Sektiolla synnyttäneet

tuolla Synnytys-osiossa enemmän vastauksia.

Sektioni meni hyvin, toivuin kaiken kaikkiaan hyvin nopeasti. Kipulääkkeitä käytin 2 ensim. vuorokautta. Leikkaushaava oli ja on siisti. Sairaalassa olin 4 vuorokautta. Olimme perhehuoneessa, isä sitten nosteli vauvaa, samoin kotosalla, isä piti kahden kuukauden loman ja kyllä näin kun muistelee niin isä nosteli pari ekaa viikkoa vauvaa.

Autoreissulle Eurooppaan lähdimme kun pikkuinen oli vajaa 3 viikkoinen. Hyvin olin toipunut ja kuukauden reissu meni oikein hyvin.

Minulla section syy oli etinen istukka

Minä olen synnyttänyt sektiolla 3 poikaa. Nuorinkin jo yli kaksikymppinen, joten ihan tarkkaan en muista mitään.
Ensimmäinen leikattiin siksi, että olin odottamassa synnyttämistä 23 tuntia ja lapsi jäi "jumiin". Sitten seurasi hätäsektio, mutta kaikki meni hyvin. Tuolloin (80-luvun alussa) pidettiin sairaalassa muutenkin kauemmin kuin nykyään ja muistelen olleeni 10 päivää. Leikkaushaavat ovat aina parantuneet erinomaisesti ja olen ollut hyvässä kunnossa heti synnytettyäni. Olen ihan normaalisti hoitanut vauvoja ja nostellutkin tavaroita, en nyt kaikkein raskaimpia juttuja.
Kaksi myöhempää synnytystä oli ennakoitu sektioiksi. Toista yritettiin muutama tunti normaalisti, mutta päädyttiin hyvin pian leikkaukseen. Kolmas syntyi lähes kuukauden etuajassa. Synnytys oli suunniteltu sektioksi ja niin se myös tapahtui.
Lapset olivat kaikki terveitä. Valitettavasti meillä ei enää ole kuin kaksi poikaa, kun keskimmäinen kuoli. Mutta se on taas eri juttu eikä liity synnytykseen. Hän eli sentään aikuiseksi asti.

Mulle tehtiin kesällä sektio, koska lapsonen viihtyi perätilassa, ja lapsivesi loppui pari viikkoa ennen laskettua aikaa. Suunniteltu sektio siis.
Positiivista oli että mieheni sai olla mukana leikkauksessa, se yksin jäämisen tunne tosin oli kauhea kun vauva, isä ja kätilö lähtivät ja minä jäin siihen vatsa auki ja siitä sitten yksin heräämöön viideksi tunniksi, kun puudutus ei millään laskenut, kriteeri osastolle pääsemiseen oli että sai itse nostettua jalat ylös.
Lisäksi satakunnan keskussairaalassa on sellainen käytäntö, että virtsakatetri laitetaan osastolla ilman puudutusa, joo joillekkin pikkujuttu, mutta mulle todella epämiellyttävä ;) Virtsakatetri jättikin jälkensä virtsaputkeen.. :/
Leikkaus itsessään kuulemma sujui mallikkaasti. En osaa sanoa mitään kun sain tupla-annoksen rauhottavaa ja hyperventiloin silti.. Mulle henk.koht. se leikkaus oli kamalin kokemus ikinä. Minulta on ennenkin vatsa auki, mutta silloin nukutuksessa, siksi tämä hereillä olo ja tietoisuus taisi olla shokki. Näin pitkään painajaisia tapahtumia ja ns. valveunta leikkaushetkestä.. Onneksi ne loppuivat vauvan ollessa 5kk :)
Leikkaushaava on erittäin siisti, mitä nyt ihan vinossa, sitä jälkitarkastuksen tehnyt lääkärikin nauroi, että onpa vinossa, mutta vauva oli niin ihmeellisessä asennossa mahassa, ettei siitä viivasta olisi suoraa saanutkaan. Vaikka oli siis hellekesä niin haava parani todella hyvin, suihkuttelin ahkerasti ja annoin iltaisin sängyssä sille aina ilmakylpyjä :)
Vauva syntyi siis torstai iltapäivällä ja maanantai aamulla kysyttiin että haluatkos lähteä kotiin :) Kyllähän mä halusin, vaikka olo oli hutera, mutta syy siihen oli se, että sairaalassa olin kokoajan pystyssä ja kannoin vauvaa, kun hoitajilla ei ollut aikaa auttaa. Eikä vauvamme ole mikään helppovauva ;)
Kotona sitten helpotti kun mies piti 8 viikkoa lomaa ja oli apuna :)
Tuosta paranemisesta sen verran, että vaikka jotkut paranevatkin omien sanojensa mukaan muutamassa viikossa täysin ennalleen, niin kaikki eivät todellakaan. Itse kävin jo naistenpolilla ultrassa ja tutkimuksissa kun haava oli 3kk jälkeen vielä eittäin arka ja joudui kipuihin ottamaan vielä aika ajoin särkylääkettä. Siellä lääkäri sanoi kaiken olevan kunnossa, ja totesi perään, että voi omasta kokemuksesta sanoa, että ensimmäisen vuoden ajanei kannata odottaa mahan olevan sellainen kuin ennen sektiota.
Niinpä jätin stressaamisen ja päätin että paranen ennalleni ihan omaantahtiini, onhan tässä vielä aikaa ensi kesään :)

moi!
Mulla oli suunniteltu sektio(vauva oli perätilassa) ja se meni todella hyvin! Leikkaus sujui nopeasti noin puolessa tunnissa ja heräämössä olin pari tuntia kunnes sain jalkoja liikuteltua. Myös toipuminen sujui nopeasti, pääsin jalkeille jo leikkauspäivän iltana. Leikkaushaava oli kipeä noin viikon ajan, mutta kun tikit poistettiin niin se helpotti kyllä kipuja. Maito ei vaan oikeen noussut enkä imettänyt kuin kolmisen viikkoa kun ei maitoa oikeen riittänyt vauvan tarpeisiin.

Ennen leikkausta kuulin paljon "kauhutarinoita" kuinka ihmiset olleet monta viikkoa vuoteenomina ja todella kipeitä ja olin todella yllättynyt kun kaikki sujui niin hyvin! =) Leikkaushaavakin on hyvin pikkareitten rajan alapuolella piilossa, eikä se ole iso. Tietysti paraneminen on yksilöllistä, mutta haluan toivottaa paljon voimia ja tsemppiä =)