Onko salametsästäjä huomioinut tarpeeksi ?

Aloitan tämän sanomalla että kumpikin salametsästäjä joista puhun on jo siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Koska en halua loukata vainajien kunniaa tämä on virallisesti satua.

He ampuivat joka vuosi muutaman peuran ja hirven illan hämärissä tai ehkä paremminkin yöllä.

Eläimet nostettiin avolavapakun lavalle ja lahdattiin siellä missä kuuluukin. Eläimet laitettiin tavallisiin kotipakastimiin ja syötiin kaikessa rauhassa. Kyläpoliisia ei tarvinnut lahjoa eikä ketään muutakaan. Ketä olisi liikuttanut?

Ketä ylipäänsäkään liikuttaa, jos kyse ei ole rauhoitetusta lajista. (Minä en ole ikinä metsästänyt )

1. pääsee rhy:n toiminnanohjaajaksi varsinaisten hölmöjen valitsemana.
2. on lions klubin jäsen.
3. on ylikonstaapeli.
4. ajaa kolarihirvet poliisiautolla tutkiessaan hirvikolareita.
5. vie ne porolihanjalostajalle, jonka vaimo lautamies käräjäoikeudessa.
6. ampuu ylimääräisiä lupahirviä.
7. kuskaa nekin poliisiautolla.
8. käyttää hölmöjä rhy:n johtokunnan jäseniä hyväkseen toiminnassa jättäen jutut näitten osalta tutkimatta
9. vartioi metsästystä näitten hölmöjen kanssa.
10. ei myy lihaa köyhille. (0man ilmoituksensa mukaisesti)
11. kaveraa istuvien käräjätuomarien ja sotatuomarin kanssa, vie tätä kalaan poliisiveneellä.

1. pitää päällikönsä rouvineen tuoreessa hirven lihassa.
2. Naaraspuolen syyttäjän samoin.
3. Kepittää hepillä tätä syyttäjää eli naipasee syyttäjää tarpeeseen.
4. Keittää näille janoon pontikat.
5. Tutkii tekopaikan jos sellainen löytyy ja epäilee jotakuta syytöntä.
6. Suorituttaa kotietsinnän sinne päällikön määräyksellä.
7. Peruututtaa ampuma-aseluvat epäilemältään henkilöltä, syitähän keksitään siihen.
-että tälleen toimii nämä lailliset järjestelmät, yhteikunnan pönkät!

Oli viinaan menevä poliismies, joka istui erään lauantaipäivän naapurinsa luona. Siinä istuskellessa ryypättiin kaksi pulloa koskista ja kun ne loppuivat, käytiin autolla ostamassa pimeä pullo ja sekin naukittiin. Päivän päätteeksi naapuri vei poliisin kotiinsa omalla autolla ja promilleja niin paljon, että tuskin kumpikaan pysyi pystyssä.

Kahta viikkoa myöhemmin samainen poliisi joutui tutkimaan hirven salakaatokapausta, johon tämä ryyppykaveri keskeisesti liittyi; ja jokainenhan ymmärtää, miten siinä käy. Mitään selvyyttä asiaan ei saatu ja lopputuos oli, että poliisin puoleen asiassa kääntynyt joutui kimppuunkäymisen ja tappouhkausten uhriksi.

Eli poliisejakin on monenlaisia ja nimismiehiä sitäkin kummallisempia.

Mitäs sitten?

...
Asiassa kävi vielä siten, että kun vesilinnustusaika tuli ja han­hia sai luvallisesti pyytää, tuli pitäjän nimismies jonkun poliisin kans­sa meille ja tahtoivat minut oppaaksi. Olivat jostakin kuulleet näistä hanhista ja olivat menossa pyytämään. No. Minähän lähin oppaaksi ja kun puolimatkassa oltiin menossa polkua pitkin, nousi koppelo män­nyn oksalle istumaan. Siinä nimismies katsoi lintua, katsoi poliisia ja syrjäsilmällä minuakin ja taas koppeloa. Kaikesta näki, että nimismie­hellä halutti ampua, mutta kun ei ollut metsälintujen pyyntiaika, jätti kuitenkin ampumatta ja koppelo jäi oksalleen istumaan ja katsomaan outojen matkaajien perään.”

”No. Miten kävi. Löytykö niitä hanhia?” kysäisee Jussa välillä.
”Ei niitä enää löytynyt. Ne olivat älynneet vaihtaa maisemia ja kun siellä on vaikka kuinka monta lampea ja kilometreittäin rimpiaapoja niin vaikeaa niitä oli löytää ja tyhjin toimin tultiin pois.”

Kiveliöiden kansan elämä on ollut vuosisatojen ajan armotonta luonnon ehdoilla elämistä ja ellei ollut vaurasta maataloutta, oli otettava luonnosta kaikki mahdollinen syötäväksi kelpaava: linnut ja hirvet metsästä sekä kalat vedestä vuodenaikojen mukaan. Osana tätä elannon hankkimista on ollut lintujen pyynti soitimelta ja muuttolintujen kevätpyynti. Nyt kun nälkä on sanellut elämisen ehdot, siinä ei ole pyyntiaikoja räknätty ja niinpä Nestorin ja Aleksin satohanhien pyynnille oli moraalinen oikeutus eikä tällainen pyynti tuottanut syyllisyyttä, vaikka rauhoitusaika olikin. Sen sijaan nimismiehen koppelon ampumiselle ei olisi ollut moraalista oikeutta ja nimismies oli tehnyt viisaasti jättäessään koppelon ampumatta. Tunnettua kun on, että nimismiehen ja papin pöydästä ei ruokaa puutu vaikka olisi millainen katovuosi ja nälänhätä.

”Mutta sanoppa, Nestori. Mistähän se nimismies oli saanut tietää teidän satohanhien pyynnistä? Olikohan niin, että teidän perällä oli joku niin ahdasmielinen, että ilmoitti ja oliko niin, että nimismies lähti poliisin kanssa metsästyksen varjolla katsomaan?” mietiskelee Jussa.
”Tuotapa en ole koskaan tullut ajatelleeksi. On niitä niinkin ahdasmielisiä, ettei mitään armoa anneta vaikka toiset nälkään kuolisi. Saattoi vain joku ilmoittaa.”
”Tämmöisissä ilmiannoissa ei ole niinkään kysymys siitä, että joku haluaisi valvoa lakia. Kysymys on enemmänkin siitä, että ilmiantaja pyrkii poliisin mielisuosioon jotta poliisi katsoisi hänen omia rötöksiään läpi sormien. Yleensähän on niin, että ihminen mittaa toiset ih­mimet omalla itsellään ja voidaan olla varmoja, että sellainen ihminen, joka syyttää toisia varkaiksi tai rikollisiksi, on itse juuri tällainen. Vai mitä sinä vanhempana ja viisaampana arvelet?”
”Tuossa on kyllä vinha perä”, tuumaa Nestori.
”Minä vähän epäilen, että jos sieltä lammen rannalta olisi löytynyt hanhien höyheniä tai muita merkkejä hanhen saamisesta, olisit joutunut sen Aleksin kanssa leivättömän pöydän ääreen ja teille olisi annettu kuiva ryyppy. En tiedä varmasti, mutta näin vähän epäilyttää, sillä mistä muutoin nimismies olisi saanut kaukana kirkonkylällä tietää. Eli joku ilmiantoi teidät”, epäilee Jussa.
”Olisikohan siinä niin käynyt, että käräjille olisi jouduttu. Ja minä kun lähdin vielä oppaaksi.”
”Oikeastaan oli hyvä, että lähdit oppaaksi. Näin asia varmistui ja teidän päälle ei jäänyt epäilyksen varjoa ja ilmiantaja sai pitkän nenän.”
.....