Nyt sapettaa niin paljon, että pakko purkautua jonnekkin. Ja katsoin sopivaksi tämän isien palstan josko joku kaksilahkeinen osaisi vaikka kommetoida asiaa jollain tavalla.
Elikkä olen raskaana rv 8 ja mies painostaa päivittäin minua tekemään abortin, siihen en suostu. Sen jälkeen adoptiota, jotta lapsi saisi paremman kodin. Tuon jälkeen tekisi mieli huutaa ukolle, että painu sinä siitä vi***** jos ei kiinnosta olla perhe. Ei haluaisi erota, mutta ei halua viettää perhe-elämää. Lapsi ei ollut edes vahinko ja silti mies syyttä tästä minua, että muka huijasin häntä. Ihan kuin ei hänellä omia aivoja olisi ´ja tietäisi miten käy kun ei ehkäisyä käytä !
Olemme seurustelleet reilu 5 vuotta ja matkaan mahtuu kaikenlaista, pettämistä ja tyhjiä lupauksia viettää aikaa viikonloppua kanssani, mutta kaljapullo vie voiton. Sanoinkin eilen ukolle, että jos ero tässä tulee, eipähän tarvitse enää valvoa viikonloppuöitä ja miettiä missä menet ja mitä teet ja kuunnella sitä jonninjoutavaa darravaikerrusta joka helvetin sunnuntai! Tottakai toivon, että hän ottaa itseään niskasta kiinni ja lopettaa / vähentää rientoja ja olisi lapselleen isä.
Nyt ketuttaa vaan niin hemmetisti tuo sen käytös. Tiedän että häntä pelottaa jne. Mutta niin pelottaa minuakin. Otan sentään vastuun ja haluan olla hyvä äiti lapselleni, joka on minulle erittäin iloinen asia.
Ahdistun suunnattomasti kun hän kehtaa selittää, että jos tulisi keskenmeno se olisi pelastus, kaikki voisi jatkua niin kuin ennen joka tarkoittaa siis biletystä jota hän enemmän tekee, kuin minä. Itseltäni mennyt kiinnostus aikoja sitten koko touhuun. Miten hän voi olla niin tyhmä ja ajatella että kaikki olisi "hyvin" jos keskenmeno tulisi. Ollaan reilu parikymppisiä ja aikaa tehdä lapsia vielä on, mutta miten pystyn katsomaan tuollaista miestä vilpittömästi silmiin ja rakastaa kun hän toivoo tuollaista. Tekisi miele heittää hänet jo nyt pihalle, mutta jotenkin haluan katsoa mitä tässä käy, muuttuuko mieli hänellä vai ei.
Miehestä näin muuten. Hän on erittäin ihana arkena jne. suhde toimii (jos ei lasketa tätä raskaus hommaa mukaan). Rakastan häntä kyllä, mutta viime aikoina nuo hänen puheet ovat satuttaneet minua suunnattomasti.
En olisi voinut kuvitella, että hän on noin idiootti ja ajattelee noin lapsellisesti. Suoraan hänelle olen sanonut, että jos lähdet niin sitten lähdet, jos rakastaisi oikeasti ei lähtisi menemään.
Kännipäissään hän on selitellyt ja itkeskellyt kuinka iloinen on tästä, ja että on nähnyt unta, että oltiin synnytyssalissa ja se oli aivan ihana hetki.
Itsellä pää on aivan sekaisin. Ahdistaa, vituttaa, pelottaa ja silti olen onnellinen että olen raskaana.
Toivon, että ei tulisi asiattomia kommentteja kuten "jos ukko noin läpipaska miksi et itse pitänyt huolta ehkäisystä"
Söin pillereitä tai olen kahta eri merkkiäkin syönyt seurustelun aikana, hormonaalinen ehkäisy ei vain sovi minulle ja lopetin pillerit. Kondomeja on kaapissa ja siitä sanoin miehelle, mutta ei kiinnostanut. Kerroin vielä, että tästä sitten voi tulla raskaaksi ja vastauksena sain, että tulee jos on tullakseen. ja nyt on sitten tämmöinen tilanne :(
Elikkä olen raskaana rv 8 ja mies painostaa päivittäin minua tekemään abortin, siihen en suostu. Sen jälkeen adoptiota, jotta lapsi saisi paremman kodin. Tuon jälkeen tekisi mieli huutaa ukolle, että painu sinä siitä vi***** jos ei kiinnosta olla perhe. Ei haluaisi erota, mutta ei halua viettää perhe-elämää. Lapsi ei ollut edes vahinko ja silti mies syyttä tästä minua, että muka huijasin häntä. Ihan kuin ei hänellä omia aivoja olisi ´ja tietäisi miten käy kun ei ehkäisyä käytä !
Olemme seurustelleet reilu 5 vuotta ja matkaan mahtuu kaikenlaista, pettämistä ja tyhjiä lupauksia viettää aikaa viikonloppua kanssani, mutta kaljapullo vie voiton. Sanoinkin eilen ukolle, että jos ero tässä tulee, eipähän tarvitse enää valvoa viikonloppuöitä ja miettiä missä menet ja mitä teet ja kuunnella sitä jonninjoutavaa darravaikerrusta joka helvetin sunnuntai! Tottakai toivon, että hän ottaa itseään niskasta kiinni ja lopettaa / vähentää rientoja ja olisi lapselleen isä.
Nyt ketuttaa vaan niin hemmetisti tuo sen käytös. Tiedän että häntä pelottaa jne. Mutta niin pelottaa minuakin. Otan sentään vastuun ja haluan olla hyvä äiti lapselleni, joka on minulle erittäin iloinen asia.
Ahdistun suunnattomasti kun hän kehtaa selittää, että jos tulisi keskenmeno se olisi pelastus, kaikki voisi jatkua niin kuin ennen joka tarkoittaa siis biletystä jota hän enemmän tekee, kuin minä. Itseltäni mennyt kiinnostus aikoja sitten koko touhuun. Miten hän voi olla niin tyhmä ja ajatella että kaikki olisi "hyvin" jos keskenmeno tulisi. Ollaan reilu parikymppisiä ja aikaa tehdä lapsia vielä on, mutta miten pystyn katsomaan tuollaista miestä vilpittömästi silmiin ja rakastaa kun hän toivoo tuollaista. Tekisi miele heittää hänet jo nyt pihalle, mutta jotenkin haluan katsoa mitä tässä käy, muuttuuko mieli hänellä vai ei.
Miehestä näin muuten. Hän on erittäin ihana arkena jne. suhde toimii (jos ei lasketa tätä raskaus hommaa mukaan). Rakastan häntä kyllä, mutta viime aikoina nuo hänen puheet ovat satuttaneet minua suunnattomasti.
En olisi voinut kuvitella, että hän on noin idiootti ja ajattelee noin lapsellisesti. Suoraan hänelle olen sanonut, että jos lähdet niin sitten lähdet, jos rakastaisi oikeasti ei lähtisi menemään.
Kännipäissään hän on selitellyt ja itkeskellyt kuinka iloinen on tästä, ja että on nähnyt unta, että oltiin synnytyssalissa ja se oli aivan ihana hetki.
Itsellä pää on aivan sekaisin. Ahdistaa, vituttaa, pelottaa ja silti olen onnellinen että olen raskaana.
Toivon, että ei tulisi asiattomia kommentteja kuten "jos ukko noin läpipaska miksi et itse pitänyt huolta ehkäisystä"
Söin pillereitä tai olen kahta eri merkkiäkin syönyt seurustelun aikana, hormonaalinen ehkäisy ei vain sovi minulle ja lopetin pillerit. Kondomeja on kaapissa ja siitä sanoin miehelle, mutta ei kiinnostanut. Kerroin vielä, että tästä sitten voi tulla raskaaksi ja vastauksena sain, että tulee jos on tullakseen. ja nyt on sitten tämmöinen tilanne :(
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tulee jos on tullakseen..niinpä. Sinuna alkaisin miettimään elämää lapsen kanssa kaksin,muuta omillesi ja näkeepä sen sitten tuleeko mies toisiin ajatuksiin vai ei. Mutta jos itse olet päättänyt lapsen pitää niin pidä pääsi. Miehen puheista päätellen ei kaikki ole kotona kun toivoo keskenmenoa ym. Omaa lihaa ja verta,muttei ilmeisesti merkitse hänelle mitään.
ei ole hyväksi itsellesi, ei myöskään tulevalle lapselle.
Jos olet sitä mieltä, että haluat pitää lapsen, niin jotenkin tästä pitäisi päästä eteenpäin. Minkälaisesta perheestä miehesi on lähtöisin? Onko hänellä ollut hyvä suhde esim. omaan isäänsä? Jotenkin vaikuttaa, että ei ole ollut. Jos oma isä ei ole ollut läsnä pojan elämässä, niin vaikeaa on pojallakaan ryhtyä isäksi omalle lapselleen. Se vaatii todella kypsymistä ja henkistä kasvamista, johon puolisosi ei näytä olevan valmis.
Sinun pitää varautua siihen, että miehesi ei tule olemaan (ainakaan heti) mukanana lapsenne elämässä. Jos hän myöhemmin rauhoituu ja pystyy olemaan isä, niin hienoa. Painostamalla miestä tilanne ei tule muuttumaan. Tee selväksi miehelle, että sinä aiot joka tapauksessa pitää lapsen. Yh:n elämä ei ole helppoa, mutta jos sinulla on tukiverkkoja, niin selviät kyllä. Miehesi kasvaa isäksi aikanaan (ehkä). Nyt vaan teidän pitäisi saada tilanne rauhoitettua. Tarkoittaako se sitten erilleen muuttoa, ehkä.
eti toinen elättäjä itelles ja lapselles.
Tuo tilanne ei ole hyvä sinulle eikä lapsellesi. Järjestä itsesi eroon miehestäsi. Se on kaikista paras ratkaisu tässä tilanteessa. Jos miehessäsi on tarpeeksi miestä, hän muuttuu lapsen synnyttyä ja ottaa vastuun lapsesta ja itsestään, mutta älä silti odota ihmettä. Vaikka tuo ratkaisu tuntuis nyt ylivoimaiselta ja kamalalta, myöhemmin oot varmasti iloinen, että teit sen. Voimia :)