Stressivatsako, aiheuttaa masentuneisuutta/ahdistusta???

Mä veikkaan, että sulla on orastava kaksisuuntainen mielialahäiriö (tai sitten vaan masennus) ja ärtyneen suolen oireyhtymä. Olen melko varma, että sulla on tuo kausaliteetti eli syy-seuraussuhteet väärin päin, siis vatsa ärtyy mielialan laskemisen takia eikä toisinpäin. Olin nimittäin itsekin samassa tilanteessa vuosi sitten (tai no en ole varma tuosta kaksisuuntaisesta, mutta masentunut ainakin olen). Pahimpina hetkinä masennus oli lähes psykoottisella tasolla, jolloin itsekin epäilin vatsan aiheuttavan huonon oloni. Lääkäri oli kuitenkin toista mieltä ja sai ylipuhuttua minut psykoterapiaan ja aloittamaan masennuslääkityksen. Kuukauden päästä, kun lääke alkoi vaikuttaa, vatsan ja psykoottinen oireilu hävisi ja masennuskin lievitti.

Olen melko varma, että sullakin on ärtynyt suoli, sillä ulosteiden laadun muuttuminen mielialan kanssa viittaa vahvasti ärtyneen suolen oireyhtymään. Itselläni kesti kauan hyväksyä, että mulla on vaan ärtynyt suoli. En halunnut "ärtyneen" diagnoosia, koska luulin, että siihen ei ole olemassa hoitokeinoa. Mutta kappas vaan, masennuslääkkeet hävitti oireilun lähes kokonaan pois.

Miksi vatsa sitten reagoi mielialan vaihteluihin? Siksi, koska vatsan autonominen hermosto on vahvasti synkronoitunut (tai linkittynyt, en nyt keksi tähän kuvaavaa sanaa) keskushermostomme kanssa, ja etenkin ihmisillä, joilla on ärtynyt suoli, tämä autonominen hermosto on nykytiedon mukaan yliherkkä, jolloin se reagoi vahvasti mielialan vaihteluihin aiheuttaen mielialan mukaan vaihtelevat oireet. Vatsan oireilu ja siitä aiheutuvat ongelmat mm. sosiaalisissa tilanteissa taas ruokkivat masennuksen kehittymistä, jolloin noidankehä on syntynyt. Masennuslääkitys vaikuttaa tällöin vatsan toimintaan sekä suoraan (vatsan hermoihin), että välillisesti keskushermoston kautta, rauhoittaen ja parantaen sen toimintaa masentuneilla ihmisillä.

Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön taas viittaa se, että masennuslääkitys ei toiminut sinulla. Se on yksi merkki kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, mutta mikään ehdoton tae se ei tietenkään ole.

Ymmärrän kyllä, että etenkin psykoterapiaan hakeutuminen voi olla hankalaa juuri tuon masennuksen takia, se kun aiheuttaa sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Jos psykoterapiaan hakeutuminen herätti sinussa sellaisia ajatuksia kuten "ei musta ehkä ole siihen, en jotenkin tykkää olla/joutua sellaiseen tilanteeseen" tai "emmänyt tiedä, se on jotenkin vastenmielistä" niin juuri silloin sinun kannattaisi hakea apua.

kohtalotoveri kirjoitti:

Mä veikkaan, että sulla on orastava kaksisuuntainen mielialahäiriö (tai sitten vaan masennus) ja ärtyneen suolen oireyhtymä. Olen melko varma, että sulla on tuo kausaliteetti eli syy-seuraussuhteet väärin päin, siis vatsa ärtyy mielialan laskemisen takia eikä toisinpäin. Olin nimittäin itsekin samassa tilanteessa vuosi sitten (tai no en ole varma tuosta kaksisuuntaisesta, mutta masentunut ainakin olen). Pahimpina hetkinä masennus oli lähes psykoottisella tasolla, jolloin itsekin epäilin vatsan aiheuttavan huonon oloni. Lääkäri oli kuitenkin toista mieltä ja sai ylipuhuttua minut psykoterapiaan ja aloittamaan masennuslääkityksen. Kuukauden päästä, kun lääke alkoi vaikuttaa, vatsan ja psykoottinen oireilu hävisi ja masennuskin lievitti.

Olen melko varma, että sullakin on ärtynyt suoli, sillä ulosteiden laadun muuttuminen mielialan kanssa viittaa vahvasti ärtyneen suolen oireyhtymään. Itselläni kesti kauan hyväksyä, että mulla on vaan ärtynyt suoli. En halunnut "ärtyneen" diagnoosia, koska luulin, että siihen ei ole olemassa hoitokeinoa. Mutta kappas vaan, masennuslääkkeet hävitti oireilun lähes kokonaan pois.

Miksi vatsa sitten reagoi mielialan vaihteluihin? Siksi, koska vatsan autonominen hermosto on vahvasti synkronoitunut (tai linkittynyt, en nyt keksi tähän kuvaavaa sanaa) keskushermostomme kanssa, ja etenkin ihmisillä, joilla on ärtynyt suoli, tämä autonominen hermosto on nykytiedon mukaan yliherkkä, jolloin se reagoi vahvasti mielialan vaihteluihin aiheuttaen mielialan mukaan vaihtelevat oireet. Vatsan oireilu ja siitä aiheutuvat ongelmat mm. sosiaalisissa tilanteissa taas ruokkivat masennuksen kehittymistä, jolloin noidankehä on syntynyt. Masennuslääkitys vaikuttaa tällöin vatsan toimintaan sekä suoraan (vatsan hermoihin), että välillisesti keskushermoston kautta, rauhoittaen ja parantaen sen toimintaa masentuneilla ihmisillä.

Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön taas viittaa se, että masennuslääkitys ei toiminut sinulla. Se on yksi merkki kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, mutta mikään ehdoton tae se ei tietenkään ole.

Ymmärrän kyllä, että etenkin psykoterapiaan hakeutuminen voi olla hankalaa juuri tuon masennuksen takia, se kun aiheuttaa sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Jos psykoterapiaan hakeutuminen herätti sinussa sellaisia ajatuksia kuten "ei musta ehkä ole siihen, en jotenkin tykkää olla/joutua sellaiseen tilanteeseen" tai "emmänyt tiedä, se on jotenkin vastenmielistä" niin juuri silloin sinun kannattaisi hakea apua.

Lue lisää

"emmänyt tiedä, se on jotenkin vastenmielistä"

Sait mut nauramaan, mitenköhän sä mahdoit arvata mitä ajattelen asiasta.

Puh-Huijaa kirjoitti:

"emmänyt tiedä, se on jotenkin vastenmielistä"

Sait mut nauramaan, mitenköhän sä mahdoit arvata mitä ajattelen asiasta.

Doh, mulla on asiasta omakohtaisia kokemuksia. Samanlaiset fiilikset oli mullakin aiemmin, vuosi meni lääkärin ehdotuksesta, ennen kuin menin sinne psykoterapiaan. Ensimmäinen käynti oli vaikein, sen jälkeen helpottaa.

Hieman mustalla huumorilla höystettynä, on mukava kuulla, että toisiakin.

Kyllähän kahvia menee. Keskimäärin varmaan n. 3 kuppia päivässä. Ei mitään hervottomia mukeja. Tarkoitus vähentää jättämällä juomatta päivän toisella kahvitauolla.

Aloin vaan pitkästä aikaa miettiä syömistäni. Sehän on luiskahtanut kyllä aika yksipuoliselle asteelle. Kasvisten osuus todella mitätön. Kuitujakin sais olla enemmän. Nyt muutinkin ruokarytmini siten, että syön päivän toisen aterian kasviksina yms. ja lisään päiväruokailuun kasviksia mukaan.

Jotenkin uskoisin, että ruokavalion tarkastaminen auttaa. Niin vahva usko, että henkinen ja fyysinen puoli menee käsikädessä. Kun kroppa saa tarvitsemiaan, myös mieli tykkää

kohtalotoveri kirjoitti:

Mä veikkaan, että sulla on orastava kaksisuuntainen mielialahäiriö (tai sitten vaan masennus) ja ärtyneen suolen oireyhtymä. Olen melko varma, että sulla on tuo kausaliteetti eli syy-seuraussuhteet väärin päin, siis vatsa ärtyy mielialan laskemisen takia eikä toisinpäin. Olin nimittäin itsekin samassa tilanteessa vuosi sitten (tai no en ole varma tuosta kaksisuuntaisesta, mutta masentunut ainakin olen). Pahimpina hetkinä masennus oli lähes psykoottisella tasolla, jolloin itsekin epäilin vatsan aiheuttavan huonon oloni. Lääkäri oli kuitenkin toista mieltä ja sai ylipuhuttua minut psykoterapiaan ja aloittamaan masennuslääkityksen. Kuukauden päästä, kun lääke alkoi vaikuttaa, vatsan ja psykoottinen oireilu hävisi ja masennuskin lievitti.

Olen melko varma, että sullakin on ärtynyt suoli, sillä ulosteiden laadun muuttuminen mielialan kanssa viittaa vahvasti ärtyneen suolen oireyhtymään. Itselläni kesti kauan hyväksyä, että mulla on vaan ärtynyt suoli. En halunnut "ärtyneen" diagnoosia, koska luulin, että siihen ei ole olemassa hoitokeinoa. Mutta kappas vaan, masennuslääkkeet hävitti oireilun lähes kokonaan pois.

Miksi vatsa sitten reagoi mielialan vaihteluihin? Siksi, koska vatsan autonominen hermosto on vahvasti synkronoitunut (tai linkittynyt, en nyt keksi tähän kuvaavaa sanaa) keskushermostomme kanssa, ja etenkin ihmisillä, joilla on ärtynyt suoli, tämä autonominen hermosto on nykytiedon mukaan yliherkkä, jolloin se reagoi vahvasti mielialan vaihteluihin aiheuttaen mielialan mukaan vaihtelevat oireet. Vatsan oireilu ja siitä aiheutuvat ongelmat mm. sosiaalisissa tilanteissa taas ruokkivat masennuksen kehittymistä, jolloin noidankehä on syntynyt. Masennuslääkitys vaikuttaa tällöin vatsan toimintaan sekä suoraan (vatsan hermoihin), että välillisesti keskushermoston kautta, rauhoittaen ja parantaen sen toimintaa masentuneilla ihmisillä.

Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön taas viittaa se, että masennuslääkitys ei toiminut sinulla. Se on yksi merkki kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, mutta mikään ehdoton tae se ei tietenkään ole.

Ymmärrän kyllä, että etenkin psykoterapiaan hakeutuminen voi olla hankalaa juuri tuon masennuksen takia, se kun aiheuttaa sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Jos psykoterapiaan hakeutuminen herätti sinussa sellaisia ajatuksia kuten "ei musta ehkä ole siihen, en jotenkin tykkää olla/joutua sellaiseen tilanteeseen" tai "emmänyt tiedä, se on jotenkin vastenmielistä" niin juuri silloin sinun kannattaisi hakea apua.

Lue lisää

Niin kuin aiemmin kerroin olen hakenut apua useilta psykologeilta, psykiatreilta. Valitin masentuneisuuttani. Yhdessä vaiheessa oli ajatus kaksisuuntaisesta mielealahäiriöstä yhden psykiatrin kanssa, joka sitten kääntyi toisella psykiatrilla mielialan aaltoiluhäiriöksi. Hänen mukaansa ei voi millään olla kaksisuuntainen, jota itse tarjosin. Se oli viimeinen tulkinta reilu vuosi sitten. Viimeksi olen käynyt psykologilla loppu kesästä, johon hoidot loppuivat. Eli siis mieltäni olen valittanut en koskaan vatsaani.

Sitä suunniteltiin kohdallani, että voisin mennä psykoteripiaan, siis oma aloite ja yksi psykologi oli myötämielinen ajatukseen. Tykkään kyllä keskustella paljonkin "syntyjä syviä", mutta koin etten loppu kädessä saa hyötyä keskustelusta, vaikka toisaalta olisi ollut mukavaakin sukeltaa omaan minuuten syvälle. usein kyllä tuntuu, että osaan kaivautua mieleni perukoille paremmin yksin kuin psykologien kanssa.

Käytin tosiaan loppu kesään asti mielialaa tasaavaa ja nostavaa lääkitystä. En vaan saanut niistä mitään apua. Suurin apu tosiaan vitamiini "lääkityksestä". Kokonaisuutena parasta aikaani olenkin elänyt nyt, ilman mielenhoitohenkilöstön apuja.

Olen miettinyt paljon tuota, että kumpi on ensin muna vai kana...Eli psyykkiset vai fyysiset oireet. En vieläkään tiedä. Trakoitus ainakin koittaa parantaa ruokavalio vatsaystävälliseksi ja katsoa auttaako. Nyt kun aloin katsomaan objektiivisesti omaa ravintoani, niin se on aika yksipuolista. Myönnän täysin, että usein tuntuu mielenlaskun olevan ainoa luonnollinen reaktio nykyajan elämänmenoon.

kohtalotoveri kirjoitti:

Doh, mulla on asiasta omakohtaisia kokemuksia. Samanlaiset fiilikset oli mullakin aiemmin, vuosi meni lääkärin ehdotuksesta, ennen kuin menin sinne psykoterapiaan. Ensimmäinen käynti oli vaikein, sen jälkeen helpottaa.

Lue lisää

Laitan aina kalenteriin, että mikäli asiat ei ole kunnossa, niin varaa lääkäri 2 viikon kuluttua. Ja taas kun tuo kohta tulee, niin totean että fiilis on vieläkin paska. Kaikki vituttaa, masentaa, ei huvita, ei pysty keskittymään, eikä nukuta. Mutta sitten kun aika koittaa, niin siirrän taas 2vko - kuukauden eteenpäin.

vatsavaiva kirjoitti:

Hieman mustalla huumorilla höystettynä, on mukava kuulla, että toisiakin.

Kyllähän kahvia menee. Keskimäärin varmaan n. 3 kuppia päivässä. Ei mitään hervottomia mukeja. Tarkoitus vähentää jättämällä juomatta päivän toisella kahvitauolla.

Aloin vaan pitkästä aikaa miettiä syömistäni. Sehän on luiskahtanut kyllä aika yksipuoliselle asteelle. Kasvisten osuus todella mitätön. Kuitujakin sais olla enemmän. Nyt muutinkin ruokarytmini siten, että syön päivän toisen aterian kasviksina yms. ja lisään päiväruokailuun kasviksia mukaan.

Jotenkin uskoisin, että ruokavalion tarkastaminen auttaa. Niin vahva usko, että henkinen ja fyysinen puoli menee käsikädessä. Kun kroppa saa tarvitsemiaan, myös mieli tykkää

Lue lisää

En tiedä mistä toi mulla tulee, mutta jos vedän 3 kuppia (2 desiä/kuppi) kahvia ja sitten on vähänkin stressiä. Niin vaikka joisin noi kahvit aamupäivällä, niin on ihan satavarmaa että seuraavana yönä en nuku yhtään. Pyörin vaan nonstoppina sängyssä ja ajatukset rullaa ylikierroksilla.

Kahvi on kyllä vaarallinen keskushermostoon vaikuttava huume, mutta sitä ei tahdota mediassa myöntää millaisesta mömmöstä on kyse.

vatsavaiva kirjoitti:

Niin kuin aiemmin kerroin olen hakenut apua useilta psykologeilta, psykiatreilta. Valitin masentuneisuuttani. Yhdessä vaiheessa oli ajatus kaksisuuntaisesta mielealahäiriöstä yhden psykiatrin kanssa, joka sitten kääntyi toisella psykiatrilla mielialan aaltoiluhäiriöksi. Hänen mukaansa ei voi millään olla kaksisuuntainen, jota itse tarjosin. Se oli viimeinen tulkinta reilu vuosi sitten. Viimeksi olen käynyt psykologilla loppu kesästä, johon hoidot loppuivat. Eli siis mieltäni olen valittanut en koskaan vatsaani.

Sitä suunniteltiin kohdallani, että voisin mennä psykoteripiaan, siis oma aloite ja yksi psykologi oli myötämielinen ajatukseen. Tykkään kyllä keskustella paljonkin "syntyjä syviä", mutta koin etten loppu kädessä saa hyötyä keskustelusta, vaikka toisaalta olisi ollut mukavaakin sukeltaa omaan minuuten syvälle. usein kyllä tuntuu, että osaan kaivautua mieleni perukoille paremmin yksin kuin psykologien kanssa.

Käytin tosiaan loppu kesään asti mielialaa tasaavaa ja nostavaa lääkitystä. En vaan saanut niistä mitään apua. Suurin apu tosiaan vitamiini "lääkityksestä". Kokonaisuutena parasta aikaani olenkin elänyt nyt, ilman mielenhoitohenkilöstön apuja.

Olen miettinyt paljon tuota, että kumpi on ensin muna vai kana...Eli psyykkiset vai fyysiset oireet. En vieläkään tiedä. Trakoitus ainakin koittaa parantaa ruokavalio vatsaystävälliseksi ja katsoa auttaako. Nyt kun aloin katsomaan objektiivisesti omaa ravintoani, niin se on aika yksipuolista. Myönnän täysin, että usein tuntuu mielenlaskun olevan ainoa luonnollinen reaktio nykyajan elämänmenoon.

Lue lisää

Käytätkö tuoreita marjoja, vihanneksia vai vedätkö jotain multitabsia. Valaiseppas meikäläistä tässä asiassa.

NappiSuuhun kirjoitti:

Käytätkö tuoreita marjoja, vihanneksia vai vedätkö jotain multitabsia. Valaiseppas meikäläistä tässä asiassa.

b ja d-vitamiinia purkista. Kumpiakin reilusti yli suositusten. Auttaa ainakin minua. Helppo ja halpa kokeilla omallakin kohdalla.

Jahas jahas, taas myydään roskaa masentuneille. Ei mitään moraalia. Varastavat varmaan tajuttomalta kultapaikatkin.