Hyppään tuntemattomaan

Aika hirveältä kuulostaa tuo loppu, että elämässä pitää olla riskejä ja jännitystä. Itselleni riittää lauantainen lottoarvonta ja siihen kerrallaan sijoitetut kaksi tai kolme euroa. Ihmissuhteissa tietysti on oltava valmis sitoutumaan pitkävetoon tai kestolottoon ja ilman muuta nykyaikaiseen kenoon, jossa arvonta suoritetaan joka päivä, mentaliteetilla, että ei tärkeintä ole se voiton määrä vaan se laatu ja joka päiväinen pienikin annos onnea tuottaa loppupeleissä varmasti enemmän iloa mittariin kuin kertalaakilla miljonääriksi meininki.

Kysymys tuntemattomasta tietoisuudesta toiseen yhtä tuntemattomaan tietoisuuteen on joskus jopa hyvä ponnahduslauta jos sanansa osaa asetetella kysymykseensä niin, että tunnettavuus ei ole ongelma kuin niille, joita asia ei mitenkään kosketa. Se on vähän sama juttu kuin jos miettii ostaako lipun junaan vai linja-autoon. Molempien määränpää voi olla sama, mutta ne kulkee eri teitä. Toinen kadulla ja toinen tiellä. Kumman itse valitset vai tuletko lentäen?

Bussilla pääsee perille ja kuulemma ihan siististi cool vai miten se meni...junavuoroissa on nykyisin paljon supistuksia sekä viivytyksiä ja matkanteko voi tökkiä monen mielestä ihan olemattomista syistäkin....mutta lentämällä voi saada jopa siivet selkään....

Hyvä, että niin teet. Kunhan ensin vain opit toisen tuntemaan.. sitten vasta isompia päätelmiä.
Jooko..