakastan avoimesti eri ihmisiä, kenen kanssa haluan olla tekemisissä.

Lue lisää

Se on sinun päätännässi mitä suhteelta haluat.

Ei tuo samankaltaiselta rakkaudelta kyllä kuulosta jos rakastat vähän kaikkia ja annat vain mennä etkä halua olla toisen kanssa olla tekemisissä muuten etkä halua parisuhdetta.

Sinä puhut vapaasta rakkaudesta, jossa ei ole yhteistä tulevaisuutta vain tämä hetki.

Tuskaa luvassa kirjoitti:

En tiedä onko tässä tämän enempää keskusteltavaa?

En usko että järjen ja tunteen välille voidaan tehdä suurta eroa koska käytämme tunteita ajatellessamme ja toivon mukaan järkeä tunteillessamme.
Täällä nähtävästi osa tukee sitä käsitystä että kun käyttää tarpeeksi tunnetta ja seuraa sitä niin järki ei liity siihen millään tavalla eikä tulisi liittyä koska muuten ollaan pian "järkisuhteessa".

Huomattavaa on että ajatellaan tällaisen vielä "järkisuhteen" olevan vähäpätöisempi ja kokonaan tunteita vaillla.

Mutta ehkä se on sitten nykyajan ihmisillä ne intohimot ja suuret tunteet joita halutaan seurata. Jälkikäteen kuten minäkin sitten mietin että tässä näin kävi että yksin köpötellään vaikka olisi ollut mahdollisuus johonkuhun.

Uskoisin enemmän näin että tunteet on tunteita ja ne usein huijaa meitä uskomaan jonkun olevan parempaa kuin onkaan. Ajattelulla pitää sitten päättää näiden erilaisten tunteiden välillä. Sana "järki" on huono sana koska kyllähään siihen pohdintaan tunteetkin liittyy, ei se vain tunteiden vastakohta ole.

Mielestäni pelkästään sen suurimman tunteen seuraaminen on myös tunteellisesti tyhmää. Tunteita on paljon erilaisia yhtäkin ihmistä kohtaan. Mutta jos on räikeitä eroja esimerkiksi elämäntavoissa ja tavoitteissa niin ei siinä auta oikein muuta kuin oikeasti miettiä että kannattaako se. On itseä ja toista kohtaan kohtuutonta että siihen käyttäisi vain sitä tunnetta joka huutaa "kyllä, kyllä!" vaan pitää vähän järkeäkin käyttää vaikka se sanoisi ne ikävät "ei, ei" sanat.

Me todistellaan monesti omia valintoja niiksi oikeiksi ja että ne johtaa hyvään, mutta usein unohtuu mitä kaikkea olisi voinut tapahtua jos ei olisi vaikkapa seurannut sitä suurta tunnetta. Minulle kävi niin ja halusin varoittaa muita samasta.

Lue lisää

Ei ehkä keskusteltavaa, mutta näköjään riittää tuota sanomista... Sanoisin, että täällä on aina hyvin vaikea pohtia näitä asioita, koska tilanteet, joita ihminen kokee on aina kahden ihmisen välinen vuorovaikutustilanne, jossa molempien tunteet ja kokemukset vaikuttavat. Jokaisesta kokemuksesta voi oppia. Ehkä sun tapauksessa haluat välttää tekemääsi virhettä uudestaan joka onkin ihan viisasta.

Uuden suhteen perustaminen aikuisena on antoisaa, mutta silloin siinä on tavallaan jo kysymys siitä että loppujen lopuksi kannetaan vastuu omista tunteista jolloin se on tätä tunneälyä enemmänkin. Silloin siinä pitää olla jo tietoista vaalimista ihmissuhteen hoitamisesta, se ei tarkoita sitä että mennään ja etsitään sitä intohimoa yhä uudestaan ja uudestaan, vaan huomoidaan toinen ihminen tarpeineen -rakastamista ja hyvää oloa, tunne siitä että toinen ihminen on arjessa tukena ja tuen antajana vastaavasti omine tarpeineen ym.


Oikeastaan täällä palstoilla voit korkeintaan hieman joko vakuutta itseäsi tehdyistä ratkaisuista tai sitten jotakin muuta. Jos haluat varoittaa muita samasta, kannattaa muistaa että täällä on 6 miljardia ihmistä ja sinä ja sun kokemus ( vaikka ei vähäpätöinen) on siinä kuin pisara meressä.

selvyyttä kirjoitti:

Ei ehkä keskusteltavaa, mutta näköjään riittää tuota sanomista... Sanoisin, että täällä on aina hyvin vaikea pohtia näitä asioita, koska tilanteet, joita ihminen kokee on aina kahden ihmisen välinen vuorovaikutustilanne, jossa molempien tunteet ja kokemukset vaikuttavat. Jokaisesta kokemuksesta voi oppia. Ehkä sun tapauksessa haluat välttää tekemääsi virhettä uudestaan joka onkin ihan viisasta.

Uuden suhteen perustaminen aikuisena on antoisaa, mutta silloin siinä on tavallaan jo kysymys siitä että loppujen lopuksi kannetaan vastuu omista tunteista jolloin se on tätä tunneälyä enemmänkin. Silloin siinä pitää olla jo tietoista vaalimista ihmissuhteen hoitamisesta, se ei tarkoita sitä että mennään ja etsitään sitä intohimoa yhä uudestaan ja uudestaan, vaan huomoidaan toinen ihminen tarpeineen -rakastamista ja hyvää oloa, tunne siitä että toinen ihminen on arjessa tukena ja tuen antajana vastaavasti omine tarpeineen ym.


Oikeastaan täällä palstoilla voit korkeintaan hieman joko vakuutta itseäsi tehdyistä ratkaisuista tai sitten jotakin muuta. Jos haluat varoittaa muita samasta, kannattaa muistaa että täällä on 6 miljardia ihmistä ja sinä ja sun kokemus ( vaikka ei vähäpätöinen) on siinä kuin pisara meressä.

Lue lisää

Olen sitten hiljaa.

Kannattaa seurata vain niitä tunteitaan. Sydän tietää aina salaisen totuuden. Lopussa seisoo aina rakkaus.

ja muuta paskaa.

Tuskaa luvassa kirjoitti:

Olen sitten hiljaa.

Kannattaa seurata vain niitä tunteitaan. Sydän tietää aina salaisen totuuden. Lopussa seisoo aina rakkaus.

ja muuta paskaa.

No, ei tästä kannata suivaantua, eikö vastauksessani ollut siis mitään sellaista jota et voisi ymmärtää? No ei sen väliä. Mitä parisuhde sitten on jos ei tuota mitä sanoin?

Olet kirjoittanut hyvin järjestä ja tunteesta, mutta miksi ei voi ajatella, että myös sen suuren intohimon vallitessa voi keskustella järkevästi odotuksista ja unelmista ja säilyttää siitä huolimatta järki päässä. Parisuhde on loppujenlopuksi vastuun kantamista. Jos se on taakka, se ei ole hyvä, jos vastuun kantaa ilolla, ja kokien asian merkitykselliseksi eikä vain velvollisuudeksi, se on rakkautta.

Tilanteen ovat jokaisen kohdalla yksilöllisiä ja jokaiselle suotakoon kunnia tehdä parhaaksi katsomallaan tavalla.

Tuskaa luvassa kirjoitti:

Himollakin on biologinen perusta. Sekö on sitä suurta rakkautta?

Järjelläkin on biologinen perusta. Oho!

Painotan nyt että jos tosiaan kuvittelet että sen suuren tunteen avulla löydät suhteen joka tulee kestämään ilman järkeä niin olet väärässä.

Ihmettelen suuresti jos sinulla elämässä on ollut vain kaksi miestä/naista vaihtoehtoina, joista toista kohtaan tunnet järkeä ja yhtä kohtaan sitä suurta tunnetta.

Maailmassa on monenlaisia eri vaihtoehtoja ja voin sanoa ihan omasta kokemuksesta että se suuri tunne olipa vaikka kuinka molemminpuolin jaettu kemia ei välttämättä nyt vain yksinkertaisesti riitä mihinkään.
Koska suhteelta puuttuu se järkiperusta eli ihmisten elämäntilanteet, tavat, tyylit, rytmit, arvot, asenteet ja toiveet sekä unelmat ovat erilaisia.

Eri asia on sitten jos sisällytät nuo kaikki siihen että koet jotakuta kohtaan "suurta tunnetta" jolloin siinä on sekoitus sitten järkeä.

Mutta jos se on vain "suurta tunnetta" niin se ei kerro suhteesta ehken muuta kuin tunnet himoa sitä yksilöä kohtaan.

En rakentaisi suurta tunnetta tai suurta draamaa siitä että miehen penis kovenee naisesta ja naisen alapää kostuu miehestä. Se tapahtuu aika yleisesti ja monen parin kesken.

"Mun mielestä sellainen on järkiavioliitto, jos ei ole toisen kanssa sitä suurta tunnetta vaan vain tunteita. Kyllä järkisuhde tietysti voi joillekin sopia paremmin kuin tunteisiin perustuva suhde. "

Lyhyesti, tämä on täysi vitsi ajatuksena. Joko olet mielettömän onnekas että olet löytänyt tuollaisen "suuren tunteen" suhteen ja et tajua tuon taivaallista miten suhteet menevät tai et ylipäätään ymmärrä asiasta mitään.

Kokemuksesta voin sanoa että on todella tuskallista huomata kuinka se suuri tunne on tietyllä tavalla valhetta ja että ihmiset jotka tuntevat voimakkaasti toisiaan kohtaan vain eivät sovi välttämättä yhteen.

Ei sellaisella suhteella ole vain perusteita, paljon parempi olla suhteessa jossa on ehkä vähemmän tunnetta, mutta huomattavasti enemmän järkeä kun ihmisten elämät kietoutuvat paremmin toisiinsa.

Lue lisää

Kuka tätä saman paskan laaritusta jaksaa lukea, ei kukaan.

iinuliini9 kirjoitti:

noin kyyninen.

Minä ainakin olen rakastunut erääseen mieheen, jonka kanssa kemiamme todellakin kohtaavat.

Rakastan tuota miestä ja kaikkea hänessä.

Tulee se arkivadtaan, saattaa tullaa yllättävän äkkiä kun, totuus paljastuu.

"Miksi aina analysoida niin kauheasti etukäteen asioita." ja "Eikö voisi olla ihmiselle ihminen tässä hetkessä. " ja
"Tulevaisuudesta ei kukaan tiedä,"

Ovat eri asioita kuin tämä: "Opettaa ja oppia elämästä. "

Jos elät aina vain tässä hetkessä, mitään analysoimatta ja aina toteamalla ettei tulevaisuudesta voi tietää niin et koskaan opi elämästä yhtään mitään.

No hoh kirjoitti:

"Miksi aina analysoida niin kauheasti etukäteen asioita." ja "Eikö voisi olla ihmiselle ihminen tässä hetkessä. " ja
"Tulevaisuudesta ei kukaan tiedä,"

Ovat eri asioita kuin tämä: "Opettaa ja oppia elämästä. "

Jos elät aina vain tässä hetkessä, mitään analysoimatta ja aina toteamalla ettei tulevaisuudesta voi tietää niin et koskaan opi elämästä yhtään mitään.

Lue lisää

Minä ajattelen noin ja sinä jotenkin toisin :)
Kokemuksien kautta voi oppia ja analysoimalla tapahtunutta. Ei tapahtuvaa.