Meille tuli heti joulun jälkeen 2vuotias rotikka-bokseri sekotus. Alkuun kaikki meni hyvin, nyt on ruennu huomaamaan et koira ois mustasukkainen meijän vajaa 3 vuotiaasta tytöstä. Kun meijän pikkuneiti tulee luokse, työntyy koira mun ja lapsen väliin hakemaan rapsutuksia. En tietenkään tässä tilanteessa rapsuttele koiraa vaan käsken sen pois. Koira jää vähän matkanpäähän tarkkailemaan tilannetta ja yrittää taas työntyä mun ja lapsen väliin ja yrittää saada huomiota puskemalla päätä mun syliin. Käsken taas koiran pois. Edellisessä perheessä on myös ollu lapsia eikä ongelmia kuulema ole ollu.
Osotan koiralle sen alempaa arvoa lasta kohtaan mm. sillä että se saa ruokansa AINA sen jälkeen kun lapsi on syönyt, koira kulkee AINA ovista lapsen (ja tietysti itseni) jälkeen, rattailla kun ollaan liikenteessä en päästä koiraa rattaiden edelle vaan rattaat kulkevat AINA ensin ja koira kulkee vähän rattaiden perässä. En myöskään rapsuttele koiraa kun se tulee sitä itse hakemaan vaan vasta sitten kun se itselleni sopii. Koiralaumoissahan käsittääkseni alempi ei tule hakemaan ylemmältä hellyyttä vaan ylempiarvosempi hakee sitä silloin kun haluaa (olenko aivan hakoteillä?).
Jos menen vaikka keittiöön tekemään ruokaa, tulee koira perässäni keittiöön nukkumaa. Kun katson telkkaria, koira tulee jalkoihini nukkumaan (lattialle). Yöt se nukkuu lattialla sänkyni vieressä missä sillä on "oma peti". Olen nyt opettanu paripäivää sille "oma paikka" käskyä et se osais käskystä mennä omalle paikalleen. Koira tuntuu nyt olevan aika tiukasti mussa kiinni, mut siihen väliin pitää mahtua meijän pikku neiti ilman mitään mustasukkasuus kohtauksia. Rotikoillehan on ominaista vahtia sitä omaa ihmistään mut liika on liikaa ja se tulee kuitenkin aina lapseni jälkeen.
Nyt ois hyvät neuvot kalliit ettei tilanne mene hullumpaan suuntaan?!?! En jaksais mitään -Vie koira piikille-neuvoja tai -Onko koira tärkeämpi kuin lapsesi-kyselyitä, koska uskon et oikeella toiminnalla saa tän ongelma kitkettyä pois.
Osotan koiralle sen alempaa arvoa lasta kohtaan mm. sillä että se saa ruokansa AINA sen jälkeen kun lapsi on syönyt, koira kulkee AINA ovista lapsen (ja tietysti itseni) jälkeen, rattailla kun ollaan liikenteessä en päästä koiraa rattaiden edelle vaan rattaat kulkevat AINA ensin ja koira kulkee vähän rattaiden perässä. En myöskään rapsuttele koiraa kun se tulee sitä itse hakemaan vaan vasta sitten kun se itselleni sopii. Koiralaumoissahan käsittääkseni alempi ei tule hakemaan ylemmältä hellyyttä vaan ylempiarvosempi hakee sitä silloin kun haluaa (olenko aivan hakoteillä?).
Jos menen vaikka keittiöön tekemään ruokaa, tulee koira perässäni keittiöön nukkumaa. Kun katson telkkaria, koira tulee jalkoihini nukkumaan (lattialle). Yöt se nukkuu lattialla sänkyni vieressä missä sillä on "oma peti". Olen nyt opettanu paripäivää sille "oma paikka" käskyä et se osais käskystä mennä omalle paikalleen. Koira tuntuu nyt olevan aika tiukasti mussa kiinni, mut siihen väliin pitää mahtua meijän pikku neiti ilman mitään mustasukkasuus kohtauksia. Rotikoillehan on ominaista vahtia sitä omaa ihmistään mut liika on liikaa ja se tulee kuitenkin aina lapseni jälkeen.
Nyt ois hyvät neuvot kalliit ettei tilanne mene hullumpaan suuntaan?!?! En jaksais mitään -Vie koira piikille-neuvoja tai -Onko koira tärkeämpi kuin lapsesi-kyselyitä, koska uskon et oikeella toiminnalla saa tän ongelma kitkettyä pois.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mietiskelin sellaista tässä että onko PAKKO komentaa koira pois kun tunkee väliin? Voisiko olla mahdollista että pyydätkin koiran toiselle puolelle ja rapsuttelet sitä siinä samalla kun halit tytärtäsi? Ei kai ihan täysin poissuljettua pieni jousto aina joskus vaikkei aina. Sama juttu tuossa koirän luoksetulossa pyytämään rapsutuksia, että aina välillä rapsuttaa mutta jos on jotain muuta meneillään, niin silloin komentaa koiran mäelle.
Vähän joustavuutta peliin silloin tällöin niin koirakin tuntee itsensä tärkeäksi perheenjäseneksi ja näin yhteiselo helpottuu.
Koira saa kyllä todella paljon huomiota ja hellyyttä, niin multa kun muiltakin perheenjäseniltä. Harjotellaan melkein päivittäin uusia juttuja naksuttimen voimalla koska koira tykkää silmin nähden tästä touhusta. Pyydän paljon koiraa luokseni hellittäväks ja hierottavaks, rentoutan koiraa lähes jokailta hieromalla "aku-pisteitä" ja tyttönikin paijailee ja huomioi koiraa normaalisti (ja tekee sen nätisti, turhaan härkkimättä koiraa)jne. Kyse ei siis ole siitä etteikö koira sais huomiota ja hellyyttä vaan se kun se tunkee itsensä tyttöni ja mun väliin. Kyse on kumminkin isosta koirasta joka saa tommosen 12kilosen pikkutytön nopeesti nurin. Ja jos annan koiralle jakamatonta huomiota niin sen tulisi olla myös mahollista mun tytön suhteen niin ettei koira tule siihen väliin sähläämään.
Koira ei ymmärrä perhe- tai sukulaisuussuhteiden päälle tuon taivaallista eli se ymmärtää vain saamansa huomion määrän. Jos koira kokee, että se ei saa haluamaansa tai tarvitsemaansa huomiota, se alkaa käyttäytyä mustasukkaisesti, kuten kuvasit. Toki tämä on osin varmastikin rodunomaista käytöstä, mutta koira kuin koira voi alkaa tuohon leikkiin.
Tämä on ihan yleistä silloin, kun aikuinen koira tulee uuteen kotiin. Koira ei ole noin lyhyessä ajassa ehtinyt vielä kotiutua kunnolla ja "varmistaa asemaansa" sinun silmissäsi, minkä johdosta se kokee lapsesi kilpailijanaan. Kun aikuinen koira tulee taloon, niin on ensiarvoisen tärkeää, että omistaja ottaa koiran selkeään ja säännölliseen rytmiin mukaan (ruokailu, uni, ...) ja varaa kahdenkeskistä aikaa myös koiran kanssa. Näillä rakennetaan luottamus siihen, että koira on hyväksytty uuteen kotiin, jonka jälkeen sen on helpompi mieltää paikkansa kodin hiearkiassa tietäen, että vaikka se olisi jonon viimeinen niin sekin on todella hyvä paikka.
Koira ei saa osoittaa minkäänlaista aggressiivisuutta erityisesti lasta/lapsia kohtaan ja noista huomion kerjäämisistä matka voi johtaa siihen, mikäli tuota pohjatyötä ei ole tehty kunnolla. Nyt en ehdi tuota "pohjatyö"-asiaa enempää avaamaan kuin mitä tuossa yllä, mutta toivottavasti sait ideasta kiinni. Olihan tuossa muitakin asioita, mitkä kiinnitti huomion, mutta katsotaan jos ehtii/muistaa vielä aiheeseen palata.
Kivasti jätit asian roikkumaan =). Siulle se taitaa olla ennen sääntö ku poikkeus...
...tai pidä typeryytes ihan omana tietonas kun joku harva edes viittii kirjoittaa asiaa!!!
myös, ettei se lapsi ole aina mukana? Ja onko koiraa aina pakko kiellon kautta käskeä? Sillhän voisi opettaa muutakin kuin se oma paikka ja kun tulee hakeen huomiota, niin annat sille jonkun opettamasi tehtävän, ehkä joskus tuon paikalle menonkin. Muuten se voi tuntua, lapsi siis, entistä epäilyttävämmältä sen silmissä, kun lapsen läsnäolo aina johtaa negatiiviseen eli poishäätöön yms.
Ja rauhaa. Tytön kanssa on selkeet pelisäännöt siitä ettei koiraa turhaan härkitä (tähän saakka on onnistunut mainiosti) ja koiran peti on paikka mihin meijän neitillä ei ole mitään asiaa. Se on paikka missä koira saa ottaa totaalisen aikalisän. Nukkuvaan koiraan ei mennä nykimään ja jos koira lähtee pois, se ei tarkota sitä että sitä seurataan. Nää asiat on sellasia missä en anna lapselle piirunkaan vertaa periksi.
Ja mikä tulee omaan tekemiseeni koiran kanssa on se että koiran on saatava levätä ja olla rauhassa jos haluun et tuloksia syntyy. Jatkuva "höykyttäminen" takaa vaan passiivisen koiran. Tää on vaan mun mielipide. Koiran on kuitenkin käskettäessä toteltava.
tehdään, liikutaan ja harrastetaan ja muuten vaan ollaan kahestaan, ilman lasta? Oma kahdenkeskinen aika on koiralle tärkeä ja voi siksi olla mustis, jos ei sitä saa riittävästi?
Ihan kuten aikasemminkin jo taisin kirjottaa niin teen paljon asioita koiran kanssa kahestaan, sillähän sitä luottamusta saa. Lapsi ei ole oikeen muussa mukana kun rapsuttelussa ja joskus lenkillä jos on pakko. Sitäkin vielä vältän viimeseen saakka et saatas noi lenkit kulkemaan oikein ja paikat ja hajut tutuiks.
Jos koira sanaut tuolla tavalla huomioita sielläkin? Juttele niiden kanssa tarkoin, mitä käskyj käyttäneet ja miten, millä äänellä, elekieli, jne ja miten toimineet missäkin tilanteessa?
Sinun on helpompi jatkaa, koska muuten voit sekoittaa koiraa tosi pahasti, jos vaikka käytät päinvastaista elekieltä, äänenpainoja, käskyjä kuin aiempi perhe.
Oma koirani tuli minulle myös aikuisena ja suurinpiirtein saman ikäisenä, ja myöskin osoitti samantyyppistä käyttäytymistä. Tai itseasiassa, ensimmäisen kuukauden ajan koira käyttäytyi oikein "hyvin" - jälkeenpäin ja minua kokeneempien koirankouluttajien kanssa juteltua olen tullut siihen tulokseen, että ensimmäisen kuukauden koira oli vielä niin shokissa ja stressaantunut, että se ei oikein pystynyt tekemään stressinsä takia mitään, lähinnä vain nukkui.
Ensimmäisen kuukauden jälkeen alkoi ilmenemään mustasukkaista käytöstä puolisoani kohtaan (meillä ei ole vielä lapsia). Taas, konsultoituani kokeneempia kouluttajia ja koiran edellistä omistajaa, tulimme siihen lopputulokseen, että käytös johtui siitä että kodinvaihto aiheutti koirassa jonkinlaista "ylikiintymistä" tai leimautumista uuteen omistajaan eli minuun. Onhan kodinmuutos aika mullistava kokemus koiralle, ja jokainen koira reagoi siihen varmastikin jollain tavalla. Puolisoni oli myös paljon poissa kotoa siihen aikaan kun koira tuli meille, joten se edesauttoi tätä vahvaa leimautumista minuun. Keskityimme alkuun paljon siihen, että ensinnäkään en varsinaisesti rankaissut koiraa tästä käytöksestä vaan panostimme siihen, että puolisoni luo myös hyvän suhteen koiraan ja haluttua käytöstä palkittiin meidän huomiollamme. Ei-haluttu käytös jätettiin huomaamatta ja yritimme myös kiinnittää huomiota siihen, mitkä asiat laukaisevat tätä käytöstä ja välttää niitä. Eli luotiin koiralle paras mahdollinen asetelma jotta se onnistuisi (eli käyttäytyisi kuten me haluamme) ja sitten palkitsimme koiraa tästä halutusta käytöksestä. Puolisoni myös kävi koiran kanssa kahdestaan lenkillä, palkitsi koiraa hyvästä käytöksestä ja antoi usein ruuan jne. - pienen lapsen kanssa sama ei tietenkään ole mahdollista, mutta tilanne olisi saatava sellaiseksi, että lapsen läsnäolo tuottaa koiran kannalta miellyttäviä kokemuksia. Samanaikaisesti panostettiin muutenkin koiran sopeutumiseen meille & luotiin luottamuksellista suhdetta kouluttamalla palkitsemalla, aktivoimalla koiraa jne. Koiralla oli myös eroahdistus, joka korjaantui koulutuksen ja lääkityksen myötä. Eroahdistus olisi varmasti korjaantunut ilmankin lääkitystä, mutta siihen olisi mennyt kauemman aikaa ja naapurit alkoivat jo hermostumaan. Kolmen kuukauden kuuri päivittäisen koulutuksen ohella riitti meille lopullisesti kitkemään eroahdistuksen pois. Sanoisin, että ongelmat olivat pahimmillaan noin 3-4 kuukautta koiran meille tulon jälkeen, ja tilanne alkoi paranemaan 5-6 kuukautta koiran meille tulon jälkeen. Vuosi koiran tulosta elettiin jo lähestulkoon normaalia elämää ilman ongelmakäyttäytymistä.
Mielestäni ongelman korjaaminen ei onnistu opettamalla koiralle esim. paikallaan olo-käskyä. Sehän ei korjaa varsinaista ongelmaa, vain sen oiretta (ongelma: koira on liian leimautunut omistajaan. oire: koira seuraa joka paikkaan). Meillä oli samanlaista seuraamiskäytöstä, ja on jossain määrin vieläkin, mutta sitä mukaan kun koira on oppinut elämään kanssamme ja päässyt itse yli kodinvaihdon aiheuttamasta stressistä, on tuo oireilukin vähentynyt. Prosessi on pitkä, mutta se on käytävä läpi. Oireiden "korjaaminen" pakotteilla, käskyttämisellä tai rangaistuksilla ei todennäköisesti auta prosessissa yhtään ja pahimmillaan ne pahentavat koiran ongelmakäytöksiä. Koirahan ei ymmärrä miksi sitä rangaistaan tälläisessä tilanteessa.
Me käytimme myös pitkään apteekista saatavia DAP-tuotteita. Ne eivät yksin ole ratkaisseet ongelmaa, mutta on niistä varmasti ollut jonkin verran apua ja ei niistä ainakaan haittaa ole.
En usko, että "laumanjohtajuusharjoitukset" auttavat millään tavalla. Koirat eivät villeinä eläessään ole laumaeläimiä, vaikka saattavat välillä kokoontua yhteen esim. etsimään ruokaa. Koirat eivät myöskään muodosta samanlaista perhelaumaa kuin sudet, villikoiraurokset eivät esimerkiksi jää hoitamaan pentuja nartun kanssa eivätkä edes jää odottamaan pentujen syntymistä. Koira-eläimillä ei siis ole motivaatiota saada ylempää paikkaa laumassa koska niiden luontaiseen käytökseen ei edes kuulu lauman luominen. Sen sijaan koiran toimintaa ja käyttäytymistä ajava "moottori" on se, että koira toimii kuten sille on kannattavaa eli täyttääkseen tarpeensa. Täällä ehdottomasti yksi parhaista artikkeleista, joihin olen törmännyt - kannattaa lukea läpi ajatuksella:
http://www.sey.fi/elaintietoa/koira/koirien_ja_susien_johtajuudesta
Toivottavasti nämä kokemukset auttoivat!
"Koira-eläimillä ei siis ole motivaatiota saada ylempää paikkaa laumassa koska niiden luontaiseen käytökseen ei edes kuulu lauman luominen. Sen sijaan koiran toimintaa ja käyttäytymistä ajava "moottori" on se, että koira toimii kuten sille on kannattavaa eli täyttääkseen tarpeensa."
Kiitos tuhannesti! Otin noista sun kokemuksista hyviä vinkkejä joita meinaan nyt jatkossa rueta kokeilemaan! Siis kiitti vielä kerran =)