Olen ymmärtänyt ihmisten enemmistön pitävän kateutta huonona asiana, jopa syntinä. Mitä mieltä olet, onko kateus aina pahaa tai huonoa?
Minun mielestäni kateutta on sekä pahaa että hyvää.
paha vai hyvä kateus
hyvä tyttö
26
458
Vastaukset
- body
on eräs yksilön, yhteisön, talouselämän, sekä valtiollinen piilevä käyttövoima. Kun kateus on alitajuisesti piilevä ja salainen, se on positiivinen hyve.
- Pakko vain kuolla
Sotket nyt kateuden kilpailuviettiin. Kateus on aina pahasta, sillä siinä ei joko hyväksytä toisen etuoikeuksia
tai menestystä tai hamutaan ansiottomia etuoikeuksia itselleen.
Esim. suomenkieliset ovat kateellisia
ruotsinkielisille, koska heillä on tietyt kielelliset oikeudet ts. suomenkieliset tahtovat kateuttaan poistaa
oikeuksia ruotsinkielisiltä tai vaihtoehtoisesti saada samat etuoikeudet itselleen ymmärtämättä että
silloin ne eivät olisi etuoikeuksia, - beenthere
Kaikki riippuu, kuinka reagoi kateuden tunteeseen. Kateus voi aiheuttaa ikäviä asioita, kaunaisuutta ja vahingoittamisen halua. Jos kateuden seurauksena haluaa jotain muilta pois tai ei halua muiden saavan jotain sellaista, mitä itse ei saa, se on pahaa ja tuhoisaa. Eniten tälle kateelliselle itselleen.
Kateudessa piilee myös hieno voimavara ja sellaisena se voi olla mitä paras eteenpäin vievä asia.
Kateus voi saada ihmisen tekemään enemmän ja ahkerammin, että hän itsekin saavuttaa tuon asian mitä toiselta kadehtii. Tällainen kateus ei ole keneltäkään pois vaan itselle enemmän.
Kateus on siis vain tunne. Sen hyvyys tai huomous riippuu siitä, mitä siitä tunteesta seuraa. - girl22gr
millainen on mielestäsi hyvä kateus? oisko jottai esimerkkiä?:)
- hyvä tyttö
tuumipa ensin itse, voiko kateus olla myös hyvää, hyväksi ihmisille itselleen?
Mitä mieltä itse olet kateudesta? - girl22gr
hyvä tyttö kirjoitti:
tuumipa ensin itse, voiko kateus olla myös hyvää, hyväksi ihmisille itselleen?
Mitä mieltä itse olet kateudesta?hmm ehkä sellainen kateus voisi olla hyvää joka edistää omaa itseään paremmaksi ihmiseksi.esim.jos on kateellinen jollekin joka on todella hyvä ihminen,niin haluaa myös itse olla sellainen ja saa tavallaan siitä kateudesta voimaa tulla paremmaksi ihmiseksi. yleensä kateus kyllä aiheuttaa vaan harmia,varsinkin jos sitä ei osaa kontrolloida.
- hyvä tyttö
girl22gr kirjoitti:
hmm ehkä sellainen kateus voisi olla hyvää joka edistää omaa itseään paremmaksi ihmiseksi.esim.jos on kateellinen jollekin joka on todella hyvä ihminen,niin haluaa myös itse olla sellainen ja saa tavallaan siitä kateudesta voimaa tulla paremmaksi ihmiseksi. yleensä kateus kyllä aiheuttaa vaan harmia,varsinkin jos sitä ei osaa kontrolloida.
jatka vaan, löydät varmaan lisää.
- girl22gr
hyvä tyttö kirjoitti:
jatka vaan, löydät varmaan lisää.
kerro sä vuorostaan esimerkki hyvästä kateudesta?
- hyvä tyttö
girl22gr kirjoitti:
kerro sä vuorostaan esimerkki hyvästä kateudesta?
Ihminen kadehtii uimataidottomana toisen uimataitoa. Hän hankkii uimataidon. Hän voi sillä pelastua esim. hukkumasta myöhemmin, mutta voi olla, että pelastaa jonkun hukkuvan. Kateus osoittautui hyväksi ja kärsikö joku? Sitten voi jatkaa esimerkkiä ja kääntää sen pahaksi, ken haluaa...
on katolisessa kirkossa kuulunut yhteen seitsemästä kuolemansynnistä.
Mikä kateudessa sitten on niin vahingollista? Ja mikä siinä voisi olla hyvää?
Jaakko Heinimäellä on mielestäni ihana kirja nimeltään "Seitsemän syntiä", jossa valotetaan myös kateuden käsitettä. En kykene tähän siteeraamaan kirjaa, suosittelen sinua "Hyvä tyttö" ja muitakin lukemaan sen. Kirja on saatavina ainakin kirjastosta.
Mutta omana ajatuksenani esitän, että kateus estää elämästä hetkessä läsnä, tässä ja nyt. Kateus vie ilon pois siitä, mitä on saatavilla nyt. Ja siirtää katseen tavoittamattomaan ulappaan: jossakin muualla on paremmin ja minä en saa sitä. Ihan varmasti jossain onkin aina paremmin. Niin kuin jossain on aina huonomminkin. Mielestäni eräs elämän vaikeista taidoista onkin juuri läsnäolemisen taito. Uskon, että kaikkivaltias Luoja on tehnyt ihmisen sellaiseksi, että häneltä ei puutu mitään.'
Luin taannoin lääketieteellisen artikkelin synnynnäisestä raajojen puutoksista. Siinä jotenkin todella riipaisevasti sanottiin, että esimerkiksi kolmisormisena syntynyt vauva on kokonainen. Häneltä ei puutu mitään, hänellä on ne kolme sormeaan. häneltä puuuttuu vain, jos rupeamme vertailemaan muihin. Kolmella sormellakin pärjää. Mutta kymmenenkään ei kateelliselle riitä.
Mikä kateudessa sitten voi olla hyvää? Ainakin se voi johtaa tien terveellisen itsetutkistelun jäljille. Jos vaikkapa kadehdin toisen ihmisen kauneutta, siitä voi saada hyviä kysymyksiä mistä se minussa kertoo? Miksen hyväksy itseäni sellaisena kuin olen? Miksi ulkonäkö on minulle niin tärkeä? Mitä se merkitsee?
Voipa olla, että asiaa aikansa pohdittuaan ymmärtääkin, että ei se itse asiassa niin tärkeää olekaan, tärkeintä minulle on vaikkapa se, että kuntoni on kohentunut.
Mielenkiintoinen keskustelunaihe. Olen omassakin elämässäni pohtinut teemaa moneen otteeseen.
Uskon, että kateuden kitkemiseksi kiitollinen mieli ja hetkessä läsnä eläminen toimivat!
näin ajattelee tänään Meiju-diakoni- hyvä tyttö
"Ainakin se voi johtaa tien terveellisen itsetutkistelun jäljille. Jos vaikkapa kadehdin toisen ihmisen kauneutta," "Voipa olla, että asiaa aikansa pohdittuaan ymmärtääkin, että ei se itse asiassa niin tärkeää olekaan, tärkeintä minulle on vaikkapa se, että kuntoni on kohentunut."
Ihan hyvä hyvän kateuden esimerkki.
Niin oliko kateus syntiä kristinuskossa? hyvä tyttö kirjoitti:
"Ainakin se voi johtaa tien terveellisen itsetutkistelun jäljille. Jos vaikkapa kadehdin toisen ihmisen kauneutta," "Voipa olla, että asiaa aikansa pohdittuaan ymmärtääkin, että ei se itse asiassa niin tärkeää olekaan, tärkeintä minulle on vaikkapa se, että kuntoni on kohentunut."
Ihan hyvä hyvän kateuden esimerkki.
Niin oliko kateus syntiä kristinuskossa?samanlaista syntilistaa, kuin joissain muissa uskonnoissa ja muissa kristillisissäkin kirkoissa on.
Yleinen synnin määritelmä on, että synti rikkoo ihmisen yhteyden Jumalaan ja toisiin ihmisiin. Itse ajattelen myös, että syntiä on sekin mikä rikkoo yhteyden omaan itseeni. Jumala kuitenkin minusta tahtoo, että ihminen elää itsensä kanssa sovussa. Tätä voitaneen kutsua tutulla termillä terve itsetunto. Kateuden kourissa ihmisen itsetunto ei ole terve, vaan hän ei riitä itselleen. Koska aina kaikki muu on parempaa. Tässä mielessä uskon, että kateus rikkoo kaikkia noita yhteyksiä vastaan. Jumala tuntuu kateellisen mielestä helposti jotenkin epäreilulta, MIKSI TUO SAI SITÄ JA TÄTÄ (kuin lapsen ääni isälle tai äidille). Voi olla että kateellinen tulee kohdelleeksi kadehtimaansa ihmistäkin väärin, esimerkiksi tilanteen tullen jotenkin "rokottamalla" ja näpäyttämällä.
Kateus näivertää ja syö, ja se ei ole Jumalan tahdon mukaista elämää - sen sijaan siitä oppimalla juurikin tuon viittaamasi itsetutkistelun avulla voi tulla elämään hyvä voimavara. Fraasihan tämä on, mutta silti tarkoitan tätä: usein vaikeuksista oppii, enemmän kuin pelkistä onnistumisista ja myötämäestä!
Jatkaa vielä Meiju diakonikuunteleva_kirkko kirjoitti:
samanlaista syntilistaa, kuin joissain muissa uskonnoissa ja muissa kristillisissäkin kirkoissa on.
Yleinen synnin määritelmä on, että synti rikkoo ihmisen yhteyden Jumalaan ja toisiin ihmisiin. Itse ajattelen myös, että syntiä on sekin mikä rikkoo yhteyden omaan itseeni. Jumala kuitenkin minusta tahtoo, että ihminen elää itsensä kanssa sovussa. Tätä voitaneen kutsua tutulla termillä terve itsetunto. Kateuden kourissa ihmisen itsetunto ei ole terve, vaan hän ei riitä itselleen. Koska aina kaikki muu on parempaa. Tässä mielessä uskon, että kateus rikkoo kaikkia noita yhteyksiä vastaan. Jumala tuntuu kateellisen mielestä helposti jotenkin epäreilulta, MIKSI TUO SAI SITÄ JA TÄTÄ (kuin lapsen ääni isälle tai äidille). Voi olla että kateellinen tulee kohdelleeksi kadehtimaansa ihmistäkin väärin, esimerkiksi tilanteen tullen jotenkin "rokottamalla" ja näpäyttämällä.
Kateus näivertää ja syö, ja se ei ole Jumalan tahdon mukaista elämää - sen sijaan siitä oppimalla juurikin tuon viittaamasi itsetutkistelun avulla voi tulla elämään hyvä voimavara. Fraasihan tämä on, mutta silti tarkoitan tätä: usein vaikeuksista oppii, enemmän kuin pelkistä onnistumisista ja myötämäestä!
Jatkaa vielä Meiju diakonihttp://fi.wikipedia.org/wiki/Seitsemän_kuolemansyntiä
Luterilainen teologia
Luterilaisessa teologiassa jako veniaali- ja kuolemansynteihin on olemassa, joskaan ei kovin usein käytetty. Luterilaisissa tunnustuskirjoissa kuitenkin liitytään siihen perustavanlaatuiseen yhteisymmärrykseen katolisten kanssa, että jako lieviin ja vakaviin synteihin voidaan tehdä ja että kuolemansynti tuhoaa ihmisen suhteen Jumalaan.[5]
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/puolustus/XIIr.html
Yllä olevaa linkkiä oli käytetty lähteenä tuolle väittämälle.
Onko luterilaisella kirkolla sitten eriteltynä väittämän mukaan lievät ja vakavat synnit. Kuinka paljon näitä vakavia syntejä oikein ja mitä ne on? Mikä on tuo kuolemansynti, joka tuhoaa suhteen Jumalaan? Joutuuko silloin helvettiin, ikuisesti kidutettavaksi?
Minä ymmärrän kateuden juuri sellaisena pahana juttuna, joka kuulemma vie kalatkin vedestä. Kateuteen liittyy aina negativinen puoli; miksi tuo sai vaikka minä en? Siinä tavallaan toivotaan, että naapuri ei olisi saanutkaan.
Toisen menestymisestä motivoituminen on ihan eri juttu kuin kateus.
Näin minä olen asian ajatellut.- häirikköuskis
antaa kateuden tunteen tulla.... ja mennä , kuten muidenkin tunteiden .
Tunteet eivät ole pahoja eivätkä hyviä , ne ovat inhimillisyyteen kuuluvia asioita , neutraaleja .
Pahuutta on , jos tunne johtaa johonkin pahaan tekoon , tai henk.koht. pahaan oloon , josta ei pääse yli.
Tunteesta pääsee käymällä sen omassa mielessään läpi , mikä ei ole vaarallista itselle eikä kanssaihmisille . Vaarallista on , ellei uskalla käydä tunnettaan läpi , vaan se jää muhimaan mieleen kumuloituen pahaksi oloksi tai mikä pahempaa, vaikkapa pahan puhumiseksi selän takana . Jotain kautta jokainen tunne purkautuu , ja siihen vaikuttaa oma suhtautuminen ja oma valinta . Motiivejaan suhteessav tnteen voimakkuuteen kannattaa aina tutkia . Oma historia ja sen tunteminen hyödyttää aina , itsetuntemus ja omanarvontunto kohdallaan on hyvä pohja palauttaa balanssi elämäänsä. - hyvä tyttö
häirikköuskis kirjoitti:
antaa kateuden tunteen tulla.... ja mennä , kuten muidenkin tunteiden .
Tunteet eivät ole pahoja eivätkä hyviä , ne ovat inhimillisyyteen kuuluvia asioita , neutraaleja .
Pahuutta on , jos tunne johtaa johonkin pahaan tekoon , tai henk.koht. pahaan oloon , josta ei pääse yli.
Tunteesta pääsee käymällä sen omassa mielessään läpi , mikä ei ole vaarallista itselle eikä kanssaihmisille . Vaarallista on , ellei uskalla käydä tunnettaan läpi , vaan se jää muhimaan mieleen kumuloituen pahaksi oloksi tai mikä pahempaa, vaikkapa pahan puhumiseksi selän takana . Jotain kautta jokainen tunne purkautuu , ja siihen vaikuttaa oma suhtautuminen ja oma valinta . Motiivejaan suhteessav tnteen voimakkuuteen kannattaa aina tutkia . Oma historia ja sen tunteminen hyödyttää aina , itsetuntemus ja omanarvontunto kohdallaan on hyvä pohja palauttaa balanssi elämäänsä.Tarkoitat ehkä myös, että kateus ei ole syntiä?
- Kössönöm
liittyy enemmänkin siihen, millaisia taitoja ihmisillä on. Olen kateellinen monille kirjailijoille ja muusikoille. Eikä se ole minulta pois, jos he osaavat hommansa.
- häirikköuskis
hyvä tyttö kirjoitti:
Tarkoitat ehkä myös, että kateus ei ole syntiä?
ei käsitteisiini kuulu sanaa synti sen uskonnollisessa merkityksessä.
Ajattelen Jeesuksen opetusta siitä , että ensin on paha ajatus jota voi seurata paha teko. Ei hänkään puhunut synnistä siinä merkityksessä , että se olisi jokin paha teko , vaan hänellä oli kyllä mielestäni ihan globaalistikin kelvollinen ajatuksensa maailman synnistä . Eli kaikki pahuus yhteensä. Jotain että synti on rakkaudettomuutta , ilman mitään tekoakaan tai jotain tunnetta.( " Minä olin janoinen ja te ette antaneet minulle juoda"....)
Tästä voisi kirjoittaa pitkääa , mitä en halua ,variaatioita löytyy .
Mutta aloituksesi on niin kiehtovan monisyisiä ajatuskulkuja herättävä , kaiken inhimillisen elämän repaleisen ja rosoisen kentän läpäisevä , loputtoman mielenkiintoinen. - häirikköuskis
häirikköuskis kirjoitti:
ei käsitteisiini kuulu sanaa synti sen uskonnollisessa merkityksessä.
Ajattelen Jeesuksen opetusta siitä , että ensin on paha ajatus jota voi seurata paha teko. Ei hänkään puhunut synnistä siinä merkityksessä , että se olisi jokin paha teko , vaan hänellä oli kyllä mielestäni ihan globaalistikin kelvollinen ajatuksensa maailman synnistä . Eli kaikki pahuus yhteensä. Jotain että synti on rakkaudettomuutta , ilman mitään tekoakaan tai jotain tunnetta.( " Minä olin janoinen ja te ette antaneet minulle juoda"....)
Tästä voisi kirjoittaa pitkääa , mitä en halua ,variaatioita löytyy .
Mutta aloituksesi on niin kiehtovan monisyisiä ajatuskulkuja herättävä , kaiken inhimillisen elämän repaleisen ja rosoisen kentän läpäisevä , loputtoman mielenkiintoinen.jäänyt ainakin yksi variaatio pois. Esim. syrjäytyneille yhteiskunnan antama apu. Kukapa ei olisi kuullut " mitä niitä hyysäämään " , " ei tässä ole itsekään saanut , joka sentti tienattava" tai muuta yhtä arveluttavaa ja sydämetöntä.
Ollaan kateellisia heille , joilla ei ole mitään.
- Kössönöm
Minä olen kateellinen monillekin ihmisille, mutta eivät he sitä tiedä, joten ei se heitä myöskään häiritse.
- miss ei kirj.
Voin rehellisesti sanoa ystävilleni päin naamaa kuinka olen jossain asiassa heille kateellinen ilman vihaa tai katkeruutta heitä kohtaan. Silloin kun kateus menee niin pitkälle että se vaikeuttaa kadehdittavan elämää ja ja omaa elämää se on pahasta.
Piirretäänpä jana, jonka toiseen päähän laitetaan kunnioitus ja toiseen katkeruus. Yhdessä ääripäissä ihminen voi vilpittömästi kunnioittaa vaikkapa toisen ihmisen saavutuksia ja olla niistä kateellinen kun ei itse samaan pysty. Toisessa ääripäässä ihminen voi olla sairaan katkera esimerkiksi toisen onnesta ja siksi jopa vihata tuota onnekasta.
Ajattelen, että yksittäiset kateustilanteet pyrkivät painottumaan eri päihin. Kuitenkin, jos yksittäisen ihmisen kaikki kateustilanteet keskiarvoistetaan, niin tulos nasahtaa jollekin kohtaa tuota janaa. Joillakin keskiarvo on enemmän siellä kunnioituksen puolella ja toisilla katkeruuden. Jotenkin minusta tuntuu, että jälkimmäisillä menee heikommin. Se on paha.- miss ei kirj.
Kun kerron ystävälle olevani jostain hänelle kateellinen se on kohteliaisuus, sama myös toisinpäin. Jos ystäväni sanoo olevansa minulle jostain kateellinen, se tuntuu hyvältä koska tiedän että hänkin sanoo sen vilpittömästi kohteliaisuutena.
- hyvä tyttö
"Yhdessä ääripäissä ihminen voi vilpittömästi kunnioittaa vaikkapa toisen ihmisen saavutuksia ja olla niistä kateellinen" paradoksaalisuus. Oletko käyttänyt paradoksaalisuutta myös ihmisiin eli kääntänyt heidän ärsyttävän ominaisuuden paradoksin kautta hyväksi tai päinvastoin hyvän huonkosi, kuten esimerkissäsi?
Jotain tuohon suuntaan myös minä ajattelen ja näen jossain tapauksessa kateudesta olevan hyötyä. Mutta kateus pitäisi määritellä ensin, että puhu edes suunnilleen samasta asiasta. hyvä tyttö kirjoitti:
"Yhdessä ääripäissä ihminen voi vilpittömästi kunnioittaa vaikkapa toisen ihmisen saavutuksia ja olla niistä kateellinen" paradoksaalisuus. Oletko käyttänyt paradoksaalisuutta myös ihmisiin eli kääntänyt heidän ärsyttävän ominaisuuden paradoksin kautta hyväksi tai päinvastoin hyvän huonkosi, kuten esimerkissäsi?
Jotain tuohon suuntaan myös minä ajattelen ja näen jossain tapauksessa kateudesta olevan hyötyä. Mutta kateus pitäisi määritellä ensin, että puhu edes suunnilleen samasta asiasta." "Yhdessä ääripäissä ihminen voi vilpittömästi kunnioittaa vaikkapa toisen ihmisen saavutuksia ja olla niistä kateellinen" paradoksaalisuus. Oletko käyttänyt paradoksaalisuutta myös ihmisiin eli kääntänyt heidän ärsyttävän ominaisuuden paradoksin kautta hyväksi tai päinvastoin hyvän huonkosi, kuten esimerkissäsi? "
En näe asiassa paradoksia. Minulle kateus vain ei ilmene yksinkertaisesti yhdellä ainoalla tavalla, niin että se voitaisiin määritellä hyväksi tai pahaksi. Vaikka sairas katkera kateus onkin tosi paha juttu, niin myös terveempää ihanasti kutkuttavaa harmitonta kateutta on olemassa paljon.
Olenko käyttänyt paradokseja kääntääkseni ominaisuuden nurin? Ei nyt hoksaa että olisin.
Mutta kun nyt ollaan kirkon palstalla, niin vois kokeilla irtoaako kristinuskon alueelta paradokseja:
- Ihmisen pitää toteuttaa pyyteetöntä hyvää, jotta saa itselleen palkinnon.
- Ihmisillä on vapaa tahto, koska Jumala on määrännyt niin.
- Jumalan uskotaan olevan hyvä, joten hän ei varmaankaan halunnut tapattaa poikaansa. Kuitenkin, jos et usko Jumalan halunneen tapattaa poikaansa, joudat Helvettiin.
- Jos lääkärinä autat bakteeritulehduksesta kärsivää (teet hyvää), niin työskentelet Jumalan luomaa luonnonjärjestystä vastaan (teet pahaa).
- Jos uskovainen on sitä mieltä, että miljoonien lasten on väärin kuolla ripuliin, niin hän ohittaa moraalissa Jumalansa, jota pitää korkeimman moraalin edustajana.
- Gagarin
Kateus sellaisena, kuin itse sen käsitän on aina huono asia. Yritin miettiä käsitettä hyväkateus, mutta en oikein löytänyt atribuutteja.
Kateus on hyvin mielenkiintoinen ja intohimoinen tunne, sekä sokaiseva. Kateuden juuri on monesti epäoikeudenmukaisuuden tunteessa. Ihminen on harvoin kateellinen sellaisesta, minkä tietää toisen reilusti ansainneen. En usko, että kukaan on kateellinen neurokirurgille hänen korkeasta palkastaan; työ on vaativaa ja kirurgi kantaa suurimman vastuun, mitä ihminen voi kantaa: toisen ihmisen henki ja terveys.
Kun keinottelija ansaitsee miljoonia ihmisten hyväntahtoisuutta hyväksi käyttäen, se ei myöskään herätä kateutta vaan halveksuntaa.
Kun naapurisi, kenen kanssa olet elänyt sopusoinnussa 20 vuotta voittaa lotossa 10 miljoonaa, saattaa kateuden tunne nostaa päätään. Miksi juuri Hän sai ilmaiseksi, mutta en Minä? Vaikka voisit ajatella; olen tullut tähänkin asti toimeen ilman miljoonia, mitä se nyt on muka minulta pois?
Kun se, jolla on yllinkyllin ja vielä vähän enemmän, joutuu kriitiikin kohteeksi kitsaudestaan, vetää monesti kateuskortin esiin, mikä taas kertoo enemmän kritiikin kohteesta kuin kritisoijasta. Tosi-Tv sarja Miljonääriäidit ovat tästä hyvä esimerkki. Harva heitä tuskin kadehtii, mutta moni varmasti paheksuu kerskaamista, joka taas helposti sekoitetaan kateuteen.
Ei pidä sekoittaa myöskään ihailua kateuteen. Uimataidoton tuskin on kade toisen uimataidosta, mutta hän voi ihailla sitä ja tämä saattaa ajaa ihmisen opettelemaan ko. taito. Ylipäätään toisen taidon kadehtiminen on typerää; mikään taito ei tule ilmaiseksi. Virtuositeetti vaatii aikaa, omistautumista, uhrauksia ja ennenkaikkea toistamista, mitä siinä on kadehdittavaa? Ei mitään. Minussa se herättää kunnioitusta ja ihailua. Typerys on kade toisen taidosta, sillä hän kuvittelee, että mestariksi pääsee oikopolkuja tai ilmaiseksi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitaisko olla kavereita?
Haluaisin aloittaa puhtaalta pöydältä sinun kanssasi, tabula rasa. Minä lopetan sinun perääsi haikailun, ja sitten sinäk306070Deodoranttiteollisuus
Annan ilmaisen vinkin. Kyseinen teollisuus voisi alkaa valmistaa kuolleen ruumiin hajua. Olisi varma hittituote, ainakin183222Kerro kaivattusi
Jokin tapa/piirre mikä sinua viehättää ja mistä hän voisi myös tunnistaa itsensä.511351Rukoilimme Länsimuurilla 2000 vuoden jälkeen, Jumalamme oli antanut meille kaiken takaisin
Western Wall, In our Hands. 55th Para. https://www.youtube.com/watch?v=u4BJAppyCSo https://en.wikipedia.org/wiki/55th_171326Oulaisten kaupunki tuomittiin maksamaan korvauksia
Mikäs juttu tämä on? Kaupunki syyllistänyt useamman vuoden koneyrittäjiä ja nyt tuomittu.231198PURRA TULEE !
Valtiovarainministeri Riika Purra, joka on lisäksi varapääministeri ja perussuomalaisten puheenjohtaja, tulee puoluesiht1561136Onko MOT tulossa Ähtärin valtuuston kokoukseen?
Esityslistan mukaan Ähtärin kaupunginvaltuuston valtapuolueet aikovat maanantaina estää tilintarkastajan laatiman raport431007- 1281006
- 38885
- 142811