Eeli, Eeli, lama sabaktani

Ja kaikesta mitä on elämässäni tapahtunut...Eniten olen katkera siitä, että vaikka kuinka
yritin on syyllisen kasvot aina samat... Kukaan muu kuin minä itse ei ole syyllinen virheisiini
tahi huonoihin valintoihini.

Minä olen eronnut ja minusta on erottu. Minua on petetty vaikkei se itselläkään aina kaukana ollut.
Minulta on varastettu,pummattu käytetty hyväksi, olen elättänyt useampaa henkeä ja välillä
jopa perheitä.

Olen raatanut kuin hullu ja maanut kuin lapamato... Ja nyt kun kysyn itseltäni onko mikään
tekemäni kuljettanut minua eteenpäin, niin vastaus on: EI.

Olen katkera siitä, etten ole ollut kova
vaikka olisi pitänyt kova. Myös itselleni. Kun vuodet ovat meneet eteenpäin, kuinka
moni ystävä onkaan halunnut palata meneeseen ja olen aina sanonut etten itse haluaisi
ja kun on minun vuoroni täyttää tasavuosia... Maksaisin kaiken kokoamani omaisuuden jotta pääsisin takaisin siihen hetkeen kun kaikki lähti lapsesta.

Olen pelastanut henkiä ja menettänyt yhtä monta... Haudannut ja ollut synnyttämässä...
Takki on tästä kaikesta sekoilusta lopulta niin tyhjä, ettei tiedä enään kuka on ja missä.
Mitään muuta en haluaisi niin paljon... kuin olla ehyt kokonaisuus.
Yksinäisyys syö ja kalvaa sydämen mustaksi ja autioksi.
Kaikkea muuta melkein kadun, mutta en yhtään vuotta niistä jotka olin kanssasi.
Olet jo päässyt eron yli vaikka minä lähdin. Lapset kasvavat ja muuttavat kohta
loputkin pois kotoota. Minä sain sen minkä halusin... Oman rauhan,
mutta hinta minkä tästä lopulta maksoin oli kohtuuton.

Väittäisin, että ihminen arvostaa asioita vasta kun on ne menettänyt
oli sitten kyseessä toinen ihminen auto tai ...no mikä tahansa.
Ja kaiken tämän paskankin keskellä on minun itseni taas koottava koska kukaan muukaan sitä
ei puolestani tee. Ollakseen kokonainen on minun elettävä vielä
ja kannetava tätä väkivaltaista hullun imagoa koska sen ihmiset minussa haluavat nähdä.
Olen tukahduttanut tunteeni niin, etten osaa tuntea edes iloa.
Loputon musta katkeruus täyttää mielen elämä menee siksi monesti vituiksi,
ettei tähän elämään saanut keltään ohjeita ja kaiken takana oli oma tahto.

Olen valintani tehnyt ja niistä kannan nyt vastuuni, mutta en koskaan lopeta
uskoa suomalaiseen naiseen joka on osoittanut minulle pystyvänsä olemaan
haavoittuvan herkkä... myös täysin tunteeton ja kylmä.

Jos kunniantunto on jotain mitä me miehet annamme itselemme...
Niin naiset olkoon sitten kunnia itse. Jos maailmassani olisi jumala kiittäisin häntä
suomalaisesta naisesta.