Lyhyt tarina: Avioliittoa ( alkuaika) yhteensä 22-vuotta, lapsia 2, poika nyt 15 ja tyttö juuri 18 ja lasten isä lähti 1,5 vuotta sitten täytenä yllätyksenä. Sekä itselleni että lapsille (joo.. tiettyjä juttuja osasin jo lukea aiemmin enkä tässä "syytä" miestä) vaan itse olen hänen kanssa ihan keskusteluväleissä, (muutti samaan taloyhtiöön) elarit ajallaan ja kaikki kaikinpuolin hyvin .. siis minun ja exän kanssa. MUTTA kumpikaan lapsista EI halua edes puhua isälleen, eikä tavata tai mitään.. nyt ei saa edes enään puhua sanalla isä vaan etunimellä.. siis he puhuvat etunimellä ja minä korjaan että niin isänne.. kaikki konstit ollaan exän kanssa kokeiltu.. lainattu tavaroita ja ns. pyydetty lapsia viemään niitä.. mutta ei..isä on niille täysin ilmaa.. itse en ikinä puhu mitään muutakuin positiivisia asioita exästäni.. (koska oikeesti ei ole mitään negatiivistäkään sanottavaa)
Onko Kenelläkään kokemusta siitä että vaikka lastenvalvojalla ollaan sovittu joka toinen viikonloppu isällä.. mutta tämä ei ole toteutunut kertaakaan.. miten tälläisen tilanteen voisi purkaa pois.. että isä ja lapset edes olisivat puheväleissä.. tai siis isä on yrittänyt ja on ollut täällä meidän entisessä yhteisessä kodissa tapaamassa lapsia.. jotka hetken päästä katoavat omiin huoneisiin.. ja siinä me sitten exän kaa juodaan kahvit ja jutellaan.. eli näytetään lapsille että meidän välit on kunnossa..
Mistä tämä todella valtava viha isäänsä kohtaa voi tulla (sitä ei ole ollut aviliiton aikana..vaan ovat viettäneet ihan normaalia ja yhteisiä harrastuksiakin oli)
Olen keskustellut lasten kanssa suoraan että mistä tämä johtuu.. on vastaus että se ei ole enään sama ihminen .. toinen sanoi että hänellä ei ole enään isää, se on hänelle täysin kuollut..
Miten teinien kanssa voisi tälläisiä asiota ratkoa.. mihinkään perhejuttuihin heitä ei saa.. ja ollaan keskenämme kotona yrittäneet useita perhekeskusteluita... mutta viha isää kohtaa on valtava..
Itselleni olisi ISO helpotus jos nuorempi olisi edes joskus isällään.. vanhempi on muuttamassa omaan opiskelija asuntoon.. ja onkin jo täysi- ikäinen.. mutta kertokaa.. kuinka muilla murrosikäiset ovat asian ottaneet.. vaikka vanhemmat ovat väleissä.. lapsille isää ei enään ole..
Onko mitään kokemuksia muilla. isillä tai äideillä että tavallaan kun ero on tullut niin loppujen lopuksi lapset erosivat isästään.. ja meidän välit säilyivät todella hyvinä.. on se varmaan ihan erilaista erota kun lapset eivät tajua sitä.. kun murrosikäiset on omassa murroksessa .. no en tiedä.. pyydän vain kokemuksia muista teinilasten erojutuista.. niin isiltä kuin äideiltä
Onko Kenelläkään kokemusta siitä että vaikka lastenvalvojalla ollaan sovittu joka toinen viikonloppu isällä.. mutta tämä ei ole toteutunut kertaakaan.. miten tälläisen tilanteen voisi purkaa pois.. että isä ja lapset edes olisivat puheväleissä.. tai siis isä on yrittänyt ja on ollut täällä meidän entisessä yhteisessä kodissa tapaamassa lapsia.. jotka hetken päästä katoavat omiin huoneisiin.. ja siinä me sitten exän kaa juodaan kahvit ja jutellaan.. eli näytetään lapsille että meidän välit on kunnossa..
Mistä tämä todella valtava viha isäänsä kohtaa voi tulla (sitä ei ole ollut aviliiton aikana..vaan ovat viettäneet ihan normaalia ja yhteisiä harrastuksiakin oli)
Olen keskustellut lasten kanssa suoraan että mistä tämä johtuu.. on vastaus että se ei ole enään sama ihminen .. toinen sanoi että hänellä ei ole enään isää, se on hänelle täysin kuollut..
Miten teinien kanssa voisi tälläisiä asiota ratkoa.. mihinkään perhejuttuihin heitä ei saa.. ja ollaan keskenämme kotona yrittäneet useita perhekeskusteluita... mutta viha isää kohtaa on valtava..
Itselleni olisi ISO helpotus jos nuorempi olisi edes joskus isällään.. vanhempi on muuttamassa omaan opiskelija asuntoon.. ja onkin jo täysi- ikäinen.. mutta kertokaa.. kuinka muilla murrosikäiset ovat asian ottaneet.. vaikka vanhemmat ovat väleissä.. lapsille isää ei enään ole..
Onko mitään kokemuksia muilla. isillä tai äideillä että tavallaan kun ero on tullut niin loppujen lopuksi lapset erosivat isästään.. ja meidän välit säilyivät todella hyvinä.. on se varmaan ihan erilaista erota kun lapset eivät tajua sitä.. kun murrosikäiset on omassa murroksessa .. no en tiedä.. pyydän vain kokemuksia muista teinilasten erojutuista.. niin isiltä kuin äideiltä
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itsellä ei ole kokemusta teinilasten reakoinnista erotilanteessa, mutta siskolla oli vähän vastaavanlainen.
Mies kyllä oli aika renttu ja liitto 9 vuotta ja lapsia 3 joista kaksi oli teiniä.
Eikä ne teinit kyllä käy isällään kuin tosi harvoin, se pienin jotain 6v käy. Millaisethan traumat tuollaisiin teineihin sitten jää? Mua kiinnostais tietää mitä teinit itse ajattelee kun vanhemmat on eronneet ja ovat sovussa, niin onko teillä menneet välit vanhempiin huonoiksi? tai miltä teistä ero on tuntunut?
Isellä on ero kanssa takana mutta lapset alle kouluikäisiä. Mutta aina menevät hyvillämielin isälle ja jotenkin pitävät sitä normaalina että on kaksi kotia. Monella heidän kavereistaan ja tarhakavereistakin asuu niin, kai sekin vaikuttaa että lapset tottuu pienestä pitäen kahden kodin välissä asumaan.
Tsemppiä kuitenkin teille ja toivottavasti teinit osaisivat antaa isälleen jotenkin tilaa ja tutustua uudelleen tavallaan isäänsä. Neuvoa en osaa, kun jokainen ero on niin omanlainen niinkuin sekä pariskunnat että lapsetkin, eli yksliöitä. Hyvää kevättä kaikille, tuosta lumimäärästä huolimatta
Minä itse seurustelen miehen kanssa joka todella kärsii vastaavanlaisesta tilanteesta. Teinit ei suostu kylään tai puhumaan isälleen. ovat eristäneet hänet täysin teinien kuulumisista. Voin sanoa että isällä on valtava ikävä ja kärsii. Siinä olette oikeassa että olisi hyvä kuulla teinien mielipiteitä.
olen nyt 22 mut silloin ku mu vanhemmat eos olin jotain 17 ja oma poikakaveri oli tärkein.
mut kyllä mulla katkes kans isään välit ku lähti toisen naisen kans ja vaikka mutsilla on nyt onnellinen elämä ni isään en pidä yhteyttä itse ollenkaa vastaan jos soittaa.
mutsilla ja sen miesystävällä käyn kyläs. veli oli silloin 13 ja se kyl kanssa kärsi siitä koko erosta.
ei kai ole mitään ikää mikä olis lapsen kannalta sopiva erooin.tai sit vauvana ku ei muista mits
olen juuri itse eroamassa ja lapset 12, 14, ja 17 joten huh, jos ne reakoi noin. Vielä ei olla miehen kanssa asiaa virallisesti laitettu vireille. Tarkoitus oli hiihtolomalla kertoa lapsille, että eroamme.
Toi on kyllä lasten kannalta todella ikävää, ja varmaan isästäkin. Menettää tavallaan aikuisten eron vuoksi kyky olla isän kanssa yhteydessä. Ei kiva :´(
en ole mitenkään asiantunteva ja kokenut vain yksien teinien reaktiot, mutta jaetaan niiitä.
Meillä oli vastaava tilanne; pitkä liitto ja isä muutti pois kotoa ja muutti suoraan toisen naisen luo. Se oli tavallaan shokkihoitoa lapsille; jos halusivat vierailla isän luona, piti vierailla toisten lasten kodissa, jossa kuitenkin melkein kaikki ottivat lapset avosylin vastaan. Vierailut ovat olleet aika harvassa, alta kymmenen vuodessa, varsinkin kun isä asuu matkan päässä ja siellä vierailu vie melkein koko viikonlopun ja teinit sitten taas eivät halua olla kavereidensa luota pois koko viikonloppua. Siis kuten edellä, kaverit ovat tosi tärkeitä, meillä ehkä paras kaveri on ollut sellainen joka on vastaavassa tilanteessa itsekin, siis vanhemmat eronneet, luonnollinen ei teeskennelty vertaistukiryhmä.
Meillä lasten isä on koko ajan yhteydessä lapsiin, vaikka eivät tapaakaan, siis soittaa ja lähettää viestejä päivittäin. Yksi taktiikka- suunniteltu tai suunnittelematon- mikä on toiminut on varmaan ollut se, että isä käyttäytyy lasten kansa kuin olisi exänsä, siis lasten äidin, siis minun kaveri. Muun muassa ostavat yhdessä lahjoja niinkuin mekin isälle. Toinen on se, että kasvatus on yhteinen asia, molemmat vanhemmat olemme julkisesti isojen asioiden takana tai niitä vastaan, isolla päätöksellä tarkoitan esimerkiksi lupaa mennä omin päin jonnekin viikonlopuksi. Lasten ei ole tarvinnut valita kumman leirissä ovat.
Olemme myös tarjonnet mahdollisuutta muuttaa isän uuteen kotikaupunkiin, mutta se ei ole kiinnostanut. Yhden kerran asia tuli esille normaalissa äidin ja teinin erimielisyydessä uhkauksena "mä muutan sitten isän luo" mihin vastasin että saat muutta isän luo jos haluat, mutta toivon ettet lähde ovet paukkuen, asia on mahdollista järjestää, jos haluat, vaikka minusta olisikin kivampi asua kanssasi.
Olen ihan normaali ihminen ja varsinkin isän muuton aikoihin hitsannut aina välillä. Silloin olen selittänyt, että olen tosi vihainen isällenne, mutta kyllä tämä tästä. Saattoi olla moka, mutta minusta teinit ottavat isänsä joka tapauksessa ihan ok. Toisaalta isä ei ole koskaan ollut heille kovin läheinen, siis hoitanut ja huolehtunut, joten on ollut helppo kestää se, että isä muutti kokonaan pois. Muuttaessaan isä ei pettänyt ja jättänyt heitä ja kun minä väitän että kaikki järjestyy, minun asiani ovat ok, vaikka joskus suutunkin, on isän lähtö ja ero ollut teinien sulatettavissa. Ei se helppoa heille ole ollut, varsinkin kun siihen liittyy aika raaka elintason lasku, se vaatii kasan halituksia ja leppoisia keskusteluja :).
Isän naisystävä on myös aina ollut tervetullut meille eli lapset voivat elää normaalielämäänsä omassa kodissaan isänsä kanssa aina joskus viikonloppuna.
Meillä oli ns. normaali ero.. ei vihaa, riitaa, tai kolmatta osapuolta "hajottamassa" liittoa, vaan me molemmat vanhemmat koimme ettei meillä ollut enään 25 vuoden ydessä olon jälkeen mitään annettavaa tai edes halua antaa toisillemme mitään vaan haluasimme MOLEMMAT kokea vielä jotain muuta.
Lapset oli eron aikana 16, 18 ja yhdessä asian kerroimme lapsille. Minä jäin asumaan lasten kanssa entiseen kotiimme ja isä muutti vajaan kilometrin päähän juuri sikis etttä lapsilla olisi ollut koska tahansa mahdollisuus mennä myös sovittujen tapaamisien lisäksi isälleen..
Erosta on nyt 3 vuotta ja kertaa kumpikaan lapsista ei ole ollut yhtään yötä isällään, eikä vastaa puhelimee tai mitään.. vuoden isä kävi entisessä kodisamme tapaamassa isossa ikävässään lapsia.. sitten sekin alkoi vähetä.
Iselläni on yli vuoden kestänyt uusi parisuhde ja tämän miehen joka edelleen asuu omassa asunnossaan, mutta kyläilee tietenkin meillä. toinen lapsista asuukin enään kotona ja uusi miesystäväni on todella hyvissä väleillä molempii lapsiini ja isä edelleen on täysin ilmaa..
Eli voin vakuuttaa että mekin yritimme kaikki kikka kolmosia että teinien väkit olisi isään parantuneet, mutta niillä on siinä iässä oma näkemyksensä ja juuri niinkuin edellinen kirjoitti NE KAVERIT ja omat menonsa, eli niille siis teineille pitää antaa myös omaa tilaa ja päätösvaltaa mitä he haluavat eikä pakottaa..
Isekkin ja exä edelleen molemmat toivomme että jonakin päivänä teinit itse ottaisivat isäänsä yhteyttä tai edes vastaisi isälleen kun hän soittaa.
Meillä exän kanssa kans välit ihan kunnossa elarit ajallaan ja aina meilaan lasten kuulumisia.
Teinit, jos täällä vain surffailette olette olleet murroiässä vanhempienne eronaikaan. Jos teillä on asiata kokemusta että toinen vanhempi niinkuin unohdetaan tai sitä alataan vihaan tai jotain, miksi näin?
Kuitenkin kun te koette olevanne niin aikuisia mutta ette osaa aikuisten lailla vielä käyttäytyä vaikka vanhempanne ovat ihan väleissä ja teitä edelleen rakastaa sekä halaua auttaa ja tukea.