sellainen olen minä..ja mieheni.
Kummipoikamme on kolmisen kuukautta vanha, ja äitinsä koko aika puhuu kaikesta yökylästä yms. minä en edes osaa vaihtaa vaippaa saatikka tehdä mitään lapsen kanssa. jotenkin tuntuu että ne lapsetkin vaistoaa sen. Vanhempi sisarus vierastaa minua, se on kolme, ja muiden kanssa kyllä pölöttää, mutta minun nimeni on hänelle "toi". Vaikka kuinka yrittäisin olla oma itseni lasten kanssa, niin en vain ole. Kyllä lapset on ihan kivoja, mutta en vaan ole yhtään sellainen sosiaalinen ja kiva täti. sanokaa nyt jotain mitä pitäis tehdä.
Kummipoikamme on kolmisen kuukautta vanha, ja äitinsä koko aika puhuu kaikesta yökylästä yms. minä en edes osaa vaihtaa vaippaa saatikka tehdä mitään lapsen kanssa. jotenkin tuntuu että ne lapsetkin vaistoaa sen. Vanhempi sisarus vierastaa minua, se on kolme, ja muiden kanssa kyllä pölöttää, mutta minun nimeni on hänelle "toi". Vaikka kuinka yrittäisin olla oma itseni lasten kanssa, niin en vain ole. Kyllä lapset on ihan kivoja, mutta en vaan ole yhtään sellainen sosiaalinen ja kiva täti. sanokaa nyt jotain mitä pitäis tehdä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Varmaan puhuisin asiasta kummipoikasi äidin kanssa. Ja ymmärsinkö nyt oikein, äiti toisi kolmen kuukauden ikäisen lapsen yökylään?? Se on kyllä totta että lapsi vaistoaa jos jännität tms... Mutta kuten kirjoititkin, olet vain oma itsesi, niin kaikki menee parhaiten. Ja kerro ihmeessä kummipoikasi äidille, ei siinä pitäisi olla mitään hävettävää jos et osaa vaihtaa vaippaa yms... Hän ymmärtää varmasti. Toivotan sinulle hyvää jatkoa kummipoikasi kanssa, itse toivon pääseväni tässä lähiaikoina tuohon kummin ihanaan tehtävään. :)
..mutta koko ajan se äiti puhuu että tuodaankin sitten teille muksut hoitoon kun mennään miehen kanssa hiukan irrottelemaan. en yhtään ihmettelisi jos jommankumman joutuisi palauttamaan kuolleena takaisin kun en ole osannut hoitaa oikein tms..no huh, hiukan kärjistettynä..Kiitos kuitenkin rohkaisevista sanoista!
kummin tehtävänä ei todellakaan ole olla lahjakone tai hoitopaikka.
useat kummit haluavat ottaa lapsensa yökylään, mutta toki omien voimiensa ja tahtonsa mukaan.
jos tunnet, ettet haltsaa juttua, niin toki sanot vanhemmille, että katsotaan sitten myöhemmin... esim. kun "vauva" on vaikka 10. vaikka lapsen vanhemmat ovatkin olleet valmiita lapsenhankintaan, niin ei kummien sitä toki tarvitse olla, vaikka kummiksi lupautuvatkin!
Musta tuntuu että oon erittäin huono kummi. Oon 17 v. enkä uskossa ja kummipoikani on 1 v 3 kk (ihme että edes muistin iän...). En tiedä mitä pitäis tehdä. Toisaalta pojan äiti on mun kummitäti eikä sekään mulle oo mitään kristillistä kasvatusta antanut, taisipa olla itse melkeinpä samassa tilanteessa kuin mä nyt kun sai mut kummilapsekseen. Mutta silti mä sain paljon kaikkii tavaroita ja se oli mun kans paljon, verrattuna siihen miten kaukana asui siihen aikaan... me nähdään TOSI harvoin ja jotenkin ei pystytä ylipäätään oleen silleen normaalisti, niinku muiden sukulaisten/tuttujen kans: puhuun kaikesta ja elään normaalia elämää... huoh... tulipa tilitystä...
Miten voisi olla hyvä kummi poikalapselle kun itsellä ei ole poikia sisaruksina eikä lapsia?
Itse olen oppinut kummipoikani kautta paljon, kauhistuin kun se tuli ensimmäisen kerran hoitoon (oli silloin n.3kk). En osannut vaihtaa vaippaa ja kauhustutti! Lapsella oli tapana vetää henkeen maitoa, joten kauhistelin syöttämistä. Mutta kokeilemalla oppii. tietenkin pyysin neuvoa kun en osannut. Nyt odotan innolla milloin kummipoju tulee hoitoon! Ja kun lapsi on hoidossa sitä oppii tuntemaan paremmin kun vanhempien ollessa läsnä! Rohkeutta ja tsemiä!
p.s. aloitaminen lyhyillä ajoilla, esim. tunti tai kun vanhemmat on kaupassa yms. älä heti ota yöksi!