HS 5.1.2011
"TULOEROT RAKENTAVAT LUOKKAYHTEISKUNTAA
Kolumni
Marjut LIndberg
Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimittaja
Suomalainen sosiaalipoliittinen omatunto herää perin hitaasti. Tuloerot ovat Suomessa kasvaneet jo viimeiset 15 vuotta, mutta vasta nyt asia on alettu mainita juhlapuheissa. Konkreettisiin tekoihin ilmiön pysäyttämiseksi tai edes hillitsemiseksi ei vielä ole ryhdytty eikä edes suunniteltu ryhdyttävän.
Viimeisiä kuukausiaan istuvan hallituksen ohjelmaan on kirjoitettu lupaus, ettei ketään jätetä yksin. Pienimpien eläkkeiden korottamista lukuun ottamatta se jää korulauseeksi. Köyhyysrajan alapuolelle jääneiden lapsiperheiden määrä on tämän hallituskauden aikana kasvanut, samoin kodin ulkopuolelle sijoitetutjen lasten määrä.
Kaikkein vaikeimpaan asemaan joutuneiden ihmisten turvaksi säädöetyn toimeentulotuen tasoa ei ole korotettu. Koulutukseen tai työhön osallistumattomilta nuorilta tukea on päinvastoin leikattu.
Kiusallista tahraa yritetään pestä käsistä sälyttämällä kuntien jo valmiiksi ylityöllistetylle sosiaaliväelle velvollisuus taluttaa kouluista pudonneet ja monista ongelmista kärsivät nuoret takaisin keskivertonuorelle mitoitettuun opinto- ja työputkeen.
Viime vuoden lopussa julkistettiin verotyöryhmän raportti, joka ei näytä keventavan tuloeroja - pikemminkin päinvastoin. Työryhmä pienentäisi palkkaveroa mutta kiristäisi arvonlisäveroa, kiinteistöveroa ja valmisteveroja. Kun vain ansiotuloverotus kevenisi, eläkkeiden ja sosiaalitukien varassa elävät jäisivät jälkeen ja tuloerot kasvaisivat.
Koska köyhimpien ihmisten on pakko käyttää rahoistaa suhteellisesti surempi osa välttämättömyystarvikkeisiin, kuten ruokaan, asumiseen ja vaatteisiin, työryhmän esityksen sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus korostuu entisestään.
Tuloerojen kasvun ikävät seuraukset köyhimmissä väestöryhmissä eivät näytä häiritsevän sitä väestönosaa, joka istuu työryhmissä luomassa kansantalouden suuntaviivoja. Vielä muutama vuosi sitten Suomessa oltiin avoimesti sitä mieltä, että tuloerot saavatkin kasvaa, kunhan köyhimpien käytettävissä olevat varat eivät sentään vähene.
Tuloerojen kasvu ei tarkoita vain sitä, että rikkaimpien ihmisryhmien tulot kasvavat entisestään aj köyhimpien tulot pysyvät ennallaan tai niiden ostovoima pienenee.
Tuloerojen kasvu rakentaa yhteiskuntaan kerroksia, joissa kaikenlaisten mahdollisuuksien erot kasvavat lopulta niin suuriksi, ettei eri ryhmillä ole yhtenäistä kulttuuria, kieltä, eikä taitoja työskennellä yhdessä. Silloin on mahdotonta kuvitella, että kansan kaikki kerrokset löytäisivät yhteiset tavoitteet puhumattakaan yhteisistä menetelmistä, joilla koko kansan hyvinvointia yritettäisiin kohentaa.
Joulun alla ilmestyneessä Talous & Yhteiskunta -lehdessä kolme asiantuntijaa arvioi, miten voitaisiin parhaiten edistää työllisyyttä. Työllisyyttä kasvattamalla tuloeroja olisi mahdollista kaventaa tehokkaammin kuin käyttämällä vastaava raha tulonsiirtoihin.
"TULOEROT RAKENTAVAT LUOKKAYHTEISKUNTAA
Kolumni
Marjut LIndberg
Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimittaja
Suomalainen sosiaalipoliittinen omatunto herää perin hitaasti. Tuloerot ovat Suomessa kasvaneet jo viimeiset 15 vuotta, mutta vasta nyt asia on alettu mainita juhlapuheissa. Konkreettisiin tekoihin ilmiön pysäyttämiseksi tai edes hillitsemiseksi ei vielä ole ryhdytty eikä edes suunniteltu ryhdyttävän.
Viimeisiä kuukausiaan istuvan hallituksen ohjelmaan on kirjoitettu lupaus, ettei ketään jätetä yksin. Pienimpien eläkkeiden korottamista lukuun ottamatta se jää korulauseeksi. Köyhyysrajan alapuolelle jääneiden lapsiperheiden määrä on tämän hallituskauden aikana kasvanut, samoin kodin ulkopuolelle sijoitetutjen lasten määrä.
Kaikkein vaikeimpaan asemaan joutuneiden ihmisten turvaksi säädöetyn toimeentulotuen tasoa ei ole korotettu. Koulutukseen tai työhön osallistumattomilta nuorilta tukea on päinvastoin leikattu.
Kiusallista tahraa yritetään pestä käsistä sälyttämällä kuntien jo valmiiksi ylityöllistetylle sosiaaliväelle velvollisuus taluttaa kouluista pudonneet ja monista ongelmista kärsivät nuoret takaisin keskivertonuorelle mitoitettuun opinto- ja työputkeen.
Viime vuoden lopussa julkistettiin verotyöryhmän raportti, joka ei näytä keventavan tuloeroja - pikemminkin päinvastoin. Työryhmä pienentäisi palkkaveroa mutta kiristäisi arvonlisäveroa, kiinteistöveroa ja valmisteveroja. Kun vain ansiotuloverotus kevenisi, eläkkeiden ja sosiaalitukien varassa elävät jäisivät jälkeen ja tuloerot kasvaisivat.
Koska köyhimpien ihmisten on pakko käyttää rahoistaa suhteellisesti surempi osa välttämättömyystarvikkeisiin, kuten ruokaan, asumiseen ja vaatteisiin, työryhmän esityksen sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus korostuu entisestään.
Tuloerojen kasvun ikävät seuraukset köyhimmissä väestöryhmissä eivät näytä häiritsevän sitä väestönosaa, joka istuu työryhmissä luomassa kansantalouden suuntaviivoja. Vielä muutama vuosi sitten Suomessa oltiin avoimesti sitä mieltä, että tuloerot saavatkin kasvaa, kunhan köyhimpien käytettävissä olevat varat eivät sentään vähene.
Tuloerojen kasvu ei tarkoita vain sitä, että rikkaimpien ihmisryhmien tulot kasvavat entisestään aj köyhimpien tulot pysyvät ennallaan tai niiden ostovoima pienenee.
Tuloerojen kasvu rakentaa yhteiskuntaan kerroksia, joissa kaikenlaisten mahdollisuuksien erot kasvavat lopulta niin suuriksi, ettei eri ryhmillä ole yhtenäistä kulttuuria, kieltä, eikä taitoja työskennellä yhdessä. Silloin on mahdotonta kuvitella, että kansan kaikki kerrokset löytäisivät yhteiset tavoitteet puhumattakaan yhteisistä menetelmistä, joilla koko kansan hyvinvointia yritettäisiin kohentaa.
Joulun alla ilmestyneessä Talous & Yhteiskunta -lehdessä kolme asiantuntijaa arvioi, miten voitaisiin parhaiten edistää työllisyyttä. Työllisyyttä kasvattamalla tuloeroja olisi mahdollista kaventaa tehokkaammin kuin käyttämällä vastaava raha tulonsiirtoihin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Asiantuntijat vetoavat monien tunnettujen tutkijoiden, muiden muassa modernin kapitalismin kriitikon Hyman P. Minskyn ajatuksiin. Hänen mukaansa politiikan päätavoitteeksi tulisi kasvuhakuisuuden sijasta ottaa työllisyys, sillä hyvä työllisyys johtaa vääjäämättä myös talouskasvuun. Työllisyysaste voidaan pitää hyvänä julkisilla ohjelmilla, sillä vain julkisella sektorilla on kyky ylläpitää tarjontaan mukautuvaa työn kysyntää.
Työelämän muuttuminen koulutusta, nopeutta ja tehokkuutta korostavaksi on pudottanut joukon aiemmin töitä tehneitä ihmisiä työelämän ulkopuolelle. Kun kunnat samaan aikaan kilpailuttavat ja ulkoistavat toimintojaan yhä enemmän niiden mahdollisus työllistää omia asukkaitaan heikkenee.
Mitä vähemmän julkinen sektori työllistää niitä ihmisiä, jotka eivät kilpailutalouden töihin kelpaa, sitä suurempiin tulonsiirtoihin pitää varautua.
Tulonsiirtojen ongelmana ovat kannustinloukut, jotka joskus suorastaan ohjaavat ihmisiä pysymään työelämän ulkopuolella siksi, ettei työstä jää käteen mitään lisätulos tai tulot jopa pienenevät.
Kun puhutaan tuloerojen kasvattamisen seurauksista, puhutaan niistä ihmisistä, jotka tehokkuuteen, tuottvuuteen ja kilpailuun vedoten on syrjäytetty siitä maailmasta, jossa päätöksetö heidän kohtalostaan tehdään.
Presidentti Tarja Halonen vroitti uudenvuoden puheessaan arvojen kovenemisesta ja kaiken mittaamisesta rahalla. Hän muistutti, että jokaisella on myös ihmisarvonsa.
Viimeiset 15 vuotta rahan arvo on korostunut myös hyvinvointipalveluiden järjestämisessä. Päiväkotien käyttöasteen pitää lähennellä sataa, vanhusten hoito tulee sitä edullisemmaksi, mitä vähemmän hoitajia on vuorossa, ja opetuskin halpenee, jos luokkiin ahdetaan yli 30 lasta.
Kun hyvinvointierot ovat räjähtäneet silmille ja niiden tiedetään kaiken aikaa kasvavan, korrektiin käytökseen on alkanut kuulua, että ne mainitaan juhlapuheissa. Puhuja, joka mainitsee tulo- ja hyvinvointierojen kasvun ainakin kaksi kertaa yhden juhlapuheen aikana, katsoo tehneensa asian eteen jo sen, mitä kykenee.
ON ERI ASIA ryhtyä kaventamaan tulo- ja hyvinvointieroja kuin puhua niistä. Erojen kaventaminen vaatisi, että niiden syyt tunnustettaisiin ja tutustuttaisiin siihen maailmaan, joka sijoittuu tuloeroyhteiskunnan alapäähän. Siellä valinnan mahdollisuudet ovat pienet eikä arvostusta tunneta.
Kiihtyvän eriarvoistumisen soisi nousevan kevään vaaliteemaksi. Puolueiden pitäisi esittää selvästi, hyväksyvätkö ne erojen kasvattamisen vai eivät. Jos eroja halutaan kaventaa, pitää tuoda selvästi esille keinot, joilla tavoitteeseen päästään. Pelkkä maininta juhlapuheessa ei enää riitä."
Lasse Kangas Keskisuomalainen 14.1.2011.
Mikä on ajan yleinen henki nyt, kun yhteiskunnallinen keskustelu vilkastuu eduskuntavaalien alla.
http://www.ksml.fi/mielipide/artikkelit/politiikka-ja-ajan-yleinen-henki/636392
-----
Eivät rikkaat mitään siitä hyödy, että toisia köyhdytetään. Vai onko rikkaalle eliitille rikkaus vasta silloin todellista mannaa kun tietää toisten elävän jopa ruuan puutteessa?
Muistutuksena vielä, että Suomessa rikas eliitti on hyvin pieni väestön osa, vaikka nuoret hyvin palkatut kuvittelevat eliittiin kuuluvansakin.
Lindberg on oikeassa, että tärkein teema puolueilla on ottaa selkeä kanta tähän asiaan, sekä tuoda rehellisesti esiin keinot varallisuuserojen tasaamiseksi.
"Asiantuntijat vetoavat monien tunnettujen tutkijoiden, muiden muassa modernin kapitalismin kriitikon Hyman P. Minskyn ajatuksiin. Hänen mukaansa politiikan päätavoitteeksi tulisi kasvuhakuisuuden sijasta ottaa työllisyys, sillä hyvä työllisyys johtaa vääjäämättä myös talouskasvuun. Työllisyysaste voidaan pitää hyvänä julkisilla ohjelmilla, sillä vain julkisella sektorilla on kyky ylläpitää tarjontaan mukautuvaa työn kysyntää."
Viime hallitukset ovat todella epäonnistuneita työllisyyden ylläpidossa, puhumattakaan työoloista, joihin ihmiset alistetaan. Kun painotetaan pelkästään yritysten kannattavuutta, ei sitä missään tapauksessa tule tehdä työntekijöiden kustannuksella, kuten nyt on tapahtunut!
Suuren hyvinvoinnin vuosikymmeninä Suomessa vaikuttivat voimakkaat ammattiyhdistysliikkeet, mutta toisin on nyt. Esim. tuttavani kertomus tuntuu uskomattomalle kun hän suunnittelee työhön paluuta lasten hoitovuosien jälkeen, niin hänelle oli tarjottu paikkaa - tosin hyväpalkkaista sellaista - johon ei kuulu edes palkallisia lomia! Sen verran liiketaloutta olen opiskellut minäkin, että tuollainen työntekijöiden loppuun ajaminen ei todellakaan ole edes yritysten etu! Mutta itsekkyyden huippu markkinatalousajattelu johtaa tuohon, on johtanut jo, pätkätöineen sun muine lieveilmiöineen.
Kyse on lopulta siitä, että mitä paremmin työntekijät voivat, sitä paremmin he jaksavat työssään ja sitä paremmin yritys menestyy. Aivan sama yhtälö kuin perheyksikössäkin eli mitä paremmin vanhemmat voivat, sitä paremmin myös heidän jälkikasvunsa voi.