Miten ADHD on vaikuttanut lievänä elämäänne?
Mun ogelmana on ollu että koko häiriötä ei tahdottu millään tunnistaa häiriöks.
Tämän takia kärsin ahdistuksesta lapsesta kolmekymppiseks asti. Diagnosoimaton addi on aina diagnosoimaton, riippumatta oireiden vaikeudesta. Oireet vaikuttaa elämään vaan vähän. Selviän ilman lääkkeitä, mutta dg oli silti tarpeen, koska on hyvä ymmärtää mistä kaikki sähläys johtuu.
Mun ogelmana on ollu että koko häiriötä ei tahdottu millään tunnistaa häiriöks.
Tämän takia kärsin ahdistuksesta lapsesta kolmekymppiseks asti. Diagnosoimaton addi on aina diagnosoimaton, riippumatta oireiden vaikeudesta. Oireet vaikuttaa elämään vaan vähän. Selviän ilman lääkkeitä, mutta dg oli silti tarpeen, koska on hyvä ymmärtää mistä kaikki sähläys johtuu.
Vastaukset 7
Vanhimmat
DG oli tärkeä varmaan siksikin että pääset sähläyksestä eroon, kun saat neuvoja mistä johtuu ja kuinka asioihin vaikuttaa. Aika pienillä toimintaohjeilla saat kaiken rullaamaan.
Mä sain syksyllä diagnoosin lievä/keskivaikea ADHD. 35 vuotta elelin ilman diagnoosia, ja ihan oksti pärjännyt, vaikka vaikeetakin on ollut. Pahemmat ongelmat alkoivat vasta kun mä siirryin 10 vuotta sitten työelämään. Mun ADHD pää ei toiminutkaan ihan niin kuin työnantajat toivoivat. Ekasta työpaikasta sain savustamisen jälkeen kenkää. Toisesta lähdin ennen kuin olisin saanut kenkää. Sit tajusin mennä lääkäriin ja sain diagnoosin ja lääkkeet. Kolmannessa työpaikassa on lähtenyt ihan kivasti rullaa, lääkityksen aloittamisen jälkeen. Suurimmat haasteet töissä on ollut aina huolimattomuus, saamattamuus, aikatauluissa pysyminen, passiivisuus ja hajamielisyys. Kaikkiin osa-alueisiin on tullut apua lääkkeestä (concerta).
hajamielisyys vaivaa minuakin ja sen on jotkut huomanneet. Mutta osittain se johtuu vaikeasta elämäntilanteesta ja siitä, ettei vois vähempää kiinnostaa se ala, jossa nyt olen. Ohjeet ja käskyt menee välillä kuuroille korville ja sävellän oman pään mukaan, joka on oman järkeni mukaista. Se vaan ei passaa tietenkään pomoille. Parhaiten kaikki sujuu kun saan tehdä töitä yksin. Silloin keskittyminen ei herpaannu ja todellakin saan tehdä asiat oman pään mukaan, jolloin ne on sutjakasti rullanneetkin. Olen äärimmäisen tarkka tärkeissä asioissa. Tuntuu että muut on huolimattomia mm. rahojen käsittelyssä.
Ruoka olkoon lääkkeesi.
Ravinnolla on merkittävä vaikutus myös aivojen toimintaan, on siellä sitten vikaa enemmän taikka vähemmän.
Omega 3 ja D-vitamiini on aivan ehdoton lisä terveelliseen vähähiihydraattiseen ruokavalioon.
http://vaihtoehtonahyvinvointi.blogspot.com/2010/10/viheliaiset-viljat.html
http://personal.inet.fi/koti/remeli/ravinteet.htm
Laitetaan tähän vielä "pommi" siitä miten luotettava Lamberg-Allardt on puheissaan. Tässä artikkelissa hän on ollut 16 muun tutkijan kanssa sitä mieltä , että lapsille tulee antaa 25 ug per jokainen 11 kiloa d-vitamiinia.
http://www.vitamindcouncil.org/PDFs/cannell-et-al-vitamin-d-deficiency-epidemic.pdf
Lainaus tekstistä
The doses of sunshine or oral vitamin D3 used in healthy children should be designed to maintain 25(OH)D levels above 50 ng/mL (>125nmol/l). As a rule, in the absence of significant sun exposure, we believe that most healthy children need about 1,000 IU (25mcg) of vitamin D3 daily per 11 kg (25 lb) of body weight to obtain levels greater than 50 ng/mL. Some will need more, and others less. In our opinion, children with chronic illnesses such as autism, diabetes, and/or frequent infections should be supplemented with higher doses of sunshine or vitamin D3, doses adequate to maintain their 25(OH)D levels in the mid-normal of the reference range (65 ng/mL) (162,5nmol/l) — and should be so supplemented year round.
http://www.tiede.fi/keskustelut/post1488905.html#p1488905
On tullut mieleeni, mitä jos ADHD olisi tiedetty jo silloin lapsuudessani. Olisinko paremmin onnistunut mm. opiskelussa? Lääkitys olisi varmasti auttanut minua kaikissa asioissa... Minä sain ADHD diagnoosin 34-vuotiaana. Nyt olen lääkityskokeilussa ja tuntuu selkeyttävän asioita hyvin.