Mieli maassa, olo on yksinäinen.
En tahdo vaivata ystäviäni. Heillä on omat ongelmansa ja onnensa juuri nyt.
Huomasin muuten äsken kirkuvani. Sellaista pientä kurkusta lähtevää ulinaa, kai jotain rauhattoman mielen purkautumista, hyvin outoa silti. Jos määrittelisin ongelmani, kyse on siitä, etten kelpaa. Tiedän ajatuksen olevan jotain lapsellista kiukuttelua. Se on niitä hölmöjä ajatuksia, joita tulee piilotettua kaikkien katselta. Löytää vain itsensä ulisemasta tahdottomasti.
Ajatukseni pomppivat ja kiertyvät yhä tiiviimmin lauseen ympärille, jonka luin joltain palstalta. Joku puhui naisesta, joka jää ystäväksi, koska ei ylitä rimaa edes hyppäämällä. Minä olen sellainen nainen. Viha ja katkeruus toteaa minussa, jos et halua minua kokonaan, et saa minusta mitään. Se häilähtää päässäni vain hetken, sitten siirrän sen pois. Valitsen toisen reitin.
Kohtasin hänet eilen pitkästä aikaa. En ollut vihainen, enkä katkera. Olin surullinen. Hän oli ystävällinen ja kohtelias. Minä jäykkä ja piilossa satiiristen huomautusteni takana. Hymyni sattui poskiin, mutta huolehdin varmasti hymyileväni myös silmilläni. Tavoittelin mennyttä lempeyttä ääneeni. Hän osoitti luottamusta ja välittämistä. Päivän päätyttyä olin väsynyt, väsyneempi kuin tavallisesti.
Nyt minulla olisi sata asiaa tehtävänä, mutten saa itseäni nostettua tästä surusta. En osaa purkaa tätä tekemiseen. En löydä kiukkua, jolla voisin syöstä itseni turruttavaan hääräämiseen. Miten voikaan järkevä ihminen syöksyä tällaiseen tilaan. Kun harvoin ihastuu, siitä puuttuu kaiketi rutiini. Harvoin kun avaa sydäntään ja sitten tulee torjutuksi, ei osaa itseään korjata nopeasti jatkamaan matkaa.
Jostain olisi nyt revittävä usko miehen olemassa oloon, joka on asettanut rimansa minulle sopivalle korkeudelle. Jossain olisi mies, jonka elämässä on minun muotoinen aukko. Eteenpäin meneminen vaatii tuon uskomisen ja sen uskomisen, että sama mies ajattelisi tuon oman rimansa olevan korkealla. Tänään se tuntuu vaikealta.
En tahdo vaivata ystäviäni. Heillä on omat ongelmansa ja onnensa juuri nyt.
Huomasin muuten äsken kirkuvani. Sellaista pientä kurkusta lähtevää ulinaa, kai jotain rauhattoman mielen purkautumista, hyvin outoa silti. Jos määrittelisin ongelmani, kyse on siitä, etten kelpaa. Tiedän ajatuksen olevan jotain lapsellista kiukuttelua. Se on niitä hölmöjä ajatuksia, joita tulee piilotettua kaikkien katselta. Löytää vain itsensä ulisemasta tahdottomasti.
Ajatukseni pomppivat ja kiertyvät yhä tiiviimmin lauseen ympärille, jonka luin joltain palstalta. Joku puhui naisesta, joka jää ystäväksi, koska ei ylitä rimaa edes hyppäämällä. Minä olen sellainen nainen. Viha ja katkeruus toteaa minussa, jos et halua minua kokonaan, et saa minusta mitään. Se häilähtää päässäni vain hetken, sitten siirrän sen pois. Valitsen toisen reitin.
Kohtasin hänet eilen pitkästä aikaa. En ollut vihainen, enkä katkera. Olin surullinen. Hän oli ystävällinen ja kohtelias. Minä jäykkä ja piilossa satiiristen huomautusteni takana. Hymyni sattui poskiin, mutta huolehdin varmasti hymyileväni myös silmilläni. Tavoittelin mennyttä lempeyttä ääneeni. Hän osoitti luottamusta ja välittämistä. Päivän päätyttyä olin väsynyt, väsyneempi kuin tavallisesti.
Nyt minulla olisi sata asiaa tehtävänä, mutten saa itseäni nostettua tästä surusta. En osaa purkaa tätä tekemiseen. En löydä kiukkua, jolla voisin syöstä itseni turruttavaan hääräämiseen. Miten voikaan järkevä ihminen syöksyä tällaiseen tilaan. Kun harvoin ihastuu, siitä puuttuu kaiketi rutiini. Harvoin kun avaa sydäntään ja sitten tulee torjutuksi, ei osaa itseään korjata nopeasti jatkamaan matkaa.
Jostain olisi nyt revittävä usko miehen olemassa oloon, joka on asettanut rimansa minulle sopivalle korkeudelle. Jossain olisi mies, jonka elämässä on minun muotoinen aukko. Eteenpäin meneminen vaatii tuon uskomisen ja sen uskomisen, että sama mies ajattelisi tuon oman rimansa olevan korkealla. Tänään se tuntuu vaikealta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aloittaja, sinun pitäisi kirjoittaa kirjoja. Sinulla on mielenkiintoinen sujuva kirjoitustyyli. Luin kiinnostuksella koska esität asiasi selkeästi ja omintakeisesti.
Mitä varsinaiseen asiaasi tulee niin pidä nimenomaan oma rimasi korkealla koska olet tasokas ja älykäs. Vaadi omantasoisesi ihminen koska tarvitset vahvan ihmisen rinnallesi.
Käy ny kahtomassa jottai terveesaseman päevystystä että meinaan jos ne antaa sullen jotaan raauhottavaan. Kyll sää asitä niinku tarvitteet.
tähänkin aloitukseen tulla viisastelemaan, häh ? Kirjoitusterapia on hyvä juttu, ei mielipahaan aina tarvita terveysasemia ja " lääkkeitä " ! En ymmärrä, minkä takia pitää vinoilla ja sitäpaitsi, ap. tuulettaa
tunteitaan todella asiallisesti .