Tämä on nyt ennemmin pohdinta kuin avunhaku. Olen 4 vuotta omistanut gerbiilini, ja nyt huvikseni aloin lueskella tätä palstaa. Teininä minulla oli kaksi naarasgerbiiliä, joita yritin epätoivon vimmalla totuttaa olemaan kädessä, sylissä, käsiteltävissä, ja aina purivat. 3 vuotta oli aikaa yrittää kaikilla mahdollisilla tavoilla. hitaasti, nopeasti, herkuilla, ilman. mikään ei tepsinyt. äkäisiä olivat käsille aina.
Nyt olen 4 vuotta omistanut kolme vanhaa herraa, ja omistussuhteeni on ollut aivan toisenlainen. Gerbiileillä on valtava häkki, jossa ne saavat elää keskinäistä elämäänsä. Virikkeitä on paljon, hyvää ruokaa ja seuraa. Ovat olleet aina terveitä ja onnellisia. Ikinä en ole kuitenkaan ole ollut kiinnostunut totuttamaan niitä käsittelyyn tai sylittelyyn. Häkin siivouksen suhteen meillä on hyvä yhteisymmärrys; käsi häkkiin, ja jokainen herra tulee siihen istumaan vuorollaan (aina muuten samassa järjestyksessä), siitä sitten juoksemaan siivouksen ajaksi, sama toistuu häkkiin laitettaessa. Ei siis tarvi hännästä nosteluja. Joskus yritin kädessä kauemmin pitää, mutta totesimme että kumpikin osapuoli tunsi homman epämukavaksi. Onko outoa, ettei tällaisesta lemmikistä ole kiinnostunut käsittelemään, eihän se niiden elämää huonommaksi ainakaan tee? Pidän lemmikeistäni toki paljon ja muu hoito on hyvää.
Nyt olen 4 vuotta omistanut kolme vanhaa herraa, ja omistussuhteeni on ollut aivan toisenlainen. Gerbiileillä on valtava häkki, jossa ne saavat elää keskinäistä elämäänsä. Virikkeitä on paljon, hyvää ruokaa ja seuraa. Ovat olleet aina terveitä ja onnellisia. Ikinä en ole kuitenkaan ole ollut kiinnostunut totuttamaan niitä käsittelyyn tai sylittelyyn. Häkin siivouksen suhteen meillä on hyvä yhteisymmärrys; käsi häkkiin, ja jokainen herra tulee siihen istumaan vuorollaan (aina muuten samassa järjestyksessä), siitä sitten juoksemaan siivouksen ajaksi, sama toistuu häkkiin laitettaessa. Ei siis tarvi hännästä nosteluja. Joskus yritin kädessä kauemmin pitää, mutta totesimme että kumpikin osapuoli tunsi homman epämukavaksi. Onko outoa, ettei tällaisesta lemmikistä ole kiinnostunut käsittelemään, eihän se niiden elämää huonommaksi ainakaan tee? Pidän lemmikeistäni toki paljon ja muu hoito on hyvää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla hiirten kanssa sama juttu, nuorena piti saada pitää "sylissä" ja oli harmi jos olivat jostain syystä arkoja. Nykyään vaikkei juuri nyt jyrsijöitä olekaan hallussa, niin tykkäisin ihan vaan pitää yleisesti hyvää huolta, seurailla ja ruokkia niitä. Kuten tein edellisten kanssa. Niillä oli iso häkki jossa kaikennäköstä puuhaa tai sitten juuri putsauksen yhteydessä (mikä kesyhiirillä on tehtävä useemmin kuin gerbuilla, hajun takia) saivat mennä toiseen häkkiin/sankoon vaikkapa jossa sitten oli puuhaa ja piilopaikkoja. Tuota sankoa käytin välillä niinkin että saivat kiivetä sinne omasta häkistä aina välillä puuhailemaan jotain keppiä tms. pitkin.
Kaikenkaikkiaan se että haluaa pitää hyvin eläimensä ja kunnioittaa niitä voi hyvinkin tarkoittaa sitä että niiden annetaan olla rauhassa ja puuhailla "lajityypillisiään" keskenään. Tottakai jonkinasteinen siedätys ihmiseen on pidettävä yllä niin mahdolliset hoitotoimenpiteet sujuu ilman sydämentykytyksiä.
Nämä "ohjeet" sopii pikkujyrsijöille, marsut ja kanit sekä chillat on juttu erikseen, niitä kannattaa ja pitää käsitellä että ovat vähemmän säikkyjä ja helpompia hoitaa esim. eläinlääkärissä (niillä kun useammin voi olla oikeasti ell.hoitoa vaativia vaivoja/vammoja joita kannattaa hoitaa, kuten hammasongelmat, toisin kuin näillä pienemmillä on usein syytä toisenkin kerran miettiä onko järkevää hoitaa vai ei, esim. kasvaimet).
Gerbiilithän eivät ole mitään sylilemmikeitä. Omanikaan eivät erityisemmin nauti sylissä tai kädessä olosta niin, että sitä voisi verrata koiran paijaamiseen. Eiväthe kuitenkaan pure, tai yritä (yleensä) hypätä pois sylistäni. Kyllä he silti välillä aina innoissaan tulevat siihen istumaan, tai yrittävät kiivetä hihaani pitkin olkäpäälleni. En usko, että he ajattelevat, että olisivat sylissä paijattavana, vaan paremminkin itselleen rakkaassa ihmisessä kiipeilemässä. Voisihan sinustakin olla mukavampi puuhailla lemmikkiesi kanssa enemmän, ja gerbiiilisikin olisi innnostuneempi, jos olisi tottunut paremmin sinuun. Uskon, että kyllä sinäkin alkaisit tykätä siitä, etkä tuntisi oloasi epämukavaksi. Mutta jos et sittenkään ole kiinnostunut, en usko että se haittaisi heitä. Voisivathan he tietenkin tykätä, etttä olisi joku luottohenkilö, jonka kanssa voi puuhastella. Jos he nyt jo tulevat iloisesti kädellesi, sinä olet jo varmaan se luottohenkilö. He voivat kaivata sinua välillä, mutta eivät kuitenkaan jaksa olla sylissäsi.Gerbiilithän ovat todella vikkeliä, ja juoksentelevat paljon. Jos vaikka nostelisit gerbiileitäsi useammin, he voisivat viihtyä paremmin kädessäsi. Luulen että pohjimmiltasi kuitenkin haluaisit olla gerbiiliesi kanssa. Pahoittelen viestin sekavuutta.