Kristuksen toinen tuleminen

Aapeli kirjoitti:

Kun Jeesus nousi taivaaseen ja pilvi vei hänet näkyvistä, kaksi enkeliä puhutteli opetuslapsia, jotka yhä katselivat ylöspäin Herransa poistumista: "Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän" (Ap.t. 1:11).

Toisin sanoen: he sanoivat, että sama Herra, joka juuri oli jättänyt heidät - todellinen, persoonallinen olento, ei pelkkä henki (Luuk. 24:36 - 43) - palaisi takaisin maan päälle. Ja hänen toinen tulemuksensa olisi yhtä kirjaimellinen ja henkilökohtainen kuin hänen taivaaseen menonsakin.

Näkyvä paluu. Kristuksen tulemus ei tule olemaan mikään sisäinen, näkymätön kokemus, vaan todellinen kohtaaminen näkyvän Persoonan kanssa. Jeesus ei halunnut jättää mitään epäselväksi paluunsa näkyvyyden suhteen. Siksi hän vertaisi sitä salaman leimahduksen (Matt. 24:27).

Raamattu opettaa selvästi, että vanhurskaat ja jumalattomat näkevät hänen tulemuksensa samanaikaisesti. Johannes kirjoittaa: "Katso, hän tulee pilvissä! Kaikki ihmiset näkevät hänet" (Ilm. 1:7). Kristus kertoi jumalattomien suhtautumisesta: "Kaikki maan sukukunnat puhkeavat valituksiin, kun näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan" (Matt. 24:30).

Kuuluva paluu. Raamattu korostaa Kristuksen takaisintulon julkisuutta toteamalla, että se ei ainoastaan näy vaan myös kuuluu: "Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa" (1.Tess. 4:16). "Suuren torven soidessa" hän kokoaa kansansa (Matt. 24:31). Tässä ei ole mitään salamyhkäistä.

Loistava paluu. Kun Kristus saapuu, hän tulee voittajana "Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa" (Matt. 16:27). Ilmestyskirjassa kuvataan Kristuksen tulemuksen loistoa mitä dramaattisimmalla tavalla. Kristus kuvataan ratsastamassa valkoisella hevosella ja johtamassa taivaan suunnatonta sotajoukkoa. Kirkastetun Kristuksen yliluonnollinen loisto on kaikille ilmeinen (Ilm. 19:11 - 16).

Äkillinen, yllättävä paluu. Kristityt, jotka kaipaavat ja odottavat Krituksen paluuta, ovat selvillä sen lähestymisestä (1.Tess. 5:4 - 6). Mutta maailman ihmisistä yleisesti Paavali kirjoitti: "Herran päivä tulee kuin varas yöllä. Juuri kun ihmiset sanovat: 'Kaikki on hyvin, ei mitään hätää', tuho kohtaa heidät äkkiarvaamatta niin kuin synnytyspoltot raskaana olevan naisen, eivätkä he pääse pakoon" (1.Tess. 5:2,3; vrt. Matt. 24:43).

Jotkut ovat päätelleet edellä lainattujen Paavalin sanojen tarkoittavan sitä, että Kristus tulee jollakin salaisella, näkymättömällä tavalla. Sellainen näkemys on kuitenkin ristiriidassa Raamatun toisaalla antaman kuvan kanssa, jonka mukaan Kristuksen tulemus tapahtuu kaikkien nähtävissä olevalla tavalla (Ilm. 1:7). Paavalin tarkoitus ei ollut sanoa, että Kristuksen tulo olisi salainen tapahtuma, vaan että maailmanmielisille se tapahtuu yllättäen ja arvaamatta kuin varkaan tulo.

Kristus korostaa samaa asiaa verratessaan tuloaan vedenpaisumusta edeltäneen maailman odottamattomaan tuhoon vedenpaisumuksessa. "Vedenpaisumuksen edellä ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin. Kukaan ei aavistanut mitään, enne kuin tulva tuli ja vei heidät kaikki mennessään. Samoin käy, kun Ihmisen Poika tulee" (Matt. 24:38,39). Vaikka Nooa oli saarnannut monia vuosia tulevasta tulvasta, se yllätti useimmat ihmiset. Silloin eli kahdenlaisia ihmisiä. Toiset uskoivat Nooan sanaa, menivät arkkiin ja pelastuivat. Toiset päättivät pysyä arkin ulkopuolella, ja "tulva tuli ja vei heidät kaikki mennessään" (Matt. 24:39).

Mullistava tapahtuma. Myös Nebukadnessarin uni metallisesta kuvapatsaasta kuvaa sitä mullistavaa tapaa, jolla Kristus on perustava kirkkauden valtakuntansa (katso tämän kirjan lukua 4). Nebukadnessar näki suuren kuvapatsaan, joka oli tällainen: "pää puhdasta kultaa, rinta ja käsivarret hopeaa, vatsa ja reidet pronssia, sääret rautaa, jalat osaksi rautaa, osaksi savea". Hänen sitä katsellessaan "lähti käden koskematta vierimään kivi. Se osui patsaan jalkoihin, jotka olivat rautaa ja savea, ja murskasi ne. Niin murtuivat yhtä lailla rauta, savi, pronssi, hopea ja kulta, ja niistä tuli kuin ruumenia kesäisellä puimatantereella, ja tuuli kantoi ne pois, eikä niitä löytynyt mistään. Ja kivestä, joka oli osunut patsaaseen, tuli suuri vuori, ja se täytti koko maailman" (Dan. 2:32 - 35).

Tämän unen muodossa Jumala antoi Nebukadnessarille luonnoksen maailmanhistoriasta. Hänen päiviensä ja Kristuksen ikuisen valtakunnan (kivi) perustamisen välisenä aikana neljä suurta maailmanvaltaa ja niiden jälkeen heikkojen ja vahvojen kansakuntien rykelmä hallitsisi maailman näyttämöllä.

Kristuksen ajasta lähtien Raamatun tulkitsijat ovat tässä kuvapatsaassa Babylonian (605 - 539 eKr), Meedian - Persian (539 - 331 eKr), Kreikan (331 - 168 eKr) ja Rooman (168 eKr - 476 jKr) maailmanvallat. *1 Kuten profetiassa ennustettiin, mikään suuri maailmanvalta ei seurannut Roomaa. Neljännellä ja viidennellä vuosisadalla jKr. se jakaantui lukuisiksi pienemmiksi valtakunniksi, joista Euroopan nykyiset valtiot ovat peräisin. Vuosisatojen aikana voimakkaat hallitsijat - kuten Kaarle Suuri, Kaarle V, Napoleon, keisari Wilhelm ja Hitler - ovat yrittäneet perustaa uuden maailmanvallan. Kukin niistä on epäonnistunut, niin kuin profetia ennustikin: "Valtakunnat - - eivät yhdisty, niin kuin ei rautakaan yhdisty saveen" (Dan. 2:43).

Lopuksi uni keskittyy dramaattiseen huippukohtaansa: Jumalan ikuisen valtakunnan perustamiseen. Käden koskematta irtaantuva kivi kuvaa Kristuksen kirkkauden valtakuntaa (Dan. 7:14; Ilm. 11:15), joka perustetaan ilman ihmisvoimia Kristuksen toisessa tulemuksessa.

Tämä Kristuksen valtakunta ei ole samanaikainen minkään maallisen valtakunnan kanssa. Hänen eläessään maan päällä Rooman hallitessa maailmaa, tuo kivi, joka murskaisi kaikki muut valtakunnat, ei ollut vielä tullut. Sen aika tulisi vasta raudan ja saven sekaisten valtakuntien jälkeen. Se perustetaan toisessa tulemuksessa, jolloin Kristus erottaa vanhurskaat jumalattomista (Matt. 25:31 - 34).

Kun tuo kivi irtoaa, se iskee "patsaan jalkoihin, jotka olivat rautaa ja savea". "Se murskaa lopullisesti kaikki nuo valtakunnat" - - "eikä niitä löytynyt mistään" (Dan. 2:34,44,35). Toinen adventti on todella maata mullistava tapahtuma.



Kristuksen toinen tulemus koskettaa kumpaakin ihmiskunnan kahdesta suuresta ryhmästä - niitä, jotka ovat vastaanottaneet Kristuksen ja hänen tarjoamansa pelastuksen, ja niitä, jotka ovat kääntäneet hänelle selkänsä.

Valittujen kokoaminen. Tärkeä yksityiskohta Kristuksen ikuisen valtakunnan perustamisessa on kaikkien lunastettujen kokoaminen (Matt. 24:31; 25:32 - 34; Mark. 13:27) siihen taivaalliseen kotiin, jonka Kristus on valmistanut (Joh. 14:3).

Kun valtionpäämies vierailee toisessa maassa, vain harvoilla ihmisillä on mahdollisuus olla mukana vastaanottajien ryhmässä. Mutta kun Kristus saapuu, jokainen uskova, joka koskaan on elänyt maan päällä, riippumatta iästä, sukupuolesta, koulutuksesta, taloudellisesta asemasta tai rodusta on mukana tuossa suuressa adventtijuhlassa. Kaksi tapahtumaa tekevät mahdolliseksi tämän yleismaailmallisen kokoontumisen: vanhurskaiden kuolleiden ylösnousemus ja elävien pyhien muuttaminen.

1. Kristuksessa kuolleiden ylösnousemus. Kun pasuunan ääni ilmoittaa Kristuksen saapuvan, vanhurskaat kuolleet herätetään katoamattomina ja kuolemattomina (1.Kor. 15:52,53). Tuona hetkenä "ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina" (1.Tess. 4:16). Toisin sanoen he nousevat ennen kuin elossa olevat pyhät temmataan heidän kanssaan Herraa vastaan.

Ylösnousseet kohtaavat jälleen ne, jotka surivat heidän poisnukkumistaan. Nyt he huudahtavat riemuissaan: "Missä on voittosi, kuolema? Missä on pistimesi, kuolema?" (1.Kor. 15:55).

Ylösnousemuksessa nousevat ruumiit eivät ole enää sairaita, raihnaisia tai runneltuja, jollaisina ne laskettiin hautaan, vaan ne ovat uusia, kuolemattomia, täydellisiä ruumiita, joissa ei enää näy synnin jälkiä. Ylösnousseissa pyhissä näkyy Kristuksen ennallistavan työn täyttymys; heidän mielensä, sielunsa ja ruumiinsa heijastaa täydellisesti Jumalan kuvaa (1.Kor. 15:42 - 54; ks. tämän kirjan lukua 25).

2. Elossa olevien uskovien muuttaminen. Kun vanhurskaat kuolleet herätetään eloon, elossa olevat vanhurskaat, jotka elävät maan päällä Kristuksen tullessa, muutetaan. "Tämän katoavan on näet pukeuduttava katoamattomuuteen ja kuolevaisen kuolemattomuuteen" (1.Kor. 15:53).

Kristuksen tullessa mikään uskovien ryhmä ei saa etusijaa toisten rinnalla. Paavali kirjoittaa, että elossa olleet ja muutetut uskovat "temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan. Näin saamme olla aina Herran kanssa" (1.Tess. 4:17; vrt. Hepr. 11:39,40). Näin siis kaikki uskovat ovat mukana suuressa kokoamisessa - sekä ylösnousseet pyhät kaikilta aikakausilta että ne, jotka ovat elossa Kristuksen tullessa.

Epäuskoisten kuolema. Uskoville Kristuksen tulemus on ilon ja riemun aikaa, mutta kadotetuille se on oleva kauheaa aikaa. He ovat vastustaneet Kristuksen rakkautta ja hänen pelastuskutsuaan niin kauan, että he ovat joutuneet petollisten eksytysten pauloihin (ks. 2.Tess. 2:9 - 12; Room. 1:28 - 32). Kun he näkevät Hänet, jonka he ovat hyljänneet, tulevan kuningasten Kuninkaana ja herrain Herrana, he tietävät että heidän tuomionsa on sinetöity. Epätoivon ja kauhun valtaamina he huutavat vuorille ja kallioille, että ne peittäisivät heidät (Ilm. 6:16,17).

Tuona aikana Jumala hävittää Babylonin, kaikkien luopiouskontojen yhteenliittymän. "Hänet poltetaan tuhkaksi" (Ilm. 18:8). Tuon liittoutuman johtajan - kadotuksen ja vääryyden ihmisen - "Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemisensa kirkkaudella" (2.Tess. 2:8). Ne vallat, jotka ovat vastuussa pedon merkin pakottamisesta (ks. tämän kirjan lukua 12), "heitettiin elävinä tuliseen järveen rikinkatkuisten lieskojen keskelle. Loput saivat surmansa miekasta, joka lähti ratsastajan suusta" (Ilm. 19:20,21).

Jeesuksen Kristuksen pikaisen paluun merkit

Raamattu ei paljasta ainoastaan Kristuksen tulemuksen tapaa ja tarkoitusta, vaan se kuvailee myös niitä merkkejä, jotka kertovat tuon suuren tapahtuman lähestymisestä. Ensimmäiset merkit Jeesuksen tulemuksen lähestymisestä näkyivät yli 1700 vuotta Kristuksen taivaaseen astumisen jälkeen. Toisia merkkejä seurasi, ja ne kaikki muistuttivat samasta tosiasiasta.

Merkkejä luonnon maailmassa. Kristus ennusti, että "auringossa, kuussa ja tähdissä näkyy merkkejä" (Luuk. 21:25). Hän selitti yksityiskohtaisesti, että "aurinko pimenee eikä kuu anna valoaan, tähtiä putoaa taivaalta ja taivaiden voimat järkkyvät. Silloin nähdään Ihmisen Pojan tulevan pilvien keskellä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan" (Mark. 13:24 - 26). Johannes näki lisäksi, että taivaalla näkyviä merkkejä edeltäisi suuri maanjäristys (Ilm. 6:12). Kaikki nämä merkit osoittaisivat, että 1260 vuoden vainon aika olisi päättymässä (ks. tämän kirjan lukua 12).

1. Maan todistus. Tämän ennustuksen täyttymyksenä "suurin tunnettu maanjäristys" *2 tapahtui 1. marraskuuta 1755. Se tunnetaan Lissabonin maanjäristyksen nimellä, mutta sen vaikutukset olivat tunnettavissa Euroopassa, Afrikassa ja Amerikassa, kaikkiaan noin 4 miljoonan neliömailin kokoisella alueella. Sen tuhovoiman keskus oli Lissabonissa, Portugalissa, missä se muutamassa minuutissa ravisteli maan tasalla julkiset rakennukset ja asuinrakennukset ja aiheutti tuhansien kuoleman.

Tämän maanjäristyksen aiheuttamat fyysiset tuhot olivat suuret, mutta sen vaikutus tuon ajan ihmisten ajatteluun oli aivan yhtä merkittävä. Monet aikalaiset pitivät sitä profeetallisena ajan merkkinä ja alkoivat ajatella vakavasti Jumalan tuomioita ja viimeisiä päiviä. Lissabonin maanjäristys lisäsi kiinnostusta profetioiden tutkimiseen.

2. Auringon ja kuun todistus. Kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin täyttyi seuraava ennustuksessa mainittu merkki: auringon ja kuun pimeneminen. Kristus oli viitannut tuon merkin täyttymyksen ajankohtaan sanoessaan, että se tapahtuisi ahdingon ajan jälkeen. Tuolla ahdingon ajalla tarkoitetaan 1260 vuoden pituista paavillisen vainon aikaa, josta on puhuttu muualla Raamatussa (Matt. 24:29; ks. tämän kirjan lukua 12). Mutta Kristus sanoi, että noita merkkejä edeltävää ahdingon aikaa lyhennettäisiin (Matt. 24:21,22). Uskonpuhdistuksen ja siitä lähteneiden liikkeiden vaikutuksesta paavillisen vainon aika todellakin lyhennettiin niin että se oli 1700 - luvun puoliväliin tultaessa lähes kokonaan päättynyt.

Tämän profetian täyttymyksenä 19. toukokuuta 1780 epätavallinen pimeys laskeutui Pohjois - Amerikan koillisosan ylle.

Tätä tapahtumaa muistellessaan Yalen yliopiston rehtori Timothy Dwight kertoi: "Toukokuun 19. päivä 1780 oli ainutlaatuinen päivä. Monissa taloissa sytytettiin kynttilöitä. Linnut vaikenivat ja hävisivät näkyvistä, ja kanat vetäytyivät orrelle nukkumaan. - - Varsin yleinen oli se käsitys, että tuomiopäivä oli käsillä." *6

Samuel Williams Harvardista raportoi, että pimeys "saapui pilvien mukana lounaasta 'kello 10 ja 11 välisenä aikana ja kesti seuraavaan keskiyöhön asti', vaihdellen eri paikkakunnilla kestoltaan ja syvyydeltään. Joissakin paikoin 'ihmiset eivät nähneet lukea tavallista painettua tekstiä ulkosalla.'" Samuel Tennysonin mukaan "pimeys oli seuraavana iltana luultavasti yhtä täydellinen kuin mitä se koskaan on voinut olla siitä lähtien, kun Kaikkivaltias käskysanallaan kutsui esiin valon. - - Jos kaikki maailmankaikkeuden valaisevat taivaankappaleet olisi kääritty valoa läpäisemättömään vaippaan tai hävitetty olemattomiin, pimeys ei olisi voinut olla täydellisempi."

Kello 21 tuona iltana kohosi täysi kuu, mutta pimeys jatkui yli keskiyön. Kun kuu tuli näkyviin, se oli väriltään verenpunainen.

Ilmestyskirjassa oli ennustettu tuon päivän erikoislaatuisista tapahtumista. Siinä kerrotaan, että maanjäristyksen jälkeen "aurinko pimeni mustaksi kuin suruvaate, ja kuu muuttui kauttaaltaan verenpunaiseksi" (Ilm. 6:12).

3. Tähtien todistus. Kristus oli ennustanut sekä evankeliumeissa että Ilmestyskirjassa myös tähtien putoamisesta, mikä olisi merkkinä Kristuksen tulon läheisyydestä (Ilm. 6:13; vrt. Matt. 24:29). Tämän ennustuksen täytti suuri meteorisade 13. marraskuuta 1833 - laajin ja voimakkain tähdenlentosade mistä on tietoja. On arvioitu, että yksittäinen tarkkailija saattoi nähdä keskimäärin 60 000 meteoria eli tähdenlentoa tunnissa. Tämä ilmiö nähtiin Pohjois - Amerikassa Kanadasta Meksikoon ja Atlantin keskivaiheilta Tyynellemerelle, ja monet kristityt pitivät sitä Raamatun profetian täyttymyksenä.

Eräs silminnäkijä kertoi, että "taivaankannessa tuskin oli kohtaa, joka ei olisi joka hetki ollut näiden putoavien meteoriittien täyttämä, eikä siinä yleisesti ottaen näkynyt juuri eroja tähdenlentojen tiheydessä; kuitenkin ne ajoittain muodostivat kuin rykelmiä ja toivat mieleen sen miten 'viikunat varisevat puusta myrskyn sitä ravistellessa'."

Kristus antoi nämä merkit herättääkseen kristittyjen huomiota hänen tulemuksensa läheisyyteen, jotta he voisivat iloita sitä odottaessaan ja olla valmistuneet hänen tulolleen. "Kun nuo tapahtumat alkavat," hän sanoi, "nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä." Hän lisäsi: "Katsokaa viikunapuuta, tai mitä puuta tahansa. Kun näette sen puhkeavan lehteen, te tiedätte ilman muuta, että kesä on jo lähellä. Samalla tavoin te nähdessänne tämän tapahtuvan tiedätte, että Jumalan valtakunta on lähellä" (Luuk. 21:28 - 31).

Tämä ainutlaatuinen maan, auringon, kuun ja tähtien todistus, joka esiintyi juuri oikeassa järjestyksessä ja Kristuksen ennustamana aikana, kiinnitti monien huomion toista adventtia koskeviin profetioihin.

Merkkejä uskonnollisessa maailmassa. Raamattu ennustaa, että lukuisat tärkeät merkit uskonnollisessa maailmassa ilmaantuvat juuri ennen Kristuksen takaisintuloa.

1. Maailmanlaajuinen herätysliike. Ilmestyskirja paljastaa, että ennen Kristuksen toista tulemusta nousee esiin suuri, maailmanlaajuinen uskonnollinen liike. Johannes näki näyssä tätä liikettä symbolisoivan enkelin, joka julisti Kristuksen takaisintuloa: "Minä näin taas uuden enkelin, joka lensi korkealla taivaan laella. Hänen tehtävänään oli julistaa ikuinen evankeliumi maan asukkaille, kaikille kansoille, heimoille, kielille ja maille. Hän kuulutti kovalla äänellä: 'Pelätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia - hänen tuomionsa aika on tullut! Kumartakaa häntä, joka on luonut taivaan, maan ja meren ja vesien lähteet'" (Ilm. 14:6,7).

Tuo sanoma itsessään ilmaisee, milloin sitä on julistettava. Ikuista evankeliumia on julistettu kautta aikojen. Mutta tätä sanomaa, joka korostaa evankeliumiin liittyvää tuomion näkökulmaa, voitiin julistaa vasta lopun aikana, sillä se ilmoittaa, että "hänen tuomionsa aika on tullut".

Danielin kirja kertoo meille, että sen profetiat olisivat sinetillä suljettuja lopun aikaan asti (Dan. 12:4). Vasta lopun aikana ihmiset ymmärtäisivät sen salaisuuksia. Kirjan sinetit aukaistiin, kun 1260 vuotta kestänyt paavillisen ylivallan ajanjakso päättyi paavin vangitsemiseen 1798. Paavin joutuminen maanpakoon ja luonnon maailmassa ilmenneet merkit johtivat monia kristittyjä tutkimaan profetioita toista adventtia edeltävistä tapahtumista. Tuloksena oli noiden profetioiden uusi, syvempi ymmärtäminen.


2. Evankeliumin julistus. Jumala on määrännyt päivän, "jona hän oikeudenmukaisesti tuomitsee koko maailman" (Ap.t. 17:31). Varoittaessaan meitä tuosta päivästä Kristus ei sanonut, että se tulisi vasta sitten kun koko maailma on kääntynyt. Sen sijaan hän sanoi, että "tämä valtakunnan evankeliumi julistetaan kaikkialle maailmaan, kaikille kansoille todistukseksi, ja sitten tulee loppu" (Matt. 24:14). Siksi Pietari rohkaisee uskovia, "jotka odottavat Jumalan päivää ja jouduttavat sen tuloa" (2.Piet. 3:12).

Tilastot Raamatun kääntämisestä ja levityksestä tällä vuosisadalla osoittavat evankeliumin julistuksen kasvua. Vuonna 1900 Raamattu tai osia siitä oli saatavissa 537 kielellä. Vuonna 1980 se oli käännetty kokonaan tai osaksi 1811 kielelle, mikä kattaa lähes 96 prosenttia maailman väestöstä. Vastaavalla tavalla Raamattujen vuotuinen levitys on kasvanut 5,4 miljoonasta (1900) 36,8 miljoonaan koko Raamattuun ja lähes 500 miljoonaan Raamatun osaan (1980).

Tämän lisäksi kristikunnalla on nyt käytettävissään ennen näkemätön valikoima keinoja missionsa toteuttamiseen: palveluyksikköjä, kasvatus- ja lääkintälaitoksia, kansallisia ja kansainvälisiä työntekijöitä, radio- ja televisiolähetyksiä ja vaikuttavia taloudellisia voimavaroja. Nykyään voimakkaat lyhytaaltoasemat lähettävät evankelioivaa radio-ohjelmaa käytännöllisesti katsoen maapallon jokaiseen maahan. Pyhän Hengen johdolla nämä verrattomat välineet tekevät realistiseksi päämääränä olevan maailman evankelioimisen meidän aikanamme.


3. Uskonnollinen rappeutuminen. Evankeliumin laajamittainen julistaminen ei välttämättä merkitse aidon kristillisyyden voimakasta kasvua. Sen sijaan Raamattu ennustaa, että tosi hengellisyys rappeutuu lähestyttäessä ajan loppua. Paavali kirjoitti: "Sinun on tiedettävä, että viimeisinä päivinä koittavat vaikeat ajat. Silloin ihmiset rakastavat vain itseään ja rahaa, he ovat rehenteleviä ja pöyhkeitä, he herjaavat ja ovat vanhemmilleen tottelemattomia. He ovat kiittämättömiä, jumalattomia, rakkaudettomia, leppymättömiä, panettelevia, väkivaltaisia ja raakoja, kaiken hyvän vihollisia, petollisia, häikäilemättömiä ja järjettömiä. He rakastavat enemmän nautintoja kuin Jumalaa, he ovat ulkonaisesti hurskaita mutta kieltävät uskon voiman" (2.Tim. 3:1 - 5).

Itserakkaus, aineellisten arvojen ja maailman rakastaminen on nykyisin työntänyt syrjään Kristuksen Hengen monessa sydämessä. Ihmiset eivät enää anna Jumalan ja hänen lakinsa periaatteiden ohjata elämäänsä. Laittomuus on saanut vallan. "Ja kun laittomuus lisääntyy, monien rakkaus kylmenee" (Matt. 24:12).

4. Paavikunnan nousu. Raamatun profetian mukaan 1260 vuotta kestäneen ajanjakson lopussa paavikunta saisi "surmaniskun" mutta ei kuitenkaan kuolisi (katso tämän kirjan lukua 12). Raamattu paljastaa, että tämä kuolinhaava paranisi. Paavikunnan vaikutusvalta ja arvostus lisääntyisi suuresti - "koko maailma ihmetteli petoa ja lähti seuraamaan sitä" (Ilm. 13:3). Jo nyt monet pitävät paavia koko maailman moraalisena johtajana.

Suuressa määrin paavikunnan kasvava vaikutus on johtunut siitä, että kristityt ovat korvanneet Raamatun arvovallan traditioilla, ihmisopeilla ja tieteellä. Näin tehdessään he ovat joutuneet alttiiksi sen vallan vaikutukselle, joka tulee "suurella voimalla, tehden petollisia tunnustekoja ja ihmeitä" (2.Tess. 2:9). Saatana ja hänen välikappaleensa tulevat saamaan aikaan pahuuden liittoutuman, jonka vertauskuvana on lohikäärmeen, pedon ja väärän profeetan epäpyhä kolminaisuus ja joka johtaa harhaan koko maailman (Ilm. 16:13,14; vrt. 13:13,14). Vain ne, joiden oppaana on Raamattu ja "jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen" (Ilm. 14:12), voivat menestyksellisesti vastustaa tämän liiton aikaansaamaa ylivoimaista eksytystä.

5. Uskonnonvapauden rappeutuminen. Paavikunnan elpyminen tulee vaikuttamaan kristikuntaan dramaattisella tavalla. Suurin uhrauksin hankittu uskonnonvapaus, jota kirkon ja valtion ero on taannut, näyttää profetioiden mukaan tulevan rakoilemaan ja lopulta häviämään. Hallituksilta saamallaan voimakkaalla yhteiskunnallisella tuella tämä luopiovalta pyrkii pakottamaan omaa jumalanpalvelusjärjestystään kaikille ihmisille. Jokaisen on valittava näiden kahden välillä: joko kuuliaisuus Jumalaa ja hänen käskyjään kohtaan tai kuuliaisuus petoa ja sen kuvaa kohtaan (Ilm. 14:6 - 12).

Jotta ihmiset saataisiin mukautumaan pedon tahtoon, käytetään mm. taloudellisia pakotteita: "Kenenkään ei ole lupa ostaa eikä myydä mitään, ellei hänellä ole tätä merkkiä, joka on pedon nimi tai sen nimen luku" (Ilm. 13:17). Lopulta ne, jotka kieltäytyvät tästä, joutuvat kuolemanrangaistuksen uhan alaisiksi (Ilm. 13:15). Tämän viimeisen ahdingon aikana Jumala astuu puolustamaan kansaansa ja vapauttaa jokaisen, jonka nimi on kirjoitettu elämän kirjaan (Dan. 12:1; vrt. Ilm. 3:5; 20:15).

Jumalattomuuden lisääntyminen. Kristikunnassa tapahtunut hengellinen rappeutuminen ja vääryyden ihmisen esiin nousu on johtanut lisääntyvään välinpitämättömyyteen Jumalan lakia kohtaan seurakunnassa ja uskovien elämässä. Monet ovat alkaneet uskoa, että Kristus on kumonnut lain ja että kristittyjen ei tarvitse sitä enää noudattaa. Tämä Jumalan lain vähättely on johtanut lisääntyvään rikollisuuteen ja epäsiveelliseen käyttäytymiseen.

1. Rikollisuuden kasvu. Kristikunnassa nykyisin vallalla oleva Jumalan lain väheksyntä on myötävaikuttanut myös nykyaikaisen yhteiskunnan halveksuntaan lakia ja järjestystä kohtaan. Kaikkialla maailmassa rikollisuus on ryöstäytymässä hallinnasta. "Kuten Yhdysvalloissa, rikollisuus on lisääntymässä lähes kaikissa maissa ympäri maapallon." "Lontoosta Moskovaan ja Johannesburgiin rikollisuudesta on nopeasti tulossa keskeinen uhkatekijä, joka muuttaa monien ihmisten elintapoja."

2. Seksuaalinen vallankumous. Välinpitämättömyys Jumalan lakia kohtaan on myös murtanut säädyllisyyden ja puhtauden pidäkkeet, mistä on ollut seurauksena siveettömyyden tulva. Meidän aikanamme seksiä ihannoidaan ja markkinoidaan elokuvien, television, videon, äänitteiden ja painotuotteiden välityksellä.

Seksuaalinen vallankumous on johtanut avioerojen hätkähdyttävään yleistymiseen, avoliittoihin, lasten sukupuoliseen hyväksikäyttöön, aborttien määrän kauhistuttavaan kasvuun, laajalle levinneeseen homoseksuaalisuuteen ja lesbosuhteisiin, sukupuolitautien lisääntymiseen ja hiljattain esille nousseeseen AIDS - ongelmaan.

Sotia ja katastrofeja. Jeesus ennusti, että ennen hänen tuloaan "kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja joka puolella on suuria maanjäristyksiä, nälänhätää ja ruttotauteja. Kauhistuttavia asioita tapahtuu, ja taivaalla näkyy suuria ennusmerkkejä" (Luuk. 21:10,11; vrt. Mark. 13:7,8; Matt. 24:7). Kun loppu lähenee ja taistelu saatanallisten ja jumalallisten voimien välillä voimistuu, nämä katastrofitkin käyvät yhä yleisemmiksi ja rajummiksi. Ne saavuttavat ennen näkemättömän täyttymyksen juuri meidän aikanamme.

1. Sotia. Vaikka sodat ovat olleet ihmiskunnan vitsauksena kautta historian, koskaan aikaisemmin ne eivät ole olleet niin globaalisia ja tuhoisia. Ensimmäinen ja toinen maailmansota aiheuttivat enemmän uhreja ja kärsimystä kuin kaikki aikaisemmat sodat yhteensä.

Monet näkevät mahdollisuuden jälleen uuteen maailmanlaajuiseen konfliktiin. Toinen maailmansota ei lopettanut sotia. Sen päättymisen jälkeen on maailmassa ollut puolisentoistasataa tavanomaisin asein käytyä sotaa, joissa kymmenisen miljoonaa ihmistä on kuollut. Ydinasein käytävän sodankaan uhka ei ole pois suljettu.

2. Luonnon tuhot. Luonnossa tapahtuneet tuhoisat katastrofit ovat huomattavasti lisääntyneet viime vuosina. Sääoloissa esiintyneet muutokset ovat aiheuttaneet tuhoja, jotka ovat saaneet monet kyselemään, onko luonto joutunut raivon valtaan - ja onko maapallolla tapahtumassa säässä suuria muutoksia, jotka vain kasvavat voimakkuudeltaan tulevaisuudessa.

3. Nälänhätää. Nälänhätää on esiintynyt usein menneinä aikoina, mutta sitä ei ole ollut niin suuressa mittakaavassa kuin tällä vuosisadalla. Koskaan aikaisemmin maailmassa ei ole ollut miljoonia ihmisiä, jotka kärsivät nälästä tai aliravitsemuksesta. Tulevaisuuden kuvat eivät tässä suhteessa näytä valoisilta. Nälän ennennäkemätön laajuus on selvä merkki siitä, että Kristuksen tulemus on lähellä.

Ole aina valmiina

Raamattu vakuuttaa toistuvasti, että Jeesus tulee takaisin. Mutta tuleeko hän vuoden kuluttua? Viiden vuoden kuluttua? Kymmenen vuoden? Kahdenkymmen vuoden? Kukaan ei tiedä varmasti. Jeesus itse sanoi: "Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä" (Matt. 24:36).

Maallisen toimintansa loppuvaiheessa Jeesus esitti vertauksen kymmenestä morsiustytöstä kuvatakseen seurakunnan kokemusta viimeisinä päivinä. Nuo kaksi ryhmää morsiustyttöjä edustavat kahdenlaisia uskovia, jotka sanovat odottavansa Herransa tuloa. Heitä nimitetään myös neitsyeiksi koska he tunnustavat puhdasta uskoa. Heidän lamppunsa kuvaavat Jumalan sanaa, ja öljy kuvaa Pyhää Henkeä.

Ylimalkaisesti tarkastellen nuo kaksi ryhmää näyttävät samanlaisilta. Molemmat menevät sulhasta vastaan, molemmilla on öljyä lampuissaan, eikä ryhmien käytyminenkään näytä eroavan toisistaan. He kaikki ovat kuulleet sanoman Kristuksen pikaisesta tulosta, ja he odottavat sitä. Mutta sitten tapahtuu viipyminen - heidän uskonsa joutuu koetukselle.

Äkkiä, keskiyöllä - maailman historian synkimmällä hetkellä - he kuulevat huudon: "Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!" (Matt. 25:6). Nyt noiden kahden ryhmän erot paljastuvat: jotkut eivät ole valmiita kohtaamaan ylkää. Nämä "tyhmät" neidot eivät ole tekopyhiä; he kunnioittavat totuutta, Jumalan sanaa. Mutta heiltä puuttuu öljyä - Pyhä Henki ei ole heitä sinetöinyt (vrt. Ilm. 7:1 - 3). He ovat tyytyneet ylimalkaiseen valmistautumiseen. Heillä on jumalisuuden muoto mutta ei Jumalan voimaa.

Kun Ylkä tulee, vain ne, jotka ovat valmiita, menevät hänen kanssaan hääjuhlaan, ja ovi suljetaan. Lopulta tyhmät neidot, jotka ovat menneet ostamaan öljyä, palaavat ja huutavat: "Herra, Herra, avaa meille!". Mutta Ylkä vastaa: "Totisesti, minä en tunne teitä" (Matt. 25:11 - 12).

Miten murheellista, että kun Kristus tulee takaisin, hänen on sanottava nuo sanat joillekin, joita hän rakastaa. Hän varoitti: "Monet sanovat minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.' Mutta silloin he saavat kuulla minulta vastauksen: 'En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!'" (Matt. 7:22 - 23).

Ennen vedenpaisumusta Jumala lähetti Nooan varoittamaan silloista maailmaa tulevasta tuhosta. Samalla tavoin Jumala lähettää kolminkertaisen varoitussanoman valmistamaan maailmaa Kristuksen tulolle (kats Ilm. 14:6 - 16).

Kaikki, jotka vastaanottavat Jumalan armonsanoman, riemuitsevat toisen adventin odotuksessa. Heille kuuluu vakuutus: "Autuaita ne, jotka on kutsuttu Karitsan hääaterialle" (Ilm. 19:9). Todellakin, "hän ilmestyy vielä kerran, mutta ei enää synnin tähden vaan pelastaakseen ne, jotka häntä odottavat" (Hepr. 9:28).

Lunastajan paluu merkitsee Jumalan kansan historian loistavaa huippukohtaa. Se on heidän vapautuksensa hetki, ja iloiten ja palvoen he huutavat: "Tämä on meidän Jumalamme! Häneen me panimme toivomme, ja hän pelasti meidät - - iloitkaamme ja riemuitkaamme!" (Jes. 25:9).

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä