syystä kun oikein toivoo näkevänsä jonkun niin alkaa "kuvittelemaan" näkevänsä. Näkee monissa vastaantulijoissa tuttuja piirteitä. Sitten kun oikeasti näkee ko. henkilön niin ei usko näkemäänsä vaan etsii jotain piirteitä mitkä eivät täsmää toivomaansa henkilöön.
Hassua.
Muistan monesti nähneeni sinut tuolla jossain liikenteessä mutta en reagoinut välittömästi enkä antanut kuulua itsestäni. Ongelmani ja haasteeni on siinä etten erotu massasta.
Hassua.
Muistan monesti nähneeni sinut tuolla jossain liikenteessä mutta en reagoinut välittömästi enkä antanut kuulua itsestäni. Ongelmani ja haasteeni on siinä etten erotu massasta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eikä tarvitse edes toivoa. Yritän unohtaa erään naisen ja vaikka tiesin ettei hän ole kaupungissa vaan matkoilla niin kaupungilla käydessä jokainen tietyn mittainen hoikka nainen taakse vedettyine hiuksineen ponihännälle saivat kattomaan aina tarkemmin.
Sitten kun tosiaan kohtaa sen toisen ihmisen niin hän on aina hieman erilainen kun on kuvitellut.
Tosiaan. Montako kertaa pitää tavata jotta ymmärtää hänen olevan erilainen. Vai heti ensimmäisellä kerrallako se selviää?
Oliko pettymys? Vai iloinen yllätys?
Haluttaessa näkisin häntä kyllä jatkuvasti lähes. En ole tässä lähiaikoina nähnyt häntä ja hyvä niin.
Ärsyttää vain kun osa vastaantulijoista muistuttaa hänestä.