Haluan kirjoittaa tänne, koska on tärkeää että masentuneet näkevät että siitä voi myös parantua.
Vuosi sitten lokakuussa masennuin ja kärsin siitä loppu kesään asti jolloin minun oli pakko hakea lääkkeet, koska olin kirjaimellisesti aivan sekaisin. Lääkkeet aloittettiin ja kuukauden jälkeen koin, että mitä minä enää turhaan lääkkeitä syön, kun olo ei ole enää niin paha tai oli huono, muttei ihan itkuinen ja tuskainen.
No mitä siitä sitten seurasi...olo paheni ja olin samassa hirveässä helvetissä jälleen. aloitin lääkkeet uudestaan lokakuun lopulla. Se vaikutti taas heti itkuisuuteen ja ärtyneisyyteen, mutta ahdistus ja pahaolo jatkuivat. Kuukausi sitten nostettiin annosta ja pääsin juttelemaan psykologille ja nyt käyn psyk. sairaanhoitajalla ja olo on ollut nyt viimeisen pari viikkoa aika hyvä. Olen palannut urheilemaan, aloin laihduttamaan ja keskityn taas kouluun ja mikä tärkeintä en eristä itseäni kotiin. Nautin ihmisten seurasta!
Vielä on pitkä taival kuljettavana ja lääkkeitä uskon syöväni vielä pitkään. Nyt pitää elää tätä päivää, koska nyt on hyvä olla. Masennus joka minulla oli, oli rajuin ja pitkäaikaisin elämässäni. Uskoin ihan täysin ettei se lopu enää koskaan. nyt tiedän keinoja joilla voin yrittää estää masennustani uusitumasta. Terveelliset elämäntavat ja mielekäs puuha ovat ainakin minulle avainasemassa.
Zemppiä kaikille ja vaikka kuinka tuntuisi että ei ole ulospääsyä olosta, niin yrittäkää. Liikkukaa ja hakekaa lääkkeet jos kerta kaikkiaan tuntuu, että ei jaksa.
Vuosi sitten lokakuussa masennuin ja kärsin siitä loppu kesään asti jolloin minun oli pakko hakea lääkkeet, koska olin kirjaimellisesti aivan sekaisin. Lääkkeet aloittettiin ja kuukauden jälkeen koin, että mitä minä enää turhaan lääkkeitä syön, kun olo ei ole enää niin paha tai oli huono, muttei ihan itkuinen ja tuskainen.
No mitä siitä sitten seurasi...olo paheni ja olin samassa hirveässä helvetissä jälleen. aloitin lääkkeet uudestaan lokakuun lopulla. Se vaikutti taas heti itkuisuuteen ja ärtyneisyyteen, mutta ahdistus ja pahaolo jatkuivat. Kuukausi sitten nostettiin annosta ja pääsin juttelemaan psykologille ja nyt käyn psyk. sairaanhoitajalla ja olo on ollut nyt viimeisen pari viikkoa aika hyvä. Olen palannut urheilemaan, aloin laihduttamaan ja keskityn taas kouluun ja mikä tärkeintä en eristä itseäni kotiin. Nautin ihmisten seurasta!
Vielä on pitkä taival kuljettavana ja lääkkeitä uskon syöväni vielä pitkään. Nyt pitää elää tätä päivää, koska nyt on hyvä olla. Masennus joka minulla oli, oli rajuin ja pitkäaikaisin elämässäni. Uskoin ihan täysin ettei se lopu enää koskaan. nyt tiedän keinoja joilla voin yrittää estää masennustani uusitumasta. Terveelliset elämäntavat ja mielekäs puuha ovat ainakin minulle avainasemassa.
Zemppiä kaikille ja vaikka kuinka tuntuisi että ei ole ulospääsyä olosta, niin yrittäkää. Liikkukaa ja hakekaa lääkkeet jos kerta kaikkiaan tuntuu, että ei jaksa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kävi päin vastoin, kun olen joutunut hoitoon, mistä ei ole ollut mitään apua, vaikka melkein neljäkymmentä vuotta mua on pompoteltu. Olen sukul. kaukana, jäänyt yksin väärälle paikkakunnalle, ei voi puhua ihmisten kanssa, kun he puhuvat eril. kieltä. En ole saanut työtä, olen ollut eläkkeellä yli kaksikymmentä vuotta, vain lääkkeet ovat olleet tärkeitä määrätä hoitopaikassa, että mut saadaan hiljaseksi. Joudun välillä olemaan muiden kanssa, niin, että he osoittavat, ettei mulla ole paikkaa täällä olla. Mun kysymykset olisi uskonnollisia, mutta eihän Suomen psykiatriassa juurikaan sellaisesta voi puhua, vain päihteiden käyttö on sallittua, mutta ei uskonasiat. Nyt mut laitetaan holhoukseen (edunvalvonta ja sair., sillä aikaa tyhjennetään kämppä). Hyvää Suomalaista hoitoa, määräämisoikeus viedään, kun olis pitänyt kohta juhlia lapseni häitä.
Jos haluat keskustella/kysellä uskonasioista, voit kirjoittaa : s-postios:
[email protected]