Tilanne: erosta yli 10 vuotta, yhteishuoltajuus paperilla. Kaikki ne vuodet tapeltu ihan kaikesta, ei vaan tulla toimeen. Isä ei ole liiemmin ollut kiinnostunut, silloin tällöin satunnaisesti tapaillut lasta. Lapsella ollut kova kaipuu isälle. Isä ei ole tullut koulun vanhempainiltoihin, ei harrastusesityksiin, ei juhliin jne. Tapaamisten säännöllistämistä yritetty suoraan pyytämällä, sosiaalitoimiston virkailijan apua käyttäen kaikki vuodet. Ei ole suostunut. Elatusmaksut jätti maksamatta, ne hoituu ulosoton välityksellä.
Tilanne ollut suht vakaa vuoden verran, lapsi kasvanut, ei pahemmin itkeskele enää isän perään jne. joten en ole asialle mitään enää tehnyt. Nyt yht'äkkiä isä otti sos.toimiston kautta yhteyttä ja vaatii vuoroasumista, viikko täällä, viikko isällä. Meillä on uusperhe jossa lapsella myös nuorempi sisarus. Isällä ei muita lapsia, vaimo on ja iso koira. En suostunut, mutta kiitin kauniisti kiinnostuksen heräämisestä ja ehdotin josko aloitetaan ensin tapaamisten säännöllistämisellä ja katsellaan jos tilanne rauhoittuu (ts. tultais toimeen ja voitas edes puhua lapsen asioista; koulu, harrastukset yms.). Isälle ei käy. Vuoroasuminen tai mennään oikeuteen. Härskisti uhkailee, kettuilee, ei edes yritä tulla toimeen. Yht'äkkiä ottaa esiin isän oikeudet, "et voi päättää yksin lapsemme asioista" jne. vaikka kymmeneen vuoteen ei ole lapsen arkeen puuttunut mitenkään, eikä siis edes tiedä kaikkea mm. lapsen erityisoppimisesta (lukihäiriö ja muutakin).
On vaikka tapaamatta ja kun ehdotan hänelle esim. 2-3 yön tapaamista, vastaa vain että viikko käy. Ei vastaa mihinkään kysymyksiini, joita minulla olisi paljon jotta edes harkitsisin vuoroasumiseen suostumista. Isällä on vuorotyö, itse olen kotona tällä hetkellä ja kun olen töissä, työni on päivätyötä. Viesteihini jättää vain yksinkertaisesti vastaamatta. Puheluihini ei vastaa.
Nyt olemme pattitilanteessa. Mitä tehdä, miten edetä varovasti jotta tilanne saataisiin selvitettyä? Meille on varattu keskustelu, johon osallistuu 2 asiantuntijaa sekä me vanhemmat. Kysynkin nyt Teiltä, miten mielestänne kannattaa edetä? Mitä asioita ottaa esille keskustelussa? Minulla voi olla vain ja ainoastaan tuo yksi mahdollisuus, sitten nousee jälleen tie vastaan, sama meno jatkuu. Ehkäpä hän siellä hieman "pakotettuna" joutuu avautumaan. Neuvokaa, varsinkin saman läpikäyneet. En halua nostaa siellä hänen epäkohtiaan esille vaan haluan että aidosti lapseni asiat selkeytyvät ja päästään arkirutiiniin. Itse haluan tapaamisten säännöllistämistä, sitten yritetään tulla toimeen ja keskustella lapsen asioista ja ehkäpä sitä vuoroasumistakin sitten. Mutta suoralta kädeltä en uskalla / voi siihen suostua.
Tilanne ollut suht vakaa vuoden verran, lapsi kasvanut, ei pahemmin itkeskele enää isän perään jne. joten en ole asialle mitään enää tehnyt. Nyt yht'äkkiä isä otti sos.toimiston kautta yhteyttä ja vaatii vuoroasumista, viikko täällä, viikko isällä. Meillä on uusperhe jossa lapsella myös nuorempi sisarus. Isällä ei muita lapsia, vaimo on ja iso koira. En suostunut, mutta kiitin kauniisti kiinnostuksen heräämisestä ja ehdotin josko aloitetaan ensin tapaamisten säännöllistämisellä ja katsellaan jos tilanne rauhoittuu (ts. tultais toimeen ja voitas edes puhua lapsen asioista; koulu, harrastukset yms.). Isälle ei käy. Vuoroasuminen tai mennään oikeuteen. Härskisti uhkailee, kettuilee, ei edes yritä tulla toimeen. Yht'äkkiä ottaa esiin isän oikeudet, "et voi päättää yksin lapsemme asioista" jne. vaikka kymmeneen vuoteen ei ole lapsen arkeen puuttunut mitenkään, eikä siis edes tiedä kaikkea mm. lapsen erityisoppimisesta (lukihäiriö ja muutakin).
On vaikka tapaamatta ja kun ehdotan hänelle esim. 2-3 yön tapaamista, vastaa vain että viikko käy. Ei vastaa mihinkään kysymyksiini, joita minulla olisi paljon jotta edes harkitsisin vuoroasumiseen suostumista. Isällä on vuorotyö, itse olen kotona tällä hetkellä ja kun olen töissä, työni on päivätyötä. Viesteihini jättää vain yksinkertaisesti vastaamatta. Puheluihini ei vastaa.
Nyt olemme pattitilanteessa. Mitä tehdä, miten edetä varovasti jotta tilanne saataisiin selvitettyä? Meille on varattu keskustelu, johon osallistuu 2 asiantuntijaa sekä me vanhemmat. Kysynkin nyt Teiltä, miten mielestänne kannattaa edetä? Mitä asioita ottaa esille keskustelussa? Minulla voi olla vain ja ainoastaan tuo yksi mahdollisuus, sitten nousee jälleen tie vastaan, sama meno jatkuu. Ehkäpä hän siellä hieman "pakotettuna" joutuu avautumaan. Neuvokaa, varsinkin saman läpikäyneet. En halua nostaa siellä hänen epäkohtiaan esille vaan haluan että aidosti lapseni asiat selkeytyvät ja päästään arkirutiiniin. Itse haluan tapaamisten säännöllistämistä, sitten yritetään tulla toimeen ja keskustella lapsen asioista ja ehkäpä sitä vuoroasumistakin sitten. Mutta suoralta kädeltä en uskalla / voi siihen suostua.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Lapsi on jo hieman vanhempi että varmasti kestäisi sen viikon erossakin mutta...en kyllä todellakaan suostuisi noilla lähtökohdilla kylmiltään viikkoviikko systeemiin!Tuntuu että ex-miehesi haluaa nyt vain ajaa omia oikeuksiaan.Entä mitä lapsi tästä asiasta on mieltä?Toki häntäkin pitää kuunnella vaikkei ihan 12v olekaan vielä.Kuitenkin jonkin verran on varmasti jo tajua tälläisistä asioista..
Keskustelussa yrität mahdollisimman paljon selittää asiat lapsen näkökulmasta katsoen,tai miten sinä,päivittäin lastasi hoitavana ja näkevänä,parhaiten näet asiat.Itse en suostuisi viikkoviikkoon ennenkuin lapsi itse osaa sanoa mielipiteitään.Vahvat epäilykset todellakin tuosta järjestelystä vaikka kuinka sitä muka puolletaankin!
Tuo selvästi, asiallisesti ja rauhallisesti esiin että koska isä on ollut niin vähän lapsen kanssa tekemisissä, haluat aloittaa lyhyemmillä tapaamisilla kuin viikko,, esim. juuri 2-3 yötä kerrallaan. En usko, että isä edes vie asiaa oikeuteen asti, mutta mikäli niin tekee, varmasti oikeus päätttää lyhyemmät tapaamiset. Mikä sitten taas saattaa johtaa siihen, ettei isä jatkossakaan tapaa lasta. Mutta ota rauhallisesti, 2-3 yötä on aivan kohtuullinen ratkaisu tässä tilanteessa. Syyttelemään ei kannata lähteä, mutta kertoa miten asiat ovat olleet.
Aloittajan pitää vain olla rauhallinen, varma itsestään ja ajatuksistaan jotka luimme edellä. Siinä oli kaikki tarpeellinen.
Taitaa tässä käydä niin että vaatimuksia esittävä osapuoli saa kohta ihan just mitä haluaa ja vähän enemmänkin. Sen sortin kiusaamista ja kieroilua nyt harrastaa. Oman jaksamisen ja lasten mielenterveyden takia on kai pakko vaan nyökkäillä ja nimi paperiin... mutta pääseehän sitä sitten rauhaan ja lapset kans, pääseehän??? Kai se lopettaa siihen, vai innostuuko vallastaan niin että tekee vielä pahempia juttuja? On jo soittanut kouluun ja ilmoittanut että tästä lähin kaikki yhteydenotot lapsesta häneen. Sain kuulla kiertotietä, en olisi edes osannut mitään tällaista epäillä. Sanonut etten ole vuosien varrella antanut mitään tietoja enkä infolappusia (kaikki olen toimittanut). Lapselta ottanut kaikki kivat jutut pois ja sanoo että voit sitten tänne isin luo tulla niitä käyttämään / katsomaan. Sitten sos.virastoon kertomaan että lapsi itkee isälle iiiihan koko ajan.
Sekin on jännää että kysyy txt:lla jotain, minä vastaan ja samalla kysyn jotain mihin ei ole aiemmin vastannut, niin ei vastaa mitään minulla. Jättää täysin huomiotta. Vain silloin ottaa yhteyttä ja vaatii vastauksia kun itsellään on jotain. En ole samaan "leikkiin" vielä ryhtynyt, en ole sen sortin ihminen, eikä se auta lastani ainakaan.
No, kävinpä keskustelussa ja oli aivan hirveää... isä ei suostunut puhumaan ollenkaan, sanoi vain etenevänsä oikeuteen. Yritimme kahden sosiaalityötekijän kanssa saada isästä jotain irti ja saada sopimalla lapsen tapaamisia aikaiseksi, niin hän vain sanoi että saatte vastaukset sitten oikeudessa. Hän ei halua yhteistyötä ollenkaan, haluaa vain oikeuteen. Sosiaalityöntekijät yrittivät saada isää yhteistyöhön kun koulussakin on alkanut lapsella mennä huonosti, mutta isän mielestä minä olen se hankala ja minun syytäni kaikki ja keskustelut turhia, oikeus päättäköön. Yrittivät selvittää hänelle että oikeusprosessi kestää todella kauan ja että jokin selvyys pitää saada, mutta eipä asia häntä kiinnostanut :( Että tälleen saadaan yhden lapsen elämä pilalle. Nyt voisi ajatella että jos minä annan periksi, niin lapsen tilanne helpottuisi, mutta empä tosiaan usko näin. Voi jopa huonontua. Koulukuraattori ei suosittele vuoroasumista, mutta sekään ei isää kiinnosta, kaikki ne jotka ovat asiaa vastaan, ovat ammattitaidottomia tolloja... Minullakin on oikeuksia, hän vain sanoo. Kun kysyin konkreettisia asioita koulunkäynnistä yms., ei hän tuntenut olevansa velvollinen minulle selittelemään ja kaivoi minun epäkohtiani vaan kokoajan esille (syytteli sitä sun tätä). Itse yritin pyrkiä pysymään asiassa, oltaishan me voitu siellä huutaa ja syyttää toisiamme mistä vaan, mutta mitä se auttaa?
No, oikeuteen ollaan siis saamassa haaste. Kysynkin nyt Teiltä hyvät ihmiset jotka asiasta tiedätte; miten tällainen oikeusprosessi etenee, kuka maksaa mitäkin ja paljonko maksaa? Mitä asioita otetaan huomioon, ketä kuulustellaan (ammatti-ihmiset, asiantuntijat) yms.
Eksä saa painua hemmettiin vaatimustensa kanssa!LAPSEN oikeutta katsotaan,ei isän,ei äidin.Jos jopa ammattiihmiset ovat vastaan tuota vuoroviikkoasumista niin eiköhän oikeudessa heidänkin ääni saada kuuluviin!Hyvin kaikki järjestyy vielä.Usko pois.Nuku yösi rauhassa että jaksat lapsesi kanssa ja inhottavan eksän kiukuttelut:)Huom!Muista tallettaa kaikki tekstarit ja muut mitä hältä tulee jos niiss jotain asiaan viittaavaa tai muuta jolla pystys todistamaan teot
Sinun kannattaa nyt hankkia asianajaja, yritä löytää sellainen joka ymmärtää ja jolla on kokemusta perheoikeudesta (jotkut eivät edes tunne perhelainsäädäntöä!). Oikeus todennäköiseti pyytää sosiaalitoimen lausunnon. Ei ketään "kuulustella", mutta tavataan usean kerran(myös lapsia). Tuntuu, että sossut jo nyt ovat yrittäneet saada isän ymmärtämään, ettei vuoroasuminen tässä ole lapselle hyväksi, joten kerrot vain totuudenmukaisesti millainen lasten suhde isään on ollut. Olet rauhallinen, asiallinen, kerrot totuuden, mutta et ala syytellä isää. Oikeudenkäynnissä tosiaan tarvitset asianajajan, jotkut kotivakuutekset korvaavat (jos ollaan ensimmäistä kertaa oikeudessa), muuten joudut omat asianajajakulusi maksamaan, mutta tarkista myös onko sinulla oikeus saada maksuton oikeuden käynti oikeusaputoimiston kautta (silti voit valita yksityisen asianajajan), Koko juttu vie helposti vuoden, joten helppoa ei tule olemaan sen parimmin sinulla kuin lapsilla.