keitettiin ja tarjottiin kahvia(me vanhat vieläkin).
Nyt jotkut nuorissa perheissä elävät eivät juo kahvia, eivätkä teetä.
Mikä lie käytäntö kun tälläisia vieraita sattuu tulemaan? Tarjotaanko yleensä mitään?
Nyt jotkut nuorissa perheissä elävät eivät juo kahvia, eivätkä teetä.
Mikä lie käytäntö kun tälläisia vieraita sattuu tulemaan? Tarjotaanko yleensä mitään?
Vastaukset 21
Vanhimmat
kysyvät että otatteko kahvia, tai keitänkö kahvia, - ennen ei kyllä kyselty vaan pannu kiikutettiin hellalle heti kun vieras astui porstuaan, - niin se maalima muuttuu, tai tavat.
terveisitä.
Kyllä mie keitän kahvit jos vieras malttaa istahtaa, ovensuuhun jos jiäpi, niin sitten olkuun kuivin suin, - vaikka harvoin noita kutsumattomia enää kyllä piipahtelee, sekin on muuttunut mualimassa.. :) Jokkainen möyröttää mökissään..ja tollottaa televisiota tai ..he :) on nenä kiinni tässä rakkineessa.
Nykyisin vieraat nauttivat hyvästä ruuasta.
Entiset kahvikekkerit ovat siirtyneet ravintoloihin, kera viinilasin tai oluen.
Olisiko nuo tavat kaikkialla? Ei meillä lapsuuskodissakaan, enkä itsekään, tarjoa tai tee heti jotain juotavaa syötävää, kun joku poikkeaa. Saatan jonkin ajan kuluttua kysyä, haluatko, mehua, limua, olutta, tai jotain?
Eri asia on, jos olen kutsunut syömään, tai kahville, teelle.
En itsekään kylässä käydessäni, kun poikkean, syömään juomaan sinne mene, vesilasillisen saatan juoda.
Joskus kesällä jäätelöpuikko, tai tuutti maistuu, niin itselleni, kuin tutuillenikin.
Kysyjä on asunut ja elänyt maalla, tai ainakin maaseutukaupungeissa.
Hauhean epäkohteliasta olla tarjoamatta mitään. Huono ja tyhmä emäntä jos ei mitään olisi tarjonnut kulkijalle.
Kohteliasta on taas antaa vieraan rauhassa istahtaa, sitten vasta kahvin keittoon. Jos heti keität se tarkoittaa että haluaa mahdollisemman äkkiä vieraasta eroon.
;D , ihan stadissa, suomessa asuessani ;D. käynyt kylläkin turussa, ja keskipohjanmaalla kyläilemässä, eikä niissäkään kahvia tuputettu, vaan kysyttiin jossain vaiheessa, haluanko jotain. Toki noissa paikoissa yleensä yövyinkin, joten sain sekä ruokaa, että teetä.
Näin myös, kun siellä naapuri poikkesi, ettei sitä kahvia sielläkään keitetty. Saattoi tunninkin istuskella juttelemassa. Kysyttiin tosin jossain vaiheessa, haluaako jotain, kuten meilläkin ;D
Niin, tuo QQ (kuukuu) on helpompi nikkinä isoilla kuulla ;D täysikuun lapselle sopiva nikki. Ja kuuhullulle ;D
täällä Itä-Suomessa ja Savossa oli itsestään selvyys, että vieraalle keitettiin kahvit ja kyselemättä sen kummemin, - uskoisin että emäntää oisi pietty ylpeänä tai tyhmänä jos edes kahvia ei oisi tarjottu..:)
Siksi arvelinkin, ettei se taida koko suomea koskea, koska en osaa ajatella vanhempiani, tai tuttujani kovinkaan epäystävällisinä, en itseänikään ;D
Silloin kun kutsun ihan kyläilemään, toki varaan jotain tarjottavaa.
Yksi tuttavani, on naimisissa itäsuomalaisen miehen kanssa, siellä mies aina komentaa sitä kahvia/teetä laittamaan ;D. Väliin hän meinaa suuttuakin, jos on jokin homma kesken, ja pitäisi kahvinkeittoon ruveta, kun joku piipahtaa.
Eli erilaiset tavat ;D
Eihän tässä uskaltaisi naapurissa piipahtaakaan, jos aina tarjottaisiin heti jotain. Luusisivat että käyn "kerjuulla". ;DD ehkä se on sitten myös välimatkoistakin kiinni ;D
kerjuulla :)), vähän nauratti..:)
Nämä on kai niitä kulttuurieroja maaseudun ja kaupunkiasujien välillä :)
Hyvä, niin arvelinkin ;D Mutta, mietipä itse, joskus saatan, ja myös muut asukkaat, laukata parikin kertaa päivässä, jonkin asian vuoksi. Tosin joskus menee muutama päiväkin, ettemme näe. Jos joka kerta pitäisi tarjoamuksia olla, eihän siinä muuta kerkiäisikään. Vatsakin kärsisi, ja sokerihumala saattaisi tulla ;D
Nuorena kotiäitinäkään, emme samantalon ihmiset kahvikutsuja pitäneet, vaikka saatoimme toistemme huusholleissa viettää tunnin, parikin. Lapset toki ruokimme samalla, jos olivat leikkimässä, kun omamme, saatuaan puhelinsoitolla, tai kipaisemalla kotonaan pyytämässä luvan..
Yksi ystävätär asuu n, 1/2km päässä. Piipahdamme, ilman tarjoomuksia, toki kysymme, haluaisiko?
Joskus sovimme, ihan menevämme jommallekummalle teelle, se on eriasia, vaikkapa ulkoilun jälkeen.
Ja minä kun luulin, että se QQ tarkoittaa maitorauhasia viistosta katsoen...
Hehhe, empä ole kirjaimia sillä silmällä osannut katsella, mutta sinähän väsäätkin kaikenlaista, joten silmilläsi näet muutakin, kun me tavalliset ;D
Juuri tuon kahvitarjoilun takia en ennen kylillä käynytkään. Enkä tarjoa hevin nytkään kahvia en ollenkaan. En juo itekkään kahvia. Enkä tavallista teetä. Puhdistettua ja ionisoitua vettä mä juon
Onko niistä ioneista apua?
yhdellekin sukulaiselle kahvia taikka muuta juotavaa, mutta aina kieltäytyi, niin enää edes viitti kysyäkkään. Osaa kai tuo yli 70 pyytää jotain jos haluaa.
Ei meillä oo ees kahveenkeitintä, ei ees pikakahvia, ei ees kahvikuppeja (teemukeja löytyy). Vanha pannu löytyy, vieras saa ite keittää jos tuo purut mukanaan, tarjoon maidot ja sokerit. Minä tai eukko ei edes osata keittää kahvetta.
Muuten on tarjolla teetä (ainakin sataa eri laatua), mehua, limppaa, maitoo, vettä, joskus olutta tai siideriä.
Pullaa ei o, ellei kaupasta haeta pakastettua tehdaspullaa.
Meillä ei ole ollut myöskään joulukuusta ja olemme eronneet kirkosta.
Autokin puuttuu, tulkaa taksilla jos ette asemalta jaksa kävellä.
Myös digiboksi puuttuu ja urheilua emme seuraa.
Yleensä jos kutsun, niin he ovat lähisukulaisia, lapsiani ja heidän lapsiaan, ystäväni ja tuttujani. Tällöin kyllä laitan tilanteen mukaan joko ruokaa,menu: helppo liha/kalaruoka maito/vesi joskus viini/olut tai Kahvi/tee/mehu leipää leikkeleitä tai pullaa pikkuleipää, korppujakin.
Satunnaiselle kävijälle saatan joskus keittää kahvia/teetä tai tarjota mehun tai vaan lämmintä kättä.
Minulla tahtoo tuota tuoreruokaa mennä hukkaan, jos pitää aina ostaa varmuudeksi vieraita varten.
Yleensä minulla ei passattavia tule kutsumatta ja satunnaisesti ei juuri kukaan. Asun niin syrjässä, että kylääntulo on melkein sovittava - saatan itsekin olla lietsussa ja kotiliesi on kylmänä.
Tuo 'kyläily' on mielestäni muuttanut muotoaan: tietenkin lapset ja lapsenlapset soittavat ennen tuloaan ja ystävänikin pistäytyessään pirauttaa. - Silloin oli kyläreissuja ja meilläkin viikonloppuna varsinkin sunnuntaipäivisin harrastettiin vierailuja puolin ja toisin huomioiden tarjoilussa aikuiset sekä lapset. Nykyisin sitä voidaan tavata kauppakeskuksen kahvilassa tai pizzeriassa tai leffan/museon/teatterin/taidenäyttelyn aulassa jne.
Meilläpäin oli selvää että vieraalle aina jotain tarjotaan, "jos ei muuta niin viinatilkka". Tuo tosiaan oli yleinen sanonta ja tapa myös, ollaan ilmeisesti samalta suunnalta Pirren kanssa.
Ennen matkat oli pitkiä, ja jos joku asialle tai varsinkin kyläilemään tuli, niin siinäpä oli kiva asiat hoitaa ja samalla turista tuvassa kahvikupin äärellä. Nimenomaan satunnaiset kulkijat hoideltiin näin. Jos pyydettiin oikein kylään tai jos sukulaisia tuli, niin tarjoilut oli suunniteltu vähän paremmiksi pikkuleipineen kakkuineen kaikkineen jo ennakkoon.
Valitettavasti näitä "piipahtelijoita" on tosi harvoin nykyisin, ilmeisesti odotetaan kutsua eikä arvata tulla jos ei ole kutsu käynyt. Itse tykkään ex tempore -kyläilijöistä; silloin ei ole niin nuukaa vaikka kovin laajoja tarjoiluja ei talosta löytyisikään ;-D
Tervetuloa kylään, kyllä minä jotain tarjoan jos vieraalla aikaa on (kysyn ainakin kelpaako): kahvia, teetä, mehua, vaikka viinilasillisen... tai vaikka lasillisen vettä, puhdasta paikallisten harjujen raanavettä. Meillä päin ollaan vieraanvaraisia, mutta ei me tuputeta. Vieras itse päättäköön ottaako vai jättääkö.
aamunkoitossa meillä oli ikäisemme pariskunta, jonka mies vitsaili aina, että tulevat meille kylään, jos sataa, ja kun meillä tarjoillaan aina niin hyvää pullaa.
Vierailut harvenivat kummasti, kun alettiin tarjoilla näkkäriä kahvin kanssa.
Kahvipirtissä näkyy ainakin kahvi kelpaavan, tuolla kerrosta alempana. Eikös sitä alaspäin mennä kun ikä lisääntyy?
Joku se kahvia juo, Suomessa 10 kg per/lurjus, vuosi.
Siellä on kiva käydä lukemassa. Iloisia ihmisiä ja kuvitteellinen kahvipirtti. Vastuksensa oli heilläkin niinkun aikoinaan täälläkin hassunhauskassa ketjussa joka ärsytti niin suunnattomasti näitä räähkiä, joita ainakin silloin tuntui olevan palsta täynnä.