NIINPÄ....
Olen ollut koko aikuisikäni lihava suorastaan sairaalloisen ylipainoinen ja HUOM! ERITTÄIN ONNETON JA HUKASSA IHMISENÄ SILLOIN.
Söin suruuni ja olin entistä onettomampi.
Vihasin itseäni kun katsoin lihavaa kuvaani peilistä, sieltä ei katsellut nainen, vaan sukupuoleton olento neutri.
Elämänkoulua tarpeeksi kontattuani sain jostain voimia aloittaa laihduttamisen.
Nyt paino pudonnut tuon 40kg vielä on tavoittena 10kg lisää.
MUTTA...Se elämä mitä nyt saan elää on elämisen arvoista,on ollut uskomaton kokemus muuttua näkymättömästä näkyväksi miestenkin silmissä....
Nautin suunnattomasti naiseudestani nyt.
Siksi katselenkin usein sääliä tuntien sinua ylipainoinen,puoliksi miehen näköinen, verkkareihin ja peffan peittävään t-paitaan sonnustautunut ns.nainen joka lappaat kaupan jonossa ostoksiasi hihnalle.
Siellä on poikkeuksetta sipsiä,limsaa,keksiä,pullaa,jäätelöä,suklaata ...kaikkea sitä mitä ilmankin pärjää ja samalla laihtuu.
Minä onnistuin,milloin sinä aloitat laihduttamisen?
Olen ollut koko aikuisikäni lihava suorastaan sairaalloisen ylipainoinen ja HUOM! ERITTÄIN ONNETON JA HUKASSA IHMISENÄ SILLOIN.
Söin suruuni ja olin entistä onettomampi.
Vihasin itseäni kun katsoin lihavaa kuvaani peilistä, sieltä ei katsellut nainen, vaan sukupuoleton olento neutri.
Elämänkoulua tarpeeksi kontattuani sain jostain voimia aloittaa laihduttamisen.
Nyt paino pudonnut tuon 40kg vielä on tavoittena 10kg lisää.
MUTTA...Se elämä mitä nyt saan elää on elämisen arvoista,on ollut uskomaton kokemus muuttua näkymättömästä näkyväksi miestenkin silmissä....
Nautin suunnattomasti naiseudestani nyt.
Siksi katselenkin usein sääliä tuntien sinua ylipainoinen,puoliksi miehen näköinen, verkkareihin ja peffan peittävään t-paitaan sonnustautunut ns.nainen joka lappaat kaupan jonossa ostoksiasi hihnalle.
Siellä on poikkeuksetta sipsiä,limsaa,keksiä,pullaa,jäätelöä,suklaata ...kaikkea sitä mitä ilmankin pärjää ja samalla laihtuu.
Minä onnistuin,milloin sinä aloitat laihduttamisen?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Se mitä tunteita tunsit lihavana ollessasi ei tarkoita sitä, että kaikki lihavat tuntisivat samoin.
Itse pidän itseäni hyvin naisellisena eikä miehetkään ole pahemmin kartelleet, vaikka ylipainoa on n.55kg,
En tunne inhoa itseäni kohtaan eikä mielestäni peilistäkään katso kaamea hirvitys vaan aivan nätti, runsas, pehmoinen, seksikäs, hymyilevä, onnellinen nuorinainen.
Älä siis tunne sääliä ainakaan minua kohtaan :))
Onnea sulle oikeen paljon ja iloista aurinkoista kesän odotusta, lintujen laulua, kepeitä askelia ja pirteää mieltä :D
kielellä nimimerkki lihava, on niin sanotusti mennyt pohjasta läpi, eli ei tajua enää omaa tilaansa. Näin luonto on armelias, ihminen ei enää onneksi tajua omaa tilaansa, ympäristö kyllä.
ylipainoa ja tuollaiset ajatukset.
Huh huh!
Voi että yliläskit on vastenmielisen näköisiä!Katteles itteäs kriittisesti-peili paljastaa karun todellisuuden.Oikeesti,helvetin laiska ja itsestään piittaamaton laskee noin överiksi.
En tietenkään tarkoita että kaikki tuntisivat samoin kuin minä,mutta havaittavissa on joskus määrätynlaista tekoreippautta omien kilojen suhteen.
Varsinkin jos on nuori ja saisi valita ottaako ympärilleen 55kg vartalon vai 110kg vartalon luulen että aika harva valitsee sen 110kg ympärilleen.
Sinä olet kuitenkin riittävän hyvällä itsetunnolla varustettu jotta kestät ne ympäristön paineet joita lihaviin kohdistetaan.
Mukavaa kevään alkua myös sinulle.
Onnea sinulle, kateellisena ja puolestasi onnellisena kirjoitan tätä, sillä tunteeni läskeistäni/läskittömyydestä ovat juuri samanlaiset. Itseinho vie elämänhalua ja vääristää muidenkin asioiden mittasuhteita. Työmaata edessä noin kolmekymmentä kiloa. Kirjoituksesi tsemppaa minut taas yrittämään, aloitan nyt!!! - taas kerran!
Kiitos irene kommenteistasi,juuri kaltaisiasi ihmisiä haluankin herätellä huolehtimaan omasta terveydestään.
Inho läskeihin ja oman vartalon muodottomuuteen vei terää kaikelta elämältä.Jokaisissa juhlissa katselin aina kauniisti pukeutuneita ns.normaalikokoisia ja surin omaa olemustani.
Haluan vain yrittää kertoa että minun kohdallani laihdutus oli elämäni paras päätös joka toi mukanaan kokonaan uuden tavan elää ja olla.
Se itsevarmuus jonka ulkonäön muutoksen myötä sain on aivan jotain muuta kuin paksuna olessani.
Omiin kokemuksiin pohjaten minun on helppo nähdä onko joku sinut kilojensa kanssa vai esittääkö tekoreipasta niin kuin minä aikanaan.
Sinulle irene:kateellinen sinun ei minulle kannata olla,tuolla asenteella onnistut varmasti oman urakkasi edessä.
Me olemme kaikki erilaisia ihmisiä, onneksi. Se mitä kerroit ajetelleesi itsestäsi lihavana on surullista. Etkö todellakaan nauttinut yhtään mistään, vaan surit läskejäsi koko ajan. Sen on täytynyt olla rankkaa. Silloin kun itse kannoin ylikilojani, se ei suinkaan estänyt minua elämästä. Iloja ja suruja, riitoja poikakaverin kanssa, hauskuutta kavereiden kanssa jne, kaikkea mitä nyt elämään kuuluu. Ylikiloni olivat kaveripiirissä vitsailun aiheena siinä missä toisen pihtipolvet tai ristihampaat. Ei niillä asioilla loukattu, huumorilla ne otettiin.
Ajattelin että kokeilempas onko minusta laihduttajaksi. Oli, ja tulos oli -35 kg. Ei minusta tämä elämä oikeastaan muuttunut taivaallisemmaksi, ja pidän yhä pitkiä t-paitojakin:)
"Oli, ja tulos oli -35 kg. Ei minusta tämä elämä oikeastaan muuttunut taivaallisemmaksi"
varmasti muuttui hieman kevyemmäksi sekä myöskin vähemmän riskialttiiksi monien sairauksien suhteen.
Henkisestä puolesta kirjailin minä, henkisestä. Sitähän alunperäinen kirjoittaja sanoi, että elämä oli kurjaa lihavana henkisesti, kun suri vaan läskejään. Itse kyllä liikuin läskinäkin paljon ja kuntoluokitukseni oli silloin keskinkertainen läskeistäni huolimatta. Nyt en ole käynyt testeissä, voihan se olla että on parantunut. Sairauksia en osannut pelätä. Eiväthän tupakoitsijatkaan välitä syöpäriskistä.
Elämäni on kaikinpuolin samanlaista kuin ennenkin, siis IHANAA.
Mä en oo kans koskaan osannut ajatella noin negatiivisesti koskaan vaikka ylipainoa onkin hirveesti(yli 40 kiloa). Mulla ei ole koskaan ollut mitään henkisiä ongelmia ja on mennyt pitkiäkin aikoja etten ole edes ajatellut ylipainoani.Mulla on ihana mies ja olen nauttinut elämästäni.Terveyden takia aion laihduttaa tottakai.Mun on vähän vaikea uskoa tuollaisia juttuja.Kyllä usein tuollaiseen on pakko liittyä jotain muutakin kuin pelkkä ylipaino.
Järkyttävä mitä 'mukafilosofiaa' laihduttamisen nimissä täällä esitellään. No ei ihme jos itsetunto on ollut nollilla, että jonkinmoinen "jokaisen lihavan sisällä asuu esillehaluava laiha" -aivopesu on uponnut ja sitä silmät kirkkaina julistellaan yleisenä totuutena.
Ei minulle ainakaan reitti ihanaan, tyydyttävään ja miellyttävään elämään ollut laihduttaminen, vaan itseni hyväksyminen sellaisena kuin olen - rehevänä, upeana, naisellisena naisena, jonka itsetunto tosin ei siitä kiinni olekaan miten saan miehiltä huomiota tai en saa.
Hienoa jos jonkun elämä tulee paremmaksi laihtumalla, mutta ei sitä valintaa muille voi tyrkytellä. Sitkeässä tuntuu elävän yleistykäsitys että tuhdin ihmisen on oltava onneton ja elämäänsä tyytymätön ja vasta tuntuva laihtuminen kirkastaa reitin todelliseen itseyteen. Hui! Karmaisevaa!
Suosittelen itse kaikkia asiaa pohtivia ennemmin tutustumaan Iloinen Syöjätär -ideologiaan ja ajatteluun, joka ei lähde tästä vuosikymmeniä tehomarkkinoidusta "kun muutun toisenlaiseksi, olen onnellisempi" - ajattelusta, vaan itsensä HYVÄKSYMISESTÄ ja kokonaisvaltaisen hyvän olon löytymisestä sen kautta.
Totta puhut, kyse todellakin on itsensä HYVÄKSYMISESTÄ! Ongelmani on juuri se etten hyväksy itseäni ylipainoisena, ei minussa muuten mitään vikaa ole. On hieno juttu, että sinä olet tyytyväinen elämääsi rehevänä naisena! Itse asiassa ihailen niitä naisia, jotka ylväästi ja ylpeästi kantavat läskinsä. Itse vaan en siihen pysty, vaikka en ylipainoisenakaan nyt niin hirveän pahannäköinen ole. Laihduttamista tarvitsen myös terveydellisten syiden takia.
Ei näissä läski/laihdutuskeskusteluissa kenellekään tuputeta laihduttamista eikä yritetä uusia filosofioita kehitellä. Mielestäni on hieno juttu, että ne, joilla on positiivista kerrottavaa kertovat sen muillekin ja samalla kannustavat asian kanssa kamppailevia.
ei se ettet hyväksy ylipainoa ole vika vaan myönteinen asia.
Eikö ole hankalaa käytännössä, kun on noinkin lihava ? Sukulaispojan paino on 166 kg ja pit.184 cm. ja ja ikää 18 v. Hnakalalta näyttää elämä. Ei mahtunu kesämökillämme tarpeilleen puuceehen, vaan ajoi 130 km kotiinsa paskalleen. Eikä ilenny käydä isovahempiensa sisätoiletissa parinsadan metrin päässä meiltä (yleensä kotonaan pöntön laidat paskassa ja kusessa, mistähän johtunee?). Mistä johtunee myös jatkuva lian haju ? Siitäkö, kun ei ylety edes pyyhkimään takapuoltaan ? Yök ? Ja mitkä vatteet. Perse vilkkaa resuisen verkkarin alta ja likainen t-paita. Eipä näy Lewiksiä sun muita nuorten suosimia vaatekertoja. Intissäkin teetätetty vaatteet erikseen ja sotaa käyty stimulaattorilla. Vapautettu ulkopalvelusta, kun ei yksinkertaisesti jaksa liikkua. Luulenpa ettei ole kovin onnellista elämä. LIhavuus tuo mukanaan PALJON erilaisia ongelmia. Läheisillekkin, kun ei esim. voi ajatellakkaan lainata tavaroita, kun kaikki menevät rikki. Pitää narrata, ettei ole tai ne ovat jo rikki. Ongelmia riittää lihavuudesta. Kun itsekkin on joskus syönyt ähkyyn asti itsensä, eihän sitä tunnu paskalle taipuvan saatikka jaksavan liikkua metrin vertaa. Niin, miksiköhän lihavat ovat ns. liikuntavastaisia ??
aloitettu jo, viisi kiloa kevyempänä vielä on pitkä taival edessä mut nyt en anna periksi. Löysin kerrankin tavan elää joka sopii mulle ja jolla voin hyvin, yhtä paljon mulla ei ole laihdutettavaa mut parikymmentä kiloa olisi tarkotus pudottaa kuormasta pois. Hyvin on mennyt tähän saakka joten miksei tästä eteenpäinkin, hymy huulilla ja pilke silmäkulmassa kohti kevyempää tulevaisuutta :)
Onnittelut!
Sinäkin olet oivaltanut mistä ylipainossa on kyse.
Mukavaa kevättä ja onnistumisen iloa.
T:nyt-45kg