Missä vaiheessa teillä muilla on yöt alkaneet sujua rauhallisesti? Meillä 8kk ikäinen tyttö, joka koko ikänsä nukkunut huonosti. Joskus saattaa mennä pari yötä, että herätään vain 3-4 kertaa ja nukahdetaan tutin avulla tai heti imetyksen jälkeen, sitten alkaa taas tiheämpi heräily ja nukahtaminen vaikeampaa.
Imetän edelleen öisin pari kertaa. Jossain vaiheessa kokeilin jättää yösyötöt pois katsoakseni rauhoittaako se meininkiä yhtään, mutta siitä yöt tulivat entistä levottomammaksi. Muutaman viikon jaksoin katsoa, mutta kun hoidan yöheräämiset yksin ja päivällä lepääminen ei onnistu, tilanne kävi liian raskaaksi. Unikoulukaan ei pahemmin auttanut. Oli pakko palata takaisin yöimetykseen. Se rauhoitti tilannetta hetkeksi, mutta nyt taas hampaat ja uudet taidot valvottavat. Ensimmäisiä hampaitaan tyttö on tehnyt jo monta kuukautta, vaivaavat aina silloin tällöin, tyttö itkeskelee ja rahnuttaa suutaan, mutta eivät ne vaan puhkea... Sama juttu uusien taitojen kanssa: Aina kun opitaan jotain uutta, sitä treenataan unissakin monta viikkoa.
Ajattelen nykyään, että tässä nyt vaan mennään vähillä unilla toistaiseksi, ei voi mitään. Olen toisaalta jo tottunut valvomiseen ja pätkittäisiin yöuniin. Väsymys näkyy ja tuntuu enemmän oikeastaan vain silloin, kun päivänmittaan on enemmän vastoinkäymisiä tai hankaluuksia. Silloin aviomies saa katsella ärtynyttä muijaa. Ja muisti tietysti pätkii usein... Mutta olisi se vaan mukavaa saada joskus nukkua oikein kunnolla!
Missä vaiheessa teidän herrantertut ovat alkaneet nukkua öitään enempiä heräilemättä? Ja tarkoitan nyt niitä lapsia, jotka EIVÄT ole nukkuneet täysiä öitä synnytyslaitokselta saakka (älkää nyt hyvät ihmiset tulko tähän ketjuun kehuskelemaan...), vaan valvottaneet vanhempiaan "vähän" pidempään.
Imetän edelleen öisin pari kertaa. Jossain vaiheessa kokeilin jättää yösyötöt pois katsoakseni rauhoittaako se meininkiä yhtään, mutta siitä yöt tulivat entistä levottomammaksi. Muutaman viikon jaksoin katsoa, mutta kun hoidan yöheräämiset yksin ja päivällä lepääminen ei onnistu, tilanne kävi liian raskaaksi. Unikoulukaan ei pahemmin auttanut. Oli pakko palata takaisin yöimetykseen. Se rauhoitti tilannetta hetkeksi, mutta nyt taas hampaat ja uudet taidot valvottavat. Ensimmäisiä hampaitaan tyttö on tehnyt jo monta kuukautta, vaivaavat aina silloin tällöin, tyttö itkeskelee ja rahnuttaa suutaan, mutta eivät ne vaan puhkea... Sama juttu uusien taitojen kanssa: Aina kun opitaan jotain uutta, sitä treenataan unissakin monta viikkoa.
Ajattelen nykyään, että tässä nyt vaan mennään vähillä unilla toistaiseksi, ei voi mitään. Olen toisaalta jo tottunut valvomiseen ja pätkittäisiin yöuniin. Väsymys näkyy ja tuntuu enemmän oikeastaan vain silloin, kun päivänmittaan on enemmän vastoinkäymisiä tai hankaluuksia. Silloin aviomies saa katsella ärtynyttä muijaa. Ja muisti tietysti pätkii usein... Mutta olisi se vaan mukavaa saada joskus nukkua oikein kunnolla!
Missä vaiheessa teidän herrantertut ovat alkaneet nukkua öitään enempiä heräilemättä? Ja tarkoitan nyt niitä lapsia, jotka EIVÄT ole nukkuneet täysiä öitä synnytyslaitokselta saakka (älkää nyt hyvät ihmiset tulko tähän ketjuun kehuskelemaan...), vaan valvottaneet vanhempiaan "vähän" pidempään.
Vastaukset 9
Vanhimmat
itsellä tyttö 1v9kk ja poika 2,5kk ja voin kertoa, että en ole nyt lähes 2 vuoteen nukkunut kunnolla hereilemättä muutamaa hassua viikkoa tai 1-2 kuukautta lukuunottamatta. Itsekin luulin, että lapset lopettavat yöheräilyt kun yösyötöt loppuu, mutta kuinka väärässä olinkaan! Sen jälkeen opitut taidot, hampaat, kävelemään opettelu, eroahdistust herättelivät monesti, mikä oli paljon rankempaa kuin herätä syöttämään vauva 1-2 kertaa yössä. Lohdutukseksi voin sanoa, että meillä pahin esikoisen heräilykausi oli juuri tuossa 5-9kk iässä, jolloin heräsi joka yö 5-20 kertaa, mutta sen jälkeen helpottui. Kysyin silloin asiasta neuvolassa ja sieltä ei tukea herunut, sanottiin, että 2-4 yöheräämistä on normaalia aina 2 vuoteen saakka ja valitettavasti aika moni lapsi tosiaankin vielä heräilee 1-2vuotiaanakin (mitä olen myös kavereiden lapsista kuullut). Meillä ekan kerran tyttö nukkui heräilemättä 9kk ikäisenä (nukkui pari viikkoa läpi yöt putkeensa) ja tämän nukkui suht hyvin (0-3 heräsi yön aikana) 1v3kk ikäiseksi, mutta sen jälkeen aloitti uudestaan yöheräilyt 1v3kk-1v6kk iässä, oikeastaan nyt vasta1v8kk ikäisenä on alkanut nukkua suurimman osan öistä heräämättä. Lisäksi itse olen ollut raskaana ja loppuraskaudesta nukuin 1h pätkissä, kun vauva valvotti masussa, juoksin wessassa loppuraskaudesta ja esikoinen heräili vielä päälle :). Nyt onneksi vauva on helppohoitoinen ja nukkuu välillä 5-6h pätkiä yöllä ja esikoinenkin nukkuu jo hyvin :-)...saas nähä milloin kuopus alottaa yöheräilyt....
Hei!
Voimia teille sinne. Meillä aivan samanlainen tilanne vielä viikko sitten. Kadehdin niitä perheitä, jossa lapset nukkuu yöt putkeen heräämättä. Itse olin tosiaan vielä viikko sitten aivan puhki yöhulinoiden takia mikä heijastui myös lapseen. Huusin lapselle ja kirosin tilannetta. Meillä 9kk ikäinen tyttö. Selkäni on ihan hajalla, kun olen tämän koko 9kk nukkunut kuulosuojaimet päässä! Kyllä vain, kaikki voi nauraa, mutta minulla ne vaimensivat suurimpia mölyjä.
Viime viikolla aivan kypsänä tilanteeseen päätin, että koitetaan laittaa lapsi omaan huoneeseen, kun en keksinyt enää muuta vaihtoehtoa. Totuttelimme niin, että lapsen tavarat vietiin sinne ja sänky aamulla. Leikittiin paljon päivän aikana siellä ja neiti otti siellä päikkärinsä. Sitten illalla pantiin nukkumaan ja unilelun lisäksi kainaloon minun päällä ollut t-paita ja kuinka ollakkaan tyttäremme posotti ensimmäisenä yönä aamu viiteen asti heräämättä!! Olin kuin uusi ihminen, kun olin saanut pitkästä aikaa 6,5h nukkua putkeen! Nykyään nukun niin paljon sikeämmin, kun pinnasänky ei ole vieressä ja kaikenlisäksi nykyään osaan nukkua ilman kuulosuojaimia! Suosittelen lapsen siirtämistä omaan huoneeseen. Kannattaa ainakin kokeilla
kokeiltiin myös tällä viikolla omaan huoneeseen siirtämistä 11kk ikäisellä, mutta kun heräsi 6,5 tunnin nukkumisen jälkeen niin en saanut enää rauhoittumaan sinne omaan sänkyyn (nousi vain seisomaan ja itkeskeli) ja nukkuikin vieressäni loppu yön. Enkä viitsi alkaa pitempään harjoittelemaan tuota omassa huoneessa oloa, kun pitäisi jaksaa käydä töissäkin. Myöhemminkin ehtii. Hän nukkui pienestä asti hyvin ja 6kk-9kk iässä kokonaisia öitä, mutta sitten jostain kumman syystä 9kk iässä alkoi yöheräilyt ja valvomiset. Onneksi nyt on ne pitkät tuntien valvomiset saatu kuriin ja nukahtaa yleensä tutin kanssa ja viimeistään kädestä kiinni pitämiseen jos muuten uni ei tule.
Itsekin suosittelen lapsen siirtämistä omaan huoneeseen JOS on herkkäuninen ja säpsähtelee jokaiseen inahdukseen. Meillä siirryttiin äsken siihen, että vauva nukkuu meidän makuuhuoneen oven vieressä vaunuissa ja esikoinen nukkunut jo vuoden omassa huoneessa, nyt enää herään siis kun vauva herää syömään 1-2 kertaa yössä. Suosittelen myös käyttämään korvatulppia - niiden avulla ei herää joka inahdukseen, mutta itkuun kyllä heti (sekä alkavaan kitinään). Täytyy kyllä sanoa kahden lapsen kokemuksella, että lapset todellakin ovat erilaisia ja vaikka hoitaisi samalla tavalla lapsia, toisella ne neuvot toimii ja toisella ei, esim. meillä kuopus 2,5kk ikäinen nukahtaa aina itsekseen vaunuihin ilman nukuttamista, nukkuu hyvin usein öisin jo 5-6h pätkiä ja yöunetkin ruhtinaalliset 11-12h:-)...esikoista 1v9kk sen sijaan nukutetaan edelleen joka ilta 1h ja hän on huutanut ekat 2kk ja ollut nukahtamis-, ja univaikeuksia. Jos tämä kuopus olisi ollut ensimmäinen lapsemme, emme olisi tienneet lasten hoidon rankkuudesta mitään jo elämä olisi ollut suorastaan leppoisaa vauvan kanssa :-)
Itse suosittelen myös kokeilemaan siirtoa omaan huoneeseen. Me siirrettiin poika 6kk ikäisenä omaan huoneeseen koska pienetkin äännähdykset öisin herättivät niin minut kuin välillä miehenikin. Nyt nukutaan paremmin koko perhe kun poika on omassa huoneessaan. Itsekään en herää enää niin helpolla kaikkiin pieniin äännähdyksiin.
Tuli myös yksi toinen asia mieleen mikä meillä vaikutti yöhulinoihin. Syödäänkö teillä iltapuuro? Me vaihdettiin n.7kk paikkeilla iltapuuro kasvissoseeseen ja se myös positiivisesti vaikutti yöhulinoiden loppumiseen. Monesta tämä kuullostaa hullulta koska yleisesti puuroa pidetään täyttävänä ja hyvänä iltapalana lapsille. Mutta meille tuli yösyötöt uudestaan kuvioihin n.6kk paikkeilla. Samaan aikaan oli kyllä pientä sairastelua ja hampaiden tuloa mutta kun niistä selvittiin niin yöhulinat jatkui, poika oli todella nälkäinen öisin, kunnes tosiaan vaihdettiin iltapuuro pois. Näin on myös pari muuta äitituttavaani kokenut parhaaksi heidän lapsilleen.
Minäkin kannustan omaan hioneeseen siirtämistä. Meillä poika heräili 6-20 kertaa yössä ku nukkui pinnasängyssä vanhempien huoneessa. Nyt nukkunut jo 5kk omassa huoneessa ja heräilee vain 3-4 kertaa yössä, ikää nyt 1v2kk eli ei niitä kunnon yöunia välttämättä saa nukkua vielä pitkään aikaan. Olen jo sisäistänyt itselleni, että meillä herätään joka yö monta kertaa, onneksi poika kuitenkin nukahtaa helposti uudestaan. Työnjakoa kannattaa harkita - siis vain äiti ei herää. Meillä isä on vielä hereillä kun poika herää ensimmäisen kerran, äiti hoitaa 2 seuraavaa herätystä ja isä taas aamuyöstä viimeisen. Mies ei itsestään herää pojan itkuun, mutta herätän miehen ja jatkan itse unia. Vaikka joudunkin heräämään, auttaa se jo paljon ettei sängystä tarvitse nousta ylös vaan saa jatkaa unia heti uudestaan.
Uskon, että pojan kouluikään mennessä saan nukkua sen 8h putkeen. Tähän heräämiseen alkaa jo tottua, pahin aika oli siinä 6-9kk vaiheilla, mutta sitten helpotti kun kroppa ja pää uskoivat että univelalla (katkonaisilla unilla) on vaan pärjättävä. Täytyy myöntää ettei mulla ikinä ole ollut näin isoja silmäpusseja kuin nyt.
tyttö on nukkunut jo muutaman kuukauden. Siirrettiin, koska nukkui silloin alle tunnin pätkiä ja tuntui heräävän herkästi meidän aiheuttamiimme ääniin. Jäin myös itse aina kuuntelemaan, koska pinnasängystä alkaa taas kuulua kahinaa, joten en nukkunut lopulta juuri yhtään. Omaan nukkumiseeni tytön siirtäminen toiseen huoneeseen on vaikuttanut positiivisesti, nyt oikeasti nukun sen minkä saan nukkua. Eikä muksukaan sentään enää tunnin välein heräile, mutta usein kuitenkin. Hassua on, että viime viikolla kun se ensimmäinen hammas lopulta puhkesi, tyttö nukkui kyseisen yön heräten vain kerran. Ihan uskomatonta. Lisää niitä hampaita meille ja pian!
Meillä ei isäntä yleensä nouse sängystä vauvan takia, vaikka sattuisi olemaan valveillakin silloin kun tyttö heräilee. Odottaa niin kauan, että minä olen jo menossa hyssyttelemään ja on sitten että "ai, sä nousitkin jo"... Silloin harvoin kun menee tyttöä rauhoittelemaan, lapsi yleensä hermostuu totaalisesti ja minä joudun kuitenkin lopulta hoitamaan homman, ja pidemmän kaavan mukaan tietysti. Tyttö on varmaan niin tottunut minun tapoihini, että hätääntyy kun systeemiin tulee muutos. Luonnollista sikäli, että minä hoidan 99,9% yöheräämisistä, mikä suoraan sanoen v*tuttaa toisinaan, ottaen huomioon, ettei mies ole muutamaan kuukauteen tehnyt kuin pari työpäivää viikossa. Joskus tekee mieli sanoa miehelle, että kuule, koita nyt vaan pärjätä ja jatkaa itse uniani, mutta en raaski, kun pienempi huutaa kuin syötävä ja äänistä kuuluu, että isommalta menee kohta hermo. Ja tosiaan, olen itse sen verran jo tottunut vähiin yöuniin, ettei väsymys iske samalla tavalla kuin isäntään.
En tiedä, miten iltapuuron vaihtaminen kasvissoseeseen toimisi, koska puuro ihme kyllä uppoaa tytölle paljon paremmin kuin kasvissose. Ainakin tällä hetkellä. Mutta ainahan kokeilla voi, kiitos vinkistä! :)
Meillä tilanne helpotti 11kk tietämillä ja alkoi nukkua niin, että heräsi max 1-2x yössä aiemman 15 sijasta. Nyt 1,5v:llä oli taas huonompi unikausi, mutta nyt on taas nukkunut paremmin (koputtaa puuta). Historia pitkä, en jaksa selittää, huono nukkuja ollut aina.
Mutta suuresta univelasta kärsineenä suosittelen, että kokeilette joku yö sen isukin kanssa vaihtaa vuoroja, että sinäkin saat edes yhden kunnon yön viikossa. On hänelläkin varmasti vapaata! Ja kyllä ne miehet herää siihen vauvan itkuun, ei ehkä yhtä nopeasti, mutta kun tietävät, että vastuu on heillä, he kyllä varmasti nousevat. Laita sinä korvatulpat korviin ja päätä, että jos jotain ääntä läpi kuuluu niin potkaiset vain sitä isukkia. Sillä on kuitenkin niin suuri merkitys, että saa välillä nukkua. Oikeastaan sen huomasi vasta sitten, kun sai ne unet, sen jälkeen ymmärsi miten sekaisin sitä olikaan ollut. Nyt kun hyviä öitä on taas takana paljon, en ymmärrä miten ihmeessä sitä silloin jaksoi 5kk vääntää niin huonoilla öillä (ja tiedän, 5kk on vähän siihen nähden mitä monella muulla on ollut).(ja ihan yhtä pöllönä, ettei pannut sitä miestä valvomaan, ennenkuin oli ihan viimeinen pisara lasissa.
Meillä yöt rauhoittuivat puolivuotiaana, kun siirrettiin lapsi nukkumaan omaan huoneeseen ja lopetin imetyksen - tai siis lapsi päätti, että nyt riittää.
Meillä yösyönnistä luopumiseen (siis lopullisesti, pullosta luopumiseen joskus vajaan 10kk:n ikäisenä) meni vajaa viikko, ehkä 4-5 yötä, jotka olivat melkoista tahtojen taistelua, roikuimme pinnasängyn reunalla lukuisia kertoja yössä lapsen isän kanssa lasta takaisin uneen rauhoitellen. Mutta se kannatti, se ettei annettu periksi. Se oli öiden rauhoittumisen suhteen tärkein askel.
Mutta, ikävä kyllä, nämä kaudet tulevat ja menevät. Olen oppinut, että jokaisesta hyvin nukutusta yöstä on iloittava heti seuraavana aamuna, koska "vaiheet" tulevat ja menevät. Aina on joku hammasasia, nuha tai yskä, uusi opittu asia tai mikä ikinä, joka tekee yöstä rikkonaisen.
Nyt lapsi on puolitoistavuotias, koko joulukuu meni risaunilla ja aamua alkoivat viiden-kuuden välillä. Nyt on viikon verran taas nukuttu-iloitsen siitä.
Tsemppiä sinulle. Kokeile erilaisia vaihtoehtoja, jotka tuntuvat teille oikeilta ratkaisuilta, mutta älä anna periksi yhdessä yössä. Odota, että näet toimiiko kikka oikeasti, ennenkuin luovutat.