Kun on hyvä päivä, katson kuvaasi.

tiedän nuo tuntemukset. Välillä on päiviä, jolloin vain elän elämääni ja nautin. Ikään kuin porskutan mukavasti eteen päin. Sitten on aikoja, jolloin jään ikävästi jumittaan. Suren entistä. Ja sitä ettei voitu koskaan sitten hänen kanssaan puhua asioita halki.
Mulla on toisinaan todella paha omatunto siitä, että ajattelen häntä, koska olen nyt toisen kanssa. Ja hän on hyvä mulle. Ja olen rakastunut häneen. Välillä vain tuntemukset tulevat niin voimakkaana ja vie vähäksi aikaa mukanaan.
Sitä on ollut vaikea ymmärtää siis sitä että tavallaan enemmänkin rakastuin kuin ihastuin häneen, vaikka ei me ehditty koskaan todella tustumaan. Mä yritin silloin kertoa hänelle omalla tavallani, että tykästyin häneen niin kuin en olisi koskaan ennen kehenkään ihastunut. En osannut enää hallita tunteitani ja tavallaan ne karkas mun käsistä. Kaiken lisäksi en vain pystynyt luottamaan häneen kun aikaa oli kulunut niin vähän. Kuitenkin pelkäsin myös, että satutan häntä, joten oli vain parempi, että meidän suunta muuttui.
Kiinnitin huomioni viestiisi, koska siinä oli samankaltaista, mitä itse olen käynnyt läpi. Samalla ymmärrän, että en ole outo, koska jossain on muitakin ihmisiä, jotka ajattelevat samalla tavalla kuin minä ajattelen.