sinun sisintäsi näkyviin
niin kuin mehevää sipulia -
kerros kerrokselta,
itkemättä.
Yritin purkaa muurit
sinun ympäriltäsi -
pala palalta,
sortumatta.
Sinä, rakkain,
olet liian monikerroksellinen
minunkaltaistani varten -
olen arki enkä ylety
koskettamaan tähtien taivasta.
Sinun uumenistasi nousivat
kirvelevät, parantavat höyryt.
Miksi silti palikat yhä levällään?
niin kuin mehevää sipulia -
kerros kerrokselta,
itkemättä.
Yritin purkaa muurit
sinun ympäriltäsi -
pala palalta,
sortumatta.
Sinä, rakkain,
olet liian monikerroksellinen
minunkaltaistani varten -
olen arki enkä ylety
koskettamaan tähtien taivasta.
Sinun uumenistasi nousivat
kirvelevät, parantavat höyryt.
Miksi silti palikat yhä levällään?
Vastaukset 7
Vanhimmat
kuin omia virheitään peittelevä,
itkeskelevä nainen?
Valitsit väärin,
kun valitsit minut.
Syvin sisimpäni on omani,
sitä en jakele.
Voit kömpiä kainalooni,
jos haluat sinua lohduteltavan,
jos haluat tuntea itsesi pieneksi.
Voin sulkea sinut syliini,
jos haluat minun lämpöni.
Voit sulkea silmäsi,
kun suutelen sinua.
Voisitko sulkea silmäsi
sisimmältäni edes hetkeksi,
muruseni.
Jospa vain nauttisimme toisistamme
tämän kallisarvoisen hetken,
kun maalliset majamme yhtyvät,
Hermojemme päät säkenöivät.
rakkaus on minulle jotakin muutakin
kuin sinun pakkautuva, sykkivä veresi.
Se on... niin, se on jotakin niin hyvää,
etten sanotuksi saa.
- Ymmärrän, tyttöseni.
Meneillään se aika kuusta,
kun kuukin on verinen
ja mies naisensa kanssa kuutamolla.
Ja haluttavaksi nainen näkee
miehestään vain hänen tarjoamansa
suklaapatukan?
silmissä saa pelkkä suklaapatukka.
Mutta rakkain,
rakkaus on minulle jotakin muutakin
kuin sinun pakkautuva, sykkivä veresi.
Se on... niin, se on jotakin niin hyvää,
etten sanotuksi saa.
- Ymmärrän, tyttöseni.
Meneillään se aika kuusta,
kun kuukin on verinen
ja mies naisensa kanssa kuutamolla.
Ja haluttavaksi nainen näkee
miehestään vain hänen tarjoamansa
suklaapatukan?
rakkain,
mutta pidät minutkin,
rakkauteni sinua kohtaan
orjuuttaa minut.
Sinun salainen sisimpäsi?
Sinun tarvitsemasi oma aika?
Emmekö me jaa keskenämme kaiken?
Sellainen olisi suurta rakkautta,
että jakaisit arjen minun kanssani?
Mutta sinä jaat sen toisten naisten kanssa.
Istut tietokoneellasi
etkä salli minun kurkistaa sinuun päinkään,
ainakaan olkasi ylitse.
Iltaisin puhut puhuttavasi
makuuhuoneessa,
kännykkä korvallasi.
Jätät minut yksin.
Lapsi imee rintojani.
Hedelmöittänyttä rakkautta..
Tosi rakkautta on antaa
toiselle vapaus olla oma itsensä.
Ja rakkautta on antaa
itsellensä vapaus olla oma itsensä.
Ei enää kysymyksiä,
muruseni.
Luota vain minuun,
ja itseesi.
Olethan sinä yhä
myös minun vaimoni?
se oli taas vain sitä, rakkain.
Olisit sanonut suoraan;
kun maalliset majamme yhtyvät ilotaloksi.
Hermojemme päät säkenöivät. Pah!
Ottaa suoraan sanottuna jo hermoon!
Rakkain, yhtyminen
kahdesta yhdeksi on...
se nyt on vaan
jotakin niin hyvää, ettei sanotuksi saa.
Sinun asentosi, rakkain...
näyttää taas siltä,
että olet taas lähdössä johonkin
muualle yhteisestä kodistamme...
Rakkain, mitä minä nyt
taas sanoin muka väärin...?
Että ylläkuvatun kaltaiseksi kirjoitettu
avauspulinaketju ei ainakaan ole runoutta,
eikä varsinkaan rakkausrunoutta.
Tuollainen pulina ei vaan näemmä
yksinkertaisesti enemmälti kiinnosta..
kuin muutamia harvoja.:)