matkaoppaan yksinäisyys

"Mitä kylvää, sitä myös niittää" tuo nyt on niin hirveetä paskaa ettei paremmasta väliä. Mahdatkohan itsekään uskoa tuohon?å

äaäa kirjoitti:

"Mitä kylvää, sitä myös niittää" tuo nyt on niin hirveetä paskaa ettei paremmasta väliä. Mahdatkohan itsekään uskoa tuohon?å

Tietenkin uskon, koska omassa elämässään olen sen huomannut. Asiat vain tapahtuu hitaasti, seuraamukset eivät ole heti huomenna edessä vasta pitemmän päälle näkee sen mitä saa niittää. Sehän on ihan selvä laki, kun sitä miettii.

Alapa valehtelemaan koko ajan muille ihmisille niin pikku hiljaa huomaat, että tulet niittämään siitä jatkuvasta valehtelusta saatavaa satoa. Kestää aikansa vain, kunnes valehtelusta tullut sato on kasvanut.

Kohtelepa koko ajan lähimmäisiä huonosti, niin pian huomaat olevasi yksin. Ihmisen käytöksellä on väliä, joten nyt yrität sanoa, että ihminen saa tehdä mitä lystää ja millään ei ole väliä.

Taas vastapainona, jos koko ajan kohtelet muita rakastavasti niin saat nauttia hyvää satoa ajan kuluttua.

Kiitos kun luit viestini. Ja kiitos myös vastauksestasi ja tsempistä! Siitä tuli todella hyvä mieli. :)

Lähdin matkaoppaaksi koska olen aina halunnut työskennellä ulkomailla, seikkailla uusissa paikoissa, matkustella, tutustua uusiin ihmisiin! Ja haluan sitä vieläkin. En vain olisi uskonut, etten osaa ollakaan niin älyttömän sosiaalinen uudessa porukassa. Isossa porukassa sitä vaan näköjään on enemmän syrjään vetäytyvämpi luonne, ei aina jaksa olla äänessä ja suunapäänä :) Eikä tarvitsekaan.
Mutta niitä samanhenkisiä kavereita olisin kaipaillut tänne enemmän. Olet ihan oikeassa, toinen maa, toinen tiimi niin kaudesta voisi tulla kerrassaan mahtava! Se riippuu ihan siitä porukasta.


Eilisen hermoromahdukseni jälkeen tilanne täällä on itseasiassa vähän parantunut.. Sain Suomesta ikäviä uutisia läheiseni sairastumisesta, jonka jälkeen olin ihan rikki. Eihän täällä ollut ketään kelle puhua. Se on ihan hirveä tunne kun pelkäät, kaipaat kertoa ja purkaa tunteita ja ajatuksia vaikeasta asiasta, ja sinusta tuntuu ettei kukaan kuuntele :'( Noh, eilen päätin että nyt on pakko vaan jonkun kuunnella, muuten mulla hajoo pää koko yksin suremiseen ja miettimiseen. Soitin hyvälle ystävälleni suomessa ja hän kuunteli ja antoi neuvoja. Seuraavaksi pomoni täällä sai kuulla mitä on tapahtunut, ja miten paha olo mulla on kun ei ole ketään kelle kertoa. Seuraavaksi juttelin tämän mukavan kämppikseni kanssa ja annoin taas tulla kaiken ulos. Vähä vähältä se alkoi tulla helpommaksi, avautua vaikeastakin asiasta kollegoille, vaikkeivat he sydänystäviäsi olekaan.

Nyt minulla on huomattavasti parempi mieli kun olen saanut kerrottua huolistani jollekin! :) Se vaatii vaan sitä, että et pidä niitä murheita itselläsi! Sitä on sortunut koko ajan ajatteluun, että "häiritsee" toisten elämää murheillaan tai ei viitsi pilata heidän iltaansa kertomalla omia ongelmia kun ei edes tunne heitä yhtään kunnolla.. Ihan tyhmää ajattelua tuollainen. Jokainen on kuitenkin täällä samassa tilanteessa ja kaukana kotoa. Jokainen tarvitsee ystävää.
Osittain kai tämä yksinäisyys on myös itse turhaan aiheutettua syrjäänvetäytyvyyttä. Kyllä tästä porukasta täällä löytyy ihan mukaviakin tyyppejäkin kun antaa vaan mahdollisuuden.

"Jos elämässä kaikki olisi vain aivan helppoa niin eihän mikään hyvä asia "maistuisi" miltään. Elämässä yksinkertaiset asiat ovat niitä parhaita. Ethän voi tietää, että jos nyt jaksat hoitaa työsi hyvin, niin mitä seuraavan kulman takana sinua odottaa elämässä. Onhan sinulla myös työ mistä maksetaan palkkaa. Toisilla ei ole edes työtä."
Kiitos kannustuksesta, juuri tätä minä kaipasin!
Ja kanarialla täällä helteessä yritetään painaa duunia :) Lämpimiä tuulia sinne Suomenkin suuntaan!

Siiri833 kirjoitti:

Kiitos kun luit viestini. Ja kiitos myös vastauksestasi ja tsempistä! Siitä tuli todella hyvä mieli. :)

Lähdin matkaoppaaksi koska olen aina halunnut työskennellä ulkomailla, seikkailla uusissa paikoissa, matkustella, tutustua uusiin ihmisiin! Ja haluan sitä vieläkin. En vain olisi uskonut, etten osaa ollakaan niin älyttömän sosiaalinen uudessa porukassa. Isossa porukassa sitä vaan näköjään on enemmän syrjään vetäytyvämpi luonne, ei aina jaksa olla äänessä ja suunapäänä :) Eikä tarvitsekaan.
Mutta niitä samanhenkisiä kavereita olisin kaipaillut tänne enemmän. Olet ihan oikeassa, toinen maa, toinen tiimi niin kaudesta voisi tulla kerrassaan mahtava! Se riippuu ihan siitä porukasta.


Eilisen hermoromahdukseni jälkeen tilanne täällä on itseasiassa vähän parantunut.. Sain Suomesta ikäviä uutisia läheiseni sairastumisesta, jonka jälkeen olin ihan rikki. Eihän täällä ollut ketään kelle puhua. Se on ihan hirveä tunne kun pelkäät, kaipaat kertoa ja purkaa tunteita ja ajatuksia vaikeasta asiasta, ja sinusta tuntuu ettei kukaan kuuntele :'( Noh, eilen päätin että nyt on pakko vaan jonkun kuunnella, muuten mulla hajoo pää koko yksin suremiseen ja miettimiseen. Soitin hyvälle ystävälleni suomessa ja hän kuunteli ja antoi neuvoja. Seuraavaksi pomoni täällä sai kuulla mitä on tapahtunut, ja miten paha olo mulla on kun ei ole ketään kelle kertoa. Seuraavaksi juttelin tämän mukavan kämppikseni kanssa ja annoin taas tulla kaiken ulos. Vähä vähältä se alkoi tulla helpommaksi, avautua vaikeastakin asiasta kollegoille, vaikkeivat he sydänystäviäsi olekaan.

Nyt minulla on huomattavasti parempi mieli kun olen saanut kerrottua huolistani jollekin! :) Se vaatii vaan sitä, että et pidä niitä murheita itselläsi! Sitä on sortunut koko ajan ajatteluun, että "häiritsee" toisten elämää murheillaan tai ei viitsi pilata heidän iltaansa kertomalla omia ongelmia kun ei edes tunne heitä yhtään kunnolla.. Ihan tyhmää ajattelua tuollainen. Jokainen on kuitenkin täällä samassa tilanteessa ja kaukana kotoa. Jokainen tarvitsee ystävää.
Osittain kai tämä yksinäisyys on myös itse turhaan aiheutettua syrjäänvetäytyvyyttä. Kyllä tästä porukasta täällä löytyy ihan mukaviakin tyyppejäkin kun antaa vaan mahdollisuuden.

"Jos elämässä kaikki olisi vain aivan helppoa niin eihän mikään hyvä asia "maistuisi" miltään. Elämässä yksinkertaiset asiat ovat niitä parhaita. Ethän voi tietää, että jos nyt jaksat hoitaa työsi hyvin, niin mitä seuraavan kulman takana sinua odottaa elämässä. Onhan sinulla myös työ mistä maksetaan palkkaa. Toisilla ei ole edes työtä."
Kiitos kannustuksesta, juuri tätä minä kaipasin!
Ja kanarialla täällä helteessä yritetään painaa duunia :) Lämpimiä tuulia sinne Suomenkin suuntaan!

Lue lisää

Ja paljon hyviä asiakkaita Kanarialle! Muista kuitenkin, että älä käytä ihmisiä "likaämpäreinä", eli ei voi vain purkaa toiselle pahaa oloa ja sen jälkeen unohtaa sen ihmisen jolle purkasit pahan olosi. Muuten sille, jolle purkauduit tulee mieleen, että sinä vain hyväksikäytät häntä.

Tietenkin pahasta olosta saa puhua, mutta pitää myös muistaa että on ihmisiä joilla on huonommin asiat. Sitä kun ajattelee niin jaksaa taas eteenpäin.

Vaikka muut ihmiset ympärilläsi kohtelisivat toisia huonosti niin älä sinä teen niin. Pidä vahva selkäranka niin huomaat että elämä antaa sinulle takaisin myös hyvää. Se, että rakastaa toista lähimmäisenä ja itse saat takaisin sitä lähimmäisenrakkautta on paljon arvokkaampaa kuin raha tai hieno työura.

Stressi ja hankalat tilanteet kuuluvat elämään. Varsinkin matkaoppaan työssä tulet kohtaamaan sitä.

Kun on viisas niin pistää mieleensä miten niistä hankalista tilanteista selvisi ja seuraavan kerran kun vastaavaa tapahtuu niin tiedät kuinka toimia. Ihminen oppii kantapään kautta ja parhaiten hankalissa tilanteissa. Ei saa ottaa luovuttajan asennetta vaan asenteen, että nyt on hankalaa, mutta tästä selvitään.

Jos työkaverisi siellä sikailevat niin anna heidän tehdä sitä, ei siihen kannata puuttua. Jos he kysyvät mitä mieltä olet asiasta niin silloin voit kertoa, että mitä he tekevät ei ole oikein mielestäsi.

Kyllä elämä heille loppuen lopuksi opettaa, kuinka toisia pitää kohdella.