Miten teitä on kohdeltu neuvolassa?

Tosi hyvää ja asiallista kohtelua olen saanut.
Olen kylläkin sellainen ihminen että osaan myös vaatia asiallista kohtelua jos joku on asiaton.

Itse ainakin olen saanut joka paikasta ihan asiallista ja hyvää kohtelua. Ehkä aina ei ole ajatukset täysin kaikkien ihmisten kanssa kohdannut ja th on voinut käsittää vähän väärin jonkin asian mitä olen sanonut, mutta ei mitään sen kummempaa etteikö olisi voinut itsekseen ajatella vain "no joo, aivan sama". Varsinkin lastenneuvolan th:sta pidän kovasti ja on joskus harmittanut jos neuvolassa onkin ollut joku sijainen. Mitään tökkimistä en raskausajalta muista, eri tutkimuksia kylläkin :)

Lapsettoman ihmisen näkökulmasta ajateltuna sitä tietty pelkää kaikkea, sehän on normaalia että tuntematonta ja kokematonta kammoksutaan. Jos kerään näitä omia negatiivisia kokemuksiani:

Itse olin niin väsynyt kaikesta, että otin tietysti pienimmästäkin vähän nokkiini. Toisaalta koin aika syyllistävänä ja törkeänä terkkarin ylimielisen kommentin että "kaikkea ei voi saada" kun valittelin uupumustani lapsen synnyttyä. Sama terkkari moitti minua siitäkin, että suhteeni lapsen isään oli ollut liian lyhytikäinen. Ikään kuin tuosta havainnosta nyt olisi jotain hyötyä enää tilanteessa kun pullea vauva jo kelli puntarissa. :D Se oli jotenkin asiatonta, väheksyvää ja syyllistävää terkkarilta. Tuo terkkari kyllä joutui muihin tehtäviin, kun valituksia alkoi sadella. Olipahan vaan typerä ja ylimielinen se muija ja purki työpaikallaan omaa katkeruuttaan saatavilla oleviin uhreihin.

Tutkimukset ovat kyllä inhottavia, siitä en pääse mihinkään vaikka kuinka ajattelisin positiivisesti. Jotenkin tuntui, että oma alapää on jonkun varieteen näyttämö siihen asti kun jälkitarkastuskin on tehty ja tuntui että tekisi mieli jo alkaa myydä pääsylippuja aitiopaikoille. Tunsin itseni kyllä enempi eläimeksi kuin täysijärkisenä pidettäväksi ihmiseksi.

Äitiys tasapäistää naiset jotenkin, joidenkin silmissä... kaikkia äitejä, oli äidin ikä ja kokemus ja henkinen kyvykkyys mikä vaan, pidetään jotenkin lisääntymisprosessissa jo lähtökohtaisesti vähän samalla lailla tyhminä ja lapsenomaisina. Neuvolan odotushuoneen äo-keskiarvo ilmeisesti ei ole terkkarien kokemusten mukaan kovin korkea (korkeimmat havaitut äo-pisteet korkeintaan terkkarin luokkaa) niin että jotkut itsestään selvät asiat on vaivauduttu vääntämään ratakiskosta ja oman talonpoikaisjärjenkin, saati analyyttisemmän päättelyn käyttö näkyy olevan neuvolassa kielletty.

Onhan sitä sitten joutunut tutkimuspöydälle senkin jälkeen mutta ihmisarvo on ollut jotenkin vähän korkeampi kuin tuossa lisääntymisvaiheessa. Vaihtoehtoja ei terv.henkilökunnalla kuitenkaan ole asioiden järjestämiseksi muuten kuin luonto on tarkoittanut. Äidin ja lapsen hyvinvointiinhan kaikki vaan kuitenkin tähtää, eiks vaan?

Odotan esikoistani ja ihan hyvin on neuvolassa tähän mennessä kohdeltu. Eipä ole kyllä mitään valittamista. Ei ole myöskään tökitty...kohdun ulkopuolelta eli vatsanpeitteiden päältä on kuunneltu sydänääniä, veri- ja pissakokeita otettu ja emättimen kautta yksi ultra.

Ekalla kerralla neuvolassa täytellään erilaisia lomakkeita jossa kysellään mm. juomatavoista, elämäntilanteesta yms. Odottavan äidin terveydentila kartoitetaan, kysellään onko suvussa perinnöllisiä sairauksia tms. Itselleni neuvola on sellainen paikka johon voi turvautua. Sitäkautta pääsee seuramaan turvallisesti raskauden kulkua ja saa tarvittavat tutkimukset.

Aihe tuli mieleeni tuosta toisesta viestiketjusta ja muutenkin halusin tietää millaisia kokemuksia äideillä on.

Joo, kyllähän sitä on normaalia pelätä kaikkea tuntematonta. :) Mietitytti nuo tutkimukset, joista en valitettavasti tiedä paljonkaan. Onhan niitä tutkimuksia, epämiellyttäviäkin, vaikka millä osa-alueella mutta se äitiys on vain kuitenkin mielestäni erikoistilanne.

En minä noita tutkimuksia ja tökkimisiä kyllä oikein tunnista. Minua on kyllä kaikissa raskauksissa kohdeltu hyvin asiallisesti, ja pidetty ihan normaalina järkevänä ihmisenä. Eri ihmisten kanssa tietysti synkkaa erilailla, mutta varsinkin nykyisen neuvolakätilöni kanssa on todella helppo olla tekemisissä, voisimme hyvin ystävystyä jos tapaisimme joissain muissa merkeissä.

Mitähän tutkimuksia sitä nyt sitten raskausaikana on... muutama putki verta pitää antaa, ultrataan ainakin pari kertaa. Neuvolakäynneillä annetaan pissanäyte (hoidetaan ihan itse ja jätetään tutkittavaksi), kuunnellaan sydänääniä mahan päältä dopplerin anturilla, ja mitataan sf-mittaa (kohdunpohjan korkeutta häpyluusta) mittanauhalla. Kätilö voi myös tunnustella vauvan asentoa vatsan päältä. Ei nuo nyt mitään epämiellyttäviä juttuja ole, mukavahan se on kuulla vauvan sydänääniä. Niin ja muutaman kerran raskauden aikana on lääkärikäynti, jonka yhteydessä yleensä tehdään normaali gynekologinen tarkastus.

en ole tykännyt kummastakaan, en "Neuvolatädistä" enkä lääkäristä.

Neuvolatätiin närkästyin kun hän totesi että minulla BMI 25, ja sen mukaan ylipainoinen. Jos kuitenkin vaatekokoni on M tai 38 en katso oikein olevani ylipainoinen vaikka painoa onkin..
Kirjoitti väärän nimenkin äitiyskorttiini...
Enkä siitä tykännyt että hän miehen edessä kyseli kaikkea, kyllähän me ollaan mieheni kanssa avoimesti paljon asioista puhuttu, mutta jotenkin nämä kaikki sukupuolitauti ja raskaudenkeskeytyskysymykset tuntuivat kovin epämiellyttäviltä. Olisihan saattanut olla että emme ole kovin aivoimesti asioista ja menneisyydestäni puhuttu, enkä tiedä puhutaanko yleisesti kaikissa parisuhteissa todella avoimesti kaista asioista joita on sattunut ennen suhdetta.

Lääkäri sitten taas ultrassa oli 25min myöhässä, ja suuttui minulle siitä että huomauttelin myöhästymisestä kun oli kiire takaisin töihin.
Ei siinäkään muuta, mutta kun seurasi lääkäreiden pyörimistä siellä kun tmä "minun" lääkärini piti olla honeessa missä oli joku uusi laite jota hän ei osannut käyttää niin hänen piti odottaa että toinen lääkäri toisessa huoneessa tulisi valmiiksi jotta hän sai sen huoneen.. Joten hänen päivän ensimmäinen asiakas pääsi sisään silloin kuin minun aikani olisi ollut.
Itse olin siellä sitten 10min, lääkäri katsoi emättimen kautta sikiötä ja totes että kaikki hyvin, ei mitään kysellyt sitten voinnista eikä mitään...

Ai nin, ja verikokeissakin piti sitten odottaa melkein tunti ylimääräistä vaikka oli aika varattu, koska neuvolatäti oli unohtanut laittaa lähetteen menemään labraan.. Siinä sitten kesti kun yrittivät häntä saada puhelimeen, että hän lähettäisi lähetteen, jotta ne tietäisivät mitä kokeita tuli ottaa..

Ei kyllä kovin paljon kiinnosta seuraavat käynnit pakko sanoa=)

Minä tulin raskaaksi 17v ja neuvolan täti oli oikeesti todella ilkeä koko raskaus ajan,haukkui suoraan sanottuna ja sanoi aina etten tule ikinä pärjäämään lapsen kanssa,ja lapseni joutuu varmasti lastenkotiin ym pilkaavaa sanoi aina ja minä en uskaltanut ikinä sanoa mitään vastaan enkä puolustautunu,lähdin joka kerta neuvolasta itku kurkussa kotiin.

Mutta sit ku lapsi syntyi ni se sama neuvolan täti oli kuin aivan eri ihminen,oli niin mielin kielin,lässytti koko ajan vauvalle ja kehui minua ja sanoi että kyllä tulen pärjäämään niin reippaan neidin kanssa ym...
nyt tyttö on 3v ja edelleen sama neuvolan täti joka on nykyäänki ihan kiva ja olen jopa pystynyt alkaa puhumaan hänelle kaikesta hyvistä ja huonoista asioista.
neuvolan tätimme on nykyään tosi kiva ja neuvvolasta lähden nykyään aina hymy huulilla ku on tullu rupateltua kaikki murheet ja ilot :)

en tiedä mistä tää muutos johtui,mutta hyvä muutos oli.