KAIPAATKO EXÄÄ?

luulin että kaipaisin, mutta en yleensä edes muista koko ihmistä, saati sitten yhteisiä aikoja. kamalaa. mutta ehkä olen vain niin onnellinen nykyisessä suhteessani..=)

Mua ainakin ärsyttää itsessäni sellaset mielialavaihtelut, että jonain päivänä ikävöin häntä, vaikkei se meidän suhde ollut minun kannaltani paras mahdollinen ja itse eroamisen aiheutin. Silti siinä oli hyvät puolensa. Tämmösinä kaipausaikoina haluttaisi kuulla miten hänellä menee ja mitä hän ajattelee meidän suhteesta. Onneksi en ole nähnyt häntä eron jälkeen ja tuntuisi tosi pahalta nähdäkin hänet toisen kanssa. Mietitte varmaan miksi ruikutan, koska itsehän suhteen katkaisin. Mä vaan olisin halunnut, että mies huomioisi minua enemmän, mutta hänellä oli aina se oma napa tärkein. Koska aina oli yksinäistä ja paha olla, hän tuli milloin itselle sopi jne. eikä keskustelu auttanut. Parempi oli luopua koko miehestä kuin kiduttaa itseään jatkuvasti. Nyt käy välillä paha mieli siitä, että miksi hän ei yrittänyt enemmän, että oltaisiin voitu olla yhdessä.

ikävä kirjoitti:

Mua ainakin ärsyttää itsessäni sellaset mielialavaihtelut, että jonain päivänä ikävöin häntä, vaikkei se meidän suhde ollut minun kannaltani paras mahdollinen ja itse eroamisen aiheutin. Silti siinä oli hyvät puolensa. Tämmösinä kaipausaikoina haluttaisi kuulla miten hänellä menee ja mitä hän ajattelee meidän suhteesta. Onneksi en ole nähnyt häntä eron jälkeen ja tuntuisi tosi pahalta nähdäkin hänet toisen kanssa. Mietitte varmaan miksi ruikutan, koska itsehän suhteen katkaisin. Mä vaan olisin halunnut, että mies huomioisi minua enemmän, mutta hänellä oli aina se oma napa tärkein. Koska aina oli yksinäistä ja paha olla, hän tuli milloin itselle sopi jne. eikä keskustelu auttanut. Parempi oli luopua koko miehestä kuin kiduttaa itseään jatkuvasti. Nyt käy välillä paha mieli siitä, että miksi hän ei yrittänyt enemmän, että oltaisiin voitu olla yhdessä.

Lue lisää

Anna miehellesi uusi mahdollisuus ehkä hän piti sinua itsestään selvyytenä ja siksi ei huomioinut sinua.

setzer kirjoitti:

Anna miehellesi uusi mahdollisuus ehkä hän piti sinua itsestään selvyytenä ja siksi ei huomioinut sinua.

on-off-jutut eivät kovinkaan usein onnistu. eroille on aina syyt, mutta aika kultaa liikaa(kin) muistoja

annika kirjoitti:

on-off-jutut eivät kovinkaan usein onnistu. eroille on aina syyt, mutta aika kultaa liikaa(kin) muistoja

Olet aivan oikeassa, se asia on niin monta kertaa kokeiltu. Mutta kun kysyttiin kaipaatko, niin ei sille voi mitään, että ikävä joskus on.
Mutta on vaan päästävä yli.

annika kirjoitti:

on-off-jutut eivät kovinkaan usein onnistu. eroille on aina syyt, mutta aika kultaa liikaa(kin) muistoja

Olen aivan samaa mieltä... Itse seurustelin viime syksynä ja pistin poikki koska oli pitkä välimatka ja muut oli huonoja syitä... Se vain sattui niin paljon kun näki niin harvoin ja typeränä ajattelin että se loppuisi kun ei oltaisi enää yhdessä... Vinkki kaikille jotka ajattelevat näin: EI LOPU!!!! Puolen vuoden jälkeen annoin hänelle uuden tilaisuuden ja siinä välissäkin meillä oli jotain säätöä... Hän oli yhä aivan samanlainen jotenkin hänen sanat puhelimessa oli erilaisía kuin puheet kun nähtiin ja teot... Kuitenkin ajattelin katsoa mitä seuraa... Eräs hyvä ysäväni (jätkä) läpsäisi minua perseeseen eräissä bileissä (jätkäni tiesi että olimme vain ystäviä ja että meistä ei ikinä mitään muuta tulisi) kuitenkin hän kävi kaverini paitaan kiinni ja meinasi ruveta hakkaamaan häntä. Menin väliin ja huusin hänelle että päästä irti, et voi olla siitä mustis.. Hän päästi irti mutta jäi katsomaan häntä niin vihaisena... Poistuin paikalta niin pettyneenä jätkääni... Myöhemmin selvitimme asia tappelemalla mutta samalla ymmmärsin että ei meistä tulisi enää mitään... Laitoimme poikki omasta aloitteestani ja yhteisestä päätöksestä... Erosimme ystävinä... Ensin ikävöin häntä... Mutta olin päättänyt että en enää sekaantuisi häneen... Kun hän viime viikonloppuna uhkaili taas tätä ystävääni,niin olin niin pettynyt ja tajusin että hän oli yhä katkera mutta aivan eri ihminen kuin miksi olin häntä luullut...

annika kirjoitti:

on-off-jutut eivät kovinkaan usein onnistu. eroille on aina syyt, mutta aika kultaa liikaa(kin) muistoja

paskalle

Täytyy myöntää että kaipaan. Aina välillä, vaikka suhteesta on jo yli puoli vuotta ja olen uudessa suhteessa ja kihloissa. Helppo suhde ei todellakaan ollut, taistelemista se tuntui välillä olevan, mutta silloin kun oli hyvin, oli aivan ihanaa! Kaksi vuotta sitä kaikkiaan kesti, välitaukojenkin kanssa, kauheasti ei enää tekemisissä olla, mutta silloin kun ollaan, niin tulee hirveä kaipuu niitä hyviä hetkiä... Niitä vain ei usein pidä miettiä koska minulla on uusi, ihana mies jota rakastan!:)

Brasil kirjoitti:

Täytyy myöntää että kaipaan. Aina välillä, vaikka suhteesta on jo yli puoli vuotta ja olen uudessa suhteessa ja kihloissa. Helppo suhde ei todellakaan ollut, taistelemista se tuntui välillä olevan, mutta silloin kun oli hyvin, oli aivan ihanaa! Kaksi vuotta sitä kaikkiaan kesti, välitaukojenkin kanssa, kauheasti ei enää tekemisissä olla, mutta silloin kun ollaan, niin tulee hirveä kaipuu niitä hyviä hetkiä... Niitä vain ei usein pidä miettiä koska minulla on uusi, ihana mies jota rakastan!:)

Lue lisää

Uskon, että ihmistä jota on oikeasti rakastanut tulee ainakin jollakin tavalla aina kaipaamaan. Niin myös minäkin; vaikka elämä on tuonut jo uuden rakkaan ja erosta on reilut kolme vuotta eikä yhteyttä ole juuri pidetty. Mutta niinhän se on, ihmiset muuttuvat ja uskon myös että exäkään ei ole itseasiassa se henkilö jota kaipaan. Enemmän kaipaan ja haikailenkin vain menneitä vuosia ja ihania hetkiä ja sitä mitä meillä joskus oli. Mutta onneksi se on vaan hetkellistä, eteenpäin mennään ja kovaa!

Kypsyminen eroon kesti lähes koko suhteen.

Kun viimein lähdin, se oli parasta mitä olen siihen astisessa elämässäni itseni hyväksi tehnyt.

Nyt onnellisesti naimisissa todellisen elämäni miehen kanssa.
Tähän ei sovi kaipuuta ketään muuta kohtaan.

Toisessa maassa..
Au pair vuotena menin epäonnekseni rakastumaan ranskalaiseen mieheen. Elämäni ensirakkaus ja se tuntui niin hyvältä ja oikealta. Suomeen paluuni johti kuitenkin eroon. Yhä lähetellään sähköposteja ja ollaan hyviä ystäviä, mutta kaipaus on välillä sietämätöntä. Ehkäpä nuo suomipojatkin vielä joskus tuntuvat oikeilta..