Pakko avautua, kun tajusin tänään jotain aika olennaista.
Mä olen tehnyt sen virheen tämän ensimmäisen raskauteni kanssa, että olen hengaillut tällä palstalla kun en ole paremmista tiennyt ja uskonut sokeasti kaiken mitä täällä tyrkytetään. Olen jotenkin jumiutunut tänne kuin johonkin lahkoon, josta ei pääse irti. Kysellyt kaikenlaisia neuvoja pikkuasioihinkin ja pahoittanut monesti mieleni. Tuntuu, että vastaanotto on aina sama, kysyi mitä tahansa. Epäilen vahvasti sitä paitsi, että täälläkin neuvojaan jakelee vain muutamat tietyt ihmiset.
Mulle jäi aina näitä keskusteluja luettuani hirveän negatiivinen kuva synnytyksestä ja kaikesta siihen liittyvästä. Pelkkää pelottelua ja kauhukuvia. Ajattelin, että miten kukaan voi kyseisestä hommasta selvitä hengissä, kun se noin kamalaa tuntuu olevan. Miksi naiset tekee sitä niin usein, jos se on vaan pelkkää pahaa? Iski itsellekin jonkinasteinen synnytyspelko, vaikken semmoisesta koskaan voinut kuvitella kärsiväni.
Tajusin kuitenkin lopulta, että onhan netissä muitakin ihmisiä, muitakin keskustelupalstoja. Ja voi luoja miten hyvä olo tulikaan, kun eksyin muille synnytysfoorumeille ja tapasin monia uusia äitejä. Oli tietysti joukossa näitä rajuampiakin stooreja, jotka tietty kuuluu elämään, mutta myös realistisen paljon näitä tarinoita, joissa oikeasti kaikki on mennyt hyvin eikä se loppupeleissä niin hirvittävää ollutkaan, pelkästään voimistava kokemus. Toki kivulias, mutta jollain lailla kuitenkin ihana.
En ole kertaakaan täällä kuullut, että kukaan olisi suoraan voinut myöntää, että hänen synnytyksensä oli helpoimmasta päästä, meni nopeasti ja suht rauhallisin mielin, ei tapahtunut mitään pahaa, "voisin tehdä saman uudestaan koska vaan", ja sitä rataa. Ei koskaan! Onko se niin vaikeaa kannustaa ja rohkaista muita?
Suosittelen sivua www.helistin.fi lämpimästi kaikille ensisynnyttäjille! Sieltä voi lukea ihania ja kannustaviakin tarinoita, niiden ainaisten painajaisten sijaan.
En väitä, että kaikki synnytykset menevät oppikirjan mukaan tai ovat hienoja kokemuksia, mutta tsiisus sentään, ei kai kaikki voi kaikilla mennä pieleen! Jos itsellä on huono kokemus, tarviiko se tuska ja pelko siirtää toisille? Se on mielestäni tällä palstalla ollut aina jotenkin olennainen piirre... Ja jotenkin sadomasokistista. Jotkut nauttii siitä, että saa siirtää pahaa oloa muille.
Itse olen päivän päässä lasketusta ajasta ja päätin, että jätän tämän palstan nyt taka-alalle ja keskityn odottelemaan h-hetkeä. En lue enää yhtäkään kurjaa kauhutarinaa vaan jään innolla odottelemaan, miten oma synnytykseni on tarkoitettu menemään. Ehkä minullekin käy hyvä tuuri ja synnytykseni on ikimuistoinen ja mieleenpainuva lämmin kokemus. Kivuton se ei ole, mutta ehkäpä siihen kipuun ei kuole! Kuten täällä joskus annetaan ymmärtää.
Ehkä mä selviän siitä kuten kaikki muutkin tämän maailman naiset! Ja kaunis muisto jää. :)
Nämä keskustelupalstat ovat ihan usein ihan jees ajanvietettä, mutta älkää tosiaan uskoko kaikkea mitä täällä viljellään! Jos netissä haluaa pyöriä, suosittelen vaihtamaan joskus foorumia. Liikkeellä on niin erilaisia ihmisiä. Tänne on pesiytynyt aika lailla sama porukka. Myönnän, että itsekin tosiaan jumiuduin tänne. Mutta itselleni jäi hieman negatiivinen kuva tästä, jos nyt aletaan vertaamaan. Kaduttaa, että edes alunperin aloin sokeana uskomaan, että kaikki info mitä juuri täältä saan näiltä "asiantuntijoilta", on ainoa oikea totuus.
Kevättä kohti naiset! Tsemppiä kaikille kohta synnyttäville ja muillekin odottajille! Se tulee menemään hienosti, pelko pois ja luottamaan omaan kehoon ja näihin elämän ihmeisiin!
Mä olen tehnyt sen virheen tämän ensimmäisen raskauteni kanssa, että olen hengaillut tällä palstalla kun en ole paremmista tiennyt ja uskonut sokeasti kaiken mitä täällä tyrkytetään. Olen jotenkin jumiutunut tänne kuin johonkin lahkoon, josta ei pääse irti. Kysellyt kaikenlaisia neuvoja pikkuasioihinkin ja pahoittanut monesti mieleni. Tuntuu, että vastaanotto on aina sama, kysyi mitä tahansa. Epäilen vahvasti sitä paitsi, että täälläkin neuvojaan jakelee vain muutamat tietyt ihmiset.
Mulle jäi aina näitä keskusteluja luettuani hirveän negatiivinen kuva synnytyksestä ja kaikesta siihen liittyvästä. Pelkkää pelottelua ja kauhukuvia. Ajattelin, että miten kukaan voi kyseisestä hommasta selvitä hengissä, kun se noin kamalaa tuntuu olevan. Miksi naiset tekee sitä niin usein, jos se on vaan pelkkää pahaa? Iski itsellekin jonkinasteinen synnytyspelko, vaikken semmoisesta koskaan voinut kuvitella kärsiväni.
Tajusin kuitenkin lopulta, että onhan netissä muitakin ihmisiä, muitakin keskustelupalstoja. Ja voi luoja miten hyvä olo tulikaan, kun eksyin muille synnytysfoorumeille ja tapasin monia uusia äitejä. Oli tietysti joukossa näitä rajuampiakin stooreja, jotka tietty kuuluu elämään, mutta myös realistisen paljon näitä tarinoita, joissa oikeasti kaikki on mennyt hyvin eikä se loppupeleissä niin hirvittävää ollutkaan, pelkästään voimistava kokemus. Toki kivulias, mutta jollain lailla kuitenkin ihana.
En ole kertaakaan täällä kuullut, että kukaan olisi suoraan voinut myöntää, että hänen synnytyksensä oli helpoimmasta päästä, meni nopeasti ja suht rauhallisin mielin, ei tapahtunut mitään pahaa, "voisin tehdä saman uudestaan koska vaan", ja sitä rataa. Ei koskaan! Onko se niin vaikeaa kannustaa ja rohkaista muita?
Suosittelen sivua www.helistin.fi lämpimästi kaikille ensisynnyttäjille! Sieltä voi lukea ihania ja kannustaviakin tarinoita, niiden ainaisten painajaisten sijaan.
En väitä, että kaikki synnytykset menevät oppikirjan mukaan tai ovat hienoja kokemuksia, mutta tsiisus sentään, ei kai kaikki voi kaikilla mennä pieleen! Jos itsellä on huono kokemus, tarviiko se tuska ja pelko siirtää toisille? Se on mielestäni tällä palstalla ollut aina jotenkin olennainen piirre... Ja jotenkin sadomasokistista. Jotkut nauttii siitä, että saa siirtää pahaa oloa muille.
Itse olen päivän päässä lasketusta ajasta ja päätin, että jätän tämän palstan nyt taka-alalle ja keskityn odottelemaan h-hetkeä. En lue enää yhtäkään kurjaa kauhutarinaa vaan jään innolla odottelemaan, miten oma synnytykseni on tarkoitettu menemään. Ehkä minullekin käy hyvä tuuri ja synnytykseni on ikimuistoinen ja mieleenpainuva lämmin kokemus. Kivuton se ei ole, mutta ehkäpä siihen kipuun ei kuole! Kuten täällä joskus annetaan ymmärtää.
Ehkä mä selviän siitä kuten kaikki muutkin tämän maailman naiset! Ja kaunis muisto jää. :)
Nämä keskustelupalstat ovat ihan usein ihan jees ajanvietettä, mutta älkää tosiaan uskoko kaikkea mitä täällä viljellään! Jos netissä haluaa pyöriä, suosittelen vaihtamaan joskus foorumia. Liikkeellä on niin erilaisia ihmisiä. Tänne on pesiytynyt aika lailla sama porukka. Myönnän, että itsekin tosiaan jumiuduin tänne. Mutta itselleni jäi hieman negatiivinen kuva tästä, jos nyt aletaan vertaamaan. Kaduttaa, että edes alunperin aloin sokeana uskomaan, että kaikki info mitä juuri täältä saan näiltä "asiantuntijoilta", on ainoa oikea totuus.
Kevättä kohti naiset! Tsemppiä kaikille kohta synnyttäville ja muillekin odottajille! Se tulee menemään hienosti, pelko pois ja luottamaan omaan kehoon ja näihin elämän ihmeisiin!
Vastaukset 2
Vanhimmat
tämä on sellainen keskustelupalsta, johon ei tarvitse rekisteröityä, joten on helppo kommentoida ja aloittaa keskusteluja vaikka aina eri nimimerkillä. Itse en kyllä ota näiltä keskustelupalstoilta neuvoja mihinkään asiaan yhtenä totuutena. Täällä voidaan kirjoittaa anonyymisti ihan mitä vaan ja jokainenhan kokee raskauden ja synnytyksen eri tavoin.
Tykkään itse enemmän myös helistin.fi ja kaksplus.fi keskustelupalstoista, paljon asiallisempaa keskustelua ja kysymyksiin vastataan kohteliaammin eikä heti mollata toista, jos kysyy jonkun mielestä itsestään selvää tai tyhmää asiaa.
Itse täällä odottelen ensimmäistä lastani onnellisena ja odotan kovasti että masu vielä kasvaa kunnolla ja pääsen kokemaan synnytyksen ja saan oman pienen kullannuppumme syliini.
Hyvää odotusta kaikille!
jokaisen täytyy tajuta se ettei mikään paikka netissä ole ns. turvallinen. Eikä ainakaan kysyä neuvoja. Vertaistukea kyllä voi löytää. Pakkohan ei ole netissä olla jos ei osaa,voi,pysty suodattamaan.